Miten paremmat välit siskoon?

Meitä on kolme sisarusta, veljeni ja minä (olen nainen) ja pikkusiskoni, kaikki jo aikuisia. Siskoani tapaamme todella harvoin, kerran vuodessa ehkä. Hän ei kerro edes missä asuu, tiedämme vain kaupunginosan. Hän ei paljoakaan kerro omista asioistaan, ollut sellainen jo teinistä saakka. Ja suuttuu, jos kyselee liikaa tai puuttuu liikaa hänen asioihinsa. Loukkaantuu myös helposti, mutta ei selitä miksi. Pitäisi vaan tietää.
No nyt hänellä on kuitenkin ollut jotain mielenterveyden häiriöitä, mistä hän vain lyhyesti mainitsi ja hän jättänyt lääkkeetkin ottamatta. Tietysti olemme huolissamme ja haluaisimme tietää, mistä on kyse ja miten hänen elämänsä menee ylipäätään. Itsellänikin on ollut jotain samanlaista ongelmaa, niin ajattelin, että jos hän kertoisi asiasta, niin voisi olla vertaistukena hänelle ja auttaa muutenkin, tässä asiassa ja muissakin. Hoidossa on juuri painotettu perheen ja lähipiirin tärkeyttä ja, että olisi hyvä ottaa läheiset mukaan hoitoon. Siksikin huolestuttaa: hänellä on ongelmia ja hän ei kerro niistä kenellekään. Pelkään välillä, että jos tuleekin joku mielenterveysjuttu, uusiutuu taas ja hän vain yksin eristäytyy yms. Ettei edes tiedä kuinka vakava tilanne on.
En tiedä miksei hän halua puhua asioistaan. Ei pitäisi olla mitään välirikkoa. Mutta puhuminen on hankalaa, kun tapaa niin harvoin ja loukkaantuu niin helposti, niin ei tiedä, mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei.