Yleisin syy parisuhteen kariutumiselle

.. Sitä se BonoBoilu ja NykyMaailman Hullutukset teettää.. ;P

Taas se on todistettu.

No eiköhän tuo kosken kumpaakin sukupuolta, en tajua miks tästä saa sellaisen kuvan, että pelkästään naiset tekis parisuhteessa liiallisia odotuksia...

" Odotamme, että puolisomme auttaa meitä kasvamaan ja avustaa matkalla kohti parempaa minää. Olevan autenttisia versioita itsestämme, Finkel toteaa."

Eli kyllä tuohon voi sortua mies sekä nainen...mutta jos kaiken lukee vaan omasta näkökulmasta, niin nainenhan se syyllinen aina on, jos itse on mies....

Toinen yleinen syyhän onkin sitten se, että vaimo ei pysykään ikuisesti kakskymppisenä, vaan hän ikääntyy ihan yhtä lailla, kuin mieskin. Miehen mielestähän naisen kuitenkin pitäisi jollakin ihmeen kaupalla pystyä kumoamaan luonnonlait, että parisuhde voisi jatkua.

En minä odota naisen olevan pitkä, kaunis, hauska ja hyväpalkkainen. Riittää että se on mukava jonka kanssa viihdyn

Yleisin syy on se, että suurin osa päätyy parisuhteeseen vääristä syistä.

Tee ihminen onnelliseksi, älä odota yksipuolisisti sitä että joku tekee sinut onnelliseksi. Jos ihmiset määrittelisivät ensitapaamisella kriteerit onnellisuudelleen, niin vältyttäisiin ikäviltä draamoilta. Parasta mitä voi olla on se, että teet itsesi onnelliseksi etkä jätä sitä muiden tehtäväksi.

"Nainen odottaa miehen olevan "pitkä, tumma, komea, hauska, lapsirakas, huumorintajuinen ja hyväpalkkainen.""

Nuo ovat huonoja esimerkkejä. Nimittäin näkeehän sen jo suhdetta aloitettaessa, onko mies pitkä, tumma, komea, hauska, huumorintajuinen ja hyväpalkkainen. Eli jos nämä ovat ehdottomia kriteerejä, suhdetta tuskin syntyy miehen kanssa, joka on lyhyt, vaalea, vaatimattoman näköinen, tylsä, huumorintajuton ja huonopalkkainen. Lapsirakas on noista ainoa ominaisuus, jonka puuttuminen voi tulla yllätyksenä.

Mutta mä en usko, että toimiva ja onnellinen suhde voi syntyä niin vaatimattomista aineksista että toiseen voi luottaa ja että yhdessä on hauskaa. Näillä kriteereillä voi syntyä hyviä kaveruussuhteita, mutta kyllä parisuhteeseen tarvitaan vähän muutakin: samanlaiset elämänarvot, tietty samanhenkisyys, se että molempien toiveet elämältä ja elämän sunnalta osuvat yksiin, seksuaalinen yhteensopivuus, molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima, sama käsitys romantiikasta ja siitä, kuinka paljon sitä halutaan... jne. Ja onhan se aika tärkeä asia, ollaanko samaa mieltä lasten hankkimisesta ja myöhemmin kasvatuksellisista näkökulmista. Myös elämäntyylit on hyvä osua yksiin.

Uskon, että monella on sinänsä tosi tyhmiä kriteereitä - mutta toisaalta, mikäs minä olen sanomaan mitään muiden kriteereistä. En minäkään ymmärrä sitä, että kriteerinä pidetään tulotasoa tai pituutta, mutta jos se nyt jollekin on tärkeää, niin se on sitten hänen asiansa. Ihan sama juttu, jos joku mies haluaa nimenomaan todella isotissisen naisen, niin etsiköön sitten sellaisen. Outoja kriteerejä on molemmilla sukupuolilla.

Mutta sitten on sellaisia kriteereitä, jotka joidenkin mielestä voivat vaikuttaa epäolennaisilta, mutta ne ovat kuitenkin juuri sille ihmiselle tärkeitä. Tunnen esim. taidealoilla työskenteleviä, jotka toivoisivat mieluiten kumppaniltani jonkin taidealan ammattia. Mutta tämä vain siksi, että he toivovat kumppanin ymmärtävän ja tukevan heitä ammatissaan. Kaipa heille joku ei-taiteilijakin kelpaa, jos tämä tajuaa taiteellisen työn merkityksen tekijälleen - sen, että se on enemmän kuin pelkkä työ, ja että sitä haluaa tehdä, vaikka se veisi aikaa ja resursseja ja toisi vain vaatimattoman toimeentulon.

Nainen odottaa miehen olevan "pitkä, tumma, komea, hauska, lapsirakas, huumorintajuinen ja hyväpalkkainen."

Nykyinen mies ketä tapailen täyttää kaikki nuo "kriteerit" vaikkei ne minulle kriteereitä olleetkaan. Exäni oli keskivertopitkä, vaalea, ei niin komea, mutta huumorintajuinen, köyhä opiskelija joka piti kyllä lapsista mutta epävakaan ja vaikean luonteensa vuoksi ei todellakaan olisi ollut valmis mihinkään perhe-elämään.

Syy ja syy ja vielä kariutuminen.

Minä olin joskus lapsi, olin joskus nuori ja kohta olen vanha. Niin, niin, mikään ei kestä, ei yhtään mikään.

Mitä sitten? 😁