En oikein tiennyt minne palstalle olisin tämän kirjoittanut. Minusta tuntuu että minun siskollani on jonkinlainen mielenhäiriö ja se on alkanut häiritä myös minun elämää. ehkä tausalla on myös sisarkateutta. Myönnän, että olen joskus ollut kateellinen itsekin siskolle jostain. Siskoni on seurustellut nyt 5 vuotta oman miehensä kanssa ja he ovat kihloissa. Minä olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta 2 vuotta. Minulla ja miehelläni on ollut erimielisyyksiä ja kerran meinasimme erota. Kerroin siitä siskolleni, joka suuttui minulle todella paljon! Minusta olisi ollut mukavampaa jos hän olisi ennemminkin tukenut minua mutta ei. Hän syytti minua erosta. Muka kaikki on minun syytä, minä en kuulemma rakasta miestäni enkä yritä tarpeeksi. Pian hän ilmoitti että hän ei ole enää kihloissa miehensä kanssa. Kysyin miksi niin, vastauksena sain että "mies ei kuulemma halua". Siskoni käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara. Jos minulla ei ole miestä, niin ei ole hänelläkään.
Olemme saaneet miehen kanssa sovittua asiat ja ollaan taas oltu sovussa. Mutta olen alkanut kuitenkin kallistua siihen suuntaan että ero olisi parempi. En oikein rakasta miestäni enää. Huomaan hänessä vain niitä huonoja asioita enkä osaa katsoa häntä enää niin hyvällä tavalla. se ei ole enää se sama mies, johon rakastuin. Mutta en tiedä miten eron voisi ottaa esille. Ja minua huolettaa minun sisko. Jos hän kuulee että minä olen jättänyt mieheni niin hän suuttuu. Tiedän, että en voi tehdä päätöksiä vain siskoni takia, mutta en haluaisi rikkoa välejämme mitenkään. Siskollani on ollut masennusta ja syömishäiriö aiemmin. Tuntuu että hän ottaa pienetkin asiat liian vakavasti ja se jotenkin laukaisee masennuksen. Olen umpikujassa. En haluaisi jatkaa tätä suhdetta, koska se häiritsee minua suoraan sanottuna. En vain uskalla. Perhe on kuitenkin etusijalla minun elämässä ja haluan säilyttää hyvät suhteet heihin, sellaiset jotka olivat aiemmin. En vain voi käsittää, miksi minun ero on siskolle niin hirveän suuri asia....
Olemme saaneet miehen kanssa sovittua asiat ja ollaan taas oltu sovussa. Mutta olen alkanut kuitenkin kallistua siihen suuntaan että ero olisi parempi. En oikein rakasta miestäni enää. Huomaan hänessä vain niitä huonoja asioita enkä osaa katsoa häntä enää niin hyvällä tavalla. se ei ole enää se sama mies, johon rakastuin. Mutta en tiedä miten eron voisi ottaa esille. Ja minua huolettaa minun sisko. Jos hän kuulee että minä olen jättänyt mieheni niin hän suuttuu. Tiedän, että en voi tehdä päätöksiä vain siskoni takia, mutta en haluaisi rikkoa välejämme mitenkään. Siskollani on ollut masennusta ja syömishäiriö aiemmin. Tuntuu että hän ottaa pienetkin asiat liian vakavasti ja se jotenkin laukaisee masennuksen. Olen umpikujassa. En haluaisi jatkaa tätä suhdetta, koska se häiritsee minua suoraan sanottuna. En vain uskalla. Perhe on kuitenkin etusijalla minun elämässä ja haluan säilyttää hyvät suhteet heihin, sellaiset jotka olivat aiemmin. En vain voi käsittää, miksi minun ero on siskolle niin hirveän suuri asia....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sun seurustelu ja parisuhde kuulu siskollesi pätkääkään. Et voi seurustella vain sen takia, että sisko muuten suuttuu. Ajattele nyt, jos olisit vaikka suhteessa huumeidenkäyttäjän tai väkivaltaisen miehen kanssa etkä silti eroaisi, ettei sisko suutu.
Niin, totta se on. Mutta mitenkähän tilanteesta pääsee eroon? Luulen, että siskolla on jonkinlainen mielenhäiriö/masennus ja hoitoon ei kuulemma halua mennä koska ei ole mitään ongelmaa. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä kun tilanne ahdistaa itseänikin.