Syyllinen ja syytön

Puhut ihan asiaa noinhan se pitäisi mennä miten sitä muuten tietää mitä toinen haluaa.

Hmm. Vaikuttaa suuresti, että ette ole ollenkaan samalla aaltopituudella kumppanisi kanssa. Siitä johtuu, että puhutte toistenne yli. Eli sinä sanot jotain, jonka toinen torjuu, syyllistämällä tai muuten. Ts. teidän on mahdotonta päästä vuorovaikutukseen ja lämpimään suhteeseen keskenään.

Tuota jäin ihmettelemään miten voi sekstailla koskematta toiseen?

Kasvatuksesta johtuva estoisuus ja itsekkyys.
Ei siinä muuta syytä tarvitse olla.

Estoisuudesta pääsee hiljalleen eroon jos on hyvää tahtoa mutta itsekkyys saattaa olla pysyvästi sissän rakentunutta.

Kerrohan miten olet "joutunut" tuollaiseen suhteeseen? Kuinka kauan se on kestänyt ja onko tilanne aina ollut tuo, vai miten kauan aikaa?

Varmaan on jopa ihan kaikkea tuota mitä vastasitte. Toivon ehkä turhia jos yritän vielä muutosta. Olen itse ollut kai vähän sokea asialle, luullut että en vain osaa puhua oikein.

Seksi koskematta - kun sitä erikseen ihmeteltiin - menee niin että kumppani vain sanoo, että nyt tekee mieli ja hän alkaa itse masturboimaan ja sitten menen hänen viereen ja jatkan siitä eli hyväilen häntä, nuolen ja imen jne., ja siitä aktiin kun hän on valmis siihen. Hän ei koske minuun yleensä lainkaan, ei tule edes lähelle kun haluaa seksiä tai hyväile minua mistään kohtaa homman aikana. Onhan tuo nyt aika omituista minustakin, mutta olen tähän asti kyllä kiihottunut hänen kiihottumisestaan ja sillä olen pärjännyt ja lauennut itsekin. Nyt vaivaa tuo ettei saa edes pyytää mitään, kun se on sitä vaatimista ja syyllistämistä.
Ja tämä aloitus ei liittynyt seksiin siis, mutta näkyy se siinäkin kuten yllä kuvasin.

Ollaan jo keski-iässä ja kaikenlaista kokeneita, ei ole lapsiakaan vaikeuttamassa kuviota. Eipä tämä suhde taida tästä muuksi muuttua vaikka miten päin koittaisin asioita ottaa puheeksi.

Sinulla on ihan väärä kumppani joka ei rakasta sinua. Onko sinun pakko olla tuollaisen henkilön kanssa yhdessä.? Suhteessa tulee puhua mitä haluaa kumppanilta ja millaista seksiä haluaa esimerkiksi. Jos toinen ei ota huomioon niin silloin se on väärä kumppani ja tuhlaat vaan elämääsi sellaiseen joka ei sinua rakasta.

On kaksi aihepiiriä joista ei avovaimon kanssa enää voi tai kannata keskustella, seksi ja rahan käyttö. Kun avovaimo ei halua kuluttaa enää aikaansa jonninjoutavan ja turhan seksin kanssa niin antaa olla. Rahankäyttökin kun on tapetilta niin mun on pitänt monesti jopa puolustella pieniä ostoksiani tosin kuun taas nainen kuluttaa omiin naisellisiin tarpeisiins paljon enemmän.

Se osoittaa syyllisyyttä jos suuttuu kun toinen esittää kysymyksen mieltä painavasta asiasta. Silloin siinä on ainakin osa totta.

Jotkut meistä on vaan oppineet sellaisiksi, että kaikki mitä toinen pyytää, on vaatimista ja kaikki mitä toinen esittää tehtäväksi, on syyllistämistä. Se oma itse on niin saamarin herkkä ja tärkeä, että kaikki toisen toiveet ja mieltymykset on ulkopuolelta tulevaa omaan egoon kohdistuvaa vaatimusta. Luonnekysymyskin se on aika pitkälle. Ja tätä on vaikea muuttaa. Ainakaan toisen ihmisen.

Jos ottaa herkästi asioista itseensä, on heikommalla itsetunnolla varustettu epävarma ihminen, niin voi käydä noin, että kokee keskustelun syyllistävänä ja syyttävänä.

Ovatpa ihmiset omituisissa parisuhteissa. Luulin että lasteni äidin kanssa meni todella huonosti, mutta ohhoh. Olen juuri lopettanut parisuhteen paljon pienemmästä syystä, mutta itselleni tärkeästä, vaikka en tahtoisi olla yksin.

Kumppanisi on hukassa itseltään (ja siten toisilta myös tietenkin), ei ole oma aito itsensä, tasapainoton. Hänen kanssaan on mahdotonta olla tasaveroisessa parisuhteessa. Sinä olet syyllinen, hän on syytön. Omaa itseä ei ole löytynyt, puhumattakaan kultaisesta keskitiestä.That's it.

Kyllä mä luulen et kyse on vaan siitä herkkänahkasuudesta. Joillekin ei voi puhua samalla lailla kuin muille, ne on heti niskavillat pystyssä. Ottaa kirjaimellisesti joka sanan, tosin joskus tuntuu, et tekee sen tahallaan että saa suuttua. Siis kyse ei oo mistään autistisesta tai aspergeerikosta, jotka voi oikeesti käsittääkin asiat tasan kirjaimellisesti. Vaan ihan normaali ihmisestä muuten, mut on vaan jotenkin niinku aina asetelmassa minä vastaan muu maailma. Elä tämmösen kanssa sitten, minä en kauaa jaksanut. Mut voin siis sanoa, että tapauksen tiiän.

Täyty myöntää ihmeellisiä suhteita on näymmä. Eikö parisuhteessa voi kysyä asiaa toiselta. Jos kommunikointi ei pelaa ei siinä silloin muutkaan asiat ole kunnossa. Puhua pitää osata ja näyttää mitä parisuhteet haluaa. Jos kaipaat tunteiden näyttämistä niin miksi se on vaikeaa toiselta pyytää? Jos parisuhteessa olet niin kyllä pitää näyttää se mitä toiselta haluaa. Meillä on aina suukoteltu halattu ja seksiä harrastettu toisinaan enempi toisinaan vähempi. Kun osaa toiselta pyytää osaa toinen antaa. Tuosta riiteöystä en osaa neuvoa kun en riitele.

Voisimmeko jatkaa keskustelua intiimeissä olosuhteissa?

"oman puolison kanssa ei meinaa tulla juttelusta yhtään mitään"

Suhde, jossa ei voi kommunikoida avoimesti, puolin ja toisin - lähettää vastaanottaa sanomia, ei ole mikään suhde. Edellisen kommentti "Puhua pitää osata " on merkityksetön, sillä vuorovaikutuksessa on nimenomaan kyse juuri noista molemmista elementeistä - lähettämisestä (puhumisesta) ja vastaanottamisesta (kuuntelusta). Silloin kun kumppani ei vastaanota sanomaa, vaan läiskäisee sen lähettäjää syyllistämällä takaisin, on kyseessä hänen kyvyttömyytensä normaaliin kanssakäymiseen. Kumppani on "rikki". Eikä toinen voi tehdä asialle yhtään mitään. Paitsi tietysti tyytyä surkeaan suhteettomaan suhteeseen tai erota.