ÄLKÄÄ SORTUKO SSRI-LÄÄKKEISIIN

Hyvän kysymyksen kysyit.

Vastaus on tiedon puute heillä koska toimivat paljon kaunistellun tutkimuksen ja lääkeyhtiöiden tuottaman tiedon varassa, ylioptimistisuus lääkkeisiin liittyen (niiden tehon puutteiden vähättely ja haittojen vähättely) tai silkkaa välinpitämättömyyttä potilaille tuottamiaan vaurioita kohtaan. Toki he myös toimivat Käypähoidon pohjalta jolloin ei ehkä oteta niin vastuuta vaurioista vaan hutkitaan vaan ohjeistuksien pohjalta, jotka eivät läheskään paljasta lääkkeiden haittoja tai tehon puutetta.

Lääkkeiden vauriot voidaan nähdä potilaan omina ongelmina, vaikka ne olisivat luonteeltaan iatrogeenisiä. Mikä huolestuttavinta, lääkärit voivat lääkitä lääkkeiden haittoja ja lääkkeistä tullutta huonoa oloa sekä vieroitusoireita. Kun lääkkeitä on useita, on vielä hankalampi nähdä mikä johtuu mistäkin. Tällöin voidaan kuka tahansa lääkitä erittäin huonovointiseksi, sillä lääkkeiden vaurioita ei voi hoitaa uusilla lääkkeillä vaan ne sekottavat vielä lisää kehon herkkää tasapainoa. Toki pitää ymmärtää että esim masennus ja lääkkeiden aiheuttamat vauriot voi kovasti muistuttaa toisiaan. Esim seksuaalisen halun katoaminen, kognitiiviset vaikeudet, muistin ongelmat jne... Mutta ihminen joka kärsii masennuksesta lääkkeiden jälkeen/aikana, voi tosiasiallisesti kärsiä myös lääkkeiden vaurioista. Masennus ja lääkkeiden aiheuttamat seksuaaliongelmat voi olla samaan aikaan.

Ihmisten kannattaisi ymmärtää, että viimekädessä he kantavat lääkkeiden haitat, vaikka kuinka lääkäri ystävällisesti vakuuttelisi lääkkeiden turvallisuutta. Kriittisyyttä kannattaa harjoittaa ennenkuin nykyajan medikalisaation ja psyykenpillereiden massiivisen tuputuksen aikana menee lääkäriin ja sieltä apteekkiin. Se voi olla yksi vaarallisimmista asioista mitä nykyajan ihminen voi itseään kohtaan tehdä elämälleen ja sillä voi saada elämänsä pilalle.

Tuo on yksi syy. Lääkärit eivät ole käyttäneet lääkkeitä, joita määräävät. He määräävät niitä vain lukemansa perusteella luullen niistä jotain muuta mitä ne ovat. Kuinkakohan moni lääkäri määräisi masennuslääkkeitä entistä tahtia kokeiltuaan niitä vuosia ja vieroittauduttuaan niistä?

Lääkärit määräävät lääkkeitä lääkeyhtiöiden järjestämien koulutusten perusteella, missä lääkkeiden haitoista ei juurikaan puhuta, sen sijaan kehutaan kuinka hyviä nämä pillerit ovat, vaikka lumekokeissa on todettu ne hyödyttömiksi. Rahaa tällä pilleribisneksellä tehdään ja lääkärit joutuvat ikävään välikäteen. Yleislääkäreiltä pitäisi ottaa oikeus kirjoittaa masennuslääkkeitä pois täysin. On täysin naurettavaa, että viiden minuutin keskustelun jälkeen potilas lähtee kotiin resepti kourassa. Resepti, joka voi aiheuttaa vakavan itsemurhariskin. Eikä näitä lääkkeitä määrätä vain masennukseen ja mielen pulmiin vaan moniin muihinkin sairauksiin, kuten särkyyn. Itseasiassa masennuslääkkeet keksittiin vahingossa, kun yritettiin kehittää kipulääkettä... Mielestäni kuitenkin vastuu ei ole potilaalla, vaan lääkärillä. Moni luottaa lääkärin ammattitaitoon eikä kyseenalaista lääkäriltä saatua informaatiota, vaikka se olisi täysin harhaanjohtavaa. Masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt radikaalisti myös lasten keskuudessa. Joku mainitsi terapian, Suomessa et pääse terapiaan, jos et suostu ensiksi myrkyttämään itseäsi lääkkeillä. Tässä tapauksessa kannattaa toki toimia niin, että hakee lääkkeet apteekista, mutta jättää käyttämätt..

Ssri-läääkitys on todellista myrkkyä keskushermostolle ja Suomessa arvioidaan olevan yli 100 000 ihmistä, jotka eivät pääse lääkityksestä eroon.

Tämän kaiken syitä lisäksi on Käypähoitosuositukset ja terapian vaikea saatavuus ja resurssien puute. Ja se että biologinen psykiatria on iskostanut oppinsa niin vankasti nyky-yhteiskuntaan, mediaan jota lääkeyhtiöt ovat lobanneet. Opin ytimessä on että kärsimyksen syy on vialliset aivot, kemialliset epätasapainot aivoissa mihin tarvii ssri lääkkeen. Käypähoito viittaa näin.. Tämä on oppi mitä levitetään. Yhteiskunnan ongelmat, liialliset paineet, pakko olla tehokas duracellpupu, elämänolosuhteet, tapahtumat elämässä jää vähemmälle huomiolle kun mietitään ihmisen ongelmiem syitä ja juuria. Ratkaisu on vain lääkelääke. Lääke suuhun ja takaisin tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. lääketehtaiden lobbaamissa ja jopa kehittelemissä masennuakartoituksissa kun saa tietyt pisteet, yleislääkäri lyhyellä vastaanottokäynnillä kirjoittaa ssri reseptin. Potilaalle ei useinkaan kerrota lääkkeen haitoista juurikaan.

Mitä jos masennus on luonnollinen reaktio keholta stressiin ja liiallisiin paineisiin? Itselle vääränlaiseen elämäntyyliin?

Niin. Tälläkin palstalla on monta tyyppiä joiden mielestä terapiasta ei ole mitään apua, vaikka eivät ole edes kokeilleet, tai ainakin ovat jo etukäteen päättäneet ettei siitä ole apua.

Nuo tyypit haluaisivat vain vetää bentsoja päivästä ja vuodesta toiseen.

Niinhän ne on. Osanotto.

Juuri siksi lääkäri ei maininnut, kun et muuten olisi suostunut käyttämään. En olisi minäkään. Kusetettu olo kuten monilla muillakin.

ei kerrottu, koska lääkäreiden mielestä näin ei voi käydä. Eihän kukaan niitä suosutuisi nielemään, jos totuus kerrottaisiin ja se taas ei olisi hyvää bisnestä.

Niin siinä selititkin aika hyvin pähkinänkuoressa sen minkä takia ihmisille näitä psyykelääkkeiksi kutsuttuja myrkkyjä halutaan syöttää.

...Se että yhdet osakkeenomistajat tekee vaan vähän rahaa kun toiset kärsii sen rahan tekemisen vaikutuksista eli tässä tapauksessa psyykelääkkeistä.

Joo. Monet psykiatrian uhrit sanovatkin, että pahinta aivovaurioiden kanssa elämisessä on totuuden mitätöinti läheisten, erityisesti perheenjäsenten ja ystävien, mahdollisesti myös muiden kansalaisten toimesta, mutta myös lääkäreiden toimesta. Psykiatrit mitätöivät ihmiset aina. Se on heidän tehtävänsä. Psykiatria on toimintana jo tuomittavaa (psykiatrinen pakottaminen on Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista toimintaa). Psykiatrian ammattikunnalta ei ole rationaalista odottaa apuja, tunnustuksia tai vastaantulemista missään asiassa. Psykiatrian voi pysäyttää lopulta ainoastaan kansalaisten laajamittainen protesti.

Jos haluamme joskus auttaa elämänongelmien kanssa painivia läheisiämme tai tuntemattomia, on meidän ensin hyväksyttävä tosiasiat. Toisin sanoen, meidän on tunnustettava itsellemme ja toisillemme, että mielisairaus on metafora eikä todellinen sairaus. Mielisairaus viittaa ei-toivottuun ajatteluun, käytökseen ja/tai tunteiluun ja mielisairas, luonnollisesti, ei-toivottuun ihmiseen. Mitään biologista-fyysistä vikaa henkilöiden elimissää, esim. aivoissa, ei ole. Tämä on myytti, jonka varaan psykiatrinen pakottamisjärjestelmä on rakennettu. Kun myytti on murrettu ja totuus laajasti levinnyt, voimme järjestää vapaaehtoisuuteen perustuvaa apua sitä haluaville. He, jotka eivät halua apua, tulee jättää rauhaan! Näin toimii suvaitsevainen, vapaa oikeusvaltio, jollaisen minä toivoisin Suomen jonain päivänä vielä olevan. Niin kauan kuin psykiatrinen järjestelmä on valtion tukema, toisin sanoen, että psykiatrialla on pakottamisoikeudet, vapaa maa ei ole mahdollinen vaan kansansatu.

Lääkärikunnan tietämättömyys kyseisten aineiden aivovauriopotentiaalista johtuu osittain huonosta tiedonhausta, mutta ennen kaikkea harhaanjohtavasta tiedosta, jota heille koulutuksessa yliopistoja myöden jaetaan. Osa lääkäreistä, jotka tietävät totuuden, eli ovat ottaneet asioista selvää omalla ajalla, objektiivisemmista lähteistä, eivät halua tunnustaa tosiasioita vastaanotoilla tai saatika julkisuudessa asian poliittisen arkaluontoisuuden takia. Kaikki näkivät mitä mm. psykologi Aku Kopakkalalle kävi hänen raotettuaan totuutta Yleisradiossa muutamia vuosia takaperin. Seuraamukset toimivat tehokkaana varottimena siitä miten työuralle käy, jos totuuden tielle lähtee. Lääkäreitä, jotka uskaltautuvat mätää sörkkimään uhkaa siis sama kohtalo kuin mm. Kopakkalaa. Viimeisin esimerkki tästä järjestelmämme mädännäisyydestä on Teppo Järvisen kohtelu. Hatunnosto Tepolle upeasta työstä ja henkilökohtaisista uhrauksista tieteellisen totuuden ja yhteiskunnnallisen oikeudenmukaisuuden eteen.

Näin se on, aivan varmasti osa lääkäreistä on tutkinut asiaa objektiivisesti, mutta Kopakkalan ja Järvisen esimerkeillä saadaan lääkärien suut pysymään kiinni... Yhteiskunta on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä. Onhan se käsittämätöntä, että ihmiselle voidaan antaa potkut työstään mielipiteen vuoksi. Mutta kun osuu tarpeeksi arkaan paikkaan, niin sekin on nähtävästi mahdollista ilman minkäänlaisia sanktioita. Mehiläiselle en mene asiakkaaksi ikinä.

werftawesfare kirjoitti:

Näin se on, aivan varmasti osa lääkäreistä on tutkinut asiaa objektiivisesti, mutta Kopakkalan ja Järvisen esimerkeillä saadaan lääkärien suut pysymään kiinni... Yhteiskunta on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä. Onhan se käsittämätöntä, että ihmiselle voidaan antaa potkut työstään mielipiteen vuoksi. Mutta kun osuu tarpeeksi arkaan paikkaan, niin sekin on nähtävästi mahdollista ilman minkäänlaisia sanktioita. Mehiläiselle en mene asiakkaaksi ikinä.

Lue lisää

Sama ilmiö on ollut nähtävillä koronarokotteiden kanssa. Asiallisetkin tiedettä tekevät kritisoijat jotka tuo huolta esiin vaiennetaan koska rokotteet on aina niin hyviä ihan sama mikä uusi rokote. Heitä pilkataan, ivataan, kutsutaan joksikin huuhaa-ihmisiksi ja salaliittoteoreetikoiksi. Psykiatriassa nimitys sille on antipsykiatri tai skientologi, millä nimillä kritisoijia haukutaan ja yritetään vähätellä. On vain yksi totuus. Tieteellinen senhetkinen totuus joka ilmenee hoitosuosituksista. Toki tiedekin on erehtyväistä ja se mistä nyt ei puhuta, saatetaan puhua tulevaisuudessa esim kritiikin osalta. Samaan aikaan ihmiset kuitenkin käyttää aineita ja voi saada harmeja josta puhutaan vasta tulevaisuudessa.

Olemme muutenkin menossa kohti yhtiä totuuksia yhteiskunnassa ja kritisoijista pidetään yhä vähemmän. Tiede on uskonto.

Se mitä harmia potilaille seuraa näistä nykyaikaisista hienoista hoitokäytännöistä pitkällä aikavälillä on toissijaista. Aina keskitytään lääkeyhtiöiden tutkimuksia mukaillen hyvin pieneen ajanjaksoon aineiden vaikutusta. Paikka ihmisille kertoa tarinansa on esim vieroitusfoorumeilla tai keskustelupalstoilla tai muualla somessa.

Potilaiden tarinat on anekdootteja. Mikäs sen mukavampaa lääkeyhtiöille kuin että potilaiden kokemat haitat elämänlaadulle esim.kemiallinen kastraatio, pitkittyneet oireet ainekäytön vieroituksessa, hermosto-ongelmat tai kognitiiviset ongelmat aineiden seurauksena voidaan laittaa nuppivikojen syyksi. Ne on myös hankala todistaa kun joku kehossa sotkeentuu aineiden käytön myötä ja se psykiatrian aine ei pitemmän päälle olekaan niin tehokas tai turvallinen. Näitä anekdootteja laukovia potilaita voi huoletta mitätöidä lääkärien vastaanotolla ja pitää vaikka hulluina tai sivuuttaa täysin.

Sitten ehkä ajan ollessa kypsä tietoa haitoista valuu pikkuhiljaa julki ja voidaan todeta, että hupsista keikkaa, lyhyillä tutkimuksilla rokote onkin ehkä haitallisempi ja vähätehoisempi kuin on luultu. Ja PSSD onkin todellinen ilmiö. Tai masennuslääkkeissä onkin kamalampia pitkäkestoisempia vieroitusoireita. Hiljalleen hitaan tutkimusnäytön kerääntyessä voi käsitys aineista hiljalleen muuttua kriittisemmäksi kunnes lääkeyhtiöt suoltaa taas yhden vähemmän tutkitun aineen markkinoille jossa sama tarina jatkaa kulkuaan. Miltä tämä tuntuu potilaista henkisesti kun heidän kokemia haittoja ei oteta todesta? Mahtaa olla isompi trauma kuin lääkkeen marginaalinen plaseboon verrattava teho ikinä.

On siirrytty aikakauteen, jossa lääketieteellisillä keinoilla voidaan tuottaa vaikka minkäsorttista harmia potilaille ja osa potilaista ollaan valmiita uhraamaan yleisen (muka) hyödyn nimissä. First do not harm on muuttunut-no eikö suurin osa kuitenkin saa hyötyä, ne haitat on kumminkin kai harvinaisia. Ne tulee aina joillekin, muttei juuri sille potilaalle joga hoidetaan. Ja haittojen suhteen voi laittaa kädet korville ja huutaa laalaalaaa. Niillä toisilla ei ole väliä.

Sitäkään ei juuri tutkita minkälainen määräystapa saattaisi esim altistaa harmeille eniten tai millä harmia voisi välttää. Tai mitä pitkäaikaisesta kroonisesta käytöstä voi seurata.

Ei ole yllätys että nykyinen pillereillä oireita hoitava ja usein sivussa harmia tuottava lääketiede on alkanut tuottaa lieveilmiöitä. Joka vielä yhfistyy resurssipuutteisiin jossa kalliille lääkärille ei pääse. Esim.sitä vältteleviä, luonnonmukaisia hoitoja etsiviä, holistisia elämäntavoilla ihmisiä hoitavia lääkäreitä. Varmaan muutaman puoskarin ja huuhaaihmisenkin joka yrittää tienata toisten hädällä. Rokotteiden kanssa voidaan nähdä minkälaisen vastailmiön ne sai yhteiskunnassa tietyltä osalta. Ja mihin asti oltiin valmiita menemään, puheisiin pakkorokotuksista, voi että kuinka rokottamattomia ivattiin. Jotka kriittisesti suhtautui uudentyyppiseen aineeseen.

Joillekin pakkopsykiatriakin on arkipäivää jossa aineita tungetaan kehoon väkisin. Niin varmoja psykiatrit on aineidensa toimivuudesta.
Se toinen puoli, eli harmi hoidetaan kotona siitä kärsien sitten ellei harmia pakkolääkitä tai hoideta mt-ongelmana. Se on se puoli psykiatriasta mitä ei näytetä vaan keskustelu suunnataan aina lähes psykiatrisiin sairauksiin.

Osa ihmisistä alkaa menettää uskoaan laajemminkin nykymuotoiseen lääketieteeseen jossa lääkeyjtiöidem etiikka ei aina kestä päivänvaloa ja voitontavoittelu kietoutuu terveyden hoitamiseen.
Ja lääkäriajat on lyhyitä ja lääkäriin voi olla hankala julkisella päästä.

ne on nallekarkkeja.

masennuslääkkeitä, joita käytetään laajasti muihinkin sairauksiin ja saattaa lääkäri määrätä paketin ihan vain varmuuden vuoksikin, jos ei löydä elimellistä vikaa potilaasta, näiden kun sanotaan olevan hyvin siedettyjä vailla haittavaikutuksia. Totuus on, että lääkkeet addiktoivat käyttäjänsä ja aiheuttavat pahimmillaan pysyviä haittoja käyttäjälle, kuten libidon totaalinen katoaminen. Se on muuten erikoista, kun lääkettä käytetään mm. pedofiilien hoitamiseen ja ennenaikaisen siemensyöksyn ehkäisemiseen eli hyvin on tiedossa mitä lääke tekee ihmisen seksuaalisuudelle, mutta silti, kun lääkärille asiasta valitat, niin syy ei ikinä tunnu olevan lääkkeessä...........

SSRI-aineet ovat stimulanttiluokan huumausaineita. SSRI:t voi verrata vaikkapa amfetamiinin, metyylifenidaattiin tai kokaiiniin, jotka kuuluvat samaan aineluokkaan. Moni sanookin, että SSRI-aineista tulee samallainen fiilis, kun olisi ottanut amfetamiinia.

Kun aine napsahtaa päähän niin, että henkilö saa voimakkaan stimulaation, saattaa hän tulla tehneeksi hassuja, hölmöjä ja vaarallisiakin juttuja samalla tavalla kuin ihmiset amfetamiinipäissään tekevät. Näitä SSRI-"sekoilujahan" on tapahtunut ihan julkisuuden henkilöillekin ketään nimeltä mainiten. Heidän tapauksistaan saa hyvän kuvan aineiden todellisesta, vaietusta luonteesta huumausaineina.

SSRI-aineet eivät korjaa mitään aivoissa toisin kuin psykiatrit ja osa lääkäreistä yrittää saada ihmiset uskomaan. SSRI-aineita myydään lääkkeinä, jotka korjaavat kunkin käyttäjän kuvitteellisen kemiallisen epätasapainon oli käyttö syy mikä tahansa. Niin ilmeinen vedätys, että on uskomatonta, että osa kansalaisista yhä uskoo siihen. Todellisuudessa SSRI-aineet sotkevat normaalin aivotoiminnan, josta osa käyttäjistä toki pitää ja osa ei pidä. Mielipide voi vaihdella tilanteen mukaan ihan niin kuin muidenkin huumaavien aineiden käytön kanssa esimerkkinä vaikkapa alkoholi.

Minulla ei ole mitään huumausaineiden käyttöä vastaan, jos joku riskin haluaa ottaa, mutta en pidä moraalisesti hyväksyttävänä huijata kuluttajia luulemaan, että paha mieli, masennus, tai miksikä kukin haluaa asiaa nimittää, on sairaus, johon SSRI-aine toimii lääkkeenä kuin insuliini diabeteekseen. Diabetes on oikea sairaus, jossa insuliinin puutetta tai vaikuttamattomuutta voidaan korjata insuliinilla, mutta surullisen ihmisen aivoissa tai muualla kehossa ei ole mitään vikaa mitä korjata. Ongelma on elämässä ja elämänongelmia ei voi korjata huumein. Huumein voi ainostaan painaa tunteensa ja tietoisuutensa pois, mutta sellaisella ratkaisulla on tietenkin merkittävät terveysriskit. SSRI-käyttö mm. aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin käytännössä kaikille pysyvän aivovaurion, joka näkyy mm. mutta ei ainostaan tunteettomuutena, dementiana ja seksuaalisena kyvyttömyytenä.

Kuuluuko Ketipinor SSRI lääkkeiden ryhmään? Olen sen lääkkeen pitkäaikainen käyttäjä, ja olen aikonut vähentää annosta pikkuhiljaa, että voin luopua siitä kokonaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Jo parin päivän annostuksen pienentäminen aiheuttaa vieroitusoireita, jotka tulevat yöllä pahimpina. Ihme kyllä käsien paha vapina, josta olen kärsinyt pitkään hävisi muutamassa päivässä miltei kokonaan. Apteekissa käydessäni tiedustelemassa pienempiä pitoisuuksia Ketipinor-lääkkeeseen sanottiin 100mg.olevan pienin, tosin 50mg.:kin on, mutta kyseistä lääkettä käytetään eri "sairauksiin"?Samalla sain farmaseutilta kuulla, että Ketipinor on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Tässäkin asiassa menee ymmälle, koska lääkärit on ko.lääkettä määränneet minulle useita vuosia?

Ei kuulu, ketipinor on neurolepti, mutta erittäin vaarallinen lääke sekin. Käytetään usein ssri-lääkkeiden aiheuttaman unettomuuden hoitoon. Sitä määrätään myös aivan liian hepposin perustein....

Medikalisoitunut kirjoitti:

Kuuluuko Ketipinor SSRI lääkkeiden ryhmään? Olen sen lääkkeen pitkäaikainen käyttäjä, ja olen aikonut vähentää annosta pikkuhiljaa, että voin luopua siitä kokonaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Jo parin päivän annostuksen pienentäminen aiheuttaa vieroitusoireita, jotka tulevat yöllä pahimpina. Ihme kyllä käsien paha vapina, josta olen kärsinyt pitkään hävisi muutamassa päivässä miltei kokonaan. Apteekissa käydessäni tiedustelemassa pienempiä pitoisuuksia Ketipinor-lääkkeeseen sanottiin 100mg.olevan pienin, tosin 50mg.:kin on, mutta kyseistä lääkettä käytetään eri "sairauksiin"?Samalla sain farmaseutilta kuulla, että Ketipinor on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Tässäkin asiassa menee ymmälle, koska lääkärit on ko.lääkettä määränneet minulle useita vuosia?

Lue lisää

Jokseenkin kaikki masennuslääkkeet on testattu 2 kuukauden tai lyhyemmillä testeillä, ja virallinen suositus käyttöajasta on enintään puoli vuotta. Käytännössä aineita määrätään vuosiksi, mutta sokkoutettuja lääketestejä , joissa osa on lääkehoidossa ja osa lumelääkkeellä, ei ole tehty vuosien mittaisesta käytöstä. Lääkkeen teho tyypillisesti laskee ajan saatossa elimistön tottuessa siihen, mutta siitä on huonosti tietoa, miten nopeasti minkäkin pitkäaikaiskäytetyn lääkkeen kohdalla niin tapahtuu, kun pitkäaikaistutkimuksia tehdään niin vähän.

Anonyymi kirjoitti:

Jokseenkin kaikki masennuslääkkeet on testattu 2 kuukauden tai lyhyemmillä testeillä, ja virallinen suositus käyttöajasta on enintään puoli vuotta. Käytännössä aineita määrätään vuosiksi, mutta sokkoutettuja lääketestejä , joissa osa on lääkehoidossa ja osa lumelääkkeellä, ei ole tehty vuosien mittaisesta käytöstä. Lääkkeen teho tyypillisesti laskee ajan saatossa elimistön tottuessa siihen, mutta siitä on huonosti tietoa, miten nopeasti minkäkin pitkäaikaiskäytetyn lääkkeen kohdalla niin tapahtuu, kun pitkäaikaistutkimuksia tehdään niin vähän.

Lue lisää

Masennuslääkkeet kehitettiin alunperin lyhytaikaisempaan käyttöön. Ne tuotiin markkinoille muutaman viikon tutkimusnäytöllä. Jossain vaiheessa oli tutkimusta kuinka masennuslääkkeet voisi estää relapseja ja tutkimukset kestivät jotain 2 vuoden luokkaa. Mietin kuinka hyvin siinä oli huomioitu se, tai ylipäätään muissakaan tutkimuksissa että keho mukautuu aineeseen säännöllisessä käytössä (dependence) mistä seurauksena on lopetuksessa mahdolliset vieroitusoireet mitkä voi olla henkisen tason ja fyysisen tason oireita sekä voi olla hankala sanoa mikä osa on lääkkeen tehoa ja mikä osa vieroitusoireiden välttelyä säännöllisellä käytöllä. Olo voi kurjentua huomattavasti vieroitusoireiden myötä ja ne voi olla myös pitkäkestoisempia. Kehon pitää rakentaa uusi homeostaasi sen säännöllisen kemiallisen muokkauksen jälkeen jossa keho on tottunut toimimaan aineen alaisuudessa ja aluksi miljardit neuronit ei toimi oikein, ja ihminen voi kokea monenlaisia oireita kun aine johon keho on fyysisesti mukautunut otetaan pois. Keho on vastannut esim.serotoniinin takaisinoton estoon esim vähentämällä serotoniinireseptorien määrää ettei mitään ole liikaa ja sen pitää upreguloida reseptorit. Se laittaa liikkeelle ketjureaktion vaikutuksia muihinkin asioihin kehossa. Pelkästään serotoniiniin vaikutukset ei jää (joka laajasti säätelee toimintoja kehossa) vaan dominopalikkamaisesti moniin muihin ja jokaisen toiminnon pitää löytää uusi tasapainotila uudelleen lopetuksessa ja kaike pitää soljua uudessa tasapainossa. Jossa kehossa prosessit tapahtuu ilman aineen alaisuudessa oloa.

Toisilla keho osaa hoitaa tämän uuden homeostaasin löytämisen hyvin, toisilla jää häikkää mitä he kuvaavat pitkittyneinä vieroitusoireina tai PSSD:nä missä joku prosessi jää toimimaan epätäydellisesti ja esim.autonomisen hermoston toimintaan jää häikkää. Esim. surviving antidepressants palstalla pitkittyneitä m.lääkeoireita kuvataan sanalla "dysautonomia", autonomisen hermoston toiminnan häiriöt.

Lääkeyhtiöt halusivat luoda kuvan vieroitusoireista vähäpätöisinä "lopetusoireina"(discontinuation syndrome") ja että lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Tämä on sinänsä harhaanjohtavaa, sillä dependence eli fyysinen riippuvuus, mukautuminen syntyy. Lisäksi etenkin jos ihmiselle sanotaan että hänellä on aivoissa vajausta serotoniinista jota lääke korjaa tai aivosi toimivat masennuksen takia huonommin mitä lääke korjaa neuroplastisuuden lisääntymisen vuoksi, se voi tuoda ajatuksen kuinka sinun pitää vain käyttää ainetta jatkuvasti hallitaksesi tilaasi eli lisätä henkisen riippuvuuden tunnetta aineeseen. Olo vieroituksessa voi olla niin itselle vieras ja outo ja epämukava ja kokemus voi olla etenkin pitkän ajan käytön jälkeen stressaava että varmaan moni haluaa vain jatkaa ainettaan mielummin kuin kokeilla lopetuksia uudelleen huonojen kokemusten jälkeen. Uskon, että SSRI-lääkkeisiin voi sisältyä myös jonkinlainen henkisen riippuvuuden uloittuvuus tässä suhteessa joillakin vaikka sitä sanotaan hoidoksi jolla hallitaan sairautta jonka likainen puoli on dependence ja vieroitusoireisto.

Kukaan ei lupaa, että SSRI-lääke toimii jatkuvalla käytöllä tasaisen hyvin vaikka siitä on luotu kuva masennusta poissa pitävänä ylläpitolääkkeenä.

Kuvataan esim.ilmiöitä tardive dysphoria (lääkkeen myötä kroonistunut masennus) tai antidepressant tachyphylaxis (eräänlainen toleranssi missä aine lakkaa toimimasta).

En yllättyisi jos SSRI-aineiden teho on marginaalinen pitkällä aikavälillä masennukseen ja ne olisivat aivoterveydelle ja hermoston terveydelle haitallisempia kuin on luultu.

Oma kokemukseni oli, että SSRI-aine tuntui alussa aktivoivammalta kunnes se alkoi lisätä apatiaa(tästä on tutkimusnäyttöäkin SSRI-induced apathy syndrome), lisätä erkaantuneisuuden tunnetta omasta tunne-elämästä, pahentaa seksuaalipuolen ongelmia. Aine muuttui aikojen saatossa haitallisemmaksi. Uskon että aineen hyödyllinen vaikutus tulee kun se alussa "ärsyttää aivoja" pakottaen ne tekemään muutoksia mutta lopputulema on sama kuin kroonisessa.päihteiden käytössä. Lisääntynyt alakulo ja turtumus, aine ei tuota samaa positiivista vaikutusta kuin alkumetreillä jatkuvassa käytössä ("high" loppuu), sama ilmiö kuin alkoholi ei tuota samaa vaikutusta kun sitä ottaa kokoajan,myös serotonergisiin päihteisiin sisältyy seksuaalihäiriöitä ja vieroitusongelmat henkisen ja fyysisen tason oireineen. Kenties SSRI-aineiden krooninen käyttö lisää hoitoresistenttiyttä yhä uusiin aineisiin. Loppupeleissä krooninen aivojen pommitus aineilla mitä sinne ei kuulu ei tuotakaan hyviä seurauksia. Dependencen tuottaminen aineilla ei olekaan niin hy vä juttu.

KELA:n painostukseen ei tarvitse suostua. He eivät voi lain mukaan pakottaa ketään huumeisiin, mutta monien kohdalla valitettavasti onnistuvat uhrin tietämättömyyden vuoksi. Toinen toimintavaihtoehto on ostaa huumeet, mutta jättää ne ottamatta. Toki siinä menee rahaa hukkaan niin henkilöltä itseltään kuin veronmaksajiltakin, mutta säästyy kuitenkin vakavilta terveyshaitoilta. Pitkässä juoksussa ratkaisu säästää myös valtavasti rahaa, kun henkilö ei eläköidy työkyvyttömyyden vuoksi aineiden aiheuttamien aivovaurioiden ja muiden terveyshaittojen myötä.