Sinkkujen määrä on uutisen mukaan Suomessa koko ajan nousussa, en ihmettele kun katsoo nyky meininkiä, äkkiä pitää vaan naimisiin päästä ja siittää lapsia sitten alkaa ongelmat. Olen ollut itsekin jo tarpeeksi kauan avoliitossa joten voin todeta että eipä olisi kannattanut. Rahoistaan pääsi joita oli kauan säästänyt ja on kyllä mielen rauhakin mennyt jo useampi vuosi sitten. Kunhan nyt sen aikaa jaksaisi vielä kunnes jälkikasvu muuttaa omilleen niin voi olla että minäkin nostan kytkintä ja sanon avopuolisolle että se on moro. Avopuolisokin lähinnä mun rahoilla rahoittanut menojaan ja illanviettojaan ja kun minäkin välillä yritän vähän saada huomiota sängyssä niin yleensä kuulen sanat turha yrittää. Sitten kun olen lähdössä oluelle kaverin kanssa niin pitää oikein selvittää kenen kanssa ja mihin menossa ettei vaan pahoille teille ajaudu. Sinkkuna nauttis enemmän ja kohta saatan sellainen olla, mieluusti.
En ihmettele
elinkautinenko
31311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jokainen tekee omat valintansa. Vai oletko sinä tehnyt jonkun muun valintoja? Vaikka olisit suhteessasi mistä tahansa syystä, niin suhde on kuitenkin oma valinta, ja siten myös osaltasi sinun vastuullasi. Samoin kuin päätös siitä annatko puolisolle rahasi ja mielenrauhasi. Ota vastuu itsestäsi mies äläkä valita! Ellei tilanteesi miellytä, eroa. Mieti sitäkin, ettei katkeroituneena sinkkuna, jolla on ilon ja energian sijasta paljon patoutunutta vihaa ole kovin sen kummoisempaa. Elämänilo lähtee ihmisen itsetuntemuksesta, sielunrauhasta ja tasapainosta, ei niinkään sinkkuudesta ja oluesta.
Joka tapauksessa on puuta heinää, että naimisiin mennään äkkiä ja lapsia tehdään. Eihän se niin nyt mene. Nykyisin harva menee naimisiin, avoliitossa ollaan ja lapset syntyvät aina vain vanhemmille äideille. Ensisynnyttäjän keski-ikä hipoo jo kolmeakymmentä.
Jokainen tekee omat valintansa, mutta vietit tietysti ohjaavat niitä valintoja.
Ihmisen ei ole tarkoitus tulla onnelliseksi vaan lisääntyä ja kuolla pois.
Puuta heinää??? Tunnen montakin paria jotka on avioituneet muutamien kuukausien seurustelun jälkeen, "kun on niin mukavaa" ja sitten kohtapuolin puoliso raskaana ja sitten alkaa joku ketuttaa. kun se tietty vapaus loppuu. Yksi tuttu erosi, kolme vuotta ehtivät olla aviossa ja pieni lapsi.
"Tunnen montakin paria jotka on avioituneet muutamien kuukausien seurustelun jälkeen, "kun on niin mukavaa""
Se että sinä tunnet monta tapausta ei muuta tilastoista näkyviä faktoja. Kuten sitä että avioitumisen ikä on jatkuvasti nousussa ja on korkeampi kuin koskaan ennen. Ihmiset siis odottavat ja harkitsevat entistä pidempään ennen avioitumista.
Samoin jo enemmistö esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella joten ei niitä lapsiakaan tehdä vasta pikaisen avioliiton jälkeen vaan nimenomaan nykyään mennään usein naimisiin vasta kun on oltu jo pidempään yhdessä ja lapsiakin tehty.
Se että mennään vanhempana naimisiin ei tarkoita kyllä sitä että pidempään sitä harkittas sen kumppanin kanssa. Se tarkottaa sitä että ollaan sinkkuna ennen avioliittoa pitempään. Kato tilastot vähä tarkemmin...
"Se että mennään vanhempana naimisiin ei tarkoita kyllä sitä että pidempään sitä harkittas sen kumppanin kanssa."
Kyllä se käytännössä tarkoittaa varsinkin kun sen yhdistää faktaan että pareilla on nykyään hyvin yleisesti jo lapsiakin ja yhteinen omistusasunto ennen kuin mennään naimisiin. Niitä ei sentään ihan parissa kuukaudessa hankita.
Ensi synnyttäjien ikä hipoo neljääkymmentä.
"Se että mennään vanhempana naimisiin ei tarkoita kyllä sitä että pidempään sitä harkittas sen sen kumppanin kanssa"
Siis? Mitä muuta yhteiset vuodet ennen liittoa tarkoittaisivat kuin harkintaa?
Kun tavataan parikymppisenä, seurustellaan, opiskellaan, muutetaan yhteen kolmekymppisinä, mennään työelämään, ehkä kihloihin ja naimisiin siitä vielä parin vuoden päästä, eli ollaan oltu yhdessä 7-11 vuotta ennen kuin mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Ihan naurettavaa kutsua tällaista suhdetta/liittoa harkitsemattomaksi. Ja tällaisia liittoja on suuri osa. Itse en tiedä ketään, joka olisi mennyt naimisiin edes kahden vuoden tuntemisen jälkeen. Vielä 70-luvulla tämä oli yleinen normi.
Oha se kiire naimisiin jne, kun toinen on vainoharhainen ja pelkää että puoliso isketään ja käy vieraissa ja kun tälläseen väsytään erotaan.... Voe helkkari senttäs kuinka helpolta parisuhde tuntuikaan kun molemmat rehellisesti rakastivat toisiaan. Nyt toinen kärkkyy toista lähinnä etuuksien vuoksi. Heh Heh.
"äkkiä pitää vaan naimisiin päästä ja siittää lapsia sitten alkaa ongelmat."
Ei ihmisillä mikään kiire naimisiin ole. Koskaan ennen eivät ihmiset ole menneet niin vanhoina naimisiin kuin nykyään. Esikoisistakin jo enemmistö syntyy avioliiton ulkopuolella joten avioliittoon mennään usein vasta kun niitä lapsiakin on ensin hankittu.
Jep. Eikä ensisynnyttäjätkään ole koskaan olleet vanhempia kuin nyt.
Lisään vielä, ettei syntyvyyskään ole ollut nykyistä pienempi kuin nälkävuotena 1868. Miettikääpä sitä.
Elämä sinkkuna on onnellista. Elämää parikymmentä vuotta parisuhteissa lähes tauotta takana ja nyt muutama vuosi sinkkuna ja voin sanoa, että en tajua miksi ikinä sellaiseen olikaan pitänyt ryhtyä. Sinkkuaikana minua ei ole kertaakan raiskattu, pahoinpidelty, petetty, ei käytetty henkisesti, taloudellisesti tai millään muullakaan tavalla hyväksi. En ole tarvinnut poliisia,ambulanssia,sairaalahoitoa , en turvakotia enkä terapiaa, en lääkkeitä helvetistä selviämiseen ja mieleni turruttamiseen. Vastakkaista sukupuolta käytän enää vain seksiin satunnaisesti kun sille tuulelle tulen ja se riittää. Muuta käyttötarkoitusta en ole vielä löytänyt. Elämä hymyilee. On rahaa, ystäviä ja harrastuksia. Stressivapaa elämä.
Monelle parisuhde näyttää sen karun puolen vaikka kuinka yrittäis. Kun alkaa ajatella itseään ja omaa hyvinvointia niin siitä alkaa elämä. Naiset imee kaiken voiman ja elämän miehestä ja kun alkaa väsyä jättävät kylmästi ja etsivät uuden elättäjän ja vedätettävän.
Ei nykyajan naiset mitään elättäjää tarvitse.
Minäkin olen hyvässä parisuhteessa jo kymmenettä vuotta, mutta me ei asuta saman katon alla, eikä meillä ole vielä ainakaan mitään hinkua muuttaa yhteen.
Molemmilla oma velaton asunto.
"Äkkiä naimisiin, ja lapsia" on aina niin hauskaa turinaa. En nimittäin tiedä ketään, joka olisi perustanut perheen edes kahden vuoden seurustelun jälkeen. Kyllä siihen aina menee viidestä kuuteen vuotta, vähintään. Ehkä jossain landella on toisin. Vetoan tässä myös tilastoihin.
Joka tapauksessa elämä on täynnä valintoja. Siksi täytyykin olla tarkkana kenen kanssa heittäytyy kimppaan ja perustaa perheen. Jos menee jotenkin pieleen, ei voi syyttää kuin itseään. Tietysti tilannetta kuin tilannetta voi yrittää jokainen tervejärkinen ihminen korjata.
Sinkuilla tarkoitetaan yleensä yksinasuvia. Siitä tulee virheellisiä tilastoja... sillä nykyisin on hyvin yleistä olla parisuhteessa ja asua erikseen. Itse olen esimerkkinä.
Sinkkuja ovat myös vanhat naiset, jotka on jääneet leskiksi , he elävät yksin lopunelämää jos mies on kuollut, naisen ollessa jo iäkäs.
Mm. Iäkkäätkin lesket saattavat hommata miesystävän. Näin ainakin monet tuntemani lesket. Samoin mieslesket. Nykyisin 80 ikäisten parisuhteet (joissa kyllä asutaan erikseen) ovat lisääntyneet.
Viisasta, sillon ei menetä leskeneläkettä.
Sinkkuus on nyky yhteiskunnan muoti ilmiö joka varmaan lisääntyy, kaikki ei tahdo mitään suhdetta jossa joutuu koko ajan ajattelemaan ja huomioimaan myös toista vaikka ei kiinnostaiskaan. Kun on huono päivä saa olla rauhassa, tosin on mun laita vaikka olisi se huono päivä ja kaikki vituttaa niin rauhassa ei saa olla, puolisolta satelee vaikka mitä oikkuja ja lapsen asioita on esillä päivittäin. Jos ja kun ero tulee aion varmasti pysytellä yksin tosin seurustelu ja asuminen erillään ei ole paha juttu, seksin koettu muutamia kertoja. Sinkkuna kun voi ajatella vain itseään se on parasta.
"kaikki ei tahdo mitään suhdetta jossa joutuu koko ajan ajattelemaan ja huomioimaan myös toista vaikka ei kiinnostaiskaan"
Haha. Miksi alkaa parisuhteeseen, ellei toinen voisi vähempää kiinnostaa???
Parisuhteessa on molempien ajateltava sekä itseään että toista. Kokoajan ei saa ajatella kumpaakaan. Ts. parisuhteessa on tärkeää, että molemmilla on oma elämä sekä yhteinen elämä. Eri parisuhteissa näiden mittasuhteet vaihtelevat hyvin paljon.
Parisuhteen aikana tilanne voi muutua täysin, alussa kaikki sujuu kun taas vuosikymmenten jälkeen ei enää oikein tiedä missä mennään.
Uskon, että asenteellasi ei todellakaan tulla onnelliseksi parisuhteessa, kumpikaan.
Suurin syy eroihin voi hyvinkin olla puutteelliset parisuhdetaidot. Molemmat toivoo, että toinen ajattelisi sitä toista eikä kumpikaan ole valmis sitä tekemään. Myöskin pettymysten sietokyky on heikentynyt saatikka ongelmista yhdessä selviäminen.
Yksikään pitkä, toimiva parisuhde ei ole ongelmaton. Riippuu pitkälti siitä, mitä itse on valmis tekemään parisuhteen eteen. Jos kokee, että "toinen elää minun rahoilla" on jo asenne selkeäsi väärä ja katse suunnattuna omaan napaa ja toisen vikoihin, siis siinä mielessä, että toinen ei elä niin kuin minä haluaisin.
Arvostan suunnattomasti pareja, jotka viihtyvät keskenään, jaksavat vuodesta toiseen tavallista arkea ja kestävät vaikeitakin aikoja. He ovat yleensä onnellisia ja tyytyväisia elämään, keskimääräistä enemmän.
Toimivassa parisuhteessa keskustellaan ja ratkaistaan vastaantulevia ongelmia. Samoin tunnetaan toinen, tiedetään mistä toinen pitää, mitä arvostaa (molemmin puolin) ja mistä ei ainakaan pidä.
Parisuhteessa on ajateltava/arvostettava sekä itseään että toista. Ellei arvosta itseään, niin on mahdotonta arvostaa toistakaan. Näin se vaan menee. Monet valitsevat kumppaninsa väärin perustein. Monet myös pitävät itseään todella hyvänä kumppanina, vaikka totuus ei varsin usein olekaan sellainen.
Lisäksi molempien on oltava kaikkea. Esimerkiksi on oltava itsekäs ja epäitsekäs. Luja ja lempeä. Suhde ei toimi, jos on vain esim. itsekäs ja luja.
Sinulla ei ole elämä hallussasi ja syytät siitä sinkkuja. Voihan sen niinkin sairaasti ajatella.
Tosiasiassa naimisiin ei rynnätä, ja lapsiakin syntyy liian vähän. Mikä sinua estää laittamasta rahahanoja vaimollesi kiinni, neuvottelemasta? Onko sopiminen mahdotonta? Keskustelu? Jos näin, niin parisuhde ei todella sovi sinulle.
Puhtaasti mielipideasioita vai onko?
Mitä josa kukaan ei tekis lapsia? Silloin maailma tuhoutuis, eikö?
Tosin näin ei käy ikinä. On aina niitä perheen perustajiaki.
Sinkkuuden yleistyminen tuskin uhkaa mitään.
Sinkkuus ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Sinkkuus on yleensä kauniiden ihmisten vapaa ehtoinen valinta, joille kumppani helposti löytyy.
Yksinäisyys on aivan eri asia. Yksinöisyydestä kärsivät yleensä rumat miehet, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksa saada naista puolisokseen, koska yksikään nainen ei huoli rumaa miestä puolisokseen.
Jos maailmassa olisi vain rumia miehiä, niin väestön kasvu pysähtyisi kokonaan.
Jaa-a, mikähän mä sitten oon :D :D Olen sinkku, mutta en pidä itseäni nyt niin komeana. Rumakaan en kuitenkaan ole, sillä kavereita nyt kuitenkin aina on :)
Kauneus on katsojan silmissä ;). Monet naiset pitävät "rumista" miehistä. Kaikki eivät liikutu Johnny Depp -tyylisistä eikä varsinkaan komeista miehistä.
Ihannemieheni näyttää itseltään ja hänestä näkee, että hän viihtyy olemuksessaan. Henkiset ominaisuudet ja kemia kuitenkin ratkaisee. Ja ennenkaikkea viinan käyttötavat sekä mielenterveys.
Höps. Aina vaan mennään naimisiin vanhempana ja lähempänä eläkeikää saadaan esikoinenkin. Jokainen silti päättää itse mitä tekee ja koska, eikö niin? Ei se yksin kumppanisi vika ole, että olet mennyt hänen kanssaan kimppaan ja siittänyt lapsia, vai mitä? Voit myös erota halutessasi, parisuhde ei ole pakollinen, vaan täysin vapaaehtoinen. Kuten myös rahojen jakelu.
Itse olen parisuhteessa kyllä, mutta emme asu miehen kanssa yhdessä. Tilastoissa näyn sinkkuna. Kaltaisiamme on monia (tuhansia).