Olisiko palstalaisilla hyviä vinkkejä

Aina kun alat ajatella tyyppiä jota ei pitäisi, siirrä ajatus ja sitä myöten tunne johonkin vaarattomampaan kohteeseen, esim. fiktiiviseen hahmoon.

Kiitos. Haluaisin haluta löytää jonkun muun, mutta en usko, että pystyn ikinä tuntemaan ketään kohtaan samalla tavalla. Ollaan erottu aikaisemminkin ja palattu yhteen, enkä siinäkään välissä pystynyt tuntemaan mitään ketään muuta kohtaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kamalaa jos kukaan muu ei enää koskaan tunnu miltään.

loppupoppu kirjoitti:

Kiitos. Haluaisin haluta löytää jonkun muun, mutta en usko, että pystyn ikinä tuntemaan ketään kohtaan samalla tavalla. Ollaan erottu aikaisemminkin ja palattu yhteen, enkä siinäkään välissä pystynyt tuntemaan mitään ketään muuta kohtaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kamalaa jos kukaan muu ei enää koskaan tunnu miltään.

jos osaat englantia, kysy captain awkwardilta neuvoa

googlella löytyy

Jännä, että minä koin juuri elämäni rakkauden juuri sinunlaisen naisen kanssa. Ei oltu kumpikaan valmiita sellaiseen. Mietin häntä vieläkin. Mutta päivä päivältä vähemmän. Ja toivoisin, että niin hänkin. Minusta elämän pitää mennä eteenpäin. Hänkin jo kerran tempautui ja innostui elämään minun kanssa, miksi ei myös jonkun muun kanssa. Ihan niinkuin sinäkin.

Jotain kaunista elämässä kun kokee, ei sitä tarvitse kuopata. Antaa jäädä se sinne kauniiksi muistoksi ja elää niin että se täyttää sielun kuin ilma keukot. Elä nainen. Niin minäkin.

Dissident kirjoitti:

Jännä, että minä koin juuri elämäni rakkauden juuri sinunlaisen naisen kanssa. Ei oltu kumpikaan valmiita sellaiseen. Mietin häntä vieläkin. Mutta päivä päivältä vähemmän. Ja toivoisin, että niin hänkin. Minusta elämän pitää mennä eteenpäin. Hänkin jo kerran tempautui ja innostui elämään minun kanssa, miksi ei myös jonkun muun kanssa. Ihan niinkuin sinäkin.

Jotain kaunista elämässä kun kokee, ei sitä tarvitse kuopata. Antaa jäädä se sinne kauniiksi muistoksi ja elää niin että se täyttää sielun kuin ilma keukot. Elä nainen. Niin minäkin.

Aforismi:

"Onnekkaita ovat miehet jotka saavat nauttia naisesta jonka sielu on täynnä kullikarusellien kauniita muistoja"

Harmaaritari kirjoitti:

Aforismi:

"Onnekkaita ovat miehet jotka saavat nauttia naisesta jonka sielu on täynnä kullikarusellien kauniita muistoja"

No kiva, että jotenkin näet asioita kivemmmin.

Dissident kirjoitti:

Jännä, että minä koin juuri elämäni rakkauden juuri sinunlaisen naisen kanssa. Ei oltu kumpikaan valmiita sellaiseen. Mietin häntä vieläkin. Mutta päivä päivältä vähemmän. Ja toivoisin, että niin hänkin. Minusta elämän pitää mennä eteenpäin. Hänkin jo kerran tempautui ja innostui elämään minun kanssa, miksi ei myös jonkun muun kanssa. Ihan niinkuin sinäkin.

Jotain kaunista elämässä kun kokee, ei sitä tarvitse kuopata. Antaa jäädä se sinne kauniiksi muistoksi ja elää niin että se täyttää sielun kuin ilma keukot. Elä nainen. Niin minäkin.

Kuinka paljon tuosta on aikaa? Ehkä hän on nyt valmis? Saatko häneen enää yhteyttä?

Noita suuria rakkauksia on elämässä niin harvoin. Jos teillä kuitenkin jäi jotain kesken..

ioiuoiuououo kirjoitti:

Kuinka paljon tuosta on aikaa? Ehkä hän on nyt valmis? Saatko häneen enää yhteyttä?

Noita suuria rakkauksia on elämässä niin harvoin. Jos teillä kuitenkin jäi jotain kesken..

Erosta? About 7-8 kk? Ei hän ole sellainen oikeasti minkä kuvan hän mulle antoi...hän olisi halunnut olla sellainen...mutta ei äidistä voi tulla ykskaks toisenlaista naps vaan....

No ehkä jotain, mutta myös hyvät muistot. Ei niitä kannata särkeä. Ja minä ainakin sain siitä erosta potkun persiille, että aloin katsoa itseäni toisellatapaa. En ole enää se joka häneen rakastui...että en rakastuisi tuskin enää...siksi ei voi enää miettiä taaksepäin palaavansa.

Olen yrittänyt tuota, mutta ei onnistu. :(

Hänen sivuprofiilinsa on täydellinen, enkä välitä hänen kohdallaan mistään räkäpalloista tai mauttomuudesta. Jos yritän keksiä jotain inhottavaa, tulee mieleen vaan ne lämpimät silmät, pehmeät huulet ja ihanat suudelmat, yhteiset naurut ja hellät hetket. Joo, muistan minä muutakin, mutta kaikesta paskastakin huolimatta ajattelen, että hän oli mulle täydellinen, harmi vaan, että hän ei ajatellut samoin minusta. Hyväksikäytettävä hölmö vaan. Pahinta on, että tiesin tämänkin koko ajan mutta en välittänyt siitäkään. Siksi näistä tunteista on päästävä eroon ja nopeasti.

loppupoppu kirjoitti:

Olen yrittänyt tuota, mutta ei onnistu. :(

Hänen sivuprofiilinsa on täydellinen, enkä välitä hänen kohdallaan mistään räkäpalloista tai mauttomuudesta. Jos yritän keksiä jotain inhottavaa, tulee mieleen vaan ne lämpimät silmät, pehmeät huulet ja ihanat suudelmat, yhteiset naurut ja hellät hetket. Joo, muistan minä muutakin, mutta kaikesta paskastakin huolimatta ajattelen, että hän oli mulle täydellinen, harmi vaan, että hän ei ajatellut samoin minusta. Hyväksikäytettävä hölmö vaan. Pahinta on, että tiesin tämänkin koko ajan mutta en välittänyt siitäkään. Siksi näistä tunteista on päästävä eroon ja nopeasti.

En ymmärrä, miten ihminen, jolle on vain hyväksikäytettävä hölmö, voi mitenkään olla itselle täydellinen.

flowersreally kirjoitti:

En ymmärrä, miten ihminen, jolle on vain hyväksikäytettävä hölmö, voi mitenkään olla itselle täydellinen.

Sanopas se. Olen keskustellut itseni kanssa mm aiheista itsekunnioitus, henkinen selkäranka ja realismi, mutta ne keskustelut eivät ainakaan toistaiseksi ole tuottaneet toivottua tulosta.

Ihmisessä voi olla roppakaupalla sisäisiä ja ulkoisia ominaisuuksia jotka tekevät toisesta täydellisen sopivan, ajatuksen tasolla. Käytännön ongelmahan muodostuu siinä jos se toinen ei koe toista osapuolta samalla tavalla. Yksipuolinen rakastuminen on kai aika yleistä loppujen lopuksi, tai ainakin se, että toinen osapuoli on innostuneempi kuin toinen?

loppupoppu kirjoitti:

Sanopas se. Olen keskustellut itseni kanssa mm aiheista itsekunnioitus, henkinen selkäranka ja realismi, mutta ne keskustelut eivät ainakaan toistaiseksi ole tuottaneet toivottua tulosta.

Ihmisessä voi olla roppakaupalla sisäisiä ja ulkoisia ominaisuuksia jotka tekevät toisesta täydellisen sopivan, ajatuksen tasolla. Käytännön ongelmahan muodostuu siinä jos se toinen ei koe toista osapuolta samalla tavalla. Yksipuolinen rakastuminen on kai aika yleistä loppujen lopuksi, tai ainakin se, että toinen osapuoli on innostuneempi kuin toinen?

Ehkä tarve selittää asiat toisen hyväksi ja ylläpitää hattarailluusiota estää itsekeskustelun onnistumista.

flowersreally kirjoitti:

Ehkä tarve selittää asiat toisen hyväksi ja ylläpitää hattarailluusiota estää itsekeskustelun onnistumista.

Älyllisellä tasolla faktat on kyllä hyvin hallussa, mutta tunnetasolla tilanne on vallan toinen, eikä itsekeskustelu tosiaan tuota tulosta. Olen toistellut se ei piittaa susta pätkääkään -mantraa päivin öin viikko tolkulla ilman tulosta. Siksi yritän nyt keskustella palstalaisten kanssa, jos täältä löytyisi joku hattaran läpitunkeva ajatus.

loppupoppu kirjoitti:

Älyllisellä tasolla faktat on kyllä hyvin hallussa, mutta tunnetasolla tilanne on vallan toinen, eikä itsekeskustelu tosiaan tuota tulosta. Olen toistellut se ei piittaa susta pätkääkään -mantraa päivin öin viikko tolkulla ilman tulosta. Siksi yritän nyt keskustella palstalaisten kanssa, jos täältä löytyisi joku hattaran läpitunkeva ajatus.

Anteeksi, mutta eihän tuollaisen mantran hokeminen ole kovinkaan älyllistä. Oikeasti älyllisellä tasolla pitää uskaltaa kysyä vaikeitakin asioita, kuten ”Miksi koet [sun tapauksessa koen] että sulle [mulle] täydellinen ihminen hyväksikäyttää sua [mua] ja pitää sua [mua] hölmönä? Koetko [koenko] ettet [etten] ansaitse enempää?” Tunnetasolla asiat alkaa mennä jakeluun kun tiedät vastauksen kaikkiin niihin vaikempiinkin kysymyksiin ja uskallat olla rehellinen itsellesi. Sen jälkeen tulee vielä älyllinen taso nro 2.

flowersreally kirjoitti:

Anteeksi, mutta eihän tuollaisen mantran hokeminen ole kovinkaan älyllistä. Oikeasti älyllisellä tasolla pitää uskaltaa kysyä vaikeitakin asioita, kuten ”Miksi koet [sun tapauksessa koen] että sulle [mulle] täydellinen ihminen hyväksikäyttää sua [mua] ja pitää sua [mua] hölmönä? Koetko [koenko] ettet [etten] ansaitse enempää?” Tunnetasolla asiat alkaa mennä jakeluun kun tiedät vastauksen kaikkiin niihin vaikempiinkin kysymyksiin ja uskallat olla rehellinen itsellesi. Sen jälkeen tulee vielä älyllinen taso nro 2.

Kyllä minä olen nuo syvemmätkin jutut käynyt läpi moneen kertaan. Ei tässä nyt mikään ruudinkeksijä tarvitse olla, jotta ymmärtää olevansa hyvinkin potentiaalinen kohde emotionaaliselle hyväsikäytölle ja sitä myöten sieni tunnevuoristoradoille ja draamalle, kun kerran kerta toisensa jälkeen haksahtaa ihmiseen, jolla on isoja tunnepuolen ongelmia ja on ns. vaikeasti tavoitettavissa. Tällaisten juttujen juuret luonnollisesti johtaa lapsuuteen ja niihin asioihin mistä on jäänyt paitsi, mutta en nyt ala niitä tässä sen enempää avaamaan. Ne asiat jotka liittyy muhun itseeni, on vain minun itseni ratkaistavissa. Tosin pelkään, että jotkut vammat on niin syvällä, ettei niitä voi ikinä parantaa, korkeintaan oppia jotenkin elämään siedettävästi. Mitä meidän yhteiseen menneeseen suhteeseen tulee, kaikki mitä mun on hyvä tietää ja käsittää on, että hän ei todellakaan välittänyt minusta oikeasti, vaan palvelin hänen egoaan ym pinnallisia tarpeita. Sen asian ymmärtämisen täytyy riittää, koska muuten on vaarana, että tunteiden ja toiveiden elättely jatkuu.

Jos tää yhtään piristäis? Parodia amorin metkuista.

https://youtu.be/8WTJ2tGhJl4

Se voi kirpaista...

Ilmankos. 🙂

Toi on itseasiassa ihan käyttökelpoinen lähestymistapa. Yleensä aina kun jotain kauheaa tapahtuu, yritän ajatella, että tämä kaikki on vaan hyvää matskua käytettäväksi.. johonkin. Nyt olen vaan niin lamaantunut ja depiksessä etten pysty etäännyttämään enää itseäni, saati toimimaan mitenkään rakentavasti, tunne edes halua siihen .

old_profile_101065 kirjoitti:

Ilmankos. 🙂

Itselleni välähti mieleen aivan sama ajatus.

Piti jumaliste oikein välisuihkuun mennä.

(Reps)

👍😁

Ero ei ollut minun toiveeni, vaikka yhteisymmärryksessä kyseinen päätös tehtiinkin.

"Eroon päätyvässä suhteessa me ei uskota, että toinen rakastaa meitä. Sitten kun erotaan, ei uskota ettei toinen enää rakastaisi."

Joissain suhteissa tosiaan jatkuva epävarmuus kalvaa mieltä joko tietoisesti tai toisinaan jossain alitajunnassa, ja silloin kun näin on, suhde on tuomittu epäonnistumaan. Joko siksi, että epävarmuuteeen on joku todellinen myöhemmin paljastuva syy, tai ihan vaan siksi että jatkuva epäilys syö luottamusta ja uskoa suhteessa.

Vaikka kyseinen ihminen olin mun mielestä mulle täydellinen se ei suinkaan tarkoita, etteikö hänessä olisi ollut huonojakin ominaisuuksia, niillä huonoilla piirteillä ei vaan ollut niin paljon merkitystä, kuin jossain muussa tapauksessa ehkä olisi ollut.

loppupoppu kirjoitti:

Ero ei ollut minun toiveeni, vaikka yhteisymmärryksessä kyseinen päätös tehtiinkin.

"Eroon päätyvässä suhteessa me ei uskota, että toinen rakastaa meitä. Sitten kun erotaan, ei uskota ettei toinen enää rakastaisi."

Joissain suhteissa tosiaan jatkuva epävarmuus kalvaa mieltä joko tietoisesti tai toisinaan jossain alitajunnassa, ja silloin kun näin on, suhde on tuomittu epäonnistumaan. Joko siksi, että epävarmuuteeen on joku todellinen myöhemmin paljastuva syy, tai ihan vaan siksi että jatkuva epäilys syö luottamusta ja uskoa suhteessa.

Vaikka kyseinen ihminen olin mun mielestä mulle täydellinen se ei suinkaan tarkoita, etteikö hänessä olisi ollut huonojakin ominaisuuksia, niillä huonoilla piirteillä ei vaan ollut niin paljon merkitystä, kuin jossain muussa tapauksessa ehkä olisi ollut.

Se ei siis tykkänny susta tarpeeksi. Miksi sen tyypin pitäisi olla yhdessä jonkun sellaisen kanssa, joka ei tuon vertaa miellytä? Kamalaa vaatia joltain tuollaista, itserakasta ja itsekeskeistä se on, ei toisen rakastamista.

Oliko tuo nyt tarpeeksi tylysti töksäytetty, että meni jakeluun?

Sori, mutta tuota olit vailla. ;)

LinerT.2 kirjoitti:

Se ei siis tykkänny susta tarpeeksi. Miksi sen tyypin pitäisi olla yhdessä jonkun sellaisen kanssa, joka ei tuon vertaa miellytä? Kamalaa vaatia joltain tuollaista, itserakasta ja itsekeskeistä se on, ei toisen rakastamista.

Oliko tuo nyt tarpeeksi tylysti töksäytetty, että meni jakeluun?

Sori, mutta tuota olit vailla. ;)

No, sellainen käsitys mulla asiasta on, miksipä muutenkaan kukaan haluaisi olla ilman toista. Ikinä ole kuitenkaan vaatinut mitään tai pitänyt väkisin kiinni, toivonut vain.