ei sellaista olekkaan, vaikka puoliso niin sanoo

eihän se enää ole edes PUOLiso vaan vähemmän - riippuu siitä kuinka monen kanssa tuon jakaa...yäks!

Kyllä kerroin etten hyväksy avointa suhdetta kun kiinni jäi toisesta naisesta. Tuli se selväksi toki estää en voi mutta jos ei kunnioita meidän suhdetta ja kiinni jää uudestaan lähden viivana. Niin se mieskin kuvitteli olevansa jotenkin sanattomasti kuten ei koskaan oltu juteltu etten hyväksy avointa suhdetta. Yksi on riitettävä eikä käydä nauttimassa muita suloja. Perus uskomus parisuhteesta on yleensä niin että siihen kuuluu kaksi ei muita. No nyt kun tämäkin keskustelu käyty ja puhuttu mitä haluan suhteelta on miehen hyväksyttävä.

Heti parisuhteeseen mentäessä kannattaa selvittää, olemmeko avoimen vai suljetun suhteen kannalla? Perinteisesti ennen vuosituhannen vaihdetta suhteet ovat olleet suljettuja. Tilastollisesti tällainen suhde hajoaa ajan myötä noin 70% todennäköisyydellä. Syy 85% on ”yhdenyönjuttu”.

Avoimessa suhteessa nämä yön yli kestävät suhteet eivät muodostu ongelmaksi. Niistä on sovittu etukäteen ja ne poistuvat hetkestä yleensä olankohautuksella. Tämä on yksi syy minkä vuoksi parisuhteen kesto avoimissa suhteissa on pitempi, todennäköisyys hajota ajan myötä vain 40%. Se on lähes puolta vähemmän kuin suljetussa suhteessa.

Näiden tilastojen valossa nuorille pareille voidaan suositella perustellusti avointa suhdetta, mikäli se muutoin on mahdollista. Eritoten lapsiperheille, koska erotilanteissa eroprosessi on nimen omaa lapsille raskas.

Itse olen kasvattanut neljä lasta aikuiseen ikään liki 30 aviovuoden kuluessa. Olemme pitäneet mieheni kanssa aina huolen siitä että saamme seksuaaliset tarpeet huomioitua, yhdessä ja erikseen. En usko että suljetussa suhteessa olisimme selvinneet juuri yhtä lasta pidemmälle (seitsemän vuotta).

Joku varmaan miettii että mustasukkaisuudessaan ei tähän pysty, mutta se on hallittavissa. Sille jos antaa vallan, se vain pahenee iän myötä. Se on kuin fobia. Se pitää kohdata ja siitä pääsee helposti eroon. Sitä jälkikäteen ei tahdo ymmärtää. Sääliksi käy heitä jotka kamppailevat mustasukkaisuuden kanssa, kun se ei perustu miltään olis järkeen. Pikemminkin se on mielentilan jäänne apina-ajalta. Pitää muistaa että jos sen tunteen kanssa haluaa elää, niin se on oma valinta.

Ei, ei, kaverille ei jätetä.... Eletään valinnan mukaan eli jos puoliso on valittu ei kurkita aidan taakse, muutoin lieka lyhenee ja piiska soi!