olen ajanut itseni umpikujaan. ulospääsykin tuntuu olevan kaukana... ongelmana on etten tiedä lähteäkö vai jäädä...lähteminen tuntuisi hyvältä, sopivalta nyt, mutta niin pirun vaikealta. miten sanoa toiselle,etten halua enää jatkaa arkea hänen kanssaan? tunteita minulla on...vahvojakin, mutta kun en vaan enää jaksa tätä arkea...
lisäksi olen ihastumassa toiseen mieheen...Joka tietysti minun tuurilla on mieheni ystävä...Tiedän hänen rakastavan mua...(kertoi viikonloppuna) Olemme olleet muutamia kuukausia vapaassa suhteessa... miehestäni en tiedä, onko hänellä ollut juttua muiden kanssa...oikeastaan en halua tietää. Itseläni vain tämän ihastukseni kanssa...jopa niin että menin hänen kanssaan sänkyyn...eikä tuntunut pahalta. kukaan ei tiedä tästä mun tilanteesta... Tiedän, tulisi täytenä yllätyksenä miehelleni.
Olen jopa ajatellut, että viisainta olisi muuttaa erilleen...ainakin aluksi...haluaisin omaa aikaa... aikaa itselleni. Selvittää päätäni. Olen joskus kiukkuissani miehelleni sanonut että haluan pois hänen luotaan... mieheni luulee, että sanon vain sen ärsyttääkseni. tai siis ei ota sitä ollenkaan tosissaan. en halua erota toisen miehen takia...ja ehkä toinen mies ei ole kokonaan pahanolon syy... tämä on ensimmäinen vakava suhde, joka minulla on ollut. Yhdessä kohta 5v, avoliitossa 2v. Lähteminen vaan pelottaa...minne menisin..saisinko työni läheltä asuntoa? (en omista autoa ja nyt työmatka km.)
Mieheni tuntuu olean niin totaalisen kiinni minussa...vaikka kaikki merkit ei siihen viittaa, esim. baarissa jätää kaveredensa seuraan (ihmekös jos pääsi noi tunteet syttymään kaveria kohtaan) ei joskus ota tarpeitani ollenkaan huomioon. osaa välillä olla todella itsekäs. ja tiedän ettei mies vaihtamalla parane, enkä aio niin tehdä. Miten sanoisin tai keskustelisin mieheni kanssa asiasta...????
Hän on tällä hetkellä matkoilla ja olen saanut vähän aikaa itsekseni...
lisäksi olen ihastumassa toiseen mieheen...Joka tietysti minun tuurilla on mieheni ystävä...Tiedän hänen rakastavan mua...(kertoi viikonloppuna) Olemme olleet muutamia kuukausia vapaassa suhteessa... miehestäni en tiedä, onko hänellä ollut juttua muiden kanssa...oikeastaan en halua tietää. Itseläni vain tämän ihastukseni kanssa...jopa niin että menin hänen kanssaan sänkyyn...eikä tuntunut pahalta. kukaan ei tiedä tästä mun tilanteesta... Tiedän, tulisi täytenä yllätyksenä miehelleni.
Olen jopa ajatellut, että viisainta olisi muuttaa erilleen...ainakin aluksi...haluaisin omaa aikaa... aikaa itselleni. Selvittää päätäni. Olen joskus kiukkuissani miehelleni sanonut että haluan pois hänen luotaan... mieheni luulee, että sanon vain sen ärsyttääkseni. tai siis ei ota sitä ollenkaan tosissaan. en halua erota toisen miehen takia...ja ehkä toinen mies ei ole kokonaan pahanolon syy... tämä on ensimmäinen vakava suhde, joka minulla on ollut. Yhdessä kohta 5v, avoliitossa 2v. Lähteminen vaan pelottaa...minne menisin..saisinko työni läheltä asuntoa? (en omista autoa ja nyt työmatka km.)
Mieheni tuntuu olean niin totaalisen kiinni minussa...vaikka kaikki merkit ei siihen viittaa, esim. baarissa jätää kaveredensa seuraan (ihmekös jos pääsi noi tunteet syttymään kaveria kohtaan) ei joskus ota tarpeitani ollenkaan huomioon. osaa välillä olla todella itsekäs. ja tiedän ettei mies vaihtamalla parane, enkä aio niin tehdä. Miten sanoisin tai keskustelisin mieheni kanssa asiasta...????
Hän on tällä hetkellä matkoilla ja olen saanut vähän aikaa itsekseni...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla samanlainen tilanne paitsi että ihastuksen olen tuntenut vasta hyvin vähän aikaa,mutta sänkyyn olemme jo kerinneet..päivät menee miettiessä että jättäisikö oman miehen,mutta tunteita on vielä ja tiedän että mies on minuun täysin rakastunut eikä voisi kuvitellakaan että joskus häntä pettäisin....haluaisin omaa rauhaa,asua omaa asuntoa ja kattella elämää ihan uusin silmin mutta toisaalta en halua lähteä...vaikeaa ja hermoja raastavaa aikaa.....
ihmeessä elämänne virhe kuten minä ja lähtekää. Sitten kaipailette takaisin, mutta vanhaan ei ole paluuta. Mies muuttuu kylmäksi. Minulla ei "sentään" ollut edes uutta miestä odottamasas, vaan halusin vain aikalisän. Täällä sitä sitten ihmeteellään yksin maailman menoa.
Minulla sama ongelma: lähteä vai jäädä. En rakasta miestä mutta hän rakastaa minua... En haluaisi olla onnettomassa suhteessa mutten myöskään haluaisi tehdä miestä onnettomaksi... Ollaan oltu vajaa 3 vuotta yhdessä ja 2,5 vuotta kihloissa ja purin äsken kihlauksen...
Mun jätkäni mua 10 vuotta vanhempi, 3 vuotta yhes, viimisen vuoden asuttu yhes, avoliitossa.
Jos multa kysytään, niin en ole tyytyväinen tässä suhteessa, en ole onnellinen, meillä ei yksinkertaisesti kemiat toimi, ollaan täysin erilaisia. kaipaan huomiota, mitä en saa! Jos taas mieheltäni kysyttäis, vastaus kuuluis varmaan, et meillä on kaikki ihan hyvin, rakastaa mua ja blää blää blää...
Mutta mulla sama juttu, lähteminen tuntuis niin PIRUN vaikealta..!!!
eikä ainoastaan jätkäni takia, vaan myös siks, että jätkäni tulee niin hele#"(¤( hyvin juttuun mun perheeni kans (todella hyvät kaverit mun veljeni kans)..ja päin vastoin, mä sen perheen kans..
Tää on todella ongelma, koska mä haluan lähtee, mietin sitä AIVAN JOKA PÄIVÄ!!!
meillä myös sukulaissuhteet hyvät...anoppi jopa sanonut että olen kuin oma tytär... shokkihan se hänelle olis...omat vanhempani syyttäisivät minua... niin se aina riita tilanteissakin on ollut... olen kaiken pahan alku ja juuri ja kuulema paha päinenkin.. tällä pahapäsellä ei kai ole oikeutta olla onnellinen... :/ en vaan tod ole valmis jäämään tähän suhteeseen...alotinhan tän jo 16v. eli en ole ollut koskaan kunnolla omilla jaloillani...