Miksi tänään opetetaan, että Jumalan valtakunta tulee joskus tulevaisuudessa? Miksi väitetään, että Jumalan valtakunta ei ole tullut ja näin toistetaan samaa hylkäämistä, minkä israelilaiset tekivät, eli hyljätään Elävän Veden Lähde, Herra, joka on jokaisen uudestisyntyneen sydämessä.
Jumalan valtakunta on tullut ja se valtakunta on Pyhän Hengen voima ja Jumalan Sana, eli Herra.
Nämä, jotka hylkäävät tuon kalliin valtakunnan väittävät, että valtakunta tulee joskus hamassa tulevaisuudessa. Nuo ovat opettajia, jotka jättävät opetuslapsensa ristinjuurelle, eivätkä anna heidän mennä sisään Jumalan valtakunnan rauhaan ja iloon. Nuo opettajat jättävät ihmiset opetuksillaan syntisiksi, sellaiseksi jotka aina vain tekevät parannusta samoista asioista tekemättä koskaan todellista parannusta.
Luukas 17
20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Roomalaiskirje 14
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Jeremia 17
13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Jumalan valtakunta on tullut ja se valtakunta on Pyhän Hengen voima ja Jumalan Sana, eli Herra.
Nämä, jotka hylkäävät tuon kalliin valtakunnan väittävät, että valtakunta tulee joskus hamassa tulevaisuudessa. Nuo ovat opettajia, jotka jättävät opetuslapsensa ristinjuurelle, eivätkä anna heidän mennä sisään Jumalan valtakunnan rauhaan ja iloon. Nuo opettajat jättävät ihmiset opetuksillaan syntisiksi, sellaiseksi jotka aina vain tekevät parannusta samoista asioista tekemättä koskaan todellista parannusta.
Luukas 17
20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Roomalaiskirje 14
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Jeremia 17
13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi haastat riitaa ja syyttelet ihmisiä? KUKA on opettanut että jumalan valtakunta on vasta tulossa?
Nimeä tässä nyt mainitsematta henkilö, jonka opetusta kuuntelin yotuben kautta, halveksii opetuksessaan Jumalan valtakunnan opetusta siitä, että valtakunta on jo täällä. Tuo henkilö kertoo olleensa vakavasti eksyksissä ja puhuu hyvin paljon siitä. Hän arvostelee muita julistajia omilla järkeilyillä, ymmärtämättä Jumalan Sanan Ilmoituksia.
Hän pitää itseään nyt oikeassa olevana, jolla on valta tuomita muita jopa lampaiksi pukeutuneiksi susiksi, vaikka hänen oma Raamatun tunteminen on vielä aivan lapsenkengissä.
Näin käy, jos ihminen alkaa julistaa muiden eksymistä ja muita eksytyksiä, eli Jumalan Sana jää tuntemattomaksi, vaikka Raamatusta etsimällä etsitään tukea omille järkeilyille.
Jeesus käskee meidän valvoa ITSEÄMME, jotta voimme sen valvomisen kautta auttaa muita. Hän ei sano, että varokaa, että lähimmäinen ei teitä eksytä ja valvokaa tuota, vaan käskee meidän valvoa ITSEÄMME, jotta kukaan ei pääse meitä eksyttämään. Näin valvoessamme me emme hae tukea Raamatusta omille ajatuksille, vaan etsimme sieltä opastusta elämäämme.
Eksytysten täytyy tulla. Jumalan Sana ei tyhjänä raukea tuoltakaan kohtaa. Meidän tulee valvoa itseämme, että kukaan ei pääse meille julitamaan väärää oppia niin, että me sokeana syömme sen ja hylkäämme jopa Jumalan valtakunnan, joka on jo täällä.
Näyttäisi, että on syntynyt lahko, joka paneutuu toisten eksymykseen ja etsii eksytykiä innolla. Jos ei Pyhä Henki ja Jumalan Sana ole Lähde, jonka vettä me juomme, niin ei kauneinkaan, eikä hienoimalta kuulostava opetus tule siitä Lähteestä, jonka monet ovat hyljänneet.
Jumalan valtakunta on jo täällä.
Matteus 21:
33 Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
34 Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät.
35 Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.
36 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin.
37 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'.
38 Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'.
39 Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.
40 Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?"
41 He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".
42 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?
43 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
44 Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
Tämä vertaus kuvastaa hyvin sitä tilannetta, mistä LähettiläsA oli kirjoittanut, että monille uskoville ei kelpaa se elävän veden lähde, vaan he todella hylkäävät elävän Sanan eli elävän veden lähteen eli Jeesuksen. He eivät ota sitä vastaan, arvostelevat heitä, jotka sen ovat vastaanottaneet ja samalla he tulevat kieltäneeksi koko Jumalan voiman, eivätkä näin ollen kykene kasvamaan ja ottamaan vastaan sitä ylhäältä tulevaa uudestisyntymistä. He kieltävät Herran voiman, etsivät muista vikoja ja samalla estävät niitä, jotka olisivat menossa siitä ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan, joka on meissä sisäisesti jo nyt tässä ajassa.
Lisäksi Matteus 21: nämä jakeet ovat hieno esimerkki vallitsevasta tilanteesta:
28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.
29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
Meille kenellekkään ei riitä, vaikka me osaisimme raamatun ulkoa, jos Jumalan valtakunta ei ole sisäisesti meissä, niin me eksymme väkisin etsimään niitä vikoja muista. Uskova voi langeta, mutta hän voi myös katua tekojaan ja jatkaa hyvää uskon elämää parannuksen tehtyäänkin. Mistä me voisimme toisiamme tuomita, kun sitä tuomiovaltaa ei meille ole annettu. Jos hylkäämme elävän veden lähteen ja jäämme rakkaudettomiksi toisiamme kohtaan, niin emmekö ole silloin se helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Silloin meille käy juuri siten, että näemme vian vain muissa, itse osaamme raamatun ulkoa, mutta silloin meistä jäisi puuttumaan itseämme ja toisiamme kohtaan se rakkaus, mikä on kaikkein tärkeintä.
Paljon on ollut kirjoituksia siitä, että Jumalan valtakunnan täytyykin olla jo meissä sisäisesti, koska silloin olemme saaneet syntyä ylhäältä uusiksi luomuksiksi ja silloin meidän ei tarvitse pelkästään jäädä tekemään samoista synneistä sitä jatkuvaa parannusta, vaan me saamme todella eheytyä ehyiksi kokonaisuuksiksi, niiksi, joissa se elävä vesi virtaa ja jolle Herra ei tule kulmakiveksi, eikä kompastuskallioksi.
Raamatulla on taipumus taipua mihin vain, mistä luetaan ja miten tulkitaan myös tämä aloitus sen antaa ymmärtää.
Raamatun opetus ei taivu mihin tahansa, mutta taivutko sinä? Tiedätkö sinä sen, että Jumalan valtakunta on jo täällä ja sinne pääsee Jeesuksen ristin kautta, joka on ulkopuolella. Jumala teki Jeesuksen synniksi meidän puolestamme. Siis Jumala teki Jeesuksesta Uhrin, jotta me rauhan saisimme Jumalan kanssa. Jeesus oli synnitön, mutta Hän otti päälleen meidän syntimme. Ethän vain itse ole jäänyt vanhanliiton aikaiseen käsitykseen parannuksesta. Tuohon aikaan papit uhrasivat ihmisten syntien takia aina uudelleen ja uudelleen ja koskaa nuo uhraukseen käytetyt veret eivät poistaneet syntiä.
Jeesus tuli uudenliiton aloittajaksi ja Hän uhrautui vain yhden ainoan kerran ja se Uhri riittää tekemään ihmisistä synnittömiä (Jeesus on synnitön ja kaikki mitä Hän on puhunut ja joka uskossa vastaanotetaan on synnittömyyttä) Mikään synti ei pääse Jumalan valtakuntaan, joten joka ei usko Jeesuksen tulleen lihaksi, eli ihmiseksi ja uhrautuneen ensimmäisen Aadamin aloittamat teot kumotakseen, ei voi koskaan nähdä Jumalan valtakuntaa.
Jeesuksen risti on portin ulkopuolella ja joka laittaa tuohon Uhriin syynsä ja syntinsä ei koskaan enää tarvitse uhria, vaan pääsee portista sisään Jumalan valtakunnan rauhaan ja iloon. Tuo ei tapahdu joskus tulevaisuudessa, vaan sen tulee tapahtua täällä silloin, kun me uskoa tunnustamme, eli Jumalan valtakunta on jo täällä. Jeesus avaa portin/oven jokaiselle, joka tekee parannuksen.
19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
Heprealaiskirje 10
1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
7 Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
11 Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
Tuo Hebrealaiskirje 10 on kyllä valtavan hieno todistus siitä, ettei sinne ristin juurelle jäädä loputtomiin sitä parannusta tekemään niistä samoista synneistä, joista on tehtävä lopullinen parannus. Sillä ei kai Jeesus turhaan mennyt puolestamme ristille, jotta saisimme Hänen uhrinsa ja verensä kautta pääsyn sinne kaikkein pyhimpään, joka on Jumalan valtakunta meissä sisäisesti, jotta meillä rauha olisi.
Muutoinhan Jeesus tulee jokapäiväiseksi uhriksi väärällä tavalla ja silloin me käymme pilkkaamaan armon Henkeä, joka on vakava asia. Jos meillä olisi joka päiväinen uudistuksen tarve samoista synneistä, niin Herran ristinkuolema kävisi silloin turhaksi ja meidän olisikin silloin syytä jäädä väärin kiinni sinne joka päiväiseen uhriaikaan vanhan liittoon uhraamaan uhri eläimiä syntiemme sovitukseksi. Mutta noin ei asia saa enää olla, eikä jäädä kenellekkään kompastuskiveksi, joka Herran valtakunnassa haluaa olla. Tehkäämme siis kunnollinen parannus pahoista teoistamme, jotta saisimme sen rauhan, joka meille on elävän veden kautta luvattu ja joka antaa pääsyn Herran valtakuntaan jo tässä ajassa.
Siitä me sen ilon ja rauhan saamme ja pysymme rakkaudessa, joka ylhäältä meille annetaan lahjaksi.
Varmasti moni teistäkin on joutunut kuulemaan miten joku väittää ihmisen, joka pitää käskyt voimassa, olevan lain alla. Se opetus on todella harhaanjohtavaa, sillä Jeesus ei kumonnut pienintäkään piirtoa kymmenestä käskystä ja sitä eivät tee Hänen seuraajansa.
Ei ole olemassakaan lakia, joka on vastaan laintäyttymyksessä eläviä tuomitakseen. Laki on vain niskureita ja Jumalan käskyt kieltäviä vastaan ja he ovat niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet lain painon alle. Siis, tuokin opetus on käännetty joissakin piireissä nurin, eli väitetään, että he, jotka kunnioittavat Jumalan käskyjä ja pitävät ne, ovat niitä, jotka ovat lain alla.
Parannuksen tehnyt rakastaa Jumalan lakia. Hän rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään ja tuossa rakkaudessa ei kumoudu pieninkään käsky. Jumala antaa VOIMAN tulla Jumalan lapseksi.
Matteus 5
17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Paavali kertoo olevansa syntisistä suurin ENTISTEN tekojensa takia. Hän kiittää meidän Herraamme siitä, että Hänen armonsa on ylen runsas ja vaikuttaa uskoa ja rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa ja samalla hän kertoo saaneensa laupeuden, jotta Jeesus Kristus osottaisi hänessä, entisessä synnintekijässä pitkämielisyytensä esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan Häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Paavali kertoo tehneensä tietämättömänä ja epäuskossa syntiä ja saaneensa sen takia kokea laupeuden. 13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
Hän ei todellakaan kerro tehneensä syntiä sen jälkeen, kun kohtasi Jeesuksen ja teki parannuksen entisistä teoista.
1. kirje Timoteukselle 1
5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
6 Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
7 tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.
8 Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
9 ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
10 haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan-
11 autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.
12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
KERJÄLÄISIÄ ME OLEMME
Tietämäni mukaan Lutherin kirjoittamat viimeiset sanat vähän ennen kuolemaansa olivat: "Kerjäläisiä me olemme."
Nämä hätkähdyttävät sanat luonnehtivat erittäin totuudellisesti sisäistä elämäämme, jos vain avoimesti uskallamme sen myöntää. Kerjäläisellä ei ole mitään. Hän elää puutteessa. Hänen on pakko olla joka päivä liikkeellä pyytämässä kaikkea toisilta. Muuten hän ei tule toimeen. Hän on tyhjyydessään täysin riippuvainen siitä, mitä hänelle annetaan. Työläinen ansaitsee leipänsä, kerjäläinen saa jos saa leipänsä.
On yllättävää, että Jeesus julistaa autuaaksi nimenomaan hengellisesti köyhät. Mitä on autuaallinen hengellinen köyhyys? Mikä ero on hengellisen köyhyyden ja valvomattomuuden aiheuttaman välinpitämättömyyden välillä?
Hengellinen köyhyys ajaa jatkuvaan huokaamiseen Herran puoleen. Valvomattomuus vie penseyteen Herraa kohtaan. Hengellinen köyhyys on tuskallista kokea. Valvomattomuus on mukavaa. Hengellisen köyhyyden suuri vaara on välinpitämättömyys. Lakkaan kerjäämästä, kyllästyn vaivaisena oloon. Kadotan toivon, että ehkä Herra vielä muistaa ja antaa.
Hengellinen köyhyys on arkaa mieltä, ei röyhkeyttä ja kovuutta. Minua hävettää se, että olen niin tyhjä, voimaton ja hedelmätön. Ei tee mieli kerskata hengellisestä köyhyydestä. Ei siitä voi puhua, mutta sellaisena on kuitenkin pakko oppia elämään. Ei millään halua, että ihmiset tietäisivät, kuinka köyhä olen.
Hengellinen köyhyys merkitsee sitä, että saan olla niin tyhjä kaikesta yliluonnollisuudesta kuin olen ja kuitenkin rohkenen ajatella, että Jeesus riittää sittenkin minullekin.
Minä en kestä Jumalan pyhyyden edessä, en tekojeni, suoritusteni, laatuni enkä minkään minussa itsessäni olevan tähden. Minun toivoni on yksin siinä, että tyhjään köyhyyteeni tulee Jeesus Kristus minua puolustamaan. Kun joudun tunnustamaan, ettei minulla ole palavaa uskoa, Jeesus sanoo: Minulla on. Kun minun on pakko myöntää, että rakkauteni on kovin olematonta, Jeesus vakuuttaa, että hänen rakkautensa riittää. Kun joudun häveten myöntämään, että toivoni on haalistunut ja taivasikäväni kovin vähäistä ja maallistunutta, Jeesus on valmis tulemaan minun toivokseni.
Ihmeellinen Jeesus Kristus. Hän ei häpeä pitää minua omanaan. Moni meistä häpeäisi, jos joutuisi tunnustamaan ystäviensä edessä jonkun todella kurjannäköisen kerjäläisen läheisekseen. Vapahtaja, vaikka hän olikin rikas, tuli meidän tähtemme köyhäksi (2 Kor 8:9). Hän samastui meidän köyhyyteemme rakkaudesta meitä kohtaan. Nyt hän tarjoaa meidän rikkaudeksemme oman rakkautensa köyhyyttä. Se kohtaa meidät yhtä hyvin betlehemiläisten eläinten seimessä makaavassa lapsessa kuin Golgatan ristin ruhjotussa miehessä. Hän odottaa, ettemme enää katsoisi oman sydämemme köyhyyteen, vaan pitäisimme hänen ihmiseksi tuloaan todellisena ja lopulta ainoana rikkautenamme tässä maailmassa. Hän sallii meidän näin tehdä omasta sisäisestä köyhyydestämme riippumatta.
( Olavi Peltola )
...jatkuu
AARRE ON YLHÄÄLLÄ
Hengellinen köyhyys on vaikea elämänasenne. Siinä ei itselleni jää mitään eikä itsestäni tule mitään. Siinä kaikki hyvyys ja rikkaus, menestys ja tulokset ovat Toisen, ei minun. On vaikea köyhäksi jäävänä oppia iloitsemaan siitä Toisesta. Eihän köyhä iloitse rikkaasta, vaan kadehtii. Mutta tämä Toinen onkin niin ihmeellinen rikas, että hän on valmis antamaan kaiken rikkautensa minulle. Mutta tänään vielä joudun omistamaan hänen rikkautensa pelkässä uskossa. Joka tapauksessa saan autuaallisessa vaihtokaupassa ojentaa hänelle vaivaisuuteni ja köyhyyteni ja hän ottaa sen omakseen ja antaa minulle oman yltäkylläisyytensä. Hän suostuu tulemaan köyhäksi minun tähteni.
Minä en ole muuttunut paremmaksi, en kehittynyt, en kasvanut enkä kypsynyt. Mutta sana on opettanut minut aavistelemaan, että Jeesus Kristus minun Sijaisenani ottaakin täysin minun paikkani, jopa minun olemukseni itseensä. Vaikka en ole muuttunut, hän korvaa sen. Hän eli tasapainoisen täydellisen ihmiselämän minun tähteni. Nyt se omistetaan minulle.
Jokaisen epäonnistuneen päivän elämässäni hän elää minun puolestani täydellisesti. Aikaisemmin en osannut erityisemmin iloita tällaisesta minulle luetusta sijaisuhrista. Minulla oli ja taitaa kaikesta huolimatta olla vieläkin melkoinen usko omiin mahdollisuuksiini. Vaikka todellisuudessa olen hengellisesti rutiköyhä kerjäläinen, niin käytännössä yritän vielä itsepäisesti elää niin kuin minulla sittenkin olisi jotain.
Hengellisesti köyhäksi minut tekee omissa silmissäni vasta oman loputtoman syntikurjuuteni jatkuva kohtaaminen. Se köyhyys ei ole kuviteltua vaan todellista. Se ei ole myöskään kohtalo, josta voisin syyttää Jumalaa, toisia ihmisiä tai elämää yleensä. Itse olen pilannut mahdollisuuteni, olen syyllinen tilanteeseeni. En voi millään puolustaa itseäni. Mutta: "Herra, kenen tykö me menisimme?"
Hengellinen köyhyys merkitsee myös sitä, että minulla ei ole vietävänä mitään arvokasta Herralleni. Vain tyhjät kädet, tyhjä elämä ja hänelle häpeää tuottanut palvelustyö. Kaikkea on leimannut puolinaisuus ja kyvyttömyys. Täydellistä suoritusta ei ole missään. Siitä huolimatta olen uskaltanut ajatella, että aarteeni ovatkin ylhäällä.
Ylhäällä oleva aarre onkin sellainen, jonka Toinen on koonnut puolestani. Hän on nähnyt suuren vaivan enkä minä. Minä pääsen Toisen vaivan hedelmille. Armosta hän on tallentanut aarteen minua varten taivaaseen. Jos olisin sen saanut tänne, olisin ehkä tuhlannut sen typeryydessäni. Parempi onkin, että se on siellä varmassa tallessa. Mutta ikävä kyllä minun on niin vaikea oppia odottamaan sitä, mitä hän minulle ajallaan antaa. Olen tyytymätön osaani tänään. Vakuus siitä, että aarteeni onkin taivaassa, ei näytä riittävän.
Herra antakoon anteeksi minun tyytymättömän köyhyyteni, jonka vallassa en suostu iloitsemaan jo nyt hänen antamastaan taivaallisesta rikkaudesta. Kuitenkin "olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol 3:2).
( Olavi Peltola )
Älä vain tykkää huonoa, mutta Olavi Peltola kerskaa:) Peltola kerskaa sillä minkä luulee olevan tärkeää, eli hengellisellä köyhyydellä.
Ei Jeesus jätä meitä köyhiksi, mutta vain köyhän/tyhjän astian Hän voi täyttää.
Martti Luther oli loppu vuosinaan usein hyvin ahdistunut ja moni pappi on sitä samaa.
Ehkäpä se tulee siitä, että alkaa miettimään onko sittenkään käsittänyt Jeesuksen opetuksia oikein.
>>Älä vain tykkää huonoa, mutta Olavi Peltola kerskaa:) Peltola kerskaa sillä minkä luulee olevan tärkeää, eli hengellisellä köyhyydellä.
Ei Jeesus jätä meitä köyhiksi, mutta vain köyhän/tyhjän astian Hän voi täyttää.<<
En sanoisi, että Olavi Peltola kerskaa hengellisellä köyhyydellä.
Siihen en ole ollut havaitsevinani hänen milloinkaan sortuneen.
Sanon milloinkaan - so. siinä määrin kuin olen itse hänen opetuksiinsa ja evankeliumin julistukseensa saanut tutustua.
Aihe, hengellisestä köyhyydestä kirjoittaminen/opettaminen, on sikäli aina "riskaabelia", että sen, joka siitä - vaikkapa juuri Peltolan tavoin - kirjoittaa/opettaa, katsotaan herkästi hurskastelevan, syyllistyvän itse omavanhurskauteen "hengellisellä köyhyydellään kerskatessaan".
Kirjoitat, että Peltola luulee hengellisen köyhyyden olevan tärkeää.
Eikö se sitä sitten ole?
Mutta - vaikka Olavi Peltola ei mielestäni siihen syyllisty - "hengellisellä köyhyydellä" voidaan, räikeästikin, "keikaroida".
Missä omavanhurskaus sitkeästi nostaa päätään, siellä viihtyy hyvin myös teeskennelty "hengen köyhyys".
Jaa.a, heikkoja ja peräti vajavaisia olemme joka sorkka!
( Tulikohan tuohonkin mukaan väkisin pinnisteltyä "hengellistä köyhyyttä"?)
:)
Onneksi meillä on Jumala, joka täyttää tyhjän astian viisaudella, rakkaudella, ilolla, kärsivällisyydellä ja kaikkinaisilla hyvillä hedelmillä. Näin köyhästä tulee rikas hengellisesti.
Oletkos koskaan kuullut, ettei tuosta astiasta lähde tykkänään sen oma maku - astian maku - tämän maallisen vaelluksemme aikana.
Ja tuota astian makua tarttuu enemmän tai vähemmän jokaisen uskovan, "parhaimmankin", tekemiseen tahi tekemättä jättämiseen.
Sanalla sanottuna KAIKKEEN.
Ellei näin olisi, tulisihan uskovasta ihmisestä täydellinen jo tässä elämässä.
Ja täydellistä ei tule kenestäkään täällä ajassa.
Herra Jeesus sanoo autuaiksi hengessä/hengellisesti köyhiä.
Mitä lie Hän sillä sitten tarkoittanut!?
Ei meistä todellakaan tule toistemme klooneja. Persoonallisuus säilyy vaikka astia lyötäisiin täysin sirpaleiksi ja koottaisiin uudelleen. Hengellisesti köyhä on ihminen, joka tietää, että hänessä ei itsessä ole mitään. Ei uskoa, ei rakkautta, eikä mitään siitä mitä Jumala meiltä odottaa. Kaikki mikä on hyvää ja sellaista mitä Jumala meiltä odottaa tulee Häneltä.
Jumala kutsuu, antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän särkee saviastian ja kokoaa sen uudelleen ja tuo särkemisen aika on jokaisella raskain aika tällä tiellä. Särkymisvaiheessa ihminen käsittää miten köyhä hän on, mutta kiittää kokoamisen jälkeen siitä, että sai tulla rikkaan tykö.
2. kirje Timoteukselle 2
19 Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös puu-ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
Näin tulee tapahtumaan tulevaisuudessa:
31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
( Matt. 25. )
Aivan, tuo valtakunta on ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti. Tuosta valtakunnasta ihminen joutui luopumaan lankeemuksen seurauksena, mutta Jeesus tuli pelastamaan ja kokoamaan omansa valtakuntaansa. Jumalan valtakunta on jo täällä, vaikka täällä sitä ei voi nähdä, sillä se on sisäisesti Jeesuksen pelastamissa, eli salassa.
Matteus 25
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Tuo Jumalan paratiisin aika on myös tulevaisuudessa.
1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
( Ilm. 21. )
1. Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
2. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
3. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
4. ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
5. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
( Ilm. 22. )
Silloin on kaikki entinen mennyt, kaikki on täydellistä, ei ole enää mitään kirousta.
Nyt on tämä vaihe:
10. vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta,
11. ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla
12. kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13. häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
( Kol. 1. )
Tulevaisuudessa sitten:
24. sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
25. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".
26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
( 1. Kor. 15. )
" eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Nyt on vielä murhettakin, parkuakin, kipujakin, ...
Jaakobin kirjeen 1:ssä luvussa on myös hienosti ilmaistu aiheeseen liittyvistä asioista:
17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Ja sitten taas Joh. 1:
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Joh. 8:
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Eli vain Jeesus, Sana voi tehdä meidät vapaiksi eli Sanassa pysyminen ja olemalla Sanalle kuuliaiset. Se saa meidät vapaiksi, pois lain ikeen alta, jossa on synnin orjuus. Muutoin olemme ja jäämme tämän kaltaisiksi:
Jaak. 1:
21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
Lisätään tuohon vielä Jaakobin kirjeestä.
25. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
27. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
( Jaak. 1. )
8. Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;
12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
14. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15. Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16. ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
( Jaak. 2. )
Jaakob kirjeessään tuo esille laupeden teot.
" Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksissaan .."
" Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; "
" laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi "
Ja näin todellakin:
34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
( Matt. 25. )
Jeesus puhuu Samarian naiselle elävästä vedestä.
Joh. 4
5. Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille.
6. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt JEESUS oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.
7. Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. JEESUS sanoi hänelle. " Anna minulle juoda."
8. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
9. Niin Samarian nainen sanoi hänelle "kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.
10. JEESUS vastasi ja sanoi hänelle:" Jos sinä tietäisit JUMALAN lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: Anna minulle juoda, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle ELÄVÄÄ VETTÄ."
11. Nainen sanoi hänelle. Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä. mistä sinulla sitten on se ELÄVÄ VESI?
13. JEESUS vastasi ja sanoi hänelle. Jokainen joka juo tätä vettä, janoaa jälleen.
14. Mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen
elämään..
Herra on armosta rikas ja todellinen elävän veden lähde, mutta Hän on myös kiivas Jumala ja silloin kun teemme sellaisia tekoja, jotka tiedämme vääriksi, niin ne ovat meille pahennukseksi ja ovat syntiä. Muistakaamme jokainen, ettei Jeesuksen ristinkuolema puolestamme ole myöskään sillä tavoin loputonta armoa, ettei Hän katsoisi sitä meille huonoksi asiaksi, jos teemme armonkin päälle jatkuvasti syntiä, tekemättä siitä koskaan todellista lopullista parannusta.
Jeesushan tuli meidät vapauttamaan, mutta ei sentähden, että saisimme jatkaa syntien tekemistä. Jos tuudittaudumme siihen, että Hän jatkuvasti antaa anteeksi syntimme, vaikka tiedämme tekevämme väärin, niin ei Hänen siunauksensakaan jatkuvasti virtaa meidän kukkaroihimme, joilla Hän syntejämme siunaisi.
Siksi Luukas 23 sanookin näin:
26 Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.
27 Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.
28 Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
29 Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
30 Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'.
31 Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?"
Ja katsokaa erityisesti jae 31, sehän tarkoittaa sitä, jos vanhurskaatkin eli tuoreet puut pyytävät armoa, jotta vuoret ja kukkulat meidät peittäisivät, niin mitä tapahtuukaan heille, joiden uskokin on kuivunut ja jotka eivät ole suostuneet edes ammentamaan, saatikka juomaan siitä elävän veden lähteestä sitä vettä, joka iankaikkisuuteen kumpuaa? Siitähän ei seuraa mitään hyvää. Herran kiivaus onkin sitten aikamoinen:
Jer. 25:
28 Mutta jos he eivät tahdo ottaa maljaa sinun kädestäsi ja juoda, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän täytyy juoda.
29 Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä alotan onnettomuuden tuottamisen; ja tekö jäisitte rankaisematta! Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo Herra Sebaot.
Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että vanhan liiton aikana, profeetat ennustivat kaiken, mitä uuden liitonkin aikana oli ja on tuleva tapahtumaan ja siksi on tärkeää, että jokainen valvoo omia tekemisiään, eikä tuomitse ja etsi eksytyksiä, vaan keskittyy pysymään itse siinä elävän veden lähteen äärellä, ettei kulkeutuisi sen ohitse, mitä meille on annettu turvaksi, pysyäksemme oikealla tiellä loppuun asti.
JUMALAN SUURUUS JA KAIKKIVALTA
Jes. 40
5. HERRAN kunnia ilmestyy, kaikki liha saa sen nähdä. Sillä HERRAN suu on puhunut.
6. Ääni sanoo:" JULISTA!" Toinen vastaa:" Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
7. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun HERRAN henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.
8. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän JUMALAMME sana pysyy iankaikkisesti.
28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: HERRA ON IANKAIKKINEN JUMALA, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmäryksensä on tutkimaton.
29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät. nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat.
31. Mutta ne, jotka HERRAA odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkää väsy.