Olin toimistoalan yhdistelmätukityössä eräässä pienessä toimistossa. Aluksi ei ollut muuta työtä antaa kuin kaappien siivousta. Tätä työtä tein sitten kuukauden päivät. Tietsikkaa ei aluksi ollut ko. paikassa, mutta aataminaikuinen kirjoituskone oli ja puhelinkin löytyi.
No rupesihan sitä toimistotyötäkin sitten löytymään aikaa myöden, kun tietsikka kolmen kuukauden päästä tuli ja hoidin toimistotöiden ohella roskien ja lehtien viemiset ulkona olevaan keräysastiaan, tiskit ja siivouksen aina joskus. Vuodeksi oli talous turvattu, mutta opinko sen vuoden aikana sitten jotain uutta alaltani - onkin sitten toinen juttu.
No rupesihan sitä toimistotyötäkin sitten löytymään aikaa myöden, kun tietsikka kolmen kuukauden päästä tuli ja hoidin toimistotöiden ohella roskien ja lehtien viemiset ulkona olevaan keräysastiaan, tiskit ja siivouksen aina joskus. Vuodeksi oli talous turvattu, mutta opinko sen vuoden aikana sitten jotain uutta alaltani - onkin sitten toinen juttu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
työpaikalla toisten simputettavana eli vakityöntekijöiden henkisten paineiden purkuventiilinä.
Työllistämistuella työllistetty voi olla myös vakityöntekijöiden yhteisen halveksunnan/vihan kohteena, jolloin vakityöntekijöiden yhteishenki jopa paranee, kun keskinäiset erimielisyydet unohtuvat.
Jos työllistettyjä ja muuta tilapäistä työvoimaa (esim. sivareita) on laitoksessa paljon, ja heihin on totuttu, kohtelu on varmaan pakostakin asiallista. Eri juttu varmaan sitten, jos on talon ainoa ei-vakituinen.
Itse olin sivarina eräässä valtion laitoksessa, ja siellä tietyt hommat oli selvästi laskettu sen varaan, että sivareita ja työllistettyjä riittää. Eikä siinä mitään, kun asiallista hommaa riitti ja meitä selkeästi tarvittiin, kohtelu oli sen mukaista.
"ilmaistyöntekijän" kohtelu ole varsin riipuvaista vakihenkilöstön älykkyydestä ja mielenterveydestä. Tietenkin työnjohdon asenteilla on suuri merkitys minkälaiseksi työolosuhteet lopulta kehittyvät.