Suomalaisia(suomenkielisiä) lapsia halutaan kasvattaa jo tarhassa suvaitsevaisiksi.
Seuraava tekstiote Oulun yliopistosta kertoo kaiken:
",,,,Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille. Edelleen on paljon perheitä, joissa eri kulttuureihin on jopa pelokas suhtautuminen ja ne nähdään kielteisessä valossa. Päiväkodin tulisi kannustaa koteja monikulttuurillisuuden myönteiseen kohtaamiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Tämä voisi tapahtua arjen vuorovaikutustilanteissa ja vanhempainilloissa.
Jotta lapset voisivat oppia suvaitsevaisuutta, aikuisilta vaaditaan valppautta ja taitoa puhua erilaisuudesta (Biaudet, 2003). Oman kulttuurin tuntemus ja hyväksyminen ovat lähtökohtana muiden kulttuurien tuntemiseen. Lapsia tulisi siis kannustaa tutkiskeluun, koska he ovat luonnostaan uteliaita. Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa. Liikkeelle kannattaa lähteä ihmisten samankaltaisuudesta. (Salmio, 2004.) Esimerkiksi tunteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, ja lapsi voi oppia ymmärtämään, että toisen tunteet toimivat ihan samalla tavalla kuin omatkin. Lapsi ei kuitenkaan opi empatiaa toista kohtaan itsestään, joten se tulisi meidän aikuisten opettaa. (Biaudet, 2003.)
Lapset voivat kokea kielimuurin ahdistavana. ”Se tuli sanomaan jotain, mutta ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.” Kielen ei kuitenkaan tarvitsisi olla este lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Päiväkodin työntekijät voisivat opettaa, että on olemassa muitakin kommunikoinnin keinoja, kuin puhe ja kieli. Voisiko esimerkiksi kuvakortteja käyttää erikielisten lasten keskinäisen kommunikoinnin tukena?
Kulttuurien moninaisuutta voisi tuoda positiivisessa valossa päiväkodin arjen kaikkeen toimintaan. Lapset oppivat leikin kautta, joten monikulttuuriset laululeikit ja askarteluhetket lisäisivät kulttuurisuvaitsevaisuutta lapselle luonnollisella tavalla. Jos asioista ei puhuta lapsen kanssa avoimesti, jäävät esimerkiksi monikulttuurisuuteen liittyvät asiat ainoastaan aikuisilta perityiksi arvoiksi. Päiväkotia ei saa suvaitsevaiseksi yksittäisillä tempauksilla, vaan on oleellista, että koko päiväkoti on sitoutunut asiaan.
Nea Kuusela, Saana Kämäräinen ja Essi Koskela
Varhaiskasvatuksen opiskelijat
Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla."
Erityisesti pisti silmään kohdat:
1. "...Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille..."
2. "...Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa..."
Mahtavatko Nea, Saana ja Essi tietää, millaiset kotona opitut arvot ja asenteet muslimikodeissa muodostavat muslimilasten identiteetin?
Kohta 2 taas on aivan käsittämätön; miksi kulttuurien välisiä eroja ja syitä niihin pitää häivyttää? Häivytetäänkö niitä muslimikodeissa? Millaiseen "yhtenäiskulttuuriin" tytöt mahtavat pyrkiä? Osa identiteetistä pakanakulttuurista, osa kristitystä, osa muslimikulttuurista, jne.? Tietävätkö tytöt, että muslimien mukaan vain heidän kulttuurinsa on ainoa oikea?
Vai ovatko tekstin hurskaat ohjeet vain suomalaisille?
Seuraava tekstiote Oulun yliopistosta kertoo kaiken:
",,,,Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille. Edelleen on paljon perheitä, joissa eri kulttuureihin on jopa pelokas suhtautuminen ja ne nähdään kielteisessä valossa. Päiväkodin tulisi kannustaa koteja monikulttuurillisuuden myönteiseen kohtaamiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Tämä voisi tapahtua arjen vuorovaikutustilanteissa ja vanhempainilloissa.
Jotta lapset voisivat oppia suvaitsevaisuutta, aikuisilta vaaditaan valppautta ja taitoa puhua erilaisuudesta (Biaudet, 2003). Oman kulttuurin tuntemus ja hyväksyminen ovat lähtökohtana muiden kulttuurien tuntemiseen. Lapsia tulisi siis kannustaa tutkiskeluun, koska he ovat luonnostaan uteliaita. Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa. Liikkeelle kannattaa lähteä ihmisten samankaltaisuudesta. (Salmio, 2004.) Esimerkiksi tunteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, ja lapsi voi oppia ymmärtämään, että toisen tunteet toimivat ihan samalla tavalla kuin omatkin. Lapsi ei kuitenkaan opi empatiaa toista kohtaan itsestään, joten se tulisi meidän aikuisten opettaa. (Biaudet, 2003.)
Lapset voivat kokea kielimuurin ahdistavana. ”Se tuli sanomaan jotain, mutta ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.” Kielen ei kuitenkaan tarvitsisi olla este lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Päiväkodin työntekijät voisivat opettaa, että on olemassa muitakin kommunikoinnin keinoja, kuin puhe ja kieli. Voisiko esimerkiksi kuvakortteja käyttää erikielisten lasten keskinäisen kommunikoinnin tukena?
Kulttuurien moninaisuutta voisi tuoda positiivisessa valossa päiväkodin arjen kaikkeen toimintaan. Lapset oppivat leikin kautta, joten monikulttuuriset laululeikit ja askarteluhetket lisäisivät kulttuurisuvaitsevaisuutta lapselle luonnollisella tavalla. Jos asioista ei puhuta lapsen kanssa avoimesti, jäävät esimerkiksi monikulttuurisuuteen liittyvät asiat ainoastaan aikuisilta perityiksi arvoiksi. Päiväkotia ei saa suvaitsevaiseksi yksittäisillä tempauksilla, vaan on oleellista, että koko päiväkoti on sitoutunut asiaan.
Nea Kuusela, Saana Kämäräinen ja Essi Koskela
Varhaiskasvatuksen opiskelijat
Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla."
Erityisesti pisti silmään kohdat:
1. "...Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille..."
2. "...Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa..."
Mahtavatko Nea, Saana ja Essi tietää, millaiset kotona opitut arvot ja asenteet muslimikodeissa muodostavat muslimilasten identiteetin?
Kohta 2 taas on aivan käsittämätön; miksi kulttuurien välisiä eroja ja syitä niihin pitää häivyttää? Häivytetäänkö niitä muslimikodeissa? Millaiseen "yhtenäiskulttuuriin" tytöt mahtavat pyrkiä? Osa identiteetistä pakanakulttuurista, osa kristitystä, osa muslimikulttuurista, jne.? Tietävätkö tytöt, että muslimien mukaan vain heidän kulttuurinsa on ainoa oikea?
Vai ovatko tekstin hurskaat ohjeet vain suomalaisille?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suvaitsevuus on tulevaisuus
>Miksi köyhien pitää elää vanhoiksi?
Minua Suomessa ärsyttää eniten 12 -vuotiaan tasolle rakennettu kaksinaismoraali.
Jopa lapset ymmärtävät mikä Suomessa mättää, mutta nomeklatuura ei sitä näe.
http://rakennusliikeerbau.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244181-miksi-koyhien-pitaa-elaa-vanhoiksi
Ainoastaan suomalaiset tarvitsevat ohjeita suvaitsevaisuuteen, muut eivät mitään suvaitsevaisuutta tarvitse. Karsitaan vaan pikkuhiljaa suomenkieli ja suomalainen kulttuuri pois, niin kaikkui ovat tyytyväisiä, paitsi jokunen kantasuomalainen!
Kyllä täällä Suomessa on aina osattu olla ihan tarpeeksi suvaitsevaisia!
Joo, ensimmäiset suomalaiset oli niin suvaitsevia, että toiseksi tulleet ajoivat heidät pakoon lappiin ja jättivät sinne vähän suomalaisia verotettavaksi.muuten suomalaiset suurelta osin tapettiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4599302/suomi-ennen-1300-lukua#comment-24370488
Maahanmuuttoa muinoin.
Pohjois-Ruotsissa olen nähnyt, mitä kantislapset joutuvat tarhoissa kestämään....
todella järkyttävää ja kun ajatellaaan että kysymykon lapset
Kalevassa oleva blogi:
"
”Ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.” — kulttuurisuvaitsevaisuus päiväkodissa
Tekijä Opiskelijan ääni -
9.10.2017
0
Facebook
Twitter
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut viime vuosien aikana yhä monikulttuurisemmaksi. Maahanmuuttajataustaisten ja monikulttuuristen perheiden lapset ovat osa nykypäivän Suomen päiväkotien arkea. Tärkeää onkin siis kiinnittää huomiota jokaisen lapsen suvaitsevaisuuskasvatukseen.
Varhaislapsuudessa alkava suvaitsevaisuuskasvatus luo avointa asennetta ja hyväksyntää muita ihmisiä kohtaan ja luo pohjaa kulttuurien väliselle kanssakäymiselle ja rinnakkaiselolle myös myöhemmin elämässä (Salmio, 2004). Lapselle arjen monikulttuurinen ympäristö antaa siis mallin kohdata erilaisuutta.
Lapsilla on välitön tapa suhtautua asioihin ja he ovat luonnostaan avarakatseisia, rajoitteet ja ennakkoluulot ovat lähtöisin meiltä aikuisilta. Salmion (2004) mukaan asenteiden ja arvojen muotoutuminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Päiväkodin henkilöstö vaikuttaa lasten asenteiden syntyyn ja siksi se onkin avainasemassa lasten kulttuurisuvaitsevuuden kehittymisessä, sillä ne ajatusmallit ja asenteet, jotka lapsi oppii päiväkodissa seuraavat häntä myös myöhemmin elämässä. (Tikka-Uguccioni, 2016.) Kodin rooli suvaitsevaisuuskasvatuksessa on yleensä suurempi kuin päiväkodin, siksi olisi hyvä, että ammatillinen varhaiskasvatus olisi kotikasvatuksen tukena. Kotona opitut arvot ja asenteet luovat pohjan lapsen identiteetille. Edelleen on paljon perheitä, joissa eri kulttuureihin on jopa pelokas suhtautuminen ja ne nähdään kielteisessä valossa. Päiväkodin tulisi kannustaa koteja monikulttuurillisuuden myönteiseen kohtaamiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Tämä voisi tapahtua arjen vuorovaikutustilanteissa ja vanhempainilloissa.
Jotta lapset voisivat oppia suvaitsevaisuutta, aikuisilta vaaditaan valppautta ja taitoa puhua erilaisuudesta (Biaudet, 2003). Oman kulttuurin tuntemus ja hyväksyminen ovat lähtökohtana muiden kulttuurien tuntemiseen. Lapsia tulisi siis kannustaa tutkiskeluun, koska he ovat luonnostaan uteliaita. Suvaitsevaisuudessa on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kulttuurien väliset erot ja niiden syyt, mutta niitä ei tarvitse kuitenkaan korostaa. Liikkeelle kannattaa lähteä ihmisten samankaltaisuudesta. (Salmio, 2004.) Esimerkiksi tunteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, ja lapsi voi oppia ymmärtämään, että toisen tunteet toimivat ihan samalla tavalla kuin omatkin. Lapsi ei kuitenkaan opi empatiaa toista kohtaan itsestään, joten se tulisi meidän aikuisten opettaa. (Biaudet, 2003.)
Lapset voivat kokea kielimuurin ahdistavana. ”Se tuli sanomaan jotain, mutta ei me ymmärretty, kun se puhui ruotsia.” Kielen ei kuitenkaan tarvitsisi olla este lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Päiväkodin työntekijät voisivat opettaa, että on olemassa muitakin kommunikoinnin keinoja, kuin puhe ja kieli. Voisiko esimerkiksi kuvakortteja käyttää erikielisten lasten keskinäisen kommunikoinnin tukena?
Kulttuurien moninaisuutta voisi tuoda positiivisessa valossa päiväkodin arjen kaikkeen toimintaan. Lapset oppivat leikin kautta, joten monikulttuuriset laululeikit ja askarteluhetket lisäisivät kulttuurisuvaitsevaisuutta lapselle luonnollisella tavalla. Jos asioista ei puhuta lapsen kanssa avoimesti, jäävät esimerkiksi monikulttuurisuuteen liittyvät asiat ainoastaan aikuisilta perityiksi arvoiksi. Päiväkotia ei saa suvaitsevaiseksi yksittäisillä tempauksilla, vaan on oleellista, että koko päiväkoti on sitoutunut asiaan.
Nea Kuusela, Saana Kämäräinen ja Essi Koskela
Varhaiskasvatuksen opiskelijat
Teksti on syntynyt suomen kielen ja viestinnän kurssilla.
LÄHTEET
Biaudet, E. (2003). Erilaisuuden kautta voi löytää samankaltaisuuden. Teoksessa Annetaan lapsille maapallo (4-5), Lastentarhanopettajaliitto ry. Forssa: Painotalo Auranen
Opetushallitus. (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy
Salmio, T (2004). Monikulttuurisuus päiväkotien voimavarana "
Eva Biaudet....niinpä....
Sairasta tekstiä.
Selvähän se on että suomalaisten pitää paskahallituksemme ja suvakkien mielestä joustaa islamin ja kunniakulttuurien suuntaan, koska nehän eivät jousta mihinkään! Sellaisen vaatiminenkin olisi jo rasssismia.
Vitun paskaa. Suomi EI ole islamilainen maa, ei tänne kuulu väkisin mitään muslimiyhteiskuntaa perustaa; maailmassa on niitä muslimaita vaikka kuinka, menisivät sinne jos ei kiinnosta sopeutua länsimaalaisuuteen.
Meillä suomalaisilla kun EI ole paikkaa jonne mennä olemaan rauhassa länsimaalaisia mikäli suomi muutetaan kivikautisten paskakulttuurien kehdoksi.
Opetan omille ja ystävieni lapsille, että ovat aina varuillaan islamistien kanssa ja pitävät puukon valmiina yllätyspuolustukseen, kun jonain päivänä kuitenkin islamisti yrittää vetää kurkun auki. Kaikki tuttuni opettavat lapsilleen samaa tai vielä parempaa selvitymis-strategiaa, missä jokaisen suomalaisen on varustauduttava pistoolilla puolustautuakseen kaiken ikäisten islamistiterroristien hyökkäyksiä vastaan.
Muistuupa mieleen, kun paikkkunnalle X tuli ensimmäisiä muslimeita ja musta pikkumuslimi tuotiin ensimmäiselle luokalle koulukuraattorin ja koulupsykologin saattamana. Suvaitsevainen koulupsykologi katsoi lasten tekemiä piirustuksia seinällä ja sanoi siten hiljaisesti "suvaitsevaisen" neuvon opettajalle: "Poika on muslimi ja muslimit eivät hyväksy ihmisen kuvia. Voisiko opettaja ottaa piirustukset pois seinältä?"
Opettaja oli kuitenkin täyspäinen, siis ei suvakki, ja vastasi jotenkin tähän tapaan; "En todellakaan ota, mutta voisiko arvon psykologi poistua luokastani antamasta järjettömiä vinkkejään?"
pitäsikö suvaitsevaisuus uloittaa niin että voisin pitää myös omat mielipiteeni ja oman sukupuoleni ja jo saadun henkilötunnuksen , tuntuu että kaikki viedään ja että olen hylkiö kun en kulje muotivirtausten mukana ja mene mukaan kaikkiin hypetyksiin silmät kirkkaina ja luovun kaikesta mitä itselle on tärkeää
valkosolut eivät suvaitse tunkeilijoita ja siksi keho selviää
ei pitäisi ajaa luonnottomia asioita kuten haittalajien suvaitsemista
Vanha hokema "maassa maan tavalla" ei koske kehitysmaamuslimeja. Nämä saavat esteettä noudattaa omia fataaleja tapojaan täällä vaikkapa naisten syrjinnässä, moniavioisuudessa, ja muissakin oman uskontonsa lakien noudattamisessa. Lakien, jotka kävelevät Suomen lakien yli mennen tullen. Suomen laki esimerkiksi ei hyväksy tyttöjen sukupuolielimen silpomista, mutta tosi-muslimi viittaa tällaiselle laille kintaalla. Rangaistus kiinnijäädessä on niin mitätön, että allahakhbaaria ihan huvittaa.
Tuo vanha hokema voitaisiinkin päivittää arkitodellisuuteen: "Maassa maan tavalla, mutta joka maassa muslimin tavalla"!
Lähteissä mainitaan eva biaudet, jolla ei ole mitään pedagookista kokemusta varhaiskasvatuksesta. Pelkkää mutupuhetta ja suvaitsevaisuuslogiikkaa. Käsittämätöntä.
Sairasta.Kantasuomalaisia lapsia tulee neuvoa välttämään minkäänlaista kontaktia tuollaisten barbaaristen tapojen harjoittajien kanssa.
Tiedän tuon hyvin, sillä muija on töissä päiväkodissa Helsingissä. Siellä yritetään aivopestä jo pikkulapsia. Ohjeet tulevat ylhäältäpäin.
Kerrotaanko pikkutytöille myös miten ihanaa monimuotoisuutta on kun heidän tummat leikkikaverinsa lähetetään Afrikkaan pimppisilvontaan, insallah?