Aamuisin herään yksin sängystä jonka ostimme yhdessä.... Sinun paikkasi on tyhjä. Istun pöydän ääreen. Et istu vastapäätä. Päivällä pakotan itseni ajattelemaan opintoja: välillä ajatus karkaa. Enkö voisi soittaa sinulle? En. Illalla menen nukkumaan yksin siihen suureen sänkyyn jonka ostimme... en voi sanoa sinulle hyvää yötä. En voi käpertyä kainaloosi. Enkä voi sanoa sinulle: Minä rakastan sinua. Itken itseni uneen.
Vaikka suhteessamme tapahtui paljon ikäviä asioita, rakastan sinua silti. Oli alkoholia ja nyrkkejä... Koska näin että yritit tosissasi annoin anteeksi. Mutta en voinut antaa anteeksi viimeistä temppuasi...Miksi hän oli parempi kuin minä? Miksi minä en alunperin riittänyt?? Mikä minussa ajoi sinut toisen naisen syliin?? Olinko ruma? Ärsyttävä? Tylsä? Enhän sentään pihdannut..Eihän kerran päivässä voi olla pihtaamista. Eihän?
Yritin antaa anteeksi...Mutta en pystynyt. Enkä enää jaksanut soutaa ja huovata.... Ollaan, ei olla...ollaan, ei olla. Lopulta huomasin että kun pyysin aikaa ja tilaa, sinä tungit lähemmäksi. Teit kaikkesi, ehkä liikaakin. Olisin tarvinnut aikaa saadakseni rauhassa tutkia itseäni ja sitä mitä haluan. Nyt kyllästyin edestakaseen liikkeeseen ja halusin lopettaa. Sinä pääsit eteenpäin... Hän on varmaan onnellinen kanssasi..
Mitä minulle jäi? Yhteisen sängyn osamaksut...
En haluaisi olla katkera, mutta olen silti. Ja samalla rakastan sinua vieläkin...
Sattuu.
Vaikka suhteessamme tapahtui paljon ikäviä asioita, rakastan sinua silti. Oli alkoholia ja nyrkkejä... Koska näin että yritit tosissasi annoin anteeksi. Mutta en voinut antaa anteeksi viimeistä temppuasi...Miksi hän oli parempi kuin minä? Miksi minä en alunperin riittänyt?? Mikä minussa ajoi sinut toisen naisen syliin?? Olinko ruma? Ärsyttävä? Tylsä? Enhän sentään pihdannut..Eihän kerran päivässä voi olla pihtaamista. Eihän?
Yritin antaa anteeksi...Mutta en pystynyt. Enkä enää jaksanut soutaa ja huovata.... Ollaan, ei olla...ollaan, ei olla. Lopulta huomasin että kun pyysin aikaa ja tilaa, sinä tungit lähemmäksi. Teit kaikkesi, ehkä liikaakin. Olisin tarvinnut aikaa saadakseni rauhassa tutkia itseäni ja sitä mitä haluan. Nyt kyllästyin edestakaseen liikkeeseen ja halusin lopettaa. Sinä pääsit eteenpäin... Hän on varmaan onnellinen kanssasi..
Mitä minulle jäi? Yhteisen sängyn osamaksut...
En haluaisi olla katkera, mutta olen silti. Ja samalla rakastan sinua vieläkin...
Sattuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paljon voimia sinulle! Jatka niin kuin tähänkin asti. Itke. Kirjoita tunteitasi ylös. Sure surusi ja huomaat kuinka aika laimentaa sen.
Olet nuori vielä. Rakastut. Mietit menneitä ja jonkain päivänä huomaat että tämän päivän merkitys on aivan eri kuin se on nyt.
Kuulostaa kyllä semmoiselta suhteelta missä ei ole järkeä olla, ja nyrkkiä ei saa ikinä käyttää parisuhteessa, vihon viimeinen virhe on satuttaa toista. Usko itseesi. Löydät varmasti vielä jotain mitä osaat todella arvostaa!