Kohta 20 vuotta yhteiseloa takana, ylä- ja alamäkeä. Jo pitkään on tuntunut, että elämä on yhtä alamäkeä, parisuhde ja mies kyllästyttävät. Haluaisin erota, mutta 3 lapsen vuoksi yritän sinnitellä.
Seksielämä on latteaa, päivät toistavat toinen toistaan, naljailua ja toisen sättimistä, molemmin puolinen kunnioitus on tipotiessään. Toisessa kyllästyttää ihan kaikki. Ei yhteisiä harrastuksia, molemmat elävät täysin omaa elämäänsä. Ei huvita nähdä miehen sukulaisia, ei kiinnosta tietää mitä toiselle ylipäätään kuuluu. Yöt vietämme eri huoneissa, toisen läheisyys ei kiinnosta ollenkaan.
Kunnes tapasin lomamatkalla toisen miehen. Ihastuimme molemmin puolin, sänkyyn asti emme kuitenkaan menneet. Kaipaan häntä jatkuvasti, mistä koen huonoa omaatuntoa. Toisaalta en haluaisi luopua miehestäni, toisaalta taas mietin, onko parisuhteessamme ja yhdessäolossamme mitään järkeä. Emme kumpikaan saa suhteestamme sitä, mitä molemmat kaipaavat: läheisyyttä, rakkautta, toisen kunnioittamista, turvaa.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Seksielämä on latteaa, päivät toistavat toinen toistaan, naljailua ja toisen sättimistä, molemmin puolinen kunnioitus on tipotiessään. Toisessa kyllästyttää ihan kaikki. Ei yhteisiä harrastuksia, molemmat elävät täysin omaa elämäänsä. Ei huvita nähdä miehen sukulaisia, ei kiinnosta tietää mitä toiselle ylipäätään kuuluu. Yöt vietämme eri huoneissa, toisen läheisyys ei kiinnosta ollenkaan.
Kunnes tapasin lomamatkalla toisen miehen. Ihastuimme molemmin puolin, sänkyyn asti emme kuitenkaan menneet. Kaipaan häntä jatkuvasti, mistä koen huonoa omaatuntoa. Toisaalta en haluaisi luopua miehestäni, toisaalta taas mietin, onko parisuhteessamme ja yhdessäolossamme mitään järkeä. Emme kumpikaan saa suhteestamme sitä, mitä molemmat kaipaavat: läheisyyttä, rakkautta, toisen kunnioittamista, turvaa.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.