Läski ja pohjaton vatsa

sinulla on omakuva pahasti kadoksissa. Koeta oppia arvostamaan itseäsi ihmisenä. Pienillä muutoksilla eteenpäin. Isoa korjausliikettä ei voi tehdä kertarysäyksellä. Se ei toimi niin. Tuohon syömiseesi pieni vinkki. Juo aina lasi tai pari vettä juuri ennen kuin syöt. Silloin tulet kylläiseksi nopeammin. Mahaan ei silloin mahdu sitä höttöä niin paljoa. Kotona alkajaisiksi 5 minuutin päivittäinen kuntojumppa. Teet siitä itsellesi tavan. Teet itsestäsi jumpparituaalin orjan. Joka päivä/ilta jämptisti samaan kellonaikaan teet tuon jumpan. Kömpelyys pois vuodenvaihteeseen mennessä. Pidät jumpastasi päiväkirjaa. Laitat siihen puhelimeesi muikkarin, joka pirahtaa kun jumppahetki on. Silloin terästyt ja teet jumpan välittömästi. Uudenvuoden lupauksia ei kannata tehdä. Riittää kun aloitat tänään.

"Itsekuria ei oikein ole. "

Näinhän se monilla on. Ajatellaan että olisihan se kiva jos laihtuisi, ei kuitenkaan niin kiva, että olisi valmis tekemään jotain asian hyväksi. Mielihalujen ohjaamina mennään kuin pienet lapset, "tahtoo tätä, tahtoo tuota", nyitään jääkaapin ovea mihin aikaan hyvänsä, oli nälkä tai ei, mitään rytmiä ei ole, eikä nähdä nokkaa piemmälle, aikuiset ihmiset. Lopputuloksen voi arvata mutta olisihan se kiva jos olisi laihempi.....

"Laihduta sitten" :D Kaikki sanomasi on totta, mutta tiedätkö, että jos asia olisi noin helppo, ei niin iso osa ihmisistä olisi pulassa asian kanssa. Se voi oikeasti ahdistaa eikä se kaikilla käy niin vaan että sen kun laihdutat. Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Ja esim sokeririippuvuutta on verrattu huumeriippuvuuteen. Tarpeeksi pahana aiheuttaa niin fyysisiä kuin psyykkisiä oireita jos "ei saa päivittäistä annosta.
Lisäksi se elämäntilanne vaikuttaa todella paljon. Ei mun ollut aiemmin vaikeaa pudottaa sitä kymmentä kiloa. Nyt kun päivät on pitkät (10-12h töihin) eikä ole sännöllisiä taukoja, se kasaa niin väsymystä kuin vääränlaista nälkää.
Onko todella sinun aivoillesi ihme että itsekuri ja motivaatio saattaa olla hukassa ja homma ei toimi?

Lisäksi ihan ilman näitä selittelyjä mitä tuskin tuolla aivokapasiteetilla kykenet edes ymmärtämään, kirjoitin muuten juuri tukiryhmään jos et huomannut. Saan olla täällä juuri niin laiska läski kun haluan. Mene sinä johonkin muualle meuhkaamaan.

No sinne mahaan sopii paljon lisää,itsellä ollut pahimillaan 120kg samanpituisena.

Oli työ sitten miten rasittava hyvänsä niin se ei auta. Liikunta ei auta painonhallinnassa- ravinto ratkaisee.

Kuka tahansa pystyy tiputtamaan 10kg , ei se ole edes paljoa. Ei sillä kannata kehua. Sitten kun se tiputettu paino on pysynytkin poissa ainakin muutaman vuoden niin asiasta voi jo mainita. Selittämällä ei laihdu.

987ty9fg7t

Mutta sittenkin on asiallisesti kirjoittaminen vaikeaa?`?? Vähemmälläkin itysensä kehumisella maailmalla pärjää.

Se on tuttu asia itsellekkin että kun on raskaassa työssä niin ei jaksa.Tulosta saa aikaan silloinkin kun tekee muutoksia ruokailuun,puoli litraa jäätelöä on liian paljon ja suklaatakin vain pieni määrä

Illuusio_Kone

Onko kotikutoisilla psygologeilla vuosikokous?

Aloitetaan nyt siitä että kunto täytyy olla sellainen että on reserviä työn jälkeen, oli työ sitten mitä tahansa.

"Miksi? Mikä on elämäni tarkoitus " Uskallanko muuttua vai olenko pieni pelkuri ?

helpointa on ottaa selvää siitä mikä todella toimii ja miksi . paljon helpompaa kuin torveilla kaiken maailman kikkakonstien kanssa.

Jollet tiedä mikä toimii-todistetusti ja miksi niin kysy.kuvaanvastaa

Miten työkaverit töissä. Onko heillä samat lihavuus yms. ongelmat. Onko teillä hyvä porukkahenki töissä. Vai oletko se ulkopuolinen? Olet kuitenkin hyvin selvillä että syömisesi on totaalisen pielessä. Voisitko korvata jäätelösi ihan jollain muulla syömisellä. Työ jota teet taitaa olla vallan muuta kuin mitä haluaisit tehdä. Voisitko ajatella työsi vaihtamista johonkin toiseen työhön. Onko se mahdollista. Kirjaa ylös paperille (esim päiväkirja) asiat elämässäsi, jotka toivoisit olevan paremmin. Tee suunnitelma miten saat itsesi taas pinnalle. Pienin askelin. Sitten teet suunnitelmasi mukaan asioita. Olethan käynyt juttelemassa työpaikkaterveydenhoitajan kanssa.

Lopettakaa se laihduttaminen. Ruvetkaa syömään vain sen mitä keho tarvitsee. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Ihminen kyllä lopulta tietää mitä saa syödä, ettei lihoisi mutta ei useinkaan halua. Kaikkea saa syödä kohtuudella. Elämä on valintoja. Ei se peilin vika ole jos naama on vino.

Olen vähäsen lihavampi (Miltei yhtä pitkä) kuin sinä.Mulla on tosin isot naisen rinnat mut jos rahaa olisi leikkauttaisin ne rinnat pienemmiksi vaikka muut naiset leikkaa isommaksi rintojaan. Mut lisäät paljon kasviksia, salaatteja, kvinoa, riisiä, hedelmiä, se auttaa. Joskus myös kahvin sijaan teetä. Juo paljon vettä. Ei alkoholia. Liiku ulkona aina kun ehdit tai jumppaa pynnerruksia kotona ja jalkakyykkyjä ja vatsarutistuksia.

Hei!

Muutamaa kohtaa kommentoisin tekstissäsi...
TYÖ: Eli fyysinen työhän on sinänsä plussaa; liikuntaa ei tarvitse tehdä niin paljoa vapaa-ajalla, MUTTA nyt voisi totisesti olla hyvä hetki keskustella työkavereiden ja työnantajan kanssa. Pakkohan niitä taukoja JA ruokatauko on olla, jo lakisääteisesti! Eli jos sulla työvuoro kestää 12 h niin syöt sen aikana kahdesti sekä kotona ennen ja jälkeen töitten. Jos tauot on lyhyitä niin kotona kannattaa panostaa eväiden tekoon, esim. proteiinipitoiset salaatit (kana-, kananmuna-, kala-...), banaani, terveelliset välipalapatukat, täysmehu... Mistä saat hyvää energiaa nopeasti ja mikä oikeasti täyttää.

RYTMI: Ei voi tavoitella samaa rytmiä kuin työttömänä. Nyt pitää keksiä uusi, soveltuva tähän hetkeen, aikaa voipi kulua, että keho ja mieli tottuu, mutta sitten sujuu paremmin! Mieti, mitkä on sinulla ne rentouttavat tekijät (onko ulkoilu, elokuvan kattominen, joku muu..), ja mahduta niitä arkeen! Jos et kerkiä salille, tee muutaman kerran viikossa pieni lihaskunto kotona sen tilalle.

RUOKA: on tuossa listassa ihan hyviäkin lueteltu; kanafilee, riisi ja pinaattikeitto. Sit vaan kasviksia ja hedelmiä vielä mukaan :)

TSEMPPIÄ! Aloita pienistä muutoksista, tavoitteena ensin se hyvä olo ja mieli, pudotetut kilot plussaa...

Luulen että avaajaa väsyttää enemmän ravintoköyhä, sokeripitoinen ruokavalio, kuin raskas työ.

Lähes jokainen tietää kuinka suunnilleen pitäisi syödä, mutta silti moni toimii toisin ja tuntee pahaa oloa. Ongelma on siis jossain muualla kuin varsinaisessa tiedonpuutteessa. Siksi kannustan asiakkaitani aina miettimään ja tunnistamaan tunteitaan syömiskäyttäytymisen taustalla; usein juurikin tunteet ovat huonon itsekurin ja epäterveellisen syömisen taustalla. Terveellisten elämäntapojen omaksuminen edellyttää toki muutakin; esim. säännöllisyys ja suunnitelmallisuus ovat avainasemassa. Pysyvää muutosta tavoittelevalle pikadieetit harvoin ovat toimivia, siksi liputankin elämäntapamuutoksen puolesta; luodaan raamit sellaisille rutiineille joita halutaan pääpiirteissään noudattaa aina!

Auttaisin sinua mielelläni, käy lukemassa lisää täältä:

https://aloharavintovalmennus.com/

170cm & 85kg ei mielestäni ole läski, mutta toki ylipainoinen, ja vielä suht nuori ikä huomioiden olisi hyvä tehdä elämäntaparemonttia. Herkut pois, normaali tasapainoinnen ruokavalio mutta pienempi annoskoko, ja iltanapostelu sun muut välipalat minimiiin. Tai välipalaksi vähäkalorista ja terveellistä, tyyliin ei jätskiä vaan hedelmä. Ja hikoilua & hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa pari kertaa viikossa, edes 15-30min,

Itse olen 175cm ja opiskeluaikoina parikymppisenä vajaat 70kg. Sinun ikäiseä kolmekymppisenä meni 80kg rikki ja nelikymppisenä olinkin jo satakiloinen. Konttorityötä ja pihvilounaita. Tottui syömään ihan ähkyksi, ja illalla herkkuja päälle. Pohjaton vatsa minullakin.

Viisikymppisenä tuli jonkinlaisen parisuhdekriisin yhteydessä pariksi viikoksi syömishäiriötä, minulle aikuiselle miehelle. En nyt teinityttöjen tapaan sentään oksennellut, mutta kylläiseksi tuli lautasellisella porkkanaraastetta tms. Mutta tärkein juttu siitä : jo muutamassa päivässä tottuu, että ei tarvitse syödä vatsaa ihan täyteen, vaan vähempikin riittää. Porkkanaraasteella en elä, mutta pienempi lautanen jossa puolet "rehuja" ja maltillisesti muuta. 300-400 gramman pihvit kermaperunoilla jälkiruokana puolisen tusinaa jätskipalloa on taaksejäänyttä elämää.

Tahdonlujuutta vaatii alkuun, mutta jos pääsee positiiviseen kierteeseen niin on jo voiton puolella.

Aloittajalle vinkiksi, että silloin kun alkaa tehdä mieli jäätelöä, voi lähteä vaikka puolen tunnin lenkille. Takaisin palauttuasi se jätski on unohtunut.

Aloittajan tekstistä jäi mieleen eniten se miten hän kertoo olevansa aina väsynyt eikä jaksa oikein mitään. Tämä ei kuullosta normaalilta vaikka työelämä olisikin vaativaa.
Taustalla voisi olla myös masennusta joka aiheittaa juuri tuollaista kokonaisvaltaista väsymystä ja myös usein huonontuneiden elämäntapojen takia lihomista.
Aloittajan kannattaisi ehkä keskustella asiasta vaikka työterveyslääkärin kanssa ja saada apua niin elämässä jaksamiseen kuin ohjeita ja kannustusta liikuntaan ja parempiin ruokailutottumuksiin.