Meille jokaiselle on yhteistä se että haluamme elää onnellista elämää. Mutta mistä sitten itse kukin tulemme onnelliseksi vai tulemmeko ollenkaan, on eroja. Mutta se mitä se onnellisuus edellyttää niin ehkä kaikkein yleisin tekijä on ystävät ja parisuhde. No nyt sitten päästään siihen pääasiaan eli valintaan. Eli ne onnelliset ihmiset saavat valita niin kuin kaupan hyllyltä ne kaikkein mieluisimmat ihmiset ympärilleen. Mutta ne joille ei ole sitä kunniaa suotu joutuvat tekemään valintansa kahdesta pahasta eli joko huonoseura tai yksinäisyys, eli valitsitpa niistäkin kumman tahansa niin valintasi on sinun. Itsekkin olen joutunut valitsemaan tuon kaikkein jälkimmäisen. Myönnän että kärsin yksinäisyydestä mutta kärsisin vielä enemmä jos ottaisin vastaan vain sellaista seuraa mitä saisin. Vanha sanonta että jokaiselle löytyy joku pitää paikkansa, mutta se on taas eri asia kuka haluaa ystävikseen esimerkiksi huumehörhöjä ja pultsareita.
Yksinäisyyskin on oma valinta.
pienempipaha
9484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit:( mulla on ollut kuukauden ajan jo vahva tunne että kuulun yhteen erään miehen kanssa mutta häntäpä ei taida kiinnostaa...
Kirjoitit: "... Vanha sanonta että jokaiselle löytyy joku pitää paikkansa..."
Jokohan piankin alkaa löytymään? Meinaan, aika käy vähiin jos löytyä aikoo...
Tietenkin riippuu vähän siitäkin etsitkö kumppania vai pelkkiä ystäviä. Mutta jos etsit pelkkiä ystäviä niin eiköhän sinullekkin viimeistään sitten seuraa löydy kun menet keskellä kirkasta arkipäivää johonkin olutbaariin päivystämään. Mutta se on taas erijuttu onko sellainen seura sen arvoista että se voittais yksinäisyyden, joten se sinun täytyy päättää ihan itse.
Olutbaarista löytyy heti ystäviä, jos menet olutbaariin ja valitset tyhjän pöydän ja möläytät, että minä tarjoan tässä pöydässä istuville.
Jo alkaa kuulumaan tuolien kaatuiluja ja ähkimistä, kun ympäriltä alkaa väkeä ryntäämään pöytääsi.
Pöytä täyttyy olutta kuola valuen odottavilta ja olutta saatuaan kehuvat sinua, että olet todellinen ystävä, kun tarjoat oluttakin.
Ne ystävät vaan eivät ole todellisia ystäviä, vaan ystävyys jatkuu tasan tarkkaan siihen asti, kun olutta saavat ja heti sen jälkeen loppuu ystävyys.
"Eli ne onnelliset ihmiset saavat valita niin kuin kaupan hyllyltä ne kaikkein mieluisimmat ihmiset ympärilleen. "
Mistä niin päättelet? Ensinnäkään kukaan ei aina ja kaikissa elämänsä vaihessa ole onnellinen ja toiseksi ystävyys kehittyy pikkuhiljaa. Ei ystäviä voi noin vain valita, vaan ensin ollaan tuttavia ja vähitellen siitä jotkut muuttuvat läheisimmäksi kuin muut. Kukaan ei voi valita ystäviä kuin kaupan hyllyltä, vaan välillä tulee pettymyksiä kun ei toinen halunnutkaan olla ystävä. Minusta vanhempana on vaikeampi ystävystyä kuin nuorena.
No esimerkiksi siitä että itsellänikin on tuttava piirissä suuri joukko ihmisiä joiden ystävä haluaisin olla mutta he eivät halua olla minun ystäviäni. Mutta silti heillä jokaisella on omat ystävänsä.
Ystävyyttä ei voi pakottaa. Ja ystävyyteen on tietyt rajat. Ja jos sekoilet muuta kuin ystävyyttä ei se tule onnistumaan. Minäkin olen sen virheen tehnyt ja mukavan kaverin menetin. Nyt vituttaa kun väärin toimin. Eikä auta edes se vakuutteli ja anteeksi pyyntö että kaikki olisiä hyvin. Nyt sitten joudun tuota ystävää pakolla kuuntelemaan. Yritin tosissani aluksi mutta eihän mennyt kauaakaan kun alkoi "mitä se tuolla tarkoittaa" joka helvetin kerta sama tunne vaikka sanoisi pelkän Hei. Älä siis sekoita muuta ystävyyteen kuin oikeanlaista kaveri suhdetta. Tiedän tehneeni väärin ja kannan ne valehtelut omallatunnolla. Hävettää vietävästi. Eikä tuo ystävä sitä tajua. Ahdistaa ja vituttaa. Pakko ystävyys ei onnistu. En voi loukata sitä lisää sanomalla etten kykene edes ystävyyteen. Mutta eihän se sitä ymmärrä. Kuinkahan kauan joudun tuosta kärsimään?
Ystävyys on parhaimmillaan silloin kun tehdään yhdessä mielekästä työtä ja päämäärä on tiedossa. Kumpikaan ei pomottele kumppaniaan vaan ottaa toisen vaistomaisesti huomioon. Se on tasa-arvoa. Se ystävyys kestää myös vastoinkäymisiä.
Yksikin riittää. . .