Nyt on pakko saada purettua päätä sillä mä olen suoraan sanottuna kusessa. Itse olen kaiken aiheuttanut ja tajuan etten voi muuta kuin vastuun teoistani kantaa, mutta mistä aloittaa, mitä tehdä...
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 5 vuotta ja yhdessä jo 10 (ikää nyt 30) meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta miehelläni on tytär nuoruuden suhteesta.
Olen rakastunut toiseen mieheen, ollut jo vajaan vuoden, hän asuu toisella paikkakunnalla ja on myös tahollaan naimisissa, liitto on lapseton ja hänet on ajanut suhteeseen vaimon alkoholiongelma (liian kiltti, ei pysty vaimoaan jättämään, "hoivaa" sitä). Nyt olen raskaana ja tiedän 100% varmuudella että aviomieheni EI ole tämän lapsen isä. Mitä helvettiä mä teen???!!!
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 5 vuotta ja yhdessä jo 10 (ikää nyt 30) meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta miehelläni on tytär nuoruuden suhteesta.
Olen rakastunut toiseen mieheen, ollut jo vajaan vuoden, hän asuu toisella paikkakunnalla ja on myös tahollaan naimisissa, liitto on lapseton ja hänet on ajanut suhteeseen vaimon alkoholiongelma (liian kiltti, ei pysty vaimoaan jättämään, "hoivaa" sitä). Nyt olen raskaana ja tiedän 100% varmuudella että aviomieheni EI ole tämän lapsen isä. Mitä helvettiä mä teen???!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitäskö kertoa tilanteen omaisille asiasta, vaikka tiedän että sattuu. Vaikka ajattelitko ryhtyä valehtelemaan, lapsellesi, aviomiehellesi ja rakastetullesi. Se joka leikkiin ryhtyy se sen kestäköön...
noin isoa asiaa,puhu sille kelle olet raskaana ja tietenkin miehellesikin. Et voi ruveta kasvattaa lasta valheessa!!!
Kerro heti miehellesi tilanne. Hän päättää jättääkö vai ottaako? En ymmärrä miksi edes pohdit mitä pitäis tehdä... Ole rehellinen itsellesi ja samalla muille. Reilu peli!
Ajattelitko ollenkaan, että tällaisia asioita kandeis miettiä hiukka etukäteen, mutta säälittävää se on, että alapää ajaa aina edelle yläpäästä ja näköjään jotku tarvitsevat kovan elämänkoulun oppiakseen asioita ja määrittäessään elämän arvoja.
Säälin kyllä sinua ja tilannettasi, mutta toivottavasti olet läksysi oppinut. Sen tiedän, että elämäsi ei tule koskaan palaamaan ennalleen, olet menettänyt jotain arvokasta, jota et koskaan saa takaisin, se on elämän koulun hintaa. Niin makaa kuin petaa.
Sun ois parasta kertoa koko totuus ja ottaa vastaan se, tilanne, johon olet itsesi asettanut. Kovin moni tulee kärsimään suotta tällaisten ajattelemattomuuksien ja ymmärtämättömyyksien takia.
...
Voi kamala mikä tilanne! En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu, mutta itse tein samantyyppisessä tilanteessa (siis itse pitkässä suhteessa, ja rakastunut toiseen, joka omalla tahollaan suhteessa jne.) syksystä raskaustestejä harva se kuukausi (vaikka syönkin pillereitä), koska olin niin paniikissa, että mullekin voisi käydä niin kuin sinulle. Kai joku alitajunta tolkutti minulle, että jonkinlainen rangaistus tässä vielä seuraa.
Silloin myös mietiskelin vaihtoehtoisia ratkaisuja JOS olisin tullut raskaaksi:
1. En kerro kenellekään, vaan teen abortin
2. Kerron vain kakkosmiehelle ja neuvottelemme miten toimimme. Jätän ykkösmiehen, koska en voisi lasta valheessa kasvattaa.
3. Kerron kakkosmiehelle ja ykkösmiehelle, ja toimin niin kuin minusta oikealta tuntuu (ie. suhteeni ykkösmieheen taatusti ohi eikä kakkosmieskään ehkä olisi lasta kanssani lähtenyt kasvattamaan - eli olisin siis päätynyt YH-äidiksi)
Kaikki vaihtoehdot siis todella vaikeita, luulen, että olisin päätynyt vaihtoehtoon 1 tai 3. Ja näistä vaihtoehto 1 sinällään tuntui mahdottomalta, koska kärsin myös vauvakuumeesta...
Kauhea tilanne kaikkineen, ja olet varmaan todella ahdistunut. JOS itse olet sitä mieltä, että haluat kasvattaa lapsen kakkosmiehen kanssa, tämä voi myös tarjota jonkin ratkaisun siihen. Itse en kyllä haluaisi enää lapsi kainalossa jatkaa kakkosena (enkä muutenkaan - oma suhteeni kakkoseen on ohi, koska rakkaus oli niin riipivää, että oma jaksamiseni ei enäää riittänyt), joten ehkä voi ottaa asiat vakavasti tämän kakkosmiehen kanssa puheeksi.
Jaksamista - olkoon päätöksesi mikä tahansa!
Jos noin käy miesten kanssa, niin tee muutto, jos voit, ensiksi omaan asuntoon. Sitten tee lapsi ja iloitse siitä, että saat lapsen. Sitten vasta ala miettimään ja kerimään miessuhteitasi ja katso heidän vastuuntuntoaan ja rakkauttaan hieman selkeämmissä olosuhteissa. Älä rupea pelkästään riitelemään, sillä siihen kuluu kaikki aikasi ja energiasi.
Ja olet koko lopun surkean elämäsi yksin ja onneton, tai ehkä sinulla on tuo äpärälapsi joka muistuttaa sinua vain kahta kauheammin typeryydestäsi, pahuudestasi ja siitä, että olet taatusti ansainnut kaiken inhon ja onnetomuuden mikä kohdallesi on tuleva.... Rotta!
Pidin tämän päivän vapaata ja olen miettinyt asiaa lakkaamatta...en aio tehdä hätiköityjä päätöksiä mutta juuri nyt musta tuntuu siltä että joko teen abortin kertomatta asiasta kenellekkään tai sitten kerron kaiken miehelleni ja otan vastaan sen mitä sieltä tulee (tod.näk. abortti joka tapauksessa ja ero). Tunteet on niin sekavat, toisaalta tietenkin haaveilen että saisin elää lapseni isän kanssa yhdessä..
Itsearvostus on tällä hetkellä aika nollassa ja ihan syystä...Turha kai yrittää puolustella tekojaan millään. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Nyt on pelissä aika monen elämä. Mieti myöskin lastasi. On ihanaa saada lapsi - siitä iloitsevat myöskin vanhempasi ja sisaruksesi, jos sinulla on, viimeistään sitten, kun se on syntynyt - se on hellyttävä ja ihana asia. Mitä miehiin ja tilanteeseesi tulee, niin se kysyy nyt hieman aikaa. Moni mieskin on tyytyväinen, jos on lapsia liitossa mukana.