Keltainenmeri
Heti autosta ulos astuttuani se läjähti eteeni kaikkine kaoottisuuksineen, hajuineen ja meteleineen. Ihmisiä vilisi, kalalaatikoita kanniskeltiin auringosta varjoihin, hulinaa, jäämurskaa ja jättimäisiä tonnikaloja ilman päätä vaunuissa kuin ruumiita ihmiskunnan käsissä. Mastot ja köydet merellä hakkasivat toisiinsa ja sotkeutuivat purkamattomiksi vyyhdeiksi, ja huuto ja meteli oli huumaavaa. Dieselmoottorien jyske ja pakokaasujen katku yhdessä kalanlemun kanssa oli ajatuksia vääntävä. Olin hetkeä ennen tätä juonut hotellissa tuoremehua ja syönyt hedelmäsalaatin. Ilmastointi oli ollut viileähköllä. Ulkona oli ollut hieman hiostavaa. Nyt valuin stressihikeä, sillä sukelluslaitteet oli saatava pois autosta ja laiturille. Lähemmäs emme olleet päässeet. Kuitenkin seisoin aloilla voimatta hievahtaa. Olin kuin shokissa.
Kuitenkin sulauduin joukkoon, koska sukujuureni olivat täältä. Lonkerot lipuivat halki mantereiden ja maiden, päätyen kauas kylmään ja hiljaiseen pohjolaan, jossa lumisade oli äänetöntä, eikä toisinaan kuullut mitään pitkiin aikoihin, ei pimeydessä eikä kirkkaudessa. Kaikki ikään kuin oli aloillaan ja vakaata, muuttumatonta ja kaunista. Kevättuulet tiputtelivat harvakseltaan käpyjä alas puista kimaltavalle hangelle, jolla oli ohut jäinen kuori. Sen läpi saattoi painaa helposti sormen. Raikkaudessa tuoksui toisinaan havumetsät ja niiden kimaltava pihka. Oli niin jumalaisen liikkumatonta, että sitä oli vaikea kenellekään täällä selittää.
Katsahdin mereen. Vesi oli satamavettä. Periaatteessa sameaa jätettä. Aurinko sen pinnalla näytti öljyiseltä. Se vääntelehti.
Heti autosta ulos astuttuani se läjähti eteeni kaikkine kaoottisuuksineen, hajuineen ja meteleineen. Ihmisiä vilisi, kalalaatikoita kanniskeltiin auringosta varjoihin, hulinaa, jäämurskaa ja jättimäisiä tonnikaloja ilman päätä vaunuissa kuin ruumiita ihmiskunnan käsissä. Mastot ja köydet merellä hakkasivat toisiinsa ja sotkeutuivat purkamattomiksi vyyhdeiksi, ja huuto ja meteli oli huumaavaa. Dieselmoottorien jyske ja pakokaasujen katku yhdessä kalanlemun kanssa oli ajatuksia vääntävä. Olin hetkeä ennen tätä juonut hotellissa tuoremehua ja syönyt hedelmäsalaatin. Ilmastointi oli ollut viileähköllä. Ulkona oli ollut hieman hiostavaa. Nyt valuin stressihikeä, sillä sukelluslaitteet oli saatava pois autosta ja laiturille. Lähemmäs emme olleet päässeet. Kuitenkin seisoin aloilla voimatta hievahtaa. Olin kuin shokissa.
Kuitenkin sulauduin joukkoon, koska sukujuureni olivat täältä. Lonkerot lipuivat halki mantereiden ja maiden, päätyen kauas kylmään ja hiljaiseen pohjolaan, jossa lumisade oli äänetöntä, eikä toisinaan kuullut mitään pitkiin aikoihin, ei pimeydessä eikä kirkkaudessa. Kaikki ikään kuin oli aloillaan ja vakaata, muuttumatonta ja kaunista. Kevättuulet tiputtelivat harvakseltaan käpyjä alas puista kimaltavalle hangelle, jolla oli ohut jäinen kuori. Sen läpi saattoi painaa helposti sormen. Raikkaudessa tuoksui toisinaan havumetsät ja niiden kimaltava pihka. Oli niin jumalaisen liikkumatonta, että sitä oli vaikea kenellekään täällä selittää.
Katsahdin mereen. Vesi oli satamavettä. Periaatteessa sameaa jätettä. Aurinko sen pinnalla näytti öljyiseltä. Se vääntelehti.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eli tässä hetkellisessä keississä orientaali supermisu ei ajattele tissejään, vaan jotain muuta.
Nainen on jonkinlainen blandis erilaisia satamatyyppejä.
(hirn)
Erityisen hyvin tälle supermisulle sopisi käteen vihreä bambukuppi, josta hän puikkoilisi jotain kinkkiruokaa suukkuseensa. Sitä voisi kutsua aamupalaksi, ja se sisälsi eilisiä kasviksia ja jotain omituisen makuista lientä. Se oli lämmitetty mikrossa. Ei kuulosta aivan gourmet tason menolta, mutta vittuako siitä.
Läppäri olisi sängyllä auki ja hän katselisi kadulle leuat jauhaen. Olisi niin perkeleesti hommia, hän tuumaisi.
(hihitystä)
Sukellustukialuksen kippari oli laiturilla vastassa, mutta ei tehnyt elettäkään auttaakseen ketään missään asiassa, sen sijaan hän jakeli ohjeita miehistölle laivaan sen ulkopuolelta. Minua hän kutsui miss Suomeksi, ja selitti sitten lyhyesti minne kamat olisi sijoitettava ja miten. Jouduin tekemään kaksi reissua, sillä kukaan ei älynnyt organisoida esiin tyhjästä kiinalaista ämpäriketjua, jossa voisi helposti olla miljoona kättä heittelemässä ämpäreitä eteenpäin syystä tai toisesta. Ei sillä ollut niin väliä, miksi. Edestakainen liike oltaisiin näin eliminoitu ja asioihin saataisiin jotain järkeä.
Yksinkertaisella tavalla.
Istahdin varjoon hollantilaisen ystävättäreni kanssa, johon olin tutustunut vasta eilen. Hän oli kaunis vaalea nainen, valonarka, mutta erinomaisen hauska nainen. Minua hän kutsui Lucyksi. En ollut siitä moksiskaan, sillä minulla oli ollut aina hieman taipumusta päiväunelmointiin.
Olimme pääsemässä liikkeelle. Kohta helpottaisi sataman ahdostus ja ilma alkaisi virrata ympärillämme ja haju hellittää.
(hihitystä)
Avomerellä moottoreiden pauhussa keskustelimme huutamalla, sillä meillä ei ollut mitään himoa mennä kannen alle tukahduttavaan ja ahtaaseen tunnelmaan. Alhaalla täyteltiin papereita ja säädeltiin varusteita, tarkisteltiin ja jutusteltiin ja kyseltiin, ylhäällä kannella taas puhuttiin pääasiassa rinnoista.
Meillä oli aika lailla samanlaiset rinnat. Vaikka hän oli peruseurooppalainen blondi, ja minä erikoinen atomi cocktail, niin silti meillä oli samankokoiset ja samanlaiset rinnat. Kokeillessamme toinen toistemme rintoja, ne myös havaittiin saman tuntuisiksi ja painoisiksi. Molemmat olivat myös tyytyväisiä sekä omien rintojen että toisensa pehmeyteen ja suhteelliseen kiinteyteen. Emme nyt alastomiksi itseämme riisuneet. Bikinien läpi tunnustelu tuntui oikein miellyttävältä meistä molemmista. Kangas oli jonkinlainen säädyllisyyden viimeinen lukko, jonka kykeni kiertämään helposti tai lähes vaivatta. Meistä tuli sillä hetkellä sydänystävät.
Valtavien moottoreiden pauhu kuljetti alusta vakaasti kohti asetettuja koordinaatteja. Merituuli velloi hiuksissamme, kun katselimme toisiamme silmiin, minä ja kalvakka hollannittareni. Hänen profiilissaan oli jotain aristokraattista. Oikeastaan koko naisen olemus oli aristokraattinen, kuin jotain kankeaa niellyt. Hänen jäsentensä liikkeet olivat hallittuja ja harkittuja, oli kuin kaikki harva liike olisi jonkilaisen seminaarin tai istunnon lopputulos. Mitään virheitä ei tapahtunut. Hän ei yksinkertaisesti ollut kömpelö, vaan kuin sukelluksissa koko ajan.
Sanalla sanoen, ihastuttava nainen.
- Mikä sun ammatti on? Blondi huusi hiuksiaan pidellen ja silmiään auringossa siristellen.
- Mä oon oikeuspatologi, vastasin. MItä sä itse teet?
- Mä oon juristi, blondi huusi.
- Juristit on tosi seksikkäitä. Arvaa onko patologit?
- Aika kaukana on seksi mun työstä, blondi huusi tuuleen koneiden metelin yli.
- Mulla sitä ei ole niin kuin ollenkaan elämässä, seksiä, sanoin ja nauroin murtuviin aaltoihin.
- Kyllä me jotain keksitään, jos ei hukuta, profiilikuningatar sanoi ja kaivoi aurinkolasinsa esiin.
Siinä oli hyvä olla aalloilla. Samoilla aalloilla.
(hirn)
Merellä tuulee lähes aina. Jotenkin mielikuva, jossa naisten hiukset hulmuavat toisiinsa sekoittuen tissejä tunnustellessa on aivan hurmaava. Otan tästä sisäisen kuvan myöhempää pohdiskelua varten.
Kapteeni Xio huomasi meidät alakannella, ja tuli kyselemään joutavia. Laivojen kapteenit ovat aina tietoisia siitä, että ovat laivansa kapteeneja. Tätä ei sovi unohtaa. Eli esimerkiksi jos joku laivalla kuolee, niin kapteeni voi käske tiputtamaan ruumiin mereen, siunaamaan tämän ja vihkimään jäljelle jääneitä naimisasioissa. Kapteenilla on rajaton valta aluksellaan. Hän viimekädessä päättää kaikesta siitä, mitä tapahtuu ja miten ja milloin. Tämän lisäksi istuimme liikeyrityksen varjoissa, joten taloudellinen vastuu oli sekin kapteenilla.
Kuitenkin kapteeni oli täysi ääliö, epäkohtelias, sivistymätön ja osittain jopa tyhmä ja sellaisista asioista täysin tietämätön, jotka eivät suoranaisesti liittyneet hänen bisnekseensä.
Kyselimme ruokapuolesta blondijuristin kanssa, että mitä ja milloin. Lisäksi halusimme tutustua keittiöön, eli kapyysiin. Yhdellä vilkaisulla sinne näkisi miten viikko tulisi jatkumaan. Kuitenkin kapteeni tunsi olevansa niin vahvoilla, että hän mielellään esitteli meille alustaan, koska sellaisesta kieltäytymisessä ei ole mitään järkeä. Alus oli hänen naisensa, ja me tiesimme sen. Kierros oli perusteellinen.
(reps)
Komentosillalla, joka oli taivasalla, tuuli kävi toden teolla kasvoille. Oli mittaria ja kompassia ja ruoria merimaisemassa. Kapteeni hätisti ruorista ruorimiehen pois ja tarjosi minulle paikkaa.
- Miss Suomi, olkaa hyvä, hän sanoi ja näytti kädellään, mihin tulisi asettua.
Olin ollut siinä luulossa, että laivojen ruorit olivat isoja kuin kärrynpyörät, mutta tämä ei ollut auton rattia suurempi. Tämä vie kokemukselta hieman terävyyttä. Lisäksi tuulilasi suojasi ehkä liiankin hyvin merituuleta, ja matkanteko tuntui pysähtyvän aloilleen: merellähän ei ole mitään kiintopisteitä, joihin verrata omaa positiotaan. Sama näkymä edessä, horisontti.
Tylsistyin noin viidessä sekunnissa. Juuri sillä hetkellä kapteeni muuttui kuin pikkupojaksi, hän ehdotti minulle kaartelua aluksella tehden kuin miimikko loivia liikkeitä olemattomalla omalla aluksellaan. Käänsin ruoria hitaasti tyyrpuuriin, sitten paapuuriin. Se oli kieltämättä upeaa. Alus liikkui kuin nainen käsissäni juuri niin kuin sen ajattelin liikkuvan. Se oli kuin elävä osa minua. Olin aivan haltioissani. En saanut mutkitella kuin minuutin, kun jollekin tuli alakerrassa paha olo, ja homma piti keskeyttää.
Minulla kävi lankku mielessä.
Jos tulee helposti huono olo, kannattaa jäädä maihin tai mennä toiseen laivaan kuin minä.
- Orgastista, kuiskasin profiilijumalattaren korvaan. Hän tuoksui Piz Buinilta ja naiselta.
(hihitystä)
Hollannittarella oli aivan täydellinen takapuoli. Näin sen oikeastaan vasta ensimmäisen kerran laivan käytävällä, kun poistuimme komentosillalta. Tämä havainto tai kokemus, havahtuminen oli niin syvältä kouraiseva, että minua hetken huimasi. Takamus keinui edessäni, värähteli askelten mukana ja muutti hienoisesti muotoaan jokaisella edetyllä metrillä. Olisin voinut kävellä siinä perässä vaikka Afrikkaan asti. Olin lähes lyyhistyä rukoukseen, siitä huolimatta että olen havainnut sellaisen turhaksi ajankäytön kannalta, sillä jotain tahoa tästä olisi kiittäminen. Johonkin suuntaa olisi kiitostaan lapioitava kuin suloista lunta ulos eteisestä sulamaan.
Kuinka jokin voi vaikuttaa minuun tuolla tavalla? kyselin itseltäni, kun ryystin pillimehua pelastusliivilaatikon päällä kuin lapsi hajanaisin ja haparoivin ajatuksin. Pitäisikö minun keskustella profiilijumalattareni kanssa asiasta? ajattelin lähes ääneen. Lisäksi olin katsellut hänen huuliaan lähes tauotta. Ne olivat kuin luotu suutelua varten, kaarevat ja pehmeät, hymyilevät ja vaatimattomat. Sydämessäni alkoi jyskyttää. Oli heitettävä jotain hauskaa, ajattelin ja yritin iroottautua naisen otteesta, mutta en enää kyennyt siihen. Hän oli kuin magneetti, musta aukko tai kohtalo. Olin voimieni äärirajoilla. Fokukseni oli muuttumassa ja koko elämäni suunta saamassa uuden kurssin.
Tunsin aitoa hätää.
(hirn)
- Mitä katsot mua noin? profiilijumalatar naurahti.
- Sulla on yhtä kummallisia lauseita kuin mulla, vastasin.
- Se on varmaan tämä keinuminen. Mä pidän keinumisesta. Keinun yhä mielelläni, sillä se on hyväksi aivotoiminnalle.
- Siis keinussa vai tässä botskissa?
- Sekä että. Et sinäkään hullumpi vaihtoehto olisi, profiilikuningatar sanoi. Lisäksi hän sanoi sen niin, että minä en heti edes tajunnut, mitä minulle sanottiin.
- Keinua?
- Niin. Keinua yhdessä.
- Ai niin kuin vesi... tai meri?
. Vaikka niin.
Minusta oli äärimmäisen vastenmielistä tällaisella emotionaalista erittäin herkällä hetkellä keskustella asiasta huutaen. Koneiden pauhu ja maininkien murtuminen aiheutti sellaisen volyymiseinän, että korvissa soi, kun keskustelijat yrittivät ylittää äänivallin päästäkseen perille. Selitä nyt ihmiselle jotain ihastumisesta megafonilla.
Mitä järkeä?
(hihitystä)
- Ei vittu mun on hypättävä mereen viilenemään, sanoin ja nousin ylös pelastusliivilaatikolta.
Profiilijumalattaren katse selässäni kävelin reelingin viereen ja tuijotin vaahtoavaan vanaveteen. Potkurien voima oli uskomaton. Vauhti oli todella kova, Meri velloi kuin smaragdi heti pinnan alla ja näytti kuin elävältä organismilta kaikessa raivossaan. Melu oli suunnaton. Puristin metallikaidetta kuin olisin valmistautumassa repimään sen irti. Työntövoimaa, fysiikkaa, kirjallisuutta ja naisen lumoavaa tuoksua ajelehti tietoisuuden pinnalla kuin kuivia lehtiä purossa. Koin jonkinlaisrta surua, johon oli sekoitettu apatiaa ja innostusta, ja saatu aikaiseksi hieman kyseenalaisen drinksu. Tökkäsin paperinvarjon limeen ja siemaisin.
Tuulee niin valtavasti. Lävitseni tuulee, hyvä Jumala.
(naurua)
Sivukirjallisuustuotteena syntynyt veneretki on saapunut mielestäni jonkinlaiselle risteysalueelle.
Vaihtoehtoja on nähdäkseni neljä.
a) Psykokinkki hyppää mereen
b) profiilijumalatar kietoo käsivartensa psykokinkin lanteille
c) kapteeni tekee jotain tyhmää, esmes ajaa vaikka karille, ja kaikki hukkuvat
d) avaruusolennot kaappaavat psykokinkin tms.
(hihitystä)
Entäs merirosvot?
Keltainenmeri on täynnä merirosvoja, niin kuin on Somalian ryöstökalastettu rannikko.
Merirosvot.
Jos laittaa merirosvoja veteen, niin kohta siellä seassa on jokin vitun sammakkomies harppuunoineen ja puolet Yhdysvaltain merijalkaväestä. Ei niitä sinne voi tuoda. Mun on pakko keksiä jokin viides vaihtoehto, eli vaihtoehto e)
(hirn)
Fade away
En vieläkään ole astunut aluksen sisätiloihin. Rakastan meren yksinäisyyttä ja sen voimaa, tuulta sen yllä ja tyventä. Myrskyihin en ole koskaan joutunut, koska en ole vielä elänyt. Myrsky tarvitsee elämän kehittyäkseen kokemukseksi. Muutoin tämä ei käsittääkseni onnistu, ajattelin siinä pelastusliivilaatikon kannella istuskellessani.
Mielikuvitusystävättäreni oli juuri hypännyt mereen, enkä ollut reagoinut siihen mitenkään. Hän vain kiipesi reelingin yli ja loikkasi, oikeastaan vain pudottautui veteen. En nähnyt häntä sen koommin. Kukaan ei kysellyt minulta hänestä, koska hän oli mieleni tuote, ja siten muille olematon. Itse kyllä pidin hänestä. Mielestäni kaikissa ihmisissä on puoli, josta voi pitää. Tai siis ei aivan kaikissa, koska joistakin ihmisistä ei tarvitse olla mitään mieltä. Sellaiset ihmiset ovat kuin veteen kadonnut mielikuvitusystäväni. Ei lasketa. Uusia saa kuin peleissä. Ei mikään ongelma. Heissä on vain tarvittavan työn vaiva. Mitään korvaamattomia hekään eivät ole.
Palan hyvin herkästi. Ehkä minun ei tulisi olla kannella, pohdin.
(naurua)
Periaatteessa tämä oli eräänlainen murha tyyliin Shakespeare.
Voiko sisäisiä mielikuvitushahmoja nirtsiä noin vain? Missä on juridinen vastuu?
Kyllä mielestäni voi. Kaikkihan niin tekevät. Ihan jokainen taho alkaen päiväunelmoijista ja päättyen Hollywoodiin.
(hihitystä)
Niin ja siis puhumattakaan keskustelupalstoista, joilla kahlaa koko neuvottomuuden pelastusarmeija.
(naurua)
Kumpi muija mulle nyt jäi sinne kannelle, hollantilainen vai psykokinkki?
Psykokinkki taisi mennä, joten on tultava hollantilaisella toimeen. Muikkeli voisi olla keulapiikillä vaikka tyyliin lentävä hollantilainen. Laivan keulassa nimittäin tulee hyvin helposti sellainen fiilis, että todellakin lentää veden päällä kuin lintu.
Kannattaa kokeilla, jos ei ole jo ehtinyt.
(hirn)
Hyväperseinen hollantilaismisu toimii jonkinlaisena keulakuvana aluksen kokassa. Kyseinen nainen on laivan ainoa nainen. Pähkinäpuuta. Veistetty Antwerpenissä joskus 1425 loppusyksystä syysmyrskyjen myllertäessä merillä jumalattomien kirosanojen silpoutuessa suolapärskeisiin ja tuulen ujellukseen takilassa.
Se on sukelluskohteemme.
Me etsimme naista.
(naurua)
Me etsimme helmeä.
Ja jokainen tietää, että vain merissä on helmiä (ja kaupoissa).
(hirn)
Väittämisen anatomiassa on oleellisinta se että se on jatkuvaa. Väite ei saa jäähtyä. Kylmää väitettä saa mäiskiä sydämensä kyllyydestä, eikä mitään tapahdu.
Väitteen pitää pysyä muotoiltavassa tilassa. Väite ei ole objekti, jota muotoillaan, vaan muotoiltavan kappaleen sisältämä lämpötila. Väite on energiaa.
Hollantilaista puunaista on vaikea lämmitää, varsinkin jos hän on meren pohjassa ja puuta.
(reps)
Meren pohja.
Kaikenlaista.
(hirn)
Teknodonna ei ole ihan eilisen teeren tilhi, vaan visionääri.
Jos hollantilaista puunaista ei voi lämmittää saati löytää, pitää lämmittää meri.
Tässä hän on menestyksellisesti onnistunut.
(hihitystä)