Kolme vuotta seurustelua, olisin halunnut sitoutua, muuttaa yhteen ja mennä naimisiin. Mies ei halunnut, ilmoitti tänään että ei aio mennä naimisiin ja lemppasi minut. Että silleen. Itse olin rakastunut ja olisin halunnut vaimoksi.
Minut jätettiin tänään
Se_tavallinen_tarina
251574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuramahoja miehiä on sattunut myös minun kohdalle parikin kappaletta.Sitoutua ei uskalleta.Kyllä se kirvelee kun toteaa olleensa hyväksikäytetty.Ajan kanssa sitten olen kokenut,että ero olikin minun parhaakseni.
Mies on kuramaha ja sitoutumiskammoinen, hyväksikäyttäjä jos haluaa lopettaa seurustelun? Eiköhän siihen riitä ihan sellainen inhimillinen syy, ettei rakasta toista eli tunteet eivät ole sitä mitä pitäisi.
Ihan oikein mies teki, ei sitä yhteen asumaan saati naimisiin kannata mennä jos ei koe suhteelle tulevaisuutta, hyvänen aika. Vaikka kovin surullistahan se on sille osapuolelle joka oli rakastunut ja halusi seurustelua jatkaa.
Sano muuta. Viisautta vaan väistellä näitä pussille pyrkyviä tyrkkyjä, joiden kanssa pitää elää iilimatoelämää kuristusotteessa.
Hyvähän se mies oli, kun ilmoitti kantansa, vaikkei se morsmaikuksi pyrkivää miellyttänytkään.
Minkähän takia olla 3 vuotta yhdessä, jos suhteella ei näe tulevaisuutta? Tai ei vaan rakastu !
Sivusta
Kyllä sä pääset vielä siihen jonkun muun kanssa, joka sitä todella haluaa. Hän haluaa etsiä vielä itseään ja sitä omintaan tässä elämässä. Itse päätin jo nuorena, etten mene naimisiin, naimisiin meno on kärsinyt inflaation. Sitoutuminen toinen toiseensa samankaltaisine arvoineen ja keskenään toimeentuleminen on se suhteen tärkein elementti, ei mitkään sormukset pidä suhdetta kasassa. Elämän itseisarvo ei ole enää tänä päivänä perheen perustaminen, muutakin ihanaa tässä elämässä on ja sen vuoksi ei aina noin vain olla valmiita sitoutumaan tuonkaltaiseenkaan elämään.
Itse pyysin avopuolisoa vaimoksi.....nauro vaan....itse asiassa 3 kertaa oon pyytäny.....aina sama vastaus....eipä taida ihan hirveesti rakastaa
Jos suhteenne on kestänyt jo vuosia, niin kannattaa etsiä uusi nainen. Ystäväni on ollut lähes 10 vuotta avoliitossa, eikä miehen puolelta ole mitään kiinnostusta avioliittoon. Älä hukkaa vuosia, jos kerran toista ei kiinnosta samat arvot kuin sinulla on.
Ei toi vielä mitä'än itse meihenä olen naiseni kanssa ollut 28 vuotta sitten kun tavattiin ja melkein 26v kihloissa ja vasta tänävuonna menimme naimisiin. Lapsikin jo aikuinen mutta asunto yhteinen ja maksettu mutta aikansa kutakin. Jos on avoliitossa niin pitää huolejtia että asunnot ja muut isot hankinnat ovat kummankin nimissä että avoeron muotä menee jakoon eikä toinen elä vain toisen siivellä.
Ei sitä aikaa enää tule. Olen jo vanha.
Aika ja tavat olivat erilaisia mutta on jotain samaakin.
Aloitimme viikonloppu seurustelun ollessani 17 vuotinen.
Mieheni opiskeli talvisin toisella paikkakunnalla ja myös kesätyöt olivat muualla.
Yhdessä vaiheessa sanoin lopettavani seurustelun koska siitä ei tullut valmiimpaa mutta mieheni pyynnöstä jatkoin. Ymmärsin hänen kantansa, ettei halua sitoutua kesken opintojen. Silloin ei ollut mitään verkkoja eikä avustuksia.
Viimeisenä opiskeluvuotena aloin viettämään viikonlopuja mieheni opiskelija-asunnossa jossa myös kerroin halustani virallistaa yhteiselämämme.
Mieheni oli ilmeisen sitoutumiskammoinen
eikä osallistunut rutiineihin. Kihlaus, kuulutukset yms. jäi minun vastuulleni. Järjestin pienimuotoiset häät kappeliin.
Aineelliset puitteemme olivat olemattomat. Meillä ei ollut edes yhteistä asuntoa ja ensimmäisenä arkipäivänä mieheni lähti töihin runsaan 100:n kilometrin päähän.
Syksyllä oli 48:sas hääpäivämme.
Aloituksesta tulee mieleen joukko kysymyksiä. Mitkä olivat suhteenne perusteet? Analysoitko tilanteen oikein? Luovutitko liian helpolla?
Aina voi kokemuksistaan oppia.
Lykkyä tykö seuraavaan suhteeseen!
Mieshän tuossa luovutti ja lähti, ei nainen!
Kolme vuotta on aika lyhyt aika.... ainakin itselle, ja riippuu tietenkin myös minkä ikäisestä on kyse. Mutta tsemppiä sinne!
Milläs tavalla se naimisiin meno parantaa elämänlaatua? Täysin turha instituutio, jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, ei siihen mitään papin aamenta tarvita. Halutaanko liitolla kenties yrittää sitoa toinen kiinni varmemmin? Kyllä se kumppani siinä pysyy ilmankin jos on pysyäkseen.
Luulit omistavasi ex miehesi kun noin suuria olit maalaillut päässäsi , noh nyt se "omistaminen" kostautuu rintaa repivällä irti päästämisellä.
Kuule sinä vähä-älyinen kyökkifilosofi. Jos avioliitto on mielestäsi toisen omistamista, niin voi voi. Pidä kuitenkin aivopierut omana tietonasi, niistä ei kukaan ole kiinnostunut.
Miksi sitten valittaa asiasta jos kaikki on nyt toisella hyvin? Jos kerran rakastat niin luulisi toisen olevan tyytyväinen kun toisella vihdoinkin asiat on HYVIN. Vai?
Monet pelästyy kun naiset haluaa naimisiin, mikä ihmeen "halu" se on jos suhde toimii muuten hyvin ei siinä avioliittoa tarvita, sitoutua voi muutenkin toiseen. Minäkin olen ollut saman naisen kanssa kohta puolin 27 vuotta, naimisiin ei olla menty eikä mennä vaikka naiskumppani on siitä usein puhunut, en vaan koe sitä millään lailla itselleni tärkeäksi.
Minä minä minä ja minä - sinulle noin on hyvä. Oletko pienessä päässäsi koskaan tullut ajatelleeksi, mikä naisellesi olisi tärkeää? Et koska olet täydellinen idiootti.
"näinhyvä": sinäsinäsinäsinulle...ei tilanne kuitenkaan taida olla hyvä avopuolisollesi!
Hänelle avioliitto on tärkeä. Etpä taida oikeasti juuri "vaimokettasi" rakastaa...
Avioliittoko vain todistaa rakkauden. pötyä. Avoliitossa 15vuotta ja rakkautta on, ei siihen papin aamenta tarvita.
Ei rakastanut ilmeisesti koskaan. 5 ja puoli vuotta.
En kelvannut.
Kaikki perui. Petti ja jätti lopulta.
Mutta, koska seinä on noussut pystyyn jo aiemminkin,
luovun kauniisti hänestä.
Loppuelämäni olen yksin. En luota enää keneenkään.
Ikääkin on. Rakkaus-sektori on nyt koettu,
Kävi huonosi. Perjantaina klo 14 kävi huonosti.
Minulla on raatorehellinen hjuumorintaju.
Slut. Tack.
No voi kyynel. Arvaa paljon mua harmittaa? No ei vittu yhtään. Sun miehes ansaitsi parempaa ja onnelliseman tulevaisuuden. Yhyhyhyyy kun itkettää niin saatanasti!
Kaipaatko laastaria ja seuraa?
Minultakin kaatui hiljattain pidempi suhde ja nyt olo on todella tyhjä ja mieli maassa.
Tekisi vaan niin hyvää, kun löytäis naisystävän, jonka kanssa tehä asioita vähemmän vakavalta pohjalta ja ehkäpä se auttaisi tuskaan ja ahdistukseen meitä molempia?
Jos mies ei halunnut naimisiin kolmessa vuodessa, niin oli parempi, että hän lähti. Itse olisin jättänyt miehen tuossa tilanteessa. Vaikka moni mies sanoo, että ei avioliitolla ole mitään arvoa, niin kyllä sillä on. Avioliitossa olevana voi elää hyvällä omallatunnolla, eikä tarvitse miettiä, tekeekö syntiä. Itselleni avioliitto on hyvin tärkeä asia, enkä suostuisi elämään avoliitossa. Joskus nuorena suostuin ja jälkikäteen kaduin ja edelleen kadun noita vuosia. Sinun unelmasi avioliitosta on hyvä ja ihan oikeutettu unelma...Sinun pitää vain löytää mies, jolla on hyvä sydän ja riittävästi moraalia.
Munn menneisyys on kuvitettuna 1500-1600-luvulta. Täyttä totta.