Kysymys valehtelun "rajoista"

Onko kyseisen ihmisen todellisuudentaju jotenkin häiriintynyt itseensä nähden ja hänellä on jotain mielenterveydellistä ongelmaa? Valehteleeko hän omaksi edukseen, saadakseen näyttämään itsensä paremmalta silmissäsi, jos on jollain tavoin epävarma ja huonosti itsetuntoinen ihminen? Onko se hänelle opittu tapa lapsuudesta lähtien, että kun on mokannut, niin kehittää aina tilalle jonkin valkoisen valheen? Vai onko se ihan patologista? Kenelläkään terveesti itsetuntoisella ihmisellä ei ole tarvetta tehdä noin, jos haluaa toimivan ja luottamuksellisen parisuhteen. Itse olisin huolissani siitä, että miten sen luottamuksen käy suhteessa, jossa toinen osapuoli harrastaa valehtelua. Voitko itse luottaa kyseiseen ihmiseen kuin vuoreen, joka tekee noin vai nakertaako hänen käytöksensä suhteenne luottamuksen vähitellen niin, ettet usko enää sanaakaan mitä hän sanoo? Näinkin...

On lähipiirissä myös tuollainen tapaus. Valehtelee aivan kaikille, etenkin raha ja suhde asioista. Pettää uusinta, kuten kaikkia kumppaneitaan, viikottain. Kun avovaimo lähtee aamulla toiselle paikkakunnalle töihin, alkaa soittelu ja päiväkahviseuran haku. Kihlasi juuri tämän uuden uhrin joka maksaa elämisensä. Edellinen suhde päättyi valehtelun vuoksi puoli vuotta sitten...kun ei sitä perintöä ollutkaan jota odotellaan. Muutama avioliitto takana. On ikäisekseen komea ja romanttinen ja hyvin varusteltu ja lässyttää naiset heikoksi. Tunnet olevasi ainoa nainen maanpäällä. Usein jää jopa kiinni valheistaan ja höpöhöpö tarinoistaan mutta ei kun jatkaa....
Kannattaa oikeesti miettiä pilaatko elämäsi tuollaiseen satusetä sontaan.

Kyllä tommonen valehtelija pystyy valehtelemaan niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Ja olemaan epärehellinen muutenkin. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen yrittää nostaa statustaan sillä, että kertoilee satuja, miten tuntee julkkiksia ja on tehnyt sitä ja tätä erityistä ja yleensä kertoo sillain puolittaisesti, että toiselle jää vähän hämärä käsitys asiasta, kaikkee kun ei voi ihan yksityiskohtaisesti kertoilla, jäämättä kiinni valeesta.

Mieluummin pysy kaukana.

En käsitä kysymystä. Kauan aikaa sitten mies ei tahtonut kuunnella kertomuksiani kun olin käynyt 'ulkona', jossain reissussa ilman häntä. Silloin en vielä ymmärtänyt sitä mitä ymmärrän nyt: hän luuli ja kuvitteli minun tarinoillani peittelevän jotain sellaista, mitä en kyennyt tekemään vuosienkaan päästä vaikka kovasti yritin.

Joten kehoitan aloittajaakin selvittämään vain omia ongelmiaan ja 'totuuksiaan'. Toisen pään sisällöstä ei ikinä saa selvää koska sulla ei ole sinne pääsyä. Onneksi ja Luojalle siitä kiitos.

En käsitä kysymystä. Kauan aikaa sitten mies ei tahtonut kuunnella kertomuksiani kun olin käynyt 'ulkona', jossain reissussa ilman häntä. Silloin en vielä ymmärtänyt sitä mitä ymmärrän nyt: hän luuli ja kuvitteli minun tarinoillani peittelevän jotain sellaista, mitä en kyennyt tekemään vuosienkaan päästä vaikka kovasti yritin.

Joten kehoitan aloittajaakin selvittämään vain omia ongelmiaan ja 'totuuksiaan'. Toisen pään sisällöstä ei ikinä saa selvää koska sulla ei ole sinne pääsyä. Onneksi ja Luojalle siitä kiitos.

No eihän toisen pään sisältöä voi tietenkään täydellisesti tietääkään, mutta on sitä sen verran oltava toisen ajatusmaailmasta perillä, että tietää, voiko sen ihmisen kanssa elää. Kyllä sitä joskus on saanut itsekin kummastella, että mitä ihmeen ratoja tuonkin kaverin ajatukset kulkee, ja on pakko ollut miettiä, onko yhteistä tulevaisuutta mahdollista rakentaa. Puolison valinnassa on oltava tarkka, valitettavasti pelkkä suuri rakkaus ei riitä. Jos toinen satuilee asioita, se on paha merkki. On tietenkin seurattava, onko tämä satuilu kroonista vai joku satunnainen valkoinen valhe. Ja tehtävä sitten johtopäätöksensä, omasta elämästä on kyse.

Olisit voinut vielä kertoa, että kuinka kauan olet ollut yhdessä tämän "kumppanisi" kanssa?

Jos ne asiat ovat "pieniä ja mitättömiä" niin milloin aloit itse tekemään niistä isompia? Jokainen tuntee jonkun menestyneen ihmisen. Onko se sinulta jotenkin "pois" kumppanisi tuntee mutta sinä ilmeisesti et? Miten sinä määrittelet mielessäsi menestystä - rahallisestiko? Oletko jotenkin kateellinen kumppanillesi siitä, että hän tuntee ja sinä et? Sinä taidat olla kovin rahakeskeinen. Onko se ollut sinun kriteerisi kumppania etsiessäsi?

Mitään todennäköisyyttä sille, että kumppanisi valehtelisi hänelle merkityksellisissä asioissa ei ole. Ovatko ne asiat samoja, jotka ovat sinulle merkityksellisiä, ei ole tietoa. Ellet kerro sitä täällä.
Samoin, ei voi sanoa hänen pettävän helpommin. Samoin voit sinäkin pettää, kun löydät "kumppanin" jolla on enemmän rahaa ja on vertailussa nykyistäsi parempi.

Tapasin vuosia sitten miehen joka myös satuili milloin mitäkin. Milloin oltiin oltu paikallisen ison firman johtajan kanssa jossakin , milloin jonkin nais tj. hoteissa. Todellisuudessa mies oli ihan normaali duunari . Toki noilla aloilla mutta satua paljon tarinoissa. Kun en noteerannut häntä paheni nämä juttujen vahvuudet sen mukaan. Kun hän sai huomiota tarinatkin palasi maanpäälle. Myöh. kuulin että hän sairasti masennusta ja jakomielitautia. Taitaa nykyään olla bibolaarinen häiriö nyky diagnoosiltaan. Hyvin tunteiden mukaan heittelehtivä tyyppi oli tämä yksilö myös. Jos luottamus ei tule luonnollisesti mukaan suhteeseen on siellä jossakin joku takapiru mörö joka ei ole toiselle vielä selvinnyt. En lähtisi tämmöisen hlön kanssa avoliittoa edes suunnittelemaan johon ei voi luottaa.

Pettäminen liittyy usein huonoon makuhuoneelämään ei ole tuon asian kanssa tekemistä se johtuu jostakin muusta.

Sen miehen sukunimi alkaa Rkirjaimella.Täys kusipää valehtelija.

Miksiköhän luen tuon aloituksen otsikon joka kerta: kysymys vaihtelun rajoista ?