Jos nainen ja mies ajattelevat eritavalla asioista, nainen tuntee ja aavistaa, mies taas kulkee faktan, sekä sopimusten pohjalta. Jos tässä on hitunenkin totta, niin miksi tähän ongelmaan ei panosteta yhteiskunnan taholta.
Mikä tekee erosta helvetin
apuaapua
59662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Erosta tekee helvetin vain jos niin riitaisesti erotaan. On hyviäkin eroja. Molempien näin tahtoen. Jos taas ero otetaan tavallaan toisen näkemyksen ja vaatimuksen mukaan on silloin varmaan helvettiä. Jos toinen ei haluakaan näkemyksensä mukaan erota. Pakko avioita ei ole. Kun toinen vaatii eron toinen katkerana tekee siitä helvetin. Yhteiskunta kyllä tukee ja paljon eronneita. Erilaisilla tuella. Kun avioliitossa olleena ei ole apuja tarvinnut on se vääjäämättä apuja hakemassa eron tullessa. Se omaisuuden jako monesti tuo riitoja ja eri näkemyksiä sen arvosta ja jaosta. Miehet ovat yleensä raha asioissa jyrkempiä. Naiset taas tunteella oli se sitten katkeruutta tai jotain muuta. Miksi sinäkin ensimmäisenä olet yhteiskuntaa hakemassa apuun kun itse olet helvetin aikaan saanut? Kyllä eroja on monenlaisia ja itse jokainen tekee erosta sellaisen minkä haluaa. Ei siinä muiden apuja tarvita. Perustele erosi syyt puolisollesi ja perustele paljonko haluat omaisuutta itsellesi. Vaikka se nyt riitaa aiheuttaa niin siihenkin ratkaisu. Jos toinen ei hyväksy hintaa myyjää ulkopuolelle ja seteli sulle ja mulle. Onko se sitten helvetti? Sitä en tiedä ainoastaan itse tiedät. Rumiakin eroja on. Nekin kuultu nähty. Mutta ajanmyötä ne unohtuu. Eiköhän olisi parempi itse erot hoitaa niin että muut eivät siihen sekaannu. Mikä tekee sinun erosta helvetin?
"Eiköhän olisi parempi itse erot hoitaa niin että muut eivät siihen sekaannu."
Juuri näin, JOS onnistuu. Usein se hanttiin laittaja erossa on aika kykenemätön toimimaan, etenkään omaksi edukseen. Keskittyy vain olemaan exälleen ja lapsilleen riesana.
Oma exäni ei ollut turhan taitava raha-asioissa. Jäi väkisin riitelemään entiseen asuntoomme, vaikka järkevintä olisi ollut luopua asunnosta ja häipyä mahdollisimman pian. Ettei olisi tullut tuhansia euroja ns. takkiin. Kun tilanne alkoi näyttää vallan mahdottomalta, ja exälle hyvin epäsuotuisalta, selvitin hänen sukulaiselleen tilanteen ja pyysin hätiin. Mutta yhteiskunta ei olisi voinut tässä auttaa yhtään, ainoastaan exän sukulaiset. Luonnollisesti sanoin sukulaisille mitä heidän pitää tehdä, vaivihkaa ja miten. Jotta lopputuloksena ex saataisiin lähtemään asunnosta "omaehtoisesti". Tätä kutsutaan kuulemma positiiviseksi manipuloinniksi. Yhteiskunta ei siihen pysty. Suku/yhteisö pystyy.
Tietenkin tarkoitin riitaisia eroja, joissa toista syytetään ilman ymmärrystä, näin kaikki kärsii vuosikausia. Erot pitää sopia aina, kun mukana on lapsia, Ystäviä ei tarvitse olla mutta lasten asiat tulee hoitaa.
On todella paljon henkilöitä jotka eivät ymmärrä miehen ja naisen välisiä eroja käsitellä asioita.
Tästä tulee lähes aina suunnattomia riitoja, nainen olettaa ja mies ei ymmärrä. Siis täysin turhia riitoja, jos ei ymmärreta käyttäytymis/ajatus eroja miehen ja naisen välillä.
Parisuhdeterapeutit ja yksilöterapeutit, eivä nosta tämän asian ymmärtämistä riittävälle tasolle. Erillaisuuden ymmärtäminen auttaisi varmasti todella paljon, mutta kun tunteita korostetaan liiallisesti ja järki unohdetaan kokonaan. En usko että on niin ajattelettomia ihmisiä etteivät ymmärrä, että järki on oltava mukana, tunteella teemme yleensä kaikki päätökset, mutta sielä takana on oltava myös hitunen järkeä. Kela muuten maksaa lähes aina terapiat jne.., joko kokonaan tai osittai, siis yhteiskunta. Terapeuttien työllisyyden kannalta tilanne on suotuisa, kun asiakkaita riittää, mutta yhteiskunnan kannalta olisi järkevää, hiukan ohjata heitä oikeille urille.
On hyvä kun voidaan erota, jos asiat eivät vaan onnistu, mutta on kyettävä eroamaan ilman suurta riitaa. Asiat pitää hoitaa oli tunteet mitkä tahansa, koska jokainen joutuu rajoittamaan tunteitaan lähes päivittäin, miksi se ei onnistu erottaessa. Jos tunteet johdattaisi niin vahvasti ihmisten toimintaa kuin eroissa, täällä tapettaisiin, raiskattaisiin, varasttettaisiin huomattavasti enemmän. Mutta ihmiset kykenevät rajoittamaan tunteitaan jos on pakko?????????
Vain jompikumpi parin osapuolista tai molemmat yhdessä voivat tehdä erosta helvetin. Mutta yhteiskuntaa on ihan turha huudella apuun, kyllä jokainen täysjärkinen ihminen erosta selviää. Ellei selviä, on tarjolla terapiaa ja lääkkeitä. Pitää vain hakea itselleen apua.
Lyhyessä kirjoituksessasi pisti silmään vastakkainasettelu "mies-nainen". Jos unohdat sen, voit jo paljon paremmin. Itse tunnen paljon transsukupuolisia ja sateenkaariperheitä. Jostain "kumman syystä" heiltä puuttuu mies-nainen -vastakkainasettelu tyystin. Se tekee elämän siltä osin paljon sujuvammaksi. Otetaan me enemmistöihmiset siitä onkeemme.
Vanhemmat varmasti selviävät ajan kanssa, mutta lapsille jää lähes aina eliniän kestävä trauma, riitaisissa eroissa. Lapset eivät kykene itse hakemaan apua.
Mutta jos mies ja nainen oikeasti ajattelee eritavalla ja nuo muut?????? ehkä ajattelevat samalla tavalla.
Mikä ihmeen pelko ja hätä sinulla on? Eri ihmiset ajattelevat eri tavoin, mikset hyväksy tätä tosiasiaa?
Ja tuossa olet väärässä, että lapsille jää eroista elinikäinen trauma. Se kun on päinvastoin. Lapsille jää traumoja, jos vanhemmat eivät ymmärrä erota ajoissa.
Lisäksi erojen syyt vaihtelevat laidasta laitaan. Suuri osa niistä syistä, joita eroa haluava vanhempi ei hyväksy liittyvät juuri lapseen, tavalla tai toisella. Esim. toinen vanhempi kohtelee lasta väärin, lapselle haitallisella tavalla, ja/tai ei hyväksy lasta persoonana.
Etenkin vanhemmat lapset hakevat apua, hyvin usein ja käyvät terapiassa. Yleensä siksi, kun isä on kohdellut heitä kaltoin ja ollut muutenkin väkivaltainen.
Monet lapset, kuten omani, reagoivat isänsä kauniisti sanottuna "vinoiluun", lannistamiseen ja mitätöimiseen, vähättelyyn voimakkaasti monen vuodenkin jälkeen. Yksi käy edelleen terapiassa. Minä en ollut niin fiksu vanhempi, että olisin tajunnut erota ajoissa. Ja siksi en eronnut, koska odotin hankaluuksia lasten isän taholta. Siinä olin oikeassa, niitä olisi tullut, paljon enemmän. En tiedä olisiko kukaan meistä jaksanut oikeudenkäyntejä huoltajuudesta. Sinnittelin liitossa, kunnes kaikki lapset olivat 12v.
PS. myös lapset sinnittelivät. He tiesivät, että haen eroa, kun nuorin on 12v. Heti kun synttärit oli vietetty, yksi lapsi kysyi: joko nyt?
On totta että naiset ja miehet ajattelevat eritavalla, tämä on fakta jonka kaikki parisuhteessa olleet tietävät. Ne ketkä eivät tätä tiedä, he jatkavat exän haukkumista ja lapset kärsii.
Lapsille jää traumoja jos vanhemmat eivät ole kypsiä vanhemmiksi, kun vanhemmat ymmärtäisivät vastuunsa vanhempina, he kykenevisivät hoitamaan eron sovussa.
Jos oikeasti puoliso tuhoaa lapset, toisen vanhemman tehtävä on hoitaa ongelma, keinoja on. Mutta jos et ole aikanaan tehnyt asian korjaamiseksi riittävästi, on edesvastuutonta syyttää asioista jäljkeenpäin miestä. Kun todellisuudessa molemmat on vastuussa lapsista.
Ei ole normaalia että lapset joutuvat hakemaan apua kun isä, kohtelee heitä kaltoin tai väkivaltaisesti. On väärin yleistää täysin rikollista ja paheksuttavaa toimintaa.
Mitä ihmettä oikein selität? Vierität toiselle lasten vanhemmalle yksin vastuun sekä lasten hyvinvoinnista, että toisen vanhemman tuhoavan käytöksen hoitamisesta. Sitten seuraavassa lauseessa väität, että molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsista. Molemmat vanhemmat eivät voi olla edes teoriassa oikeasti vastuussa lapsista, jos toinen vanhempi on käytännössä yksin vastuussa lapsista sekä toisen vanhemman ongelman hoidosta. Sitä paitsi kukaan muu kuin ihminen itse ei ole vastuussa omien ongelmiensa hoidosta. Hyvin usein ellei aina, ongelmavanhempi ei näe omia ongelmiaan, oman käytöksensä haitallisia vaikutuksia muihin perheenjäseniin. Tämä on perheen suurin ongelma.
On tervettä hakea apua omiin ongelmiinsa, myös silloin, kun isä kohtelee tai on kohdellut kaltoin/väkivaltaisesti. Usein näin ei käy, vaan lapset seuraavat isänsä jalanjälkiä ja heistä tulee myös moniongelmaisia. Monesti apua haetaan vasta vuosien jälkeen. Sitten, kun on edes jollain tasolla jotenkin pystytty itse käsittelemään ongelmaa, tai vasta todettu se ja etenkin sen laajuus. "Alistava henkilö osaa manipuloida uhriaan siten, että ajan saatossa alistettu voi kuvitella haukkumisen olevan normaalia käytöstä, joka johtuu uhrista." Ts. lapsi vasta aikuisena herätä huomaamaan, että hän on isänsä manipuloinnin uhri. Uhrin ongelmat ovat sitä syvemmällä ja vakavampia mitä kauemmin hän on altistunut manipuloinnille ja väkivallalle. Asia on näet niin, että kaikkeen tottuu, myös löyhässä hirressä roikkumiseen. Se on selviytymisen kannalta tärkeää. Kun aikuisena pääsee hirrestä vapaaksi, ensimmäinen ajatus on "nyt olen turvassa". Usein vasta vuosia tämän jälkeen ihminen kykenee selvittämään itselleen mitä oikein on tapahtunut. Mistä johtuu, että elämä ei ole radallaan, vaikka kokeekin olevansa turvassa. Vaikeiden asioiden ja ongelmien hoitaminen ei ole niin yksinkertaista kuin kuvittelet.
Päätätkö sinä lasten puolesta jääkö heille traumoja?
Minun vanhemmat erosivat käsittääkseni ihan hyvissä väleissä, mutta minulle jäi ainakin traumat.. sain teini-iällä erinäisiä mielenterveysongelmia, johtuen juuri vanhempien erosta.
Ei ollut koulussa koskaan helppoa ja aina kun meni kavereille kenellä oli perhe kasassa, niin tuntui pahalta...kannoin pitkälle yli 30 vuotiaaksi katkeruutta äidilleni, että hän ei taistellut avioliiton puolesta, että olisi ollut molemmat vanhemmat ja oikea koti.
Joten miten VI..SSA sinä voit päättää jääkö lapsillesi traumoja!!!!!??
Ja lisään vielä, että kumpikaan vanhemmistani ei ole alkoholisti, huumeidenkäyttäjä tai väkivaltainen...
Mutta ihminen keksii aina itselleen mielekkään syyn erota ja perustelee sen todeksi itselleen hinnalla millä hyvänsä.. ja vakuuttelee perään miten hyvää tästä seuraa kaikille.. varsinkin lapsille...tsiisus..
Nyt heitän edelliselle kirjoittajalle jo kommentin. Lapset voivat syyllistää vanhempiaan monista asioista vielä vanhempinakin tämän sanovat lastenpsykiatritkin. Kukaan vanhemmista ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä ja se on sallittua. Monet kärsivät lapsuuden perheestä saamistaan traumoista on tämä sitten ydinperhe, uusperhe tms.vielä aikuisenakin esimerkiksi parisuhteissaan kysymys siinäkin on hakea silloin apua, ymmärtää eikä jäädä tuleen makaamaan. Tämä pätee siis niihin, joilla vielä järkevyyden rajoissa jonkinmoisia ongelmia, on tietysti niitä, jotka lapsuuden perheessään ovat kokeneet erityisen julmaa ja epäinhimillistä kohtelua ja tämä on täysin eri asia, mutta ei liity pelkästään eroihin.
Nykytietämyksen valossa hyvä ero on lapsille parempi vaihtoehto kuin vanhempien huono liitto. Edellinen kirjoittaja ei voi tietää onko hänen äitinsä yrittänyt saatikka kaikkia muitakaan eroon johtaneita syitä, ehkä kannattaisi keskustella vanhempiensa kanssa. Se tiedetään, että lapset monesti haluaa vanhempien pysyvän yhdessä vaikka toinen olisi täysjuoppo ja vanhemmaksi kelvoton.
"ihminen keksii aina itselleen mielekkään syyn erota "
Ihminen eroaa, kun hänellä ON syy erota. Syytä ei keksitä. Sitä, että sanot vanhempasi keksineet syyn eroonsa, kutsutaan vanhempien syyllistämiseksi. Toisten syyllistäminen puolestaan on epätervettä.
Totta turiset.
Ja minä heitän sinulle vasta kommentin. Hyvin harva ero on sellainen mistä ei todellisuudessa pääsisi sopuun ja jatkaisi liittoa. Onhan parilla ollut alunperin joku syy mennä yhteenkin..
Nykypäivänä ihmiset luovuttavat liian helposti ja eroamisesta on tehty myös helppoa.
Jokainen seuraa vaan omaa napaansa ja ajattelee vain omaa parastaan, niin kuin sinäkin..
Jos perheessä ei ole väkivaltaa, alkoholia tai huumeita on hyvin vaikeaa nähdä asioita joista ei halutessaan pääsisi sopuun ja yli. Se on vain helpompaa erota ja koska te olette näin tehnyt, niin tottakai puolustatte näkökantaanne. Sinun nykypäivän valossa tutkimuksille ei ole mitään pohjaa, muuta kuin oma mielikuvasi..tosiasiassa tutkimukset osoittavat että vähiten ongelmia seuraa lapsilla keiden vanhemmat ovat pysyneet yhdessä.
Myös eroamalla annetaan se esimerkki lapselle, miten helppoa onkaan lähteä jostain mikä ei tunnu kivalta... kaikki mitä vanhemmat tekevät ovat lapselle esimerkkejä. Katsoppa huviksesi mitä esimerkiksi vieraannuttaminen aiheuttaa lapsen psyykkeelle..siitä on psykologinentutkimus olemassa.
Ja kysehän ei siis ole vanhempien syyllistämisestä, vaan siitä että on tullut ongelmia elämässä jotka ovat johtuneet rikkonaisesta perheestä ja sen seuraksena ne asiat joutuu ottamaan aikuisiällä käsittelyyn..tämän kaiken voisi välttää.
Huomaan että kirjoittaja on nainen, koska sinulla on mielipide ja sinä olet oikeassa! En voi tietää eron syitä kuulemma..tottakai tiedän, kun olen molempien kanssa aikuisena jutellut ja käynyt asiat läpi..ero oli ihan mitättömistä asioista. Älä esitä tietäväsi asioita joista sinulla ei ole hajuakaan, äläkä kerro tietäväsi mikä lapsellesi on parasta, koska vain aika sen tulee näyttämään.
Et kai sinä nyt lapsena tiedä ketä syyllistää ja miksi, ne asiat tulee eteen vasta aikuisena. Lapsi pitää yleensä itseään syypäänä eroon ja on kova työ korjata se ajatus.
Pelkäätkö kenties, että lapsesi tulee sinua syyllistämään? Aiheellinen pelko...
"Ihminen eroaa, kun hänellä ON syy erota"
Ei tuossa kommentissa ole mitään järkeä, aina on syy erota jos haluaa.. täysin lapsellisen ihmisen kommentti, joka ei käsittele asioita millään tavalla vaan juoksee niitä karkuun ja odottaa täydellistä elämää.
Minä tiedän aikuisia, joiden mielestä vanhempiensa olisi pitänyt erota. Nämä on ihan turhia syyllistämisiä tällaiset jutut. Suurin osa vanhemmista ajattelee lastensa parasta. Nykyään vaan naistenkaan ei tarvitse elää ties millaisissa oloissa. Ja kyllä moni on varmaan naimisiin mennessä rakastanut sitä kumppaniaan, mutta ihmiset saattaa muuttua tai ihmisistä saattaa tulla esiin piirteitä, joita ei näe alkuunsa.
Eihän lapsista erota, vanhemmuus jatkuu kuolemaan saakka.
Eronneetkin vanhemmat voivat olla hyviä vanhempia ja rakastaa lapsiaan ylikaiken, ei ero riko vanhempien suhdetta omiin lapsiin, eikä lasten suhdetta omiin vanhempiin.
Eikö? Kerro sitten tuo entiselleni, joka ei anna nähdä yhteisiä lapsia, vaikka en ole todellakaan riidellyt erossa ja aina pitänyt meidän lapsista huolta , en riidellyt edes omaisuudesta, sai kaiken mitä halusi..en käytä alkoa, huumeita tai vastaavaa..en ole väkivaltainen, enkä ole ikinä pettänyt.
nyt sitten kostetaan jotain omaa katkeruutta tai turhautuneisuutta lasten kautta. Joutuu oikeuteen lähtemään siitä, että saa olla omien lapsien kanssa! Joten kyllä se vähän tuntuu, että lapsista myös erotaan..ja hän päätti rikkoa perheen, en minä!
Niin ja siis meillä on yhteishuoltajuus, häntä ei vain kiinnosta noudattaa sitä.
PS. Tämän palstan naisetkin osoittaa, kuinka kuvitteellisessa ja kostonhaluisessa maailmassa he elävät. Kaikessa ovat oikeassa ja vastaväitteitä ei hyväksytä..oma tie ainoa tie.." minä tiedän kaiken".
Rupean homoksi
Kyllä se on teissä molemmissa vika tuo sinunkin kirjoituksesi on katkeran ja vihan sävyinen, riitelyyn tarvitaan aina kaksi.
Tottakai on, koska en ole saanut nähdä lapsiani..mutta pahaa sanaa tai riitaa en hänen kanssaan ole käynyt läpi. Ihan turha selittää, että riitaan tarvitaan kaksi..ei todellakaan tarvita..kyllä toinen voi huutaa ja riidellä ihan keskenäänkin.
Ihmisillä on tapana purkaa omaa pahaa oloa toiseen ja sitä kautta aiheuttaa riitaa ja konfliktia, minä olen sen verran nähnyt elämäni aikana, että käyn omat pahat olot purkamassa ammattilaiselle säännöllisesti..näin toisen ei tarvitse kärsiä, eikä kantaa minun taakkaa..harmi että suurin osa ei näytä tätä samaa ymmärtävän.
Kirjoitat nimimerkillä hoitakaa välinne..milläs hoidat kun toinen ei vastaa mihinkään? Niin kuin ilmoitin, joudun lähtemään oikeuteen tästä asiasta, että saan lapseni takaisin elämääni. Eikä häntä kiinnostanut koskaan käydä juttelemassa kenellekkään..ei yksin tai yhdessä.. joten kyllä vaan on ihmisiä, jotka riitelevät yksinään, eikä halua mitään muutosta asiaan edes tehdä.
Ja miten ihmeessä joku ulkopuolinen voi sanoa, että molemmissa on vika, jos ei tunne toisia..en minä sanoisi noin koskaan..
Taas katkera nainen joka tuon kirjoitti, joka on sitä mieltä että ei ole itse tehnyt virhettä tai yrittää oikeuttaa jollakin tapaa oman eronsa..
Tiedän monia pariskuntia/entisiä missä vain toisessa on ollut vikaa ja missä vain toinen on riidellyt.. mietippä sitä.
Sinä tunnut olevan vihaa ja katkeruutta täynnä, mistäs tiedät kuka kirjoittaa ja kumpaa sukupuolta se on, katkera on jut tuolainen.
Etkö osaa lukea? Kerroinkin olevani, koska en saa nähdä lapsiani!!! Toinen haluaa kostaa jotain omaa oloaan lapsien kautta.
Etkö sinä olisi vihainen ja katkera, jos sinulta vietäisi lapset..eikä noudatettaisi sopimusta mikä on tehty?
Ei se tarkoita että riitelen hänen kanssaan tai sanon hänelle mitään pahaa, mutta olen äärettömän vihainen, että aikuinen ihminen käyttää lapsia pelinappuloina..ja se että sinä sanot minua katkeraksi tämän asian takia, kertoo kuinka lapsellinen olet..tai ehkä olet itse käyttänyt säälittäviä asioita miestäsi vastaan.
Jokainen täysipäinen ymmärtää täysin, mistä minun vihani johtuu.
Muulla ei ole väliä kuin lapsilla, tehköön elämällään mitä haluaa..toivon hänen olevan onnellinen, mutta lopettaisi pelaamasta lapsilla.
Ja tiedän että kirjoittaja on nainen, koska kukaan mies ei sanoisi tuollaista kaiken sen jälkeen mitä kerroin.
Sanoin, että olen aina ollut läsnäoleva isä..syntymästä lähtien, annoin pois kaiken mitä hän halusi, en ole pettänyt, en alkoholisti, en käytä huumeita, en ole väkivaltainen.. näytän tunteeni ja silti mikään ei riittänyt..se joka tuosta puolustaa tätä toista, on pakko olla nainen, koska vain he voivat oikeuttaa tuollaisen käytöksen seurauksista piittaamatta.
Toisekseen jos tilanne olisi toistepäin, niin tällä palstalla naiset haukkuisivat lyttyyn miehen joka tekisi vastaavasti..veisi siis lapset äidiltään, mutta koska tilanne on perinteinen, eli nainen vie lapset isältään, niin mitään pahaa sanottavaa ei tunnu löytyvän tästä naisesta..
"Riitaan tarvitaa kaksi jne.."
" kyllä naisella on hyvä syy, jos ei anna lapsia " Eikö?
Onko exälläsi todettu tai diaknostoitu kyseisiä ongelmia, vai oletko itse päättänyt ne,
On täysin normaalia ajatella asioista eri tavalla! Erosta (ja liitostakin) tekee helvetin se, että toinen tai molemmat ajattelevat olevan ehdottoman oikeassa eikä toisen näkemystä kunnioiteta.
Ongelma ei ole yhteiskunnan. Mikään muu ei tässä auta paitsi totaalinen ero (ei olla tekemisissä ollenkaan/juuri ollenkaan) sekä pyrkiminen omien ajatusten ja käytöksensä kanssa tasapainoon. Kuten edellä jo sanottu, apua voi hakea esim. terapiasta. Samoin tuossa edellä kehotettiin olemaan tekemättä asiasta sukupuolten ajattelun vastakkainasettelua. Kehotan samoin. Kuten edellä sanoin, jokainen ajattelee eri tavoin, se on normaalia.
Onko totta vai valhetta että miehet ja naiset ajattelevat eritavalla????????
Valhetta. Kukaan ei ajattele sukupuolellaan, vaan ihmisenä, yksilönä.
Jokainen joka on ollut parisuhteessa, tietää miesten ja naisten ajatuserot.
On kaunis ajatus että ihmiset ajattelisivat yksilönä, mutta totuus on toinen ja tämän tiedän varmasti todeksi.
Jotkut toteuttavat tuota kaunista yksilö ajatusta läpi elämänsä. Ellei niin tee, elämä ja etenkin ihmissuhteet menee kovin helposti metsään. Sillä parisuhdekin perustuu nimenomaan toisen tuntemiselle. Siis ihan yksilötasolla. Ei riitä millään suhteen pohjaksi, että tietää jollain yleisellä stereotypia kohdalla miten miehet/naiset toimivat, miten ajattelevat. Läheisen suhteen luomiseksi on kerrassaan välttämätöntä TIETÄÄ miten juuri kumppani ajattelee, mitä tuntee, miten toimii. Mikäli ajattelee miehet/naiset stereotypia -tasolla suhteessa tulee huteja, paljon virhearviointeja, jotka syövät suhteen laatua ja arvostusta.
Tunnistan kyllä stereotypiat miesten ja naisten välisessä ajattelussa, mutta en anna niille minkäänlaista arvoa, vaan päinvastoin, niistä on enimmäkseen haittaa. Lokeroidaan ihmisiä omiin (vääriin) laatikoihin, eikä näin ollen opita tuntemaan toisia ollenkaan.Tosin usein stereotyyppien kanssa voi pitää hauskaa, esimerkiksi töissä kahvipöytäkeskusteluissa :D. Meilläkin on työpaikalla yksi todellinen stereotyyppi mies, joka ajattelee naisista hyvin stereotyyppisesti, suorastaan sovinistisesti.
Itse olen kohdannut sukulais- ja ystäväpiirissäni harvinaisen vähän lokerointia sukupuolen mukaan. Kiitos siitä heille, viisaita ihmisiä.
Erilaisessa ajattelussa ei ole mitään vikaa. Ihmiset, miehet, naiset ja muu sukupuoliset saavat ajatella vapaasti miten ajattelevat. Mutta stereotyyppinen ajattelu sukupuolen mukaan, on hyvin usein, ellei jopa aina hyvin asenteellista ja kielteistä suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen. Ellei jopa mitätöintiä ja vähättelyä. Kukaan ei tarkoita "miehet sitä" "naiset tätä" - tyyppisiä dialogeja positiivisesti. Niiden tarkoitus on osoitella vikoja miehistä/naisista. Kuten "miehet ei puhu" tai "naiset on aina myöhässä". Fakta on, että monet miehet eivät puhu, mutta ei puhu monet naisetkaan. Useat miehet puhuvat, kuten naisetkin. Jotkut naiset ovat myöhässä, samoin monet miehetkin. Suurin osa miehistä ja naisista on ajoissa.
Parisuhteen ajatuserot ovat juurikin yksilöllisiä, ei sukupuoleen perustuvia. Ellet tätä ymmärrä, ei voi mitään. Pidä väärä käsityksesi. Hyvää jatkoa.
Juuri näin. Miksiköhän joidenkin on niin perin vaikea ymmärtää itsestään selviä asioita, kuten ihmisten erilaisuutta ja yksilöllisyyttä? Mainittakoon vielä myös puolison olevan ihminen! On HYVIN tärkeää nähdä itsensä ja puolisonsa erillisinä ihmisinä!
Ei mikään ihme, että liitot menevät kuralle, kun toinen sinnikkäästi ajattelee puolisonsa ajattelevan "väärällä" tavalla, ellei hän ajattele samoin kuin itse. Hyvä tavaton sentään. Tätä voisi siunailla enemmänkin muttei nyt perjantaina jaksa.
Tismalleen. Kyllä oman elämänsä solmuun saa hyvinkin pian, ellei vaivaudu tutustumaan kumppaniinsa. Se nyt vaan on joku nainen, 30v joka asuu kanssani samassa kämpässä... Tokihan tämä nainen ajattelee juuri samalla kuin KAIKKI muutkin 30v naiset. Siitä ei ole epäilystäkään. Sitten kun selviää, ettei nainen ajattelekaan samalla tavalla kuin entinen nainen, niin voi mahdoton! Paitsi että molemmat naisethan ajattelevat pohjimmiltaan VÄÄRIN - jos he ajattelevat aivan täysin miehen ajatusten vastaisesti. Näinkö tämä hulluus menee? Missä ei siis huomioida kumppanin yksilöllisyyttä ja erilaisuutta?
Voin myös aavistaa, ettei suhteessa, jossa asetetaan miehen ja naisen ajattelu (heterosuhde siis) vastakkain, mene kovin hyvin. Vastakkainasettelu on aina pahasta eikä sillä päästä eteenpäin.
Huvittavaa, miten joku latelee olevinaan niin selkeitä ohjeistuksia eroaville. Tuolla selkeydellä ja älyllä, ei olisi pitänyt koskaan avioon mennä, tai eroamaan joutua, vaan parisuhde olisi mitä loistokkain ja avio-onni kuin eilen solmittu. Vaan kuinkas käynyt? Eipä ole kovin uskottavia neuvoja. Taas kerran yksi tapaus - sokea itselleen, jolla ei ymmärrärrystä muille .
Ikävä todeta mutta puhun totta, kokemus opettaa ja ihminen nöyrtyy kun on elänyt pidemmän matkan.
Tiedän kokemuksesta ettei toisen haukkuminen auta kuin oman egon nostossa, tämäkin menee aina pieleen. Ainoastaan lapset ja ympäristö kärsii.
Olisi epäoikeuden mukaista ladella valheita, sen vuoksi latelen totuuksia.
Tiedän kokemuksesta että tunteet jylläävät eron aikana ja sen jälken melko pitkään. Mutta kun ymmärtää realiteetit ja hiukan ihmisyydestä, niin pääsee itse helpommalla. kaikista tärkeintä on se että lapset ja läheiset kärsivät vähemmän.
Haluan antaa toivoa faktan avulla, koska haukkuminen ei auta kun oman egon nostoa.
Haukkuminen ei auta oman egon nostoa. Siis terveen egon, sairaan kyllä. Haukkuminen on toisen ihmisen alistamisen yksi muoto. Jos puoliso haukkuu, se on epätervettä, mutta sille ei voi mitään. Mikään muu ei auta kuin ero.
Epäterve ja epätoivoinen ihminen, tietysti. Se joka ei halua erota. Onneksi erot hoituvat useimmiten ilman helvettiä. Yhteiskunta voi tarvittaessa auttaa yksilöitä, jotka apua pyytävät. Apu auttaa vain silloin, kun tuntee tarvitsevansa sitä.
Mitä? Tottakai ihmiset ajattelevat asioista eri tavalla. Sehän on selvää. Mutta etenkin parisuhteessa on loukkaavaakin ajatella puolison ajattelevan jonkin ryhmän (sukupuoli, uskonto, rotu, kansalaisuus...) mukaan eikä kuten hän oikeasti ajattelee.
Helvetti tulee siitä, ettei voi millään hyväksyä sitä mitä toinen ajattelee. Yleensä erot eivät kylläkään ole helvettiä. Onneksi.
Asiat ovat kunnossa ja vanhemmat ovat kypsiä, jos erossa ei haukuta toista osapuolta. Asiathan pitäisi olla kunnossa. Mutta kommentoin tapauksaista joissa puolisot haukkuvat toisia ja asiat eivät ole kunnossa. En ole täällä havainnut että erot menisi ilman riitaa, päinvastoin.
On yhdentekevää kumpi hakee eron, jos suhde ei toimi, eroa haetaan että tilanne helpottuu kaikille. Miksi pitää korostaa sitä kuka haki eroa, minä tein sen mutta en siitä mitään mitallia halua.
Jos kerrot että mies teki sitä ja tätä on se haukkumista, koska se ei auta eron jälkeen yhtikäs mitään. Eikä se kuulu ulkopuolisille, se on perheen sisäinen asia. Jokaisen tulee ymmärtää että kun kertoo puolisostaan asioita, se on pelkästään sinun tunne, mutta toisella on myös näkemys asiaan.
Minä minä ihmisillä on suunnaton tarve, todistella syyttömyyttään, miksi? Kumppanissa oli vikaa, mutta omaa osuutta ei ymmärretä kertoa lainkaan. Rikolliset, pahoinpitelijät, pedofiilit ja narkomaanit on on asia erikseen, mutta ei ole kenenkään etu julistaa sitä muille, lapset ja läheiset ainoastaan kärsii.
Missä maailmassa elät jos et tiedä että miehet ja naiset tosiaankin ajattelevat asioista eri tavalla.
Tosiaankin helvetti tulee, jos toinen ei ymmärrä ja toinen ei kerro, vaan miehen pitäisi aistia, aavistaa, tms.. Näistä transsukupuolisien ja sateenkaariperheiden asioista en tiedä miten he ajattelevat ja onko se joku ihanne sitä en tiedä.
Ero on riitainen jos on tarvetta panetella entistä puolisoa, tällöin ei ole päässyt irti entisestä puolisosta, vaan haluaa roikkua ja todistella syyttömyyttään.
"Jos kerrot että mies teki sitä ja tätä on se haukkumista, koska se ei auta eron jälkeen yhtikäs mitään."
On jokaisen TÄYSIN oma asia ja harkinnan varaista mitä kertoo toisille exästään. Voi kertoa tunteistaan ja exän teoista, ajatuksista, tunteista ym. juuri siten kuin ne itse kokee. Ei se ole exän haukkumista. Ei myöskään minkään todistelua, oman syyttömyyden tai minkä tahansa muun seikan. Katsos kun ihmisillä on luontainen tarve avautua asioistaan, tunteistaan, ajatuksistaan. Sitä kutsutaan kanssakäymiseksi, vuorovaikutukseksi. Etenkin erotilanteessa ja muiden kriisien aikana kertominen omista kokemuksista luotettavalle/luotettaville ystäville on erittäin tarpeellista ja terveellistä.
Minä en eron jälkeen puhunut exästä mitään, ei kertakaikkiaan kiinnostanut koko ihminen, hän on exä ja mennyttä elämää ja nyt on nyt ja elän täysillä tätä nykyistä elämääni, eikä mulla ole mitään pahaa sanottavaa exästä, hän oli hyvä siihen asti, kun sitä kesti ja se rakkaus kului loppuun, liitto tuli tiensä päähän molemmilla, no lapset aikuisia ja heillä hyvät välit meihin molempiin.
Joskus harvoin näen exääni kun asutaan eri kaupungeissa niin sillon jutellaan niinkö kaukaisina kavereina, molemmilla uudet puolisot ja ollaan nähty ja hyvin ollaan toimeen tultu, exällä ihan mukava uusi puoliso.
Me ei kumpikaan olla kaunaisia ja katkeria ihmisiä.
Kypsien ihmisten ero ja uskon että pääsitte huomattavasti helpommalla, siis ihan jokainen.
Kiva kuulla näitäkin juttuja, kiitos !!
Ei pidä paikkaansa, jos on lapsia ei ole vain oma asia miten toimii. Ainoastaan itsekkäät ihmiset ohittavat lasten edun, itsekkyyden vuoksi. (puhun haukkumisesta)
Jos on kiinni vanhassa suhteessa eikä pääse irti, silloin on tarve kailattaa exästä. Tosin on olemassa minä minä ihmisiä, jotka eivät kykene ajattelemaan kuin itseään.
Parisuhde ei koskaan saisi olla, mikään vitsi, koska siinä kumpainenkin kertoo omista asioisteen ja tunteistaan luottamuksellisesti. On todella ajattelematonta ja itsekästä kertoa näistä muille, sen ei koskaan saa olla pelkästään täysin oma asia, koska suhteen pitäisi perustua luottamukseen. Ihminen ketä ei ymmärrä tätä, olisi parempi kun ei aloita suhdetta lainkaan, tai ei ainakaan hankkisi lapsia.
Asiat sekoitetaan taas totaalisesti, tottakai jokaisen eroavan tulee kyetä purkamaan tuntonsa luotettavalle ystävälle. Mutta turha yleinen ruikutus ja haukkuminen on todella itsekästä/typerää, se vain jatkaa tuskaa ja ¨jälleen¨ lapset sekä läheiset kärsii.
Kukaan muu kuin sinä itse ei vastaa siitä miten sinä toimit. Tietysti jokainen ottaa muut huomioon, punnitsee asioita ja niiden vaikutusta niin paljon kuin mahdollista.
Terveeseen narsismiin kuuluu sekä itsekkyys että epäitsekkyys. Lasten etu on nähdä vanhemmissaan näitä molempia. Tai muutoin heidän mielensä altistuu epäterveelle narsismille, ja pahoin.
"Tosin on olemassa minä minä ihmisiä, jotka eivät kykene ajattelemaan kuin itseään."
Juu, on olemassa epäterveitä minä minä ihmisiä, mutta yhtälailla on epäterveitä sinä sinä ihmisiä. Narsismiltaan terveet ovat minä sinä ihmisiä.
"Parisuhde ei koskaan saisi olla, mikään vitsi, koska siinä kumpainenkin kertoo omista asioisteen ja tunteistaan luottamuksellisesti."
Ei ole mitään vitsiä siinä jos kertoo jotain parisuhteestaan esim. hyvälle ystävälleen. Jos näet tämän ongelmana, sinun ei kannata alkaa parisuhteeseen. Itsetuntosi, narsismisi ei ole kypsä sellaiseen. Mitä pelkäät? Miksi koet sen niin haitalliseksi, jos joku tietää mitä ajattelet? Sehän on suorastaan neuroottista. Tietenkään en myöskään tarkoita, että puolison pitäisi ehdottomasti kertoa ihan kaikki asiat jollekin toiselle. Valintaa ja harkintaa käyttäen tietysti.
Narsisti sanaa käytetetään väärin, ei ole positiivista ja negatiivistä narsismia. Narsismi on vakava sairaus, jota jopa diaknosoidaan. Toivottavasti oikeasti sairaat eivät kärsi, väärien termien takia.
Jos olet lapseton voit ajatella pelkästään itseäsi.
Terve parisuhde on luottamus suhde, on törkeää jos luottamusta petetään ja se on yhdentekevää. Olisi hyvä kertoa nuorille pareille, ettei kannata kertoa mitään puolisolle, koska hän todennäköisesti pettää luottamuksen kumminkin.
Puolison kritisointi ei tosiaankaan auta ketään, se on pelkästään myötätunnon hakemista omalle päätökselle, tai perustelu sille kun on jätetty.
Exästä puhuminen ja eroon johtaneiden syiden läpikäyminen on tärkeää. Avautuminen on fiksua luotettaville ystäville ja esimerkiksi erilaisissa vertaisryhmissä. Eron jälkeen on normaalia tuntea vihaa ja se pitää purkaa jotta pääsee uuteen elämään kiinni ja voi haudata vanhat jutut. Tietysti ongelmien läpikäyminen on vaikeaa hänelle joka tunnistaa itsessään ja käytöksessään ne isoimmat syyt eroon, esim. päihdeongelma, uskottomuus, väkivalta, välinpitämättömyys perhettä ja puolisoa kohtaan, itsekkyys jne. Nämähän ovat tavanomaisia syitä siihen miksi nainen haluaa erota miehestä. Mies on useimmiten juuri noiden edellisten tekojen tekijä. Miehille pitäisikin olla oma terapia yhteiskunnan toimesta, jotteivat kiusaisi exää kaikessa mahdollisessa, kuten raha-asioissa ja lasten huoltoon liittyvissä asioissa.
Asiat sekoitetaan taas totaalisesti, tottakai jokaisen eroavan tulee kyetä purkamaan tuntonsa luotettavalle ystävälle. Mutta turha yleinen ruikutus ja haukkuminen on todella itsekästä/typerää, se vain jatkaa tuskaa ja ¨jälleen¨ lapset sekä läheiset kärsii. Lapset kärsivät aINA KUN HEIDÄN VANHEMPIA HAUKUTAAN, OLI SE ISÄ TAI ÄITI.
(ne isoimmat syyt eroon, esim. päihdeongelma, uskottomuus, väkivalta, välinpitämättömyys perhettä ja puolisoa kohtaan, itsekkyys)
Miten määrittelet välinpitämättömyyden tai itsekkyyden, onko asiasta oikeasti keskusteltu vai onko se pelkästään sinun tunne. Saattaa olla ettei miehellä ole mitään käsitystä mitä tarkoitat, jos olettaa että toinen lukee ajatukset, tai kykenee ennustamaan, tämä on varmasti yleisin syy erimielisyyksiin.
Miksi naisen ei pidä miettiä raha asioita, jos rahaa ei ole niin ei voi ostaa. Naisen on mahdoton ymmärtää että rahaa on oltava etukäteen tilillä, siis rahatalous on suuniteltava, vaikka tilillä on rahaa on se korvamerkitty johonkin, laskuun tai muuhun. Miksi nainen ei ota vastuuta raha asioista, laskut voi maksaa, mutta siinä on se vastuu kun suunittelee että raha riittää ja se vaatii ennakointia. Tämä ei varmasti ole sukupuolikysynys, mutta oman kokemuksen mukaan, naisen on vaikea suunitella raha asioita etukäteen.
Naiset haluavat että miehet osallistuvat tasapuolisesti lasten asioihin, mutta kukaan ei edes nainen ei toimi siten, että kaikki asiat tulee olla kuten nainen tahtoo. Jokainen oli sitten nainen tai mies ei tee töitä pilkulleen kun toinen sanoo. Jos tämä menisi naisten ajatuksiin, uskon että työt voitaisiin jakaa paljon helpommin tasapuolisesti. On kyettä joustamaan, kaiken ei täydy olla kuin nainen sen haluaa olevan.
Molemmilla tulee olla vastuu asioista, ei siten että toinen pitää toimia kun toinen sanoo pilkulleen. Tässä naisilla on paljon parannettavaa.
Mutta on olemassa, (mutta toki hiukan kokeneempiä elämässä) naisia jotka ovat oivaltaneet tasapuolisuuden, mutta se tuo vastuuta molemmille kaikkeen, kukaan ei voi olla vapaamatkustaja. Aina tulee asioita joista ollaan erimieltä, jos ollaan aitoja välittäviä ihmisiä, mutta siinä punnitaan ihmisen kyvyt kun pitää joustaa tai ajaa omia etuja ilman riitaa.
En tiedä mistä ja kenestä puhut, millaisesta haukkumisesta on kysymys. Mutta kirjoitustesi perusteella sinulla on jokinmoinen tunnelukko tuossa takana. Lapset kärsivät, kärsivät ja kärsivät. Siis mielestäsi. Juuri niistä asioista joista sinä kärsit, eikö niin? Välttämättä lapset eivät kärsi (et voi tuntea lasten tunteita, vain pelkästään omiasi), vaan ainoastaan sinä kärsit, koska kuvittelet heidän kärsivän.
Oletko huomannut, että lapset - ja etenkin mitä vanhempia he ovat - saattavat haukkua vanhempiaan? Jotkut räksyttävät oikein olan takaa. Etkö itse ole koskaan tehnyt niin? Haukkunut vanhempiasi? Ollut jommankumman puolella, kun he riitelevät keskenään? Vai eikö vanhempasi ole riidelleet? Eikö vanhempasi ikinä ole haukkuneet sinua? Edes kerran, vähän? Oletko riidellyt vanhempiesi kanssa? Yhdessä tai erikseen?
On ihan normaalia riidellä. Pääasia, että jonkunlainen sopu syntyy. Välillä voidaan haukkuakin - ja arvostella. Vaikkei se ole suotavaa, niin näin käy. Jos tai kun monessa perheessä molemmatkin vanhemmat haukkuvat toisiaan (ei vain erossa siis, vaan myös liiton aikana) - lapsi tai nuori suhtautuu riitelyyn aina oman persoonansa kautta. Joillain on geeneissä sisäsyntyistä, että riidoille ummistetaan korvat. Jotkut huumorinuoret nauravat, kun osaavat jo vanhempien riitojen vuorosanat ulkoa. Ja mitä sitten tapahtuu "näyttämöllä".
Jos haukkuminen on vakavanlaatuista ja jatkuvaa, siihen ei auta kuin ero. Tämähän on jo tullut todettua. Mutta eron jälkeen riitojen vaikutus pienenee suunnattomasti. Löysää vähän ajatteluasi, sillä et voi lopettaa kenenkään toisten ihmisten riitoja ja haukkumista. Aivan kuten et voi tietää niiden vaikutusta lapsiin. Ei kukaan - ei edes lapset itse. Mutta lapsilla on luontainen kyky selviytyä. Sitä ei voi huonontaa paitsi sanomalla "sinä et selviydy, olet huono, et pärjää yms.".
"Miksi naisen ei pidä miettiä raha asioita"
Oletko ihan pimeä? En muuta ex-liitossani tehnytkään kuin mietin raha-asioita ja mitä yllättävää ex keksii, jotta saisi talouden kaatumaan. Myöskään raha-asioita ei ajatella sukupuolella.
"Molemmilla tulee olla vastuu asioista, ei siten että toinen pitää toimia kun toinen sanoo pilkulleen. Tässä naisilla on paljon parannettavaa."
Vai taas naisilla. Ex-mies oli se, joka kartteli vastuuta. Kaikkien tosin pitäisi siitä huolimatta toimia kuten hän sanoo. Tehdä asioita niin kauan kuin hänestä on tarpeellista. Kyllä oli aikuinen lapseni onnellinen täyttäessään 18v. Ex ei enää pystynyt kyttämään hänen tiliään. (jotta olisi voinut kinua rahaa nuorelta).
"Sitä ei voi huonontaa paitsi sanomalla "sinä et selviydy, olet huono, et pärjää yms."."
Niin ja myös sanomalla "sinä kärsit". Ellei lapsi ole kärsinyt, hän alkaa kärsiä. Jos lapsi on kärsinyt vähän, hän kärsii enemmän. Aikuisten pitää kannustaa ja kuunnella lasta, rohkaista hyvään elämään, POIS kärsimyksestä.
Saatan olla väärässä jos nyky tilanne on se että isä vie alaikäisen lapsen rahat ja se on normaalia nykypäivänä. Mielestäni se on todella poikkeuksellista.
Olet väärässä, vaikka mitäpä sen myöntäminen todellisuuteen auttaa.
Myös exäni, lasten isä tyhjensi alaikäisten lasten tilit. Lasten aikuistuttua pyysi lapsilta rahaa (vaikka lasten tuloina pelkkä opintoraha, mies kävi töissä).
Eräs tuttavani on "auttanut" työssä käyvää äitiään rahallisesti, vaikka itse oli työmarkkinatuella. Molemmissa tapauksissa vanhemmilla on ollut vähintään kolminkertaiset tulot lasten tukiin verrattuna.
No entä sitten lapset, jotka menevät nuorena töihin koulun ohessa. He maksavat esim. vanhempansa vuokraa eikä omasta palkasta jää itselle mitään. Eipä vanhemmiltakaan saa rahaa. Tämä on hyvin yleistä nykypäivänä.
Raha on muutenkin vaikea laji. Ystäväni vanhemmat ostelevat jälleen velaksi kaikenlaista (pääsivät juuri ulosottokierteestä/velkasaneerauksesta pois). Kasseittain tavaraa ja vaatteita, etenkin lapsen lapsilleen. Ystäväni tietää, kuten minäkin, että vanhemmat ovat pian taas ulosotossa. Mielestäni he tarvitsisivat edunvalvojan. Ihan kaistapäistä ostelua, jota kukaan ei voi hillitä. Tavaroita on ikävä ottaa vastaan, mutta hyödytöntä ja mahdotonta palauttaakaan. Molempi pahempi.
Vaikea usko, minun tuttavapiirissä ei tuon kaltaista toimintaa ole, oletko miettinyt mtä asialle voisi tehdä? koska tuo lähentelee jo rikollista toimintaa.
Löytyykö yhtään konkreetista ideaa, tilanteen helpottamiseksi, ilman tunnetta ja pelkästään järjrllä!
Minun ehdotus:
Lasten pankkitilille laitetaan ehto, siten että molempien vanhempien on oltava paikalla, jos rahaa nostetaan.
Ei meillä ainakaan ollut alle 15v lapsilla mitään tiliä, lapsilisät tuli äiteen tilille ja se oli tarkoitettu lasten tarpeisiin.
Vasta , kun teinit meni kesätöihin niin niille avattiin tili ja saivat samalla electron kortin, ja se oli heidän ja vain heidän käytössä ja me latasimme heille sinne myös rahaa.
Tuttua minullekin tuollainen lasten tilin ryöstö, jo pankkikirja -aikaan.
Nykyisin ryöstö on ehkä vielä tehokkaampaa, sillä lasten tilitiedot ovat molemman vanhemman verkkopankissa. Tosin siinä se hyvä puoli, että heti näkyy jos toinen on nostanut/siirtänyt sieltä rahaa itselleen. Näin tapahtui meillä kerran sen jälkeen, kun 14-vuotiaana töihin menneen lapsen isä nosti lapsen tililtä rahaa (oli jo tyhjännyt tilin kertaalleen lapsen ollessa alakouluikäinen) - eikä ollenkaan vähän, vaan 400 euroa. Ihan tuosta noin vaan. Mikä meteli siitä syntyikään! Vaikka säestin lasta ja todentotta olin hänen puolellaan, isä ei millään meinannut tajuta rötöstään. Pitkin hampain lupasi maksaa takaisin "joskus". Tuosta "joskus" piti säännöllisesti jankuttaa ja muistuttaa. Siihen meni hiukan vajaa vuosi. Mieti - kokopäivätyössä käyvä isä vie iltatöissä käyvän lapsen tililtä 400 e ja maksaa pitkin hampain takasin kuukausien sisällä. Itse mietin, että kyse on vallasta ja jostain muusta - typeryydestä rahojen käytössä? kuin todellisesta tarpeesta. Sekin vielä, että ex on ekonomi, aina persaukinen ja mielellään muiden rahoilla elelevä. Nyt vain ei ole enää ketään, joiden siivellä voisi elää. Voi voi.
Päätin kertoa lapsille "lainatakuuna" isän tyhjentäneet kaikkien lasten tilit jo aikoinaan. Siitä nousi kamala haloo. Tottakai isä saa käyttää mummojen ja kummien tallettamat rahat lasten tileiltä, jos hän tarvitsee niitä!
Melko outoa etten kyseisestä lasten tilien tyhjäyksestä ole ollut tietoinen. Se on todella ajattelematonta, kun rahat on saatu isivanhemmilta kummeilta. Lapsilisät kyllä ymmärrän, nehän on tarkoitettu perheen käyttöön.
Minulla ainakin on pankkitili ollut aika pienestä saakka ja sinne laitetiin sukulaisilta tulleita lahjarahoja. Omalle lapselle kanssa avattiin tili alle kouluikäisenä ja sinnelaitettiin vähän rahaa. LApseni on aikuinen mutta pienipalkkasissa hommissa ja vieläkin ponssaa että ei kokoajan tartte kituuttaa kun itsellä on varaa tehydä niin. Aikuinen lapseni ei kehtaa itse pyytää jos rahat loppu ja olenkin saononut että soittaa koska en ole ajatusten lukija.
Erossa menee sukset ristiin jo toinen puoliso vaatiin tasinkoa sellaisesta omaisuudesta mihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa eli vaikka perinnöistä ja mihin ei ole rahoittanut omaisuutta.