Pitkä tarina lyhyesti. Erosin 4 vuotta sitten. Tapasin juuri eronneen yh-naisen vähän sen jälkeen. Suhteemme kesti intohimoisesti puolisen vuotta, molemmilla ero ehkä liian tuore ja asiat vain ikäänkuin hiipuvat, ehkä enemmän naisen tahdosta. Yhteyttä olemme pitääneet senkin jälkeen tiiviisti ja välillä vähemmän tiiviisti. Molemmilla on ollut tässä vuosien aikana omat seikkailunsa. Nyt tilanne on se että olen kertonut naiselle että rakastan häntä edelleen. Hän myönsi tuntevansa samoin, mutta ei ehkä uskalla ottaa riskiä siitä että se ei toimisikaan. (takana pari epäonnistunutta pitkää suhdetta) Samalla haluaa suojella myös lastaan tältä mahdollisuudelta.
Ymmärrän toisaalta.. molemmat olemme toisillemme tosi tärkeitä ja ehkä hän pelkää myös ystävyyden loppuvan jos suhde ei toimisikaan..
Toisaalta olen alkanut miettimään että kun kuukausia kuluu eikä hän halua/osaa tehdä päätöstä (vaikka olemme yhteyksissä aika tiiviisti edelleen) niin onko sittenkin niin että hän ei yksinkertaisesti välitä tarpeeksi??
Olenkin nyt tilanteessa että joudun ehkä tekemään itse päätöksen ja kävellä pois hänen elämästään, koska "pelkkä" ystävä en voi koskaan hänelle olla. Tiedän että tämä tulee sattumaan häneen kovasti, kuin myös minuun. Mutta en tällä tavalla voi epätietoisuudessa enää elää, enkä muuta tapaa löydä pois tästä umpikujasta.
Koska jos vain jään odottamaan edelleen, niin en myöskään voi aloittaa mitään kenenkään muun kanssa ennekuin asiat käsitelty loppuun.
Vinkkejä otetaan vastaan ja kommentteja myös.
Ymmärrän toisaalta.. molemmat olemme toisillemme tosi tärkeitä ja ehkä hän pelkää myös ystävyyden loppuvan jos suhde ei toimisikaan..
Toisaalta olen alkanut miettimään että kun kuukausia kuluu eikä hän halua/osaa tehdä päätöstä (vaikka olemme yhteyksissä aika tiiviisti edelleen) niin onko sittenkin niin että hän ei yksinkertaisesti välitä tarpeeksi??
Olenkin nyt tilanteessa että joudun ehkä tekemään itse päätöksen ja kävellä pois hänen elämästään, koska "pelkkä" ystävä en voi koskaan hänelle olla. Tiedän että tämä tulee sattumaan häneen kovasti, kuin myös minuun. Mutta en tällä tavalla voi epätietoisuudessa enää elää, enkä muuta tapaa löydä pois tästä umpikujasta.
Koska jos vain jään odottamaan edelleen, niin en myöskään voi aloittaa mitään kenenkään muun kanssa ennekuin asiat käsitelty loppuun.
Vinkkejä otetaan vastaan ja kommentteja myös.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos suhteen uudelleenyrittäminen hänen kanssaan on sinun mielestäsi sen arvoista niin yrittäkää nyt ihmeessä jospa te vielä onnistutte!! aina kannattaa yrittää, varsinkin jos molemmat välittävät toisistaan!
Arvaa vain olenko yrittänyt saada jotain päätöstä. Kaikki keinot käytetty eikä ratkaisua tunnu tulevan. Välillä hän vetäytyy, eikä pidä hetkeen yhteyttä, sitten taas aikoja jolloin jatkuvasti yhteydessä, käydään kahvilla ym.
Okei ehkä minua vedätetään, mutta yrittää haluaisin. Jos hän ei saa päätöstä niin enhän voi elämääni elää jatkuvasti odottaen. Tiedän että hän on "SE OIKEA" minulle, mutta olenko minä hänelle?
Minä nyt en ole oikea henkilö neuvomaan jos luet pari kirjoitustani niin huomaat että minulla ei ole juuri mitään kokemusta paitsi yhden tyttöystävän verran.... no joka tapauksessa musta tuntuu et mitä menetettävää tossa ois?? Jospa yrität nyt ottaa vakavan keskustelun ja annat hänelle tarjouksen josta ei voi kieltäytyä =) Ainahan kannattaa yrittää jos vähän edes luulee että voisi onnistua!! Ja sanon tämän mitä muut ovat sanoneet minulle jo useamman kerran eli on enemmän kuin se yksi oikea..... tällä hetkellä suren vielä niin en edes periaatteessa halua uskoa siihen mutta kaippa se paikkansa pitää =) Pidetään peukkuja! =)