Pick up
Lavallisen auton takaikkunalle oltiin ripustettu metsästyskivääri sisälle ohjaamoon. Ikkunassa oli Trump -tarra.
Mustien ja hyvin erottuvien kirjainten pohja liehui tuttuna tähtilippuna suoran takalasin oikeassa yläkulmassa. Auto seisoi liikennevaloissa. Sen kuljettajan puoleinen ikkuna oli raollaan. Raosta tulvi savua kevätilmaan.
Oli huhtikuun alku, viileä aamupäivän loppupuolisko. Suuri moottori mylväisi, sitten auto nytkähti liikkeelle ja kurvasi vasemmalle niin, että sen ikkunasta lensi ulos lähes loppuun asti poltettu savuke tienpientareelle, johon se jäi kytemään. Lavalla makasi ruho - tai sen jäänteet. Kura oli kuivunut kiinni renkaisiin, sillä renkaat olivat ehtineet lämmetä matkalla alas vuorilta, vaikka oli viileä, lähes kylmä ilma, siten keväisen kuiva. Oluttölkit olivat heitetty metsään. Ne kolisisivat muuten lavalla, eikä kukaan jaksaisi kuunnella sen johdosta marinaa.
Taakse jäävä elintarvikekauppa oli juuri avattu. Se muistutti menneestä ajasta, joka ei voisi koskaan palata, koska se ei ollut koskaan päättynytkään.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=MlMj_DBF814
Lavallisen auton takaikkunalle oltiin ripustettu metsästyskivääri sisälle ohjaamoon. Ikkunassa oli Trump -tarra.
Mustien ja hyvin erottuvien kirjainten pohja liehui tuttuna tähtilippuna suoran takalasin oikeassa yläkulmassa. Auto seisoi liikennevaloissa. Sen kuljettajan puoleinen ikkuna oli raollaan. Raosta tulvi savua kevätilmaan.
Oli huhtikuun alku, viileä aamupäivän loppupuolisko. Suuri moottori mylväisi, sitten auto nytkähti liikkeelle ja kurvasi vasemmalle niin, että sen ikkunasta lensi ulos lähes loppuun asti poltettu savuke tienpientareelle, johon se jäi kytemään. Lavalla makasi ruho - tai sen jäänteet. Kura oli kuivunut kiinni renkaisiin, sillä renkaat olivat ehtineet lämmetä matkalla alas vuorilta, vaikka oli viileä, lähes kylmä ilma, siten keväisen kuiva. Oluttölkit olivat heitetty metsään. Ne kolisisivat muuten lavalla, eikä kukaan jaksaisi kuunnella sen johdosta marinaa.
Taakse jäävä elintarvikekauppa oli juuri avattu. Se muistutti menneestä ajasta, joka ei voisi koskaan palata, koska se ei ollut koskaan päättynytkään.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=MlMj_DBF814
Vastaukset 15
Vanhimmat
Amerikkalaiseksi miniatyyriksi tämä on aika suuri, liian laaja ja rönsyilevä. Tässä on liikaa sanoja.
(reps)
Lisäksi kuvassa ei ole yhtän naista, ei minkäänlaista koulutusta eikä vierastyövoimaa.
Lisäksi siitä puuttuu määränpää ja ydinperhe.
(hirn)
Mielestäni karmein puute siinä on kuitenkin rajaton vauraus. Rajaton vauraus aiheuttaa ihmisissä hämmentävän reaktion: yleiset säännöt tai sanattomat sopimukset eivät enää koske heitä.
He irtoavat ihmiskunnan jalustalta ja levitoivat.
(naurua)
- No Ma’am.
- Kuinka niin ei?
- En uskalla koskea teihin.
- Mutta tehän olette poliisi, vetäkää minut nyt herran tähden alas, tai tehkää jotain!
- Minusta tämä kuuluu pastorille tai FAA:lle. Hakekaa pastori paikalle, ja kiiruusti! Ilmailuvirastoon nyt tuskin kannattaa alkaa soittelemaan.
- Kuinka helvetissä pappi saa minut takaisin alas, voi pyhä yksinkertaisuus sentään?
- En osaa sanoa, mutta kai heillä jotain kikkoja on. Onhan kirkko tuhansia vuosia vanha.
- Ehdottaisin vinssiä, tilitikkua pureskeleva roteva mies sanoi.
- Entä jos katkean vaikka keskeltä kahtia?
- Hmm, vaikea sanoa, mies murahti ja tutki kiinnityskohtaa naisen nilkoissa.
- Ehkä kuitenkin nyt sitä pappia odoteltaisi, poliisi ehdotti.
- Ja minun kun piti mennä kotiin tekemään ruokaa. Ottakaa nyt hyvänen aika sentään edes nämä ostokset vastaan, rouva pyysi.
- Tätiltä näkyy alushousut, lapset nauroivat.
- Menettekös matkoihinne siitä, vintiöt. Tämä on vakava paikka.
- No niin ja siirrytään kauemmaksi! Kaikki vain kauemmaksi tuonne jalkakäytävälle! Tämä on poliisiasia!
- Juurihan ehdotit papin hakua? Möreä-ääninen mies sanoi ja yritti käsivoimin vetää rouvan alas maanpinnalle. Nainen parahti.
- Älä nyt perkele kisko! Jalat lähtevät irti, tämä valitti.
- Kenkänne tipahti. Olkaa hyvä, poliisi sanoi ja katseli kelloaan samalla kun rouva veti avokasta jalkaansa. Tilanne oli kiperä.
(hihitystä)
Kuvitellaan, että rouvaa ei saataisi alas ei millään ilveellä. Hän olisi metrin puolitoista maasta irti, eikä mikään ihmisen keksimä temppu, ei maallinen eikä taivaallinen, pystyisi palauttamaan häntä takaisin kamaralle.
Mikä avuksi?
Media alkoi huolestuttavasti kiinnostua rouvasta, joka kauppamatkallaan oli äkkiä päätynyt taivaalle kuin vappupallo. Televisiokanavien uutisautoja alkoi virrata paikalle. Erilaiset virastot kiinnostuivat rouvasta, sillä hän saattaisi olla kansallinen turvallisuusuhka. Aika kului ja rouvalle kiikutettiin viileään kevätilmaan lattea lämmikkeeksi, sekä valkoinen viltti. Viltti harteillaan hän näytti aivan enkeliltä, sillä rouva oli ikäisekseen varsin hyvin säilynyt. Media rakasti tilannetta, ja yritti ottaa siitä kaiken irti.
Lopulta paikalle ajoi valtava määrä erittäin vaarallisen näköisiä autoja, joista pursusi ulos erittäin vaarallisen näköisiä miehiä.
Miesten keskellä käveli maailman mahtavin mies, Yhdysvaltojen presidentti.
- Hyvää iltaa, presidentti sanoi.
- Iltaa. Mikä suo minulle tämän kunnian?
- Jotain on vain nähtävä omin silmin. Kieltämättä olen vaikuttunut. Ja jos minä olen vaikuttunut, niin sitten on vaikuttunut koko muu planeetta.
- Tuo oli erittäin globaali kommentti. Puhuitte juuri monen ihmisen suulla.
- Tiedän. Tehtäviini kuuluu tietää kaikki.
- Tiedättekö kuinka minut saa alas?
- Voisin määrätä teidät alas sieltä. Olenhan maailamn mahtavin valtionpäämies, enkä mikään Clinton.
- Entä jos se ei tehoaisi? Mitä sitten tapahtuisi?
- Luultavasti eroaisin. Olemukseeni syntyisi ikävä ristiriita, enkä näkisi muuta mahdollisuutta.
- Ymmärrän.
(reps)
Periamerikkalaiseen tapaan enkelirouvan tilannetta riepoteltiin mediassa kellon ympäri. Ihmiset heräsivät siihen aamulla ja nukahtivat siihen yöllä. Mittasuhteet eskaloituivat, ja joissain seuroissa alettiin puhua rouvan alasampumisesta ensin ideapohjalta, sitten realistisena vaihtoehtona. Rouvasta oli tullut sekä hengellinen että maallinen uhkakuva taivaalle, eikä sellaisesta loppupeleissä pitänyt kukaan. Syntyi liikehdintää ja valittiin parhaita miehiä operaatio Enkeliin. Rouva oltiin päätetty epävirallisesti eliminoida.
Oli paljon sellaista, jota ihmisemieli ei kestäisi lukea, jos se tulisi julki.
Yön hiljaisempana hetkenä, jolloin ei tuullut, ja jossa aukiolle liihottamaan jätetty nainen ylhäällä yksinäisyydessään valoissa nuokkui, kaukaa pimeydestä ammuttiin laukaus, joka matkasi yliäänennopeudella kohti targettia. Luoti oli suurnopeusluoti, joka matkasi matkansa sokeana ulkomaailmalle omaa ballistista rataansa yhtä vääjäämättömästi, kuin voi vain vääjäämättömästi jokin tapahtua.
Pysäytämme kuvan tähän.
(hihitystä)
Hetkeä ennen
Olen varmaan tehnyt jotain väärin. Ei tälle löydy muuta selitystä. Mutta vieläkään en ymmärrä sitä, mitä tämä vääryys on ollut. Oikeastaan olen vain hämilläni. En osaa suhtautua asiaa millään tavalla. Tämä ei ole minua. Minä en ole tällainen, joka on maapinnan yläpuolella. Olen aina kävellut sen päällä. Poikkeuksetta.
No, jos nyt ei oteta mukaan lentomatkoja Torontoon, jossa lapset asuvat, niin aina olen ollut ihan vain maan päällä. En minä ole mikään ihmenainen, supersankari tai henkinen vaelluskohde, vaan ihan tavallinen nainen, joka tuli kaupasta ulos ja on nyt sitten tässä ilmassa killumassa. Mikään tahdonvoimajuttu tämä ei ole, sillä olen tahtonut alas jo kauan, eikä mitään ole tapahtunut. Mitään hissinappuloitakaan tässä ei ole. Kukaan ei osaa auttaa minua. Ei kukaan. Ja minä itse heistä vähiten.
Paaveja ja presidenttejä, paljon hulinaa ja tiedemiehiä, lääkäreitä ja psykologeja, journalisteja ja yleisöä ympäri maailman. Ei mitään. Ei minkäänlaista ratkaisua. Ihmisvirtoja tänne kaikista ilmansuunnista. Ei mitään ratkaisua.
Kaipaan kotisohvalle viltin alle istumaan, lasin viiniä ja jonkin jo katsomani elokuvan televisioruutuun. En halua haastateltavaksi, en kuvattavaksi, en miksikään enkä keneksikään. Haluan vain olla minä. Haluan toistaa sohvaminuuttani, jonka tunnen. Tämä on minulle tuntematon tila. Minä en todellisuudessa ole täällä. Olen toisaalla.
(reps)
Eliminointioperaation kohde huomasi edessään kummallisen kapineen. Se oli sukkulan muotoinen, ehkä luotimainen, vaikkakin sellaiseksi liian suuri. Sen kärki hehkui terävänä ja sen takaosasta näytti suihkuavan jonkinlainen eteerinen vana ulos yöhön.
Merkillinen kapistus, ajattelin. Se ei liikkunut mihinkään.
Kuinka tuollainen voi pysyä ilmassa? ajattelin ja kosketin sitä. Se tuntui jääkylmältä, vaikka se hehkui punaisena. Kapine oli taatusti tulikuuma, mutta minusta se tuntui lähes jäiseltä. Muutaman metrin päässä sen perässä oli omituinen torvisienimäinen höyrykuvio, joka näytti tiivistyneeltä kosteudelta. Se oli oikeastaan kaunis verrattuna edessäni olevaan sekavaan kappaleeseen liikkumatonta metallia.
Tämän jälkeen ymmärsin, että se oli tulossa jostain ja menossa johonkin. Tarkastelin sen menosuuntaa ja vertailin havaintoa tulosuuntaan, ja huomasin että se oli ollut matkalla suoraan kohti minua, jonka äskeisen position takana ei taas ollut oikeastaan mitään muuta kuin talon seinä kaukana. Päätin ottaa kapineesta kännykkäkuvan.
Räps
(reps)
Bang
Pudotus ei ollut järin korkealta, mutta menin paperikasseineni pitkin pituutta jalkakäytävää vierustavalle nurmikolle. Korvissani soi, enkä pitkään aikaan tajunnut, mitä oli tapahtunut.
Minulla oli lähes nolo olo. Mitä helvettiä kaatuilen pitkin pituuttani keskellä päivää? Luulevat vielä kaappijuopoksi ja vievät lapset parempiin koteihin. Sitten yritin nousta ylös mahdollisimman siististi ja niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Näin kaikki toimivat, jos eivät tule ymmärtäneeksi, mitä on tapahtunut ja miksi ovat koheltaneet ja kompuroineet.
Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ojensin käteni nurmikolle kerätäkseni sinne vierineet ostokset, kun pimeni. Tuli yllättäin yö.
Yö tuli siis keskellä päivää. Kello ei ollut edes kahtatoista.Muistan nurmikon tuoksun ja ihmettelin, että mitä vittua.
(naurua)
On olemassa sellaisia päätelmiä, että aseet itsessään luovat väkivaltaa, koska me olemme alttiita sellaiselle.
Jos apinalaumalle heittää käsiaseen, niin joku kohta ampuu sillä omaan naamaansa, tai sitten jonkun sivullisen tauluun.
Kaikissa tapauksissa näin kuitenkin todennäköisesti käy.
(reps)
Ajatellaan ihan tavallista tekstiä, joka koskettelisi vaikka ihmisen arkirutiineja tämän päivittäisillä ostoksillaan. Siinä olisi vähän sitä ja tätä asennetta ja oppia tyyliin kahvin alkuperämaa ja hoitoaineiden lisäaineet... etc.
Sitten tuon tähän päivittäiseen härdelliin mukaan tekstin muodossa käsiaseen.
Capiche
(hirn)
Omasta mielestäni ihminen on lajina sekä erittäin väkivaltainen, että myös tehoton väkivallassaan. Väkivalta on päivittäistä, ja sen ilmenemismuodot lähes loputtomia.
Tämä on omituinen yhtälö, ja sen voi selittää vain niin että väkivalta on pysyvä tila, eikä siitä voi päästä millään keinoin irti. Ihminen perustuu väkivallalle.
Ilman sitä ei olisi ihmistä.
Ole hyvä vaan.
(reps)
.. Noh, näinhän se On.. Yksi, jos toinen harrastaa "vähintään" HenkistäVäkivaltaa jotain/joitain kohtaa HarvaSePäivä.. ;P
.. Egoistisuus.. Sellaista se on.. ;P
Mjoo
Väkivalta on niin syvällä rakenteissamme, että me ignooraamme sen olemuksen täysin. Väkivalta on automaatio, refleksi ja perusasetus kaikkeen toimintaan ja reagoimiseen. Sen todellista luonnetta piilotellaan erilaisin menetelmin ja sen näkyvää määrää pyritään säätelemään tilanteeseen soveltuvin keinoin.
Väkivallan tehottomuus on hieman mutkikkaampi asia. Tehoton väkivalta on sananmukaisesti tehotonta, eli merkityksetöntä. Sillä ei ole mitään päämäärää ja se toimii vain sisäisissä malleissa itsetehostuksellisena oletuksena vaikutusvallasta. Näin ei kuitenkaan ole. Tehoton väkivalta on tehotonta väkivaltaa, eli merkityksetöntä. Se kimpoaa kuin fotoni tiehensä kaiken muun ulkoisen väkivallan kuplasta, mutta on silti yhtä pysyvää, kuin on kaikki muukin väkivalta.
Minusta tällainen väkivalta on äärimmäisen tehotonta.
Tällainen taas upottaa miettimään omaa väkivaltaisuuttani, tai sitä, että onko sellaista edes. Eli olen oikeastaan etsimässä äärimmäisen väkivallan toimivinta muotoa.
(hirn)
Jos jätämme suosiolla kivun tuottamisen kokonaan pois triviaalina tapana operoida väkivallan välineillä, niin mitä meille jää jäljelle?
Loppupeleissä minua ei kiinnosta henkisen väkivallan sponsorointi lainkaan. Sitä tapahtuu väistämättä, mutta asia ei kiinnosta minua. Se ei ole pyrkimykseni. Se ei anna minulle mitään. Kuin virkkaisi pannunalusia niksipirkan ohjeilla orankilaumalle, joka työntää ne suuhunsa.
Mitään muuta ei nähdäkseni jää jäljelle kuin minuus.
Terä on käännettävä kohti minuuden arimpia alueita, ja survaistava terä säälittä sisään.
(hihitystä)