Missä sisältö elämään

Elämä sinkkuna tuntuu aina olevan vailla sisältöä. Tuntuu että jotain puuttuu silloinkin kun löytää uuden mielenkiintoisen harrastuksen, ja eipä niistäkään puhti riitä vuosikausiksi..

Pääsin juuri yliopistoon, 30-vuotiaana. Taitoni matematiikassa olivat aina itsetuntoni ja ylpeyteni lähde. Olen aina ollut yksin, mutta piristi ajatella että seurustelevat normaalit eivät sentään päihittäneet minua yhdessä asiassa.
No, täällä yliopistossa olen ihan keskiverto laskija. Tuntuu että se viimeinenkin tukipilari romahti. En ole enää mitään eikä minulla ole mitään.

Jonkun mielestä tämä on ehkä outo kirjoitus.. Mutta jos on täysin yksin vailla hyväksyntää ja rakkautta, sitä rakentaa omanarvontuntonsa ja elämänsä sisällön johonkin tuollaiseen.
599
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Opiskele ortodoksinen teologia ja ryhdy kotiaskeetikoksi. Luovut turhasta elämästä ja keskityt henkiseen elämään. Tee perheesi historiikki, valokuvia ym.löydät itsesi.

Olen nähkääs humanisti.

Äänestä

Opettele jotakin hyödyllistä, ala vaikka pizzakokiksi.

Äänestä

Tilanteesi on ihan hyvä verrattuna naisasialooseriin, perikseen ja muihin palstaätmeihin.

Äänestä

Ala venyttämään pippeliä, 10-vuoden päästä sinulla on suomen pisin pippeli.

Äänestä

Mulla oli tekussa ruotsin ope, mikä oli rehtorin kanssa naimisissa. Se oli vieläkin selkeesti rakastunut ukkoonsa, kun kertoi, miten yliopistoaikoinaan olivat kumpikin erilaisia.. tää rehtori sparras tätä matemaattisissa, loogisissa aineissa ja tää ruotsiope kielissä.. ja yhä he vaan kävelevät vierekkäin lenkillä ohi.
Kummankin elämänsuunta tuki toisiaan. Siks jaksan mainostaa sitä täällä, että etsii sen oman jutun elämässä. Sen mistä pitää ja mitä tykkää tehdä, sitä kautta se toinen tulee...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


matikkamies30 kirjoitti:

Elämä sinkkuna tuntuu aina olevan vailla sisältöä. Tuntuu että jotain puuttuu silloinkin kun löytää uuden mielenkiintoisen harrastuksen, ja eipä niistäkään puhti riitä vuosikausiksi..

Pääsin juuri yliopistoon, 30-vuotiaana. Taitoni matematiikassa olivat aina itsetuntoni ja ylpeyteni lähde. Olen aina ollut yksin, mutta piristi ajatella että seurustelevat normaalit eivät sentään päihittäneet minua yhdessä asiassa.
No, täällä yliopistossa olen ihan keskiverto laskija. Tuntuu että se viimeinenkin tukipilari romahti. En ole enää mitään eikä minulla ole mitään.

Jonkun mielestä tämä on ehkä outo kirjoitus.. Mutta jos on täysin yksin vailla hyväksyntää ja rakkautta, sitä rakentaa omanarvontuntonsa ja elämänsä sisällön johonkin tuollaiseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu