Ex pyysi yllättäen kahville ?!?

Hei Miksi_taas,

Ymmärrän hyvin, että jos olette eronneet kesän alussa, ero on sinulla vielä kipeänä mielessä. Näin ulkopuolelta on mahdotonta arvella exäsi ajatuksia tai toiveita sinua kohtaan. Usein on tullut vastaan se, että kun erosta on vielä vähän aikaa, tunteet voivat olla varsin ristiriitaisia. Yhtä aikaa voi olla halu päästää irti ja mennä eteenpäin, toisaalta samaan aikaan muistelee ja kaipaa mennyttä. Välttämättä exäsi ei halua tarkoituksella satuttaa sinua, mutta ei oikein itsekään tiedä millaiseksi haluaa välienne muodostuvan.

Haluaisin kysyä, oletko pohtinut millaiseksi sinä haluat välienne tulevaisuudessa muotoutuvan? Haluaisitko palata yhteen exäsi kanssa ja mitä se kummaltakin edellyttäisi? Tai jos et halua tai se ei ole mahdollista, toivotko ystävyyttä? Vai haluatko kokonaan katkaista välit exääsi?

Jos tiedät mitä itse haluat tulevilta väleiltänne, on helpompaa päättää miten vastaat exäsi toiveisiin. Millaisia ne sitten ovatkaan.


Toivottavasti jaksat eteenpäin,

Vilppu H.
pappi

Miksi_taas,
Luulen, että ymmärrän sinua ja noita tunteita hirveän hyvin. Tuota se on, kun ei olisi halunnut erota ja sitten vielä kun tuntuu, että erosta ylitse pääseminen kestää loputtomasti. Sanoit tuossa itse oikeastaan ehkä parhaan mahdollisen neuvon mitä voi antaa: ota elämä sellaisena kuin se tulee eteen. Jos suhde on ohitse, silloin se on ohitse vaikka itse ei niin haluaisikaan.

Tiedän, että toiseen takertuminen on hirveän helppoa. Siinä samalla takertuu pieneen toivoon, että entä jos kuitenkin kaikki järjestyisi. Jos vain mahdollista, yritä olla takertumatta exääsi. Takertumalla tuskin saat exääsi takaisin, mutta helposti se johtaa vain siihen, että lopulta on itse entistä enemmän hajalla.

Erosta toipuminen vie kullakin sen aikaa mitä se vie. Välillä se tuntuu epäreilulta. Toiset tuntuvat pääsevän erosta paljon nopeammin ylitse kuin itse. Siis, anna itsellesi aikaa.



Vilppu H.
pappi

Mullakin on ollut parinkin exän kanssa sama juttu.
Eka varsinkin oli paha, jätti kuitenkin mut todella paskamaisen lopunajan käyttäytymishelvetin jälkeen jolloin tuli kyllä selväksi hyvinkin että olen maailman paskin ihminen. Teki vielä kiusaa sen eron jälkeen.
Sitten kuitenkin rupesi jossain vaiheessa kyselemään kahville jne. Muutenkin olisi täytynyt olla tekemisissä. Ja tuota kesti aika kauankin, vielä liki 3v eron jälkeen joskus viestitteli kahville pyyntöjä. Ei toki niin usein kuin alkuvaiheessa kiusaamisvimmastaan päästyään.
Kai häntä korpesi/hän pettyi siihen että jatkoin elämääni, muutinkin vielä koko paikkakunnalta pois. Ja kai siinä oli joku takaporttikin ajatuksissa, että hänellä on joku syli avoinna, mihin palata, jos asiat menee vituiksi sen jätkän kanssa, johon minut vaihtoi petettyään mua sen kanssa pidemmän aikaa.
Ihem peluri, joka ei kait osaakaan olla yksin.
Aika moni nainen muutenkin tuntuu olevan tuollainen peluri, joku enempi ja pahemmin, joku toinen vähemmän mut useimmat kuitenkin...
No se nyt oli hyvä tuuri, ettei saatu jälkikasvua.

Mä oon käynyt myös ex kanssa kahvilla ,juteltu menneistä ja sen hetkisestä mutta olen lähtenyt tapaamiseen tiedostaen että en tule aloittamaan mitään vanhan suhteen lämmittelyä koska ei ne ongelmat jotka silloin ole minnekkään kadonneet .Tehnyt selväksi jo puhelimessa että vain rupatellaan koska ei meillä ollut mitään vihasuhdetta ,voin häntä hyvin kaverina tavata mutta se on jäänyt yhteen kertaan.Jatkan elämääni joskus joku tapahtuma saa muistelemaan mutt se on siinä ei muuta.

"Jos se voisi olla totta eikä unta pettävää.
Aina aamu yksinäinen minut siitä herättää.
Jos voisi olla totta nyt mä kuolen ikävään.
Sua päivisin mä muistan siitä yöllä unta nään"