Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa suhteen mutta mies ei ole suostunut lähtemään. Nyt vihdoinkin näyttää siltä että lähtee. En jaksa enää kuunnella humalaisen soimaamista ja haukkumista kun tulen väsyneenä kotiin töistä. Hirvittävän raskaalta ja voimia vievältä tämä tuntuu. En ole kertonut asioistani kenellekkään kirjoitan nyt tänne että jotenkin mieleni keventyisi. Olen kyllä huojentunut erosta mutta, kun olen jo henkisesti raunioilla valmiiksi niin tämä tuntuu raskaalta.
Vihdoinkin loppu
AnniSannis
4345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin olin aikoinaan alkoholistin kanssa 10 vuotta yhdessä ja ymmärrän tunteesi. Hän on vienyt ne sun voimasi ja hyvä kun pääset vaan irti, niin voit jälleen jossain vaiheessa hymyillä elämälle ja kiittää siitä itseäsi, että sait uuden mahdollisuuden elämässä ja hän saa rauhassa rakastaa viinapulloaan ilman sinun motkotusta.
Moi,
olisi kiva kuulla tarina siitä, et kun mies tietää kaiken olevan loppu. Nouseminen pohjamudista ja samalla kuitenkin tiedostaen, et ei ole enää yhteistä tulevaisuutta.
Kummatkin pelastui, mutta rakkaus jätti molemmat.
Se ensitapaaminen, kun kumpikin halusi samaa elämältä..
Viisi vuotta se kesti, että sai lopulta ratkaisut tehtyä, nousuhumalaisen sönkkäämistä, kaljoittelua. Kyllä sitä vierestä kahtoneena alkoi itseltäkin pinna mennä, eikä varmaan ollut ihannekumppani minäkään. Yritettiin aina jatkaa vaan, vaikka vaikeita aikoja oli liian paljon. Raskasta se on repiä itsensä irti tutusta kuviosta ja lähtee rakentamaan omaa elämää taas alusta.
pitkään kestitte, minulla oli voimia olla humalaisen kanssa vain puoli vuotta...