Ei ahdasta suniporttia!
Ei harvojen pelastumista!
Ei ihmisten vihaa!
Ei kapeaa tietä!
Ei riitaa vaan rakkautta!
Paavali sai tietää tämän lopun ajan totuuden:
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja."
"Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi."
"Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu."
Lutherkin tämän tiesi: "Yksin armosta, yksin uskosta."
Ei harvojen pelastumista!
Ei ihmisten vihaa!
Ei kapeaa tietä!
Ei riitaa vaan rakkautta!
Paavali sai tietää tämän lopun ajan totuuden:
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja."
"Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi."
"Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu."
Lutherkin tämän tiesi: "Yksin armosta, yksin uskosta."
Vastaukset 68
Vanhimmat
Ihanaa!
Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi!
Tämä riittää!
Ainakin meille vl:lle.
Olet pähkähullu Teuvo!
Kyllä hänen Devoit-ystäväänsäkin voidaan syyttää Teuvon hulluudesta, jos ei kertaakaan 14 vuoden aikana julistanut ystävälleen Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikkia hänen syntejään anteeksi.
Jos tämän aloituksen on tehnyt Teuvo, jota sanotaan jo pähkähulluksi, niin sehän ilosanoma meille kaikille, koska hän on siirtynyt sovitusveren vaikutusalueelle.
Sillä on ilmoitettu:
"Älköön vain kukaan pettäkö itseään.
Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas."
Teuvo, älä unta näe!
Sovitusveri ei enää sovita, jos on jo täyttänyt 80 vuotta!
Jos tämän aloituksen tekijä on Teuvo, niin miksi häntä syytetään pähkähulluksi?
Vai onko pähkähullu Jumalalle arvokkaampi kuin pelkkä hullu Hurmahenki?
Ratkaisevan virheen Teuvo teki, kun tunnusti aviorikoksensa vaimolleen, eikä Reijolle tai Aimolle, vaikka Aimo asuin melkein hänen naapurissa,
Olisipa Teuvo ollut Tuula tai Terttu, niin olisi vielä pelastunut tämän pelastussanoman kautta:
"Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää."
Entä voisiko sellainen mies pelastua, joka ei pysty saamaan vaimoaan ns. siunattuun tilaan?
"Asiahan ei tietysti minulle kuulu."
Mutta yleissivistyksen vuoksi olisi hyvä tietää, oletko sinä, Toiwiaisen Anselmi, tuollaisen ongelman kanssa kamppaileva mies, ja oletko saanut papeilta vertaistukea?
Yhdeltä olen saanut.
Kumpi hän oli, mies vai nainen?
Aiheeton kysymys.
Meillä kun naiset vaikenee. Pirtissä naukuu vain kissat ja uunin takana sirkuttaa kotisirkka.
Vapaudu uskonnosta - vapaudut samalla synnistä. Täysin turha käsite ja turhaa ihmisten syyllistämistä! Ollaan ihmisiksi vaan.
Vahvalla psyykellä varustettu ihminen, ei korvaansa lotkauta hihhulien horinoille.
Onpa rienaavaa tekstiä. Armo otetaan uskossa vastaan. Uskottomille se ei tule. Jatkuva syntielämässä eläminen kertoo, ettei olla otettu sovintoveren sanomaa todesta. Usko on poissa. Jatketaan synnissä elämistä.
Armo tulee totiselle ja katuvalle. Hän haluaa parantaa elämänsä Sanan alle. Pyhä Henki tulee silloin ja usko alkaa. Kaikki entinen on mennyt.
Ei turhaan sanota, että uskova on uudestisyntynyt. Häneen tulee Pyhä Henki ohjaamaan oikealle tielle. Kaiken väärän hän hylkää tunteakseen sen uuden elämän voiman ja sisäisen rauhan Jeesuksessa.
Tee siis parannus.
Siinähän se on lopun ajan raju eksytys kaikessa kauheudessaan!
Turha haaveilla Teuvon parannuksesta, ei näistä enää parannusta tehdä:
"Valehtelija, Teuvo Suni. Sinähän puhut täyttä sontaa ja valhetta, ja tuota
väität Pyhän Hengen sinulle valaisseen. Armeijassa epäonnistuit.
Hengellisellä alueella yritit menestyä, mutta sielläkin epäonnistuit myöskin,
Seisot nyt elämäsi raunioilla!"
"Paskat Teuvo!"
"Oih saatanan orja ... ylempääkin sen saa selville mutta muutenkin olet täysin naurettava valehtelija muiden kirjoituksia hyväksikäyttäen oleva paskiainen !"
"Olet täysi paska kuten saatanakin pahojen ominaisuuksiensa kanssa kuten moni ihminenkin!!!! "
"Hyi vittu , hyi vittu .... oksetat ylimielisyydelläsi ja tuomitsemisellasi !!!! Jumalan oma ei tuollaista tee ja sen tiedän !"
"Onko se aivopieru sellainen pieru, joka on valhetta mutta tuoksuu totuudelta?"
"Melkoiselta paskakasalta vaikutat. Oletko uudestisyntynyt perkeleen perseestä?"
"Haista pitkä paska valehtelija."
"Sanasi arvo on yhtä paljon kuin toissavuotinen pieru, pelkkää sanahelinää."
"hän vie sinulta totuuden tajun Sen jälkeen tunnet vain paskan hajun"
"piiitkä paska
Kerro osoitteesi, jospa tulisin sinne sitä haistelemaan."
"Teuvon tekstit ovat syvällisiä!
Sillä ne ovat syvältä perseestä."
"Nään rakas paskassasi puolukoita, ja persesilmässäsi pisamoita."
"ÄläPuhuPaskaaTeuvo"
"Olet kyrpäJooseppi."
"Noutaja se tulee Teuvollekin. Porstuassasi kohta kolisee lähdön äänet.
On aika tehdä valmisteluja. Katkera huutosi ei hyvää lupaa sinulle, vanhus."
"Teuvo heiluu jo haudan partaalla.
Onnitelkoot ken haluaa ."
"Teuvo se naki viime viikolla unessansa nakuja, oli siina mustia kissoja ja saatanoita.
Nain nakuja, nain nakuja viime yona huusi Teuvo!"
"Teuvo Siitin: Kiitätkö sinä isääsi siitä että hän siitti sinut äpärälapseksi?"
"Teuvo kehotti Penuelaa tyydyttämään itsensä pölyimurilla."
"Penuela kirjoitti että sinulla on syöpä. Hän on hyvä opetuslapsi kun juoruaa kuten sinäkin.Eikö olisi korkea aika tehdä jo parannus?"
"Kun kehut seurailevasi asioita niin mietipä mitä tarkoittaa prostata syöpä kohdallasi, kohta kongi kumahtaa ja jatkat vain herjaamisiasi. Olet kuin se katumaton ristinryöväri."
"Likaista peliä Teuvo! Olet erittäin epäluotettava.
Likaista peliä Teuvo! Ollet osoittautunut erittäin vilpilliseksi.
Likaista peliä Teuvo! Valehtelet jatkuvasti.
Likaista peliä Teuvo! Pelaat likaista peliä. Olet epäluotettava."
Savitaipaleen sutki
Savitaipaleen santraappi
Onko Teuvo laittanut kuvan takapuolestaan?"
Oletko?
Kyllä
Jättäkää jo Teuvo rauhaan. Eikö tämä ole Raamattu sivu.
Etkö ymmärrä, että juuri sen tähden Teuvoa vihataan ja herjataan, kun tämä on Raamattu sivu:
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia.
Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen."
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."
"Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu."
"Te olette minun todistajani,"
"Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu."
Vielä sinulle Mik-kit:
Tarkistin julkisen profiilisi ja huomasin, että tämä oli sinun ensimmäinen kirjoituksesi tällä palstalla.
Jos et satu olemaan Jumalan valittu, kun täällä ensimmäisen kerran elämässäsi totuutta kuulet, niin varsin pian sinusta tulee samalainen herjaaja kuin lähes kaikista muista, koska:
"Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden."
Heei. Raamattu opettaa rakasta lähimmäistä, kuin itseäsi.
Tämä palsta ei täytä ihmisyyden kriteeriä.
Miksi et käytä rekisteröityä nimimerkkiäsi?
Jos kirjoitat ilman sitä, tulevat Saatanan verihurmostelijat ja alkavat herjata totuutta nimimerkilläsi.
Silloin olet tietämättäsi ryhtynyt heidän aisaparikseen.
Kun Pyhä Henki minut heinäkuussa 2005 näihin keskusteluihin johdatti, olin pari viikkoa näitä seurannut ja ihmetellyt, miksi täällä ei kukaan julista totuutta.
Eräänä päivänä sitten Pyhä Henki sanoi: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."
Aloin heti miettiä nimimerkkiä, jolla alkaisin totuutta kirjoittaa, mutta sen miettiminen keskeytyi heti alkuunsa, kun Pyhä Henki kysyi:
"Miksi häpeät nimeäsi, jolla minä olen sinut omakseni ottanut?"
Ja niin aloin kirjoittaa omalla nimelläni Teuvo Suni, ja totuuden poistattaminen alkoi välittömästi.
Tammikuussa 2006 palstalle ilmestyi monta Teuvo Sunia, joista vain yksi kirjoitti totuutta ja muut samalla nimellä törkeää valhetta. Ja sillä hetkellä rekisteröin nimeni muotoon TeuvoSuni.
Tällä nimellä on profiilissani taltioituna pitkälti yli 3300 kirjoitusta. Ja poistettujakin on yli 5000.
Jos ihmistä on rakastettu valheella, niin tottakai hänkin haluaa valehdella, jotta saisi ystäviä.
Mutta kun Jeesus on ihmisen ottanut omakseen totuudella, niin hänen kohtalo on juuri sellainen kuin Jeesus ilmoitti:
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."
"Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu."
Koetko sinä olevasi poikkeus, vai kuulutko tuohon kaikkien suureen joukkoon?
Tässä kaikille Jumalan paaduttamille, Raamatun todistus ja kuva vanhan miehen takapuolesta:
"Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi."
Hyvää päivää!
Ei tämä paatunut ja rienauksiinsa mieltyneet palstan hurmostelijat tee mitään parannusta. Se on nähty palstan historian aikana ja kuten tuokin profeetallinen sananpaikka todistaa, jonka tänne lähetit.
Siunattu olet.
Tuossakin miehessä toteutuu ihmeellisellä tavalla sovitusveren suosittu vaikutus valheeseen ja vääryyteen;
Veri sovittaa valheet ja vääryydet:
"Minun sydämestäni ei ainakaan löydy muuta kuin syntiä ja saastaa, mutta silsti saan olla Jeesuksen verellä puhtaaksi pesty syntinen."
Veri ei sovita totuutta:
"Profeetta on menettänyt järkensä, hengenmies on mieltä vailla!" -- Näin te väitätte. Te vihaatte minua omien rikostenne vuoksi. "
Minä yritän nyt aluksi tehdä parannusta näistä kirjoitusvirheistä.
Siksi korjaan, ei näin:
mutta silsti saan olla Jeesuksen verellä puhtaaksi pesty syntinen."
Vaan näin:
mutta silti saan olla Jeesuksen verellä puhtaaksi pesty syntinen."
Jeesuksen nimeä ja verta ne hokevat yhtenään, kuin se olisi jokin taikakalu, jolla ratsastetaan taivaaseen. Lahkosaarnaajan ääni oikein värisee, kun hän hokee syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja väki uskoo, että nyt kaikki on hyvin heidän kohdallaan. Ja seuraavana sunnuntaina sama toistuu...
Näillä sovitusveren uhreilla kun on jatkuva jano, jota eivät ymmärrä, vaikka se on selvästi ilmoitettu.
Vanhan liiton aikana:
"Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä. "
Jeesuksen tullessa:
Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.
Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."
Sovitusveri kun ei yhdessäkään synnin orjassa muutu ikuisen elämän lähteeksi.
Hyvin harhaanjohtava on myös nimitys "verenvoima".
Raamattu ei tunne käsitettä "verenvoima", vaan Hengen voiman se tuntee. Teidät puetaan voimalla korkeudesta. Jolla tarkoitetaan Hengen voimaa, ei verenvoimaa.
Siinä eksytyksessä pimeyden voimat ja vallat, pukeutuvat valheen vaatteeseen sanoen olevansa "verenvoima". Ja monet erehtyvät.
Saatanalle verenvoima on elinehto, kun sen papit eivät mahtaneet mitään Jeesuksen tuomalle totuudelle, niin Saatanan oli pakko turvautua verenvuodatukseen - ja niin päättyi hänen totuuden kausi valitun kansan keskellä.
Ja niin se päättyy edelleenkin hänen valittujensa kohdalla:
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia.
Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen."
En ole pitänyt kirjaa montako tappouhkausta olen saanut. Parhaillaankin leijuu sellainen ukaasi pääni päällä.
"Jeesus tuli tekemään tyhjäksi kaikki perkeleen teot". Tuohon uskon.
Uskon myös, että Jumala itse on sinun kilpesi ja suojus pahan palvelijoiden lähettämiä uhkauksia ja murhahenkiä vastaan.
Minulla on uskon lisäksi tuosta myös varma tieto, sillä ei hän olisi minua 40 vuotta turhaan koetellut, jos olisi ollut tieto siitä, että minut tapetaan, ennen kuin kaikki hänen suunnitelmansa minua varten olisivat edes toteutuneet.
Uskon ja tiedän, että tämä on totta omalla ja sinun kohdallasi: "Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää."
Pitkän koettelun jälkeen tulee luja ja kestävä astia jaloa käyttöä varten.
Sitä minä olen tänäänkin ihmetellyt, että onko sovitusveren suurin ansio siinä, että sillä tehdään ihmiset todella tyhmiksi.
Miksi he eivät pysty olemaan loppuun asti onnellisia, vaikka se on heille luvattu:
"Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi."
Eikä jo tuostakin heidän pitäisi olla onnellisia, kun ilmoittivat ettei sovitusveri enää tehoa yli 80 vuotiaisiin, joten lopettaisivat heti nuo parannuskehotuksensa, koska se on nyt varmaa, ettei heidän enää ikuisuudessa tarvitse katsella Teuvon takapuolta, ja kysellä toisilta:
"Missä se Teuvon takapuoli onkaan?
Korjaan taas kirjoitusvirheen: Eikö jo tuostakin....
Miksi nämä veriuskoiset eivät usko edes heidän rakasta Aimo pastoriaan, joka on lahjoittanut minulle jo kolme matkalippua helvettiin?
Sitä ensin ihmettelin, että miksi kolme, miksi ei yksi riitä?
Hän kenties ounasteli, että jos minut kaksi kertaa heitetään helvetistä ulos, niin kolmas kerta toden sanoo.
Mutta mikä on kohtaloni sen jälkeen, jos minut sieltä kolmannenkin kerran heitetään ulos.
Voisiko se johtua siitä, kun entinen ystäväni on sinne heitetty, niin hän
heittää minut sieltä ulos
Kuten on heittänyt ulos kirjoituksiani tällä palstalla.
Sitäkin minä ihmettelen, että miksi näille verisuskoisille ei kelpaa se parannus, kun pystyin viemään erokirjeeni luterilaiselle portolle 60 rakkausvuoden jälkeen?
Pitkä oli rakkaussuhde, ja siksi oli pitkä myös erokirjeeni:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/2439902/erokirjeeni
Minua on jo pitkään alkanut kiinnostaa, miten Saatanan ydintotuus, Jeesuksesta vuodattama veri saa synnin orjat näin toimimaan:
"Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi."
Totuuden he kääntävät valheeksi ja valheen totuudeksi.
Lisää potkua tälle tutkimukselle toi tuo ilmoitus, ettei sovitusveri toimi enää yli 80 vuotiailla.
Tuskin minä omin avuin tästä selvyyttä saan.
Mutta jospa nuo veren hurmoksessa elävät minua opastaisivat, kun öin ja päivin toivovat minun tekevän heidän hurmoksensa mukaisen parannuksen.
1. Kysymys:
Kun jo maailman luomisessa on ihmiset lajiteltu iankaikkiseen elämään ja iankaikkiseen kadotukseen:
"Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä -- kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. "
Niin miten voisi äidin kohdussa Saatanalle heitetty toimia niin, että syntyessään nimi olisikin tuossa Karitsan elämänkerrassa?
Tai voisiko Jumalalle valittu pistää alkaneen elämän äidin kohdussa ranttaliksi, että syntyessään olisikin jo täydessä verihurmoksessa?
Ne on ne harvat ja valitut, joista tuossa puhutaan.
"Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä -- kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. "
Lisäksihän siinä sanotaan, että kaikki ihmiset on luotu jo maailman luomisen yhteydessä ja pelastuvien nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.
Luuletko ihan oikeasti että sinua ei tunnisteta Teuvo? Ei uskoisi että alennut itse lipomaan itseäsi, olet notkea liki ysikymppiseksi mieheksi.
Olinkin jo pitkään ihmetellyt, että mikä Hurmahenkeä nyt vaivaa, kun ei ole tullut tästä asiasta ilkkumaan, mutta tulithan sieltä katajapuskien seasta.
Jos vaikka olisikin niin, että minä tämän nimimerkin kanssa itseni kanssa keskustelen, niin miksi se saa sinut tuollaisen raivon valtaan?
Kun itse nuoleskelet oksennuksiasi kymmenien nimimerkkien voimalla?
Kun nyt tänne tulit, voisitko samalla vastata kysymykseeni:
1. Kysymys:
Kun jo maailman luomisessa on ihmiset lajiteltu iankaikkiseen elämään ja iankaikkiseen kadotukseen:
"Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä -- kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. "
Niin miten voisi äidin kohdussa Saatanalle heitetty toimia niin, että syntyessään nimi olisikin tuossa Karitsan elämänkerrassa?
Tai voisiko Jumalalle valittu pistää alkaneen elämän äidin kohdussa ranttaliksi, että syntyessään olisikin jo täydessä verihurmoksessa?
Kysyn vielä Hurmahengeltä:
"Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta kuin yksi päivä."
Niin yrittääkö Saatana tässäkin matkia Jumalaa, kun vasta 10 kuukautta sitten täytin 80, niin nyt olenkin jo: "notkea liki ysikymppiseksi mieheksi. "
Kyllä minä suhteellisen notkea vielä ikäisekseni olen, mutta en niin notkea kuin sinä taas kuvasta näet, että olen nuoleskelemassa takapuoltani.
Tätä Hurmahenkeä varmasti risoo sekin, kun minä saan totuuden esille hänen piilostaan yhdellä kirjoituksella, niin hänen on hoettava näitä armahdushokeamia vähintään 20 kertaa, ennen kuin totuus on taas saatu piiloon:
AamenkiitosJeesus
8.10.2017 12:52
niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Miksi Hurmahenki ei vastaa?
Alkaako hän jo aavistella, ettei veren tahrimat vaatteet ja kädet ole sittenkään taivaan juhliin kelpaava hääpuku, kun ei saa sanaasuustaan:
"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.
Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan.
Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"
"Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
tuolla hurmahengellä, joka täällä herjailee, on ihan eri henki sisällä
Pidin häntä erittäin fiksuna miehenä, vl-taustaan huolimatta, kun hän 14 vuotta rinnallani totuuden tiellä kulki.
Ja edelleen ihmettelen sitä, miten Saatana pystyi verihurmoksella tekemään hänestä tällaisen herjaajan, jolla ei terveestä järjestä ole enää mitään tajua.
Paavalia hän kyllä verisesti rakastaa, mutta ei tätä hänen lausuntoaan:
"Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. "
"Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte."
Tähän liittyy myös tämä Raamatun totuus:
Veri ei puhdista sydäntä ja kieltä.
"Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen."
Kun tässä ei juuri muuta ole, niin annanpa tällä nostolla lisää vauhtia Hurmahengelle hänen omien oksennustensa nuoleskelemiseen, ja hokemisiin:
AamenkiitosJeesus
8.10.2017 16:33
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Onko hän jo niin korkealle kohotettu, että Jeesus huutaisi häntä avukseen?
Nyt on 8 tuntia mennyt, eikä vastausta ole tullut, joten on aika tehdä:
2. Kysymys
Jos Jumala on päättänyt, että tuo lapsi saa syntyä maailmaan aviottomana, petturin poikana, kärsimään 50 vuotiaaksi asti häpeästä ja isättömyyden tuskasta.
Niin olisiko tuo lapsi voinut äidin kohdussa kääntää kohtalonsa toiseksi?
https://www.youtube.com/watch?v=C5qyqtFFU_s
Niin erinomainen aine, kuin mitä veri on, se ei kuitenkaan pysty puhumaan:
"Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."
Jopa kivetkin saattaisivat puhua, mutta ei veri:
"Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."
Se on juuri näin:
"Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu.
Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta."
Eipä ollut sovitusveren Hurmahengelle armosta ja onnellisuudesta mitään hyötyä, kun illan pimentyessä alkoi kiroillen messuta tämän sijalta 2 sijalle 27, tapansa mukaan.
Mutta ei se mitään.
3. Kysymys
Olisiko pienen pyhäkoulupojan pitänyt uskoa, että nämä opetukset ovat vain valhetta:
"Taivaassa ei ole ketään isätöntä, vaan siellä on kaikilla Isä."
"Tuo Isä kostaa vanhempien pahoja tekoja monen sukupolven päähän."
Poika kuitenkin otti nuo todesta, ja haaveili papin urasta, jotta voisi kertoa muillekin isättömille Taivaan Isästä.
Samalla kuitenkin vihasi Jumalaa, joka antoi hänen kokea häpeää köyhyyttä ja isättömyyden tuskaa.
4. Kysymys
Miksi sovitusveri ei tullut armahtamaan pientä tokaluokkalaista ja säästänyt häntä muiden lasten naurulta?
Oli toisen kouluvuoden ensimmäinen päivä Ylämaalla, Leinon kylän kansakoulussa - jonne olimme evakkomatkalta palanneet- kun heti ensimmäiseksi opettaja teki kysymyksen, vaikka olin jo pitkään toivonut, ettei kukaan kysyisi minulta koskaan isän nimeä, koska en ilman itkua olisi pystynyt vastaamaan: Minulla ei ole isää.
Ja nyt se kysymys tuli. Hädissäni vastasin perheessä olevan äidin isän, pappani Martin nimen.
Ja silloin koko luokka puhkesi iljettävään nauruun.
Tästä hetkestä alkoi yksinäisyyden taival, joka päättyi vasta 40 vuotta myöhemmin, kun Kristus ilmestyi ja otti opetuslapsekseen
.
5. Kysymys
Onko se mitenkään mahdollista, että sovitusveri olisi lievittänyt isättömyyden tuskaani pari vuotta edellisen kokemuksen jälkeen.
Olin silloin Ylämaan seurakunnan poikaleirillä erään järven rannalla. Istuimme ryhmänä kalliolla ja lauloimme tätä virttä:
"Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta.
Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään.
Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni.
Pidä Jeesus itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni.
Auta, pakohon kun kerran, yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla, kanteleilla soivat kiitosvirtemme.
Siellä riemun maassa taivaan alta vainan päästyä suo kiitetään.
Siell` ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa, siell ei tunne yksikään.
Siell` on kirkas lasiveri, pyhä veri, kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle, Karitsalle ylistys soi loputon.
Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu."
Virren aikana tuli taivaasta kapea valokiila, joka täytti sylini ja sammalla minut täytti sanomattoman ihana tunne, kun katselin syliini tullutta valosädettä, joka kapeana kiilana kohosi taivaan äärettömyyteen.
En silloin ymmärtänyt sen merkitystä ja vaikka en juurikaan kirkossa käynyt, mutta kun vaimo kuunteli radiosta jumalanpalveluksia, niin joka kerta kun tuon kuuli, tuli samanlainen ihana tunne sisälleni.
Minulla on muistona kuva tuosta poikaryhmästä. Sitä valonsädettä siinä
ei kylläkään näy.
Kerro myös niistä pimeyden seinistä joita aina saat ja kirjoituskoneestasi joka kirjoittaa itsestään saatanallisia säkeitä sinulle.
Tuolla kirjoituskoneen käyttäytymisellä Pyhä Henki näytti, miten Saatanan ns. automaattikirjoitus toimii.
Se tapahtui vain kerran.
Mustan seinän olen selittänyt jo monta kertaa. Nytkin se on tässä edessäni, ja sen takana olet sinä kumppaneinesi.
Jeesus antoi siitä näin perusteellisen selvityksen:
"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
"Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'
Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.
Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'
Ja onhan teilläkin, ainakin profeetta.
Vielä hieman mustasta seinästä.
Silloin kun sen aika on, se tulee, kuten tuli entisen ystäväni ja minun väliin.
Tässä sitä ei vielä ollut:
"LUKEKAA TEUVO SUNIN KIRJA
Devout
5.3.2007 10:55
Kirjaa on parjattu raivokkaasti, syystä siitä, että siellä on paljastettu paljon vääryyksiä, alkaen siitä, kun piispa pötki pakoon, tarkastukseen kuuluvalta seurakunnan kyselytunnilta, kun näki Sunin olevan paikalla.."
Mutta 7 kuukautta myöhemmin, kun hänet oli Saatanalle heitetty, hän seisoi pelosta vavisten ahtaan portin edessä, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta mennä häntä kädestä pitäen taluttamaan tuosta portista sisälle:
"Kaduttaa etten mennyt
Kirjoittanut: Devout 2.10.2007 klo 23.36
Jos oppisi olisi pitänyt paikkansa, olin tuhonnut silloin saatanan..
Pyydän anteeksi, pelkuruuden henkeäni.."
Ja täältä 10 vuoden takaa johtuu hänen vihansa ja herjansa minua kohtaan - eniten kuitenkin Totuuden Henkeä kohtaan.
Ja koko ajan kymmenillä nimimerkeillä yrittää todistella, miten minä häntä vihaan ja herjaan.
Eikä pysty edes yhtä hänen herjojensa vertaista todistusta antamaan.
Jumalan vihan alla elämistä kesti 40 vuotta, kunnes tapahtui tämä ihme.
Ennen sitä kysyn olisiko minun tuon kirkkauden keskellä pitänyt huutaa:
"Väisty Saatana, sovitusveri on jo vuodatettu ja kaikki armahdettu!"
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässäkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisi kääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut tästä mitään puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen - lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän pois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Jatkuu
Jatkuu
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikana ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle:
Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
7. Kysymys
Olisiko minun tämän kysymyksen jälkeen pitänyt huutaa: Väisty Saatanan sovitusveri on armosta minut puhdistanut?
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta olin tämänkin vertauksen lukenut monia kertoja, mutta nyt se pysähdytti.
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä, kun komennuksella oltiin, siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa.
Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion: "Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni:
"Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Jatkuu
Jatkuu
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut
.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
Ja tuolla hetkellä taivaassa laulettiin:
"He lauloivat uuden laulun: -- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista."
"Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa!"
8. Kysymys
Entä nyt tämän Kristuksen ilmestyksen alkaessa? Olisko minun pitänyt huutaa: Väisty Saatana, sinä tahdot saada minut omakseni?
Oli marraskuun 8. päivän aamuyö kello 03.30, kun minut herätettiin keskelle makuhuoneessa loistavaa kirkkautta, ja kuulen tutun äänen puhuvan:
"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se eläketulo, mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet minun palveluksessani.
Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja pelastan sinut.
Äläkä heitä kauhistu, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään. Ja jos ilman minun tahtoani johonkin ryhdyt, minä panen sen eteen mustan seinän."
Elokuussa, 11.8. oli tullut 3 vuotta täyteen siitä, kun Jeesus Kristus ilmestyi ja otti opetuslapsekseen. Tänä aikana hän oli luettanut minulla Raamatun lävitse kolme kertaa, ja koko ajan Pyhä Henki toimi opettajana.
Viimeiset kaksi kuukautta hän luetti vielä kerran profeettojen kirjoitukset, ja kun tämä tehtävä tuli olin edellisenä iltanakin lukenut Hesekielin kirjaa, ja tarkoin tiesin, minkälainen kohtalo hänen profeetoillaan oli ja on jatkossakin:
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen."
Siksi en tätä tehtävää iloiten vastaanottanut, vaikka oli sitä jo kovasti odottanut, vaan vastasin:
"Kiitos ei, kyllä minä sinusta ihmisille puhun, kuten olen tähänkin asti puhunut, mutta tällaista tehtävää en itselleni halua."
Ja vastaus tuli: "Sinä lupasit!"
Ja niin olin todella luvannut jo silloin, kun hän minut opetuslapseksi otti ja paransi kaikki menneisyyden haavat. Mutta Jumala ei kutsumistaan perunut, eikä muuttanut vaan pisti päälle tällaisen remmin: ei maistunut, ruoka eikä uni, ja korvissani soi lähes yötä päivää: "Sinä lupasit!"
Ja kolmen kuukauden kuluttua, helmikuun lopulla vuonna 1989 olin vuoteen pohjalla niin heikossa kunnossa, että oli pakko huutaa: "Tässä olen, omapa on valintasi!"
Ja tässä nyt olen, todistuksena sille, miten Jumalan valittua herjataan päivästä toiseen. Tänäkin aamuna, kun koneen käynnistin, sieltä loisti näkyvänä jälleen uusi Totuuden Hengen herjaus
Teuvo herjaa Jeesukseen uskovia saatanoiksi.