Jättää tavaransa ja muuta

Keväällä oltIin 2kk yhessä ja kesällä oli taukoa enkä tiedä sitäkään että miksi sillon lähti mitään sanomatta, ja silloinkin yritin korjata tilanteen. Tää oli siis toinen kerta kun oltiin yhessä mut tällä kertaa oltiin todella tiiviisti yhessä :( suhde sai siis jatkoa nyt keväällä kun hain tärkeän tavaran itelleni. Piti vain hakea se takaisin mutta pelkästään toisen näkeminen sai sydämmen hakkaamaan ja siitä suhde jatkui samantien.

Nyt ei taaskaan halua pitää mitään kiirettä tavaroiden takaisin antamisessa niin sitä ihmettelen. Mitä peliä tää on kun jo toisen kerran lähtee yllättäen ja jättää mut miettimään että mikä meni vikaan!

Olen ihan musertunut. Unirytmi ja koko rytmi elämässä muuttui yhdessä lyhyessä hetkessä. Yhtä nopeasti kuin se uudelleen ihastuminen ja rakastuminen. Oon yrittäny selvittää että miksi tekee näin mut vastausta ei saa! Jopa anellut että tulisi takaisin ja oon sanonut että kyllä tästä yli pääsee mitä se sitten ikinä onkaan.
Pelkään taas jääväni koukkuun kun taas joskus nähdään. Tunsin todella syvää kiintymystä ja luulin löytäneeni oman tähteni ja hänkin sanoi että ihan kuin oltais tunnettu vuosia. En itse edes uskonut että jaksaisin asua kenenkään kanssa edes viikkoa, mut 2-3vko olin ekstaasissa vaiķka pari riitaakin oli joista selvittìin.
En ole tästä parhaalle kaverillenikaan kertonut sillä juttu on vielä niin auki etten tiedä mitä sanoisi.. pää käy niin ylikierroksilla etten ole vielä uskaltanu vanhemmillenikaan kertoa vaikka on läheiset välit.
Diakonista sain varattua itelleni ajan siĺlä kerran aikasemminkin kriisissä se auttoi. Toivottavasti nytkin

Ihmettelen et miten hän pystyy tehdä näin vai eikö asia paina yhtään hänen mieltä. Olisin itse tehny mitä vain jotta ei olisi lähtenyt

Murtunutsinkku kirjoitti:

Keväällä oltIin 2kk yhessä ja kesällä oli taukoa enkä tiedä sitäkään että miksi sillon lähti mitään sanomatta, ja silloinkin yritin korjata tilanteen. Tää oli siis toinen kerta kun oltiin yhessä mut tällä kertaa oltiin todella tiiviisti yhessä :( suhde sai siis jatkoa nyt keväällä kun hain tärkeän tavaran itelleni. Piti vain hakea se takaisin mutta pelkästään toisen näkeminen sai sydämmen hakkaamaan ja siitä suhde jatkui samantien.

Nyt ei taaskaan halua pitää mitään kiirettä tavaroiden takaisin antamisessa niin sitä ihmettelen. Mitä peliä tää on kun jo toisen kerran lähtee yllättäen ja jättää mut miettimään että mikä meni vikaan!

Olen ihan musertunut. Unirytmi ja koko rytmi elämässä muuttui yhdessä lyhyessä hetkessä. Yhtä nopeasti kuin se uudelleen ihastuminen ja rakastuminen. Oon yrittäny selvittää että miksi tekee näin mut vastausta ei saa! Jopa anellut että tulisi takaisin ja oon sanonut että kyllä tästä yli pääsee mitä se sitten ikinä onkaan.
Pelkään taas jääväni koukkuun kun taas joskus nähdään. Tunsin todella syvää kiintymystä ja luulin löytäneeni oman tähteni ja hänkin sanoi että ihan kuin oltais tunnettu vuosia. En itse edes uskonut että jaksaisin asua kenenkään kanssa edes viikkoa, mut 2-3vko olin ekstaasissa vaiķka pari riitaakin oli joista selvittìin.
En ole tästä parhaalle kaverillenikaan kertonut sillä juttu on vielä niin auki etten tiedä mitä sanoisi.. pää käy niin ylikierroksilla etten ole vielä uskaltanu vanhemmillenikaan kertoa vaikka on läheiset välit.
Diakonista sain varattua itelleni ajan siĺlä kerran aikasemminkin kriisissä se auttoi. Toivottavasti nytkin

Ihmettelen et miten hän pystyy tehdä näin vai eikö asia paina yhtään hänen mieltä. Olisin itse tehny mitä vain jotta ei olisi lähtenyt

Lue lisää

No kylläpä kuulostaa oudolta. Jos toisesta tykkää/on oikeasti kiinnostunut niin ei silloin mitään tollasta pelleilyä harrasta. Oletko kysynyt häneltä että mitäs jos ei enää ikinä nähtäisi? Jos taas antaa jonkun epämääräisen vastauksen niin se kertoo jo aika paljon eli ei kiinnosta. Muutenhan toinen menisi paniikkiin tuollaisesta kysymyksestä ja haluaisi saada asiat kuntoon jos kerta toisesta välittäisi. Vaikea tässä on mitään muuta neuvoa antaa... :/ Ehkä vaan on parasta, että saat haettua ne sun tavarat takaisin ja koitat unohtaa hänet. Muuten vaan jatkat itsesi kiduttamista, jos haikailet mahdollisesta yhteenpaluusta. Niin ja puhu ihmeessä tästä sun parhaan kaverisi kanssa, ei kannata yksin murehtia tällasia. Tosi ystävä kuuntelee oli tilanne mikä hyvänsä.