Miljoonien joukossa vain yksi oikea?

Mykymaailma on siis nykymaailma. Pujottelijan ruokaketjut on sitten.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka

scrg kirjoitti:

Mykymaailma on siis nykymaailma. Pujottelijan ruokaketjut on sitten.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka

Lue lisää

Sitten kun mykyrokka on keitetty, niin tuolla onkin miljardeja ihmisiä tulossa maistelemaan sitä. Voihan se olla jonkun mielestä suurinta herkkua. Mutta eiköhän sen joku nälkäänsä hotki loppuun sitä ennen.

Jos sinkkuna pysyminen tuhoaa ihmiskunnan niin siinähän tuhoutuu.

hullu-ukot kirjoitti:

Jos sinkkuna pysyminen tuhoaa ihmiskunnan niin siinähän tuhoutuu.

Ei kyse ole pelkästään sinkkuna pysymisestä vaan ihmiskunnan muuttumisesta tyhmiksi.

Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on tietysti erittäin ikävää,
jos kaikki suomalaiset hyväkuntoiset, terveet, älykkäät suvunjatkamiskykyiset miehet piileskelevät peräkammareissaan koneen ääressä itkemässä yksinäisyyttään.
Evoluutio tai luonto on keksinyt tähänkin ratkaisun; kun suomipojat viihdyttävät itseään koneensa kanssa haaveillen kauniista, tummista, tulista naisista, jostain eteläisemmistä maista virtaa uutta, erilaista geeniperimää omaavia nuoria miehiä ( aloittajalle tarkoitin vastata: SE on se tuoksu, minkä naiset haistavat!)
Ehkä keskimääräinen äo. vähän alenee, mutta paikalliset, sisäsiittoisuuden aiheuttamat perinnölliset sairaudet vähenevät? Emme kuole ainakaan sukupuuttoon tällä vuosisadalla!

suominousuun kirjoitti:

Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on tietysti erittäin ikävää,
jos kaikki suomalaiset hyväkuntoiset, terveet, älykkäät suvunjatkamiskykyiset miehet piileskelevät peräkammareissaan koneen ääressä itkemässä yksinäisyyttään.
Evoluutio tai luonto on keksinyt tähänkin ratkaisun; kun suomipojat viihdyttävät itseään koneensa kanssa haaveillen kauniista, tummista, tulista naisista, jostain eteläisemmistä maista virtaa uutta, erilaista geeniperimää omaavia nuoria miehiä ( aloittajalle tarkoitin vastata: SE on se tuoksu, minkä naiset haistavat!)
Ehkä keskimääräinen äo. vähän alenee, mutta paikalliset, sisäsiittoisuuden aiheuttamat perinnölliset sairaudet vähenevät? Emme kuole ainakaan sukupuuttoon tällä vuosisadalla!

Lue lisää

Tuo suomalaisten naisten mamufetissi on taas yksi syy lisää vihata naisia.

Olettamuksesi on väärä siinä, että miehet edes ajattelisivat niitä ainoita oikeita olevan yksi miljoonasta. Useimmat miehet pystyvät löytämään itselleen riittävän kumppanin vaikka vain parinkymmenen-kolmenkymmenen naisen joukosta, jos ne naiset vaan ovat keskenään erilaisia. Tietysti jos siihen on valittu 30 toistensa kopiota, niin sitten joko nappaa kaikki tai ei kukaan...

Buhahaha kirjoitti:

Olettamuksesi on väärä siinä, että miehet edes ajattelisivat niitä ainoita oikeita olevan yksi miljoonasta. Useimmat miehet pystyvät löytämään itselleen riittävän kumppanin vaikka vain parinkymmenen-kolmenkymmenen naisen joukosta, jos ne naiset vaan ovat keskenään erilaisia. Tietysti jos siihen on valittu 30 toistensa kopiota, niin sitten joko nappaa kaikki tai ei kukaan...

Lue lisää

Mutta jos on joskus kokenut sellaisen suhteen, joka tuntui ainoalta oikealta, on kovin vaikea enää innostua sellaisesta, joka on "vain riittävä", mikä kuulostaa tyytymiseltä johonkin minimiin tai sitten muuten vaan laimealta.

Nainen39vee kirjoitti:

Mutta jos on joskus kokenut sellaisen suhteen, joka tuntui ainoalta oikealta, on kovin vaikea enää innostua sellaisesta, joka on "vain riittävä", mikä kuulostaa tyytymiseltä johonkin minimiin tai sitten muuten vaan laimealta.

Lue lisää

Miksi se ainoa oikea suhde sitten päättyi?

Tässä nyt on kohdallani ongelma etten ole koskaan halunnut komeaa enkä tavoiteltua miestä.
Oletan ettei kaikki miehetkään halua missityyppistä kaunista naista. Miehillekin riittää kun nainen on hyväluonteinen ja uskollinen.

taviskelpaa kirjoitti:

Tässä nyt on kohdallani ongelma etten ole koskaan halunnut komeaa enkä tavoiteltua miestä.
Oletan ettei kaikki miehetkään halua missityyppistä kaunista naista. Miehillekin riittää kun nainen on hyväluonteinen ja uskollinen.

Lue lisää

Miehille riittää vähempi, sen näkee kaikesta. Miehet haluaisivat seurustella ja sitoutua mutta tällä hetkellä se ei oikein naisille sovi. Syitä on monia ja ihmisiä on monenlaisissa tilanteissa mutta jokin yhteinen nimittäjä tälle kaikelle saattaa löytyä. Voihan sitä ainakin miettiä mikä ajan hengessä on sellaista että tähän on tultu.

taviskelpaa kirjoitti:

Tässä nyt on kohdallani ongelma etten ole koskaan halunnut komeaa enkä tavoiteltua miestä.
Oletan ettei kaikki miehetkään halua missityyppistä kaunista naista. Miehillekin riittää kun nainen on hyväluonteinen ja uskollinen.

Lue lisää

Naisten pinnallisuus ylettyy vieläkin syvemmälle kuin vain ulkonäkö. Naisten pinnallisuuden pyhäkolminaisuus - Ulkonäkö, resurssit ja status. Vaihtelevuutta esiintyy siinä mitä näistä nainen priorisoi miehessä eniten.

crux kirjoitti:

Miehille riittää vähempi, sen näkee kaikesta. Miehet haluaisivat seurustella ja sitoutua mutta tällä hetkellä se ei oikein naisille sovi. Syitä on monia ja ihmisiä on monenlaisissa tilanteissa mutta jokin yhteinen nimittäjä tälle kaikelle saattaa löytyä. Voihan sitä ainakin miettiä mikä ajan hengessä on sellaista että tähän on tultu.

Lue lisää

Tuo on kyllä silkkaa valetta, että miehet mukamas haluaisivat seurustella ja vieläpä sitoutua.

Sehän on kautta historian aina ollut kaikkien tiedossa, että miehet nimenomaan haluavat paneskella ympäriinsä mahdollisimman monen eri naisen kanssa.

Naurettavaa lässytystä tuollainen väite, että miehet haluaisivat sitoutua.

720 kirjoitti:

Tuo on kyllä silkkaa valetta, että miehet mukamas haluaisivat seurustella ja vieläpä sitoutua.

Sehän on kautta historian aina ollut kaikkien tiedossa, että miehet nimenomaan haluavat paneskella ympäriinsä mahdollisimman monen eri naisen kanssa.

Naurettavaa lässytystä tuollainen väite, että miehet haluaisivat sitoutua.

Lue lisää

Ei tietenkään ne pelimiehet joilla naisia riittää jonoksi asti. Vastaaja piti varmaan itsestäänselvyytenä, ettei kommentti koskenut heitä, mutta ei ymmärtänyt, että naiselle pelimiehet ovat ainoita miehiä.

pyhäkolminaisuus kirjoitti:

Naisten pinnallisuus ylettyy vieläkin syvemmälle kuin vain ulkonäkö. Naisten pinnallisuuden pyhäkolminaisuus - Ulkonäkö, resurssit ja status. Vaihtelevuutta esiintyy siinä mitä näistä nainen priorisoi miehessä eniten.

Lue lisää

Joo, onneksi miehet ovat hurjan syvällisiä ja vailla minkäänlaisia materialistisia intressejä. Eikä naisen ulkonäöllä varsinkaan ole mitään mitään merkitystä miehelle, se riittää kunhan nainen on vaan sisäisesti kaunis. Mieluusti joku Miss Sielu - kisan voittaja.

720 kirjoitti:

Tuo on kyllä silkkaa valetta, että miehet mukamas haluaisivat seurustella ja vieläpä sitoutua.

Sehän on kautta historian aina ollut kaikkien tiedossa, että miehet nimenomaan haluavat paneskella ympäriinsä mahdollisimman monen eri naisen kanssa.

Naurettavaa lässytystä tuollainen väite, että miehet haluaisivat sitoutua.

Lue lisää

720 taitaa olla nainen ja naiset aina peilaavat miesten elämiä niiden miesten näkökulmista joilta he haluavat munaa. Tottakai komeilla miehillä on kiusaus ja taipumus lentää kukasta kukkaan, kun te naiset tyrkytätte itseään niille. Tavalliset miehet saa olla naisilta täysin rauhassa ja mitään kukasta kukkaan kuvioita ei voi edes tapahtua, kun yhdenkin saaminen on työn ja tuskan takana.

"Toinen ongelma on länsimainen romantiikkakäsitys joka perustuu melkoisiin kliseisiin. Yksi niistä on se että rakkaus on harvinainen sattuma joka osuu kohdalle kerran tai pari elämän aikana. Sehän on itseään toteuttava ennuste."

Toisaalta aika monelle lienee se kokemus, että on osunut kohdalle vain muutama sellainen, joiden kanssa on oikeasti ollut suurta rakkautta. Joten tietyllä tavalla se klisee kyllä toteutuu monen kohdalla. Ja lisäksi monella sinkulla on se kokemus, että vaikka kuinka tapaisi ihmisiä ja yrittäisi löytää kumppanin, niin suurimman osan kanssa juttu ei jollain lailla toimi - ei ole riittävää henkistä yhteyttä, toiveet suhteelta eivät osu yksiin ja juttu ei siksi pääse etenemään, kiinnostus jää jommalta kummalta puolen yksipuoliseksi... jne. Joten kyllä se klisee varmasti tuntuu aika todelta monen mielestä.

Harvassa taitavat olla ne ihmiset, jotka voivat aloittaa suhteen suunnilleen kenen trahansa kanssa, ihastua ja rakastua ja kokea heti, että ovat löytäneet oikean ihmisen rinnalleen.

Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma".

Tietysti pitää muistaa sekin, että ihminen ei myöskään rakastu, jos ei ole otollinen rakastumiselle. Olosuhteet, elämäntilanne, oma halu löytää joku... kaikki nämä vaikuttavat taustalla. Ja moni muukin asia. Mutta silti, vaikka kuinka haluaisi löytää kumppanin, se ei kuitenkaan tapahdu tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Eli jos joku sanoo haluavansa vaikkapa kivan, kunnollisen ja huumorintajuisen miehen, niin ei se silti tarkoita sitä, että jokainen kiva, kunnollinen ja huumorintajuinen voisi olla yhtä potentiaalinen kumppani.

crux kirjoitti:

Miehille riittää vähempi, sen näkee kaikesta. Miehet haluaisivat seurustella ja sitoutua mutta tällä hetkellä se ei oikein naisille sovi. Syitä on monia ja ihmisiä on monenlaisissa tilanteissa mutta jokin yhteinen nimittäjä tälle kaikelle saattaa löytyä. Voihan sitä ainakin miettiä mikä ajan hengessä on sellaista että tähän on tultu.

Lue lisää

Itselleni riittää vielä vähempi kun miehille. En halua edes seurustelua. Sehän on tosi vähän.

Nainen39vee kirjoitti:

"Toinen ongelma on länsimainen romantiikkakäsitys joka perustuu melkoisiin kliseisiin. Yksi niistä on se että rakkaus on harvinainen sattuma joka osuu kohdalle kerran tai pari elämän aikana. Sehän on itseään toteuttava ennuste."

Toisaalta aika monelle lienee se kokemus, että on osunut kohdalle vain muutama sellainen, joiden kanssa on oikeasti ollut suurta rakkautta. Joten tietyllä tavalla se klisee kyllä toteutuu monen kohdalla. Ja lisäksi monella sinkulla on se kokemus, että vaikka kuinka tapaisi ihmisiä ja yrittäisi löytää kumppanin, niin suurimman osan kanssa juttu ei jollain lailla toimi - ei ole riittävää henkistä yhteyttä, toiveet suhteelta eivät osu yksiin ja juttu ei siksi pääse etenemään, kiinnostus jää jommalta kummalta puolen yksipuoliseksi... jne. Joten kyllä se klisee varmasti tuntuu aika todelta monen mielestä.

Harvassa taitavat olla ne ihmiset, jotka voivat aloittaa suhteen suunnilleen kenen trahansa kanssa, ihastua ja rakastua ja kokea heti, että ovat löytäneet oikean ihmisen rinnalleen.

Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma".

Tietysti pitää muistaa sekin, että ihminen ei myöskään rakastu, jos ei ole otollinen rakastumiselle. Olosuhteet, elämäntilanne, oma halu löytää joku... kaikki nämä vaikuttavat taustalla. Ja moni muukin asia. Mutta silti, vaikka kuinka haluaisi löytää kumppanin, se ei kuitenkaan tapahdu tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Eli jos joku sanoo haluavansa vaikkapa kivan, kunnollisen ja huumorintajuisen miehen, niin ei se silti tarkoita sitä, että jokainen kiva, kunnollinen ja huumorintajuinen voisi olla yhtä potentiaalinen kumppani.

Lue lisää

Helppohan se on tehdä itse rakkaudesta juuri niin harvinainen tapahtuma kuin haluaa. Määrittelee sen vain haluamallaan tavalla. Jos sen kokee jonkinlaisena absoluuttisena ilmiönä joka tapahtuu tai ei tapahdu niin sitten ollaan jo niin kummallisilla ajatusten vesillä että en lähde sinne purjehtimaan.

crux kirjoitti:

Helppohan se on tehdä itse rakkaudesta juuri niin harvinainen tapahtuma kuin haluaa. Määrittelee sen vain haluamallaan tavalla. Jos sen kokee jonkinlaisena absoluuttisena ilmiönä joka tapahtuu tai ei tapahdu niin sitten ollaan jo niin kummallisilla ajatusten vesillä että en lähde sinne purjehtimaan.

Lue lisää

En tiedä tajusitko oikein, mitä tarkoitin, vai enkö nyt itse saa kiinni siitä, mitä sinä tarkoitat.

Mutta eipä ihmisillä kovin monia rakkauksia elämän aikana tunnu olevan. Mutta se on kyllä totta, että eri ihmiset kokevat ja tavallaan määrittelevät rakkauden eri tavoin.

Nainen39vee kirjoitti:

"Toinen ongelma on länsimainen romantiikkakäsitys joka perustuu melkoisiin kliseisiin. Yksi niistä on se että rakkaus on harvinainen sattuma joka osuu kohdalle kerran tai pari elämän aikana. Sehän on itseään toteuttava ennuste."

Toisaalta aika monelle lienee se kokemus, että on osunut kohdalle vain muutama sellainen, joiden kanssa on oikeasti ollut suurta rakkautta. Joten tietyllä tavalla se klisee kyllä toteutuu monen kohdalla. Ja lisäksi monella sinkulla on se kokemus, että vaikka kuinka tapaisi ihmisiä ja yrittäisi löytää kumppanin, niin suurimman osan kanssa juttu ei jollain lailla toimi - ei ole riittävää henkistä yhteyttä, toiveet suhteelta eivät osu yksiin ja juttu ei siksi pääse etenemään, kiinnostus jää jommalta kummalta puolen yksipuoliseksi... jne. Joten kyllä se klisee varmasti tuntuu aika todelta monen mielestä.

Harvassa taitavat olla ne ihmiset, jotka voivat aloittaa suhteen suunnilleen kenen trahansa kanssa, ihastua ja rakastua ja kokea heti, että ovat löytäneet oikean ihmisen rinnalleen.

Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma".

Tietysti pitää muistaa sekin, että ihminen ei myöskään rakastu, jos ei ole otollinen rakastumiselle. Olosuhteet, elämäntilanne, oma halu löytää joku... kaikki nämä vaikuttavat taustalla. Ja moni muukin asia. Mutta silti, vaikka kuinka haluaisi löytää kumppanin, se ei kuitenkaan tapahdu tuosta noin vaan sormia napsauttamalla. Eli jos joku sanoo haluavansa vaikkapa kivan, kunnollisen ja huumorintajuisen miehen, niin ei se silti tarkoita sitä, että jokainen kiva, kunnollinen ja huumorintajuinen voisi olla yhtä potentiaalinen kumppani.

Lue lisää

Kuten jo sanoin, ihmiset ovat asuneet suurimman osan ajasta pienissä yhteisöissä - ja silti rakastuneet.

Itse asiassa osa asuu pienissä yhteisöissä vieläkin, ja silti kumppani löytyy paremmin kuin esim. suurkaupungeissa.

"Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma"."

Jos isompi potentiaalisten joukko korreloi negatiivisesti pariutumisen kanssa, on selvää ettei kyse ole sopivuudesta vaan siitä että ihmiset joko tietoisesti tai alitajuisesti raakkaavat pois isomman osa potentiaalisista kumppaneista.

Siinä missä nainen ennen ajatteli "tutustutaan, jospa tämän miehen kanssa synkkaisi?"...nyt ajatuskulku on "liian lyhyt/hintelä/korkeaääninen/ruma/kouluttamaton/ujo/kokematon/vaalea/jne, ei jatkoon". Tai "en tunne kemiaa, juodaan nyt kahvit loppuun, kyllähän miehiä riittää maailmassa". On epäromanttista mutta totta ettei rakkaus ole mikään ulkopuolelta tuleva sattuma, vaan se on omassa päässä ja asiaan pystyy vaikuttamaan. Ei niin että pystyisi rakastumaan kehen tahansa, mutta siten että rakastumisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi.

12121212121212 kirjoitti:

Kuten jo sanoin, ihmiset ovat asuneet suurimman osan ajasta pienissä yhteisöissä - ja silti rakastuneet.

Itse asiassa osa asuu pienissä yhteisöissä vieläkin, ja silti kumppani löytyy paremmin kuin esim. suurkaupungeissa.

"Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma"."

Jos isompi potentiaalisten joukko korreloi negatiivisesti pariutumisen kanssa, on selvää ettei kyse ole sopivuudesta vaan siitä että ihmiset joko tietoisesti tai alitajuisesti raakkaavat pois isomman osa potentiaalisista kumppaneista.

Siinä missä nainen ennen ajatteli "tutustutaan, jospa tämän miehen kanssa synkkaisi?"...nyt ajatuskulku on "liian lyhyt/hintelä/korkeaääninen/ruma/kouluttamaton/ujo/kokematon/vaalea/jne, ei jatkoon". Tai "en tunne kemiaa, juodaan nyt kahvit loppuun, kyllähän miehiä riittää maailmassa". On epäromanttista mutta totta ettei rakkaus ole mikään ulkopuolelta tuleva sattuma, vaan se on omassa päässä ja asiaan pystyy vaikuttamaan. Ei niin että pystyisi rakastumaan kehen tahansa, mutta siten että rakastumisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi.

Lue lisää

Tuo on ihan totta, ei epäilystäkään.

12121212121212 kirjoitti:

Kuten jo sanoin, ihmiset ovat asuneet suurimman osan ajasta pienissä yhteisöissä - ja silti rakastuneet.

Itse asiassa osa asuu pienissä yhteisöissä vieläkin, ja silti kumppani löytyy paremmin kuin esim. suurkaupungeissa.

"Jos lasketaan kaikki ne ihmiset, joita elämän aikana tapaa vaikka lyhyestikin, niin prosentuaalisestihan ne OVAT todella harvassa, joita kohtaan tuntee mitään romanttista vetovoimaa - vielä harvemmassa ne, joiden kanssa oikeasti tulee suhde. Joten siinä mielessä rakkas kyllä on suuressa ihmisvilinässä "harvinainen sattuma"."

Jos isompi potentiaalisten joukko korreloi negatiivisesti pariutumisen kanssa, on selvää ettei kyse ole sopivuudesta vaan siitä että ihmiset joko tietoisesti tai alitajuisesti raakkaavat pois isomman osa potentiaalisista kumppaneista.

Siinä missä nainen ennen ajatteli "tutustutaan, jospa tämän miehen kanssa synkkaisi?"...nyt ajatuskulku on "liian lyhyt/hintelä/korkeaääninen/ruma/kouluttamaton/ujo/kokematon/vaalea/jne, ei jatkoon". Tai "en tunne kemiaa, juodaan nyt kahvit loppuun, kyllähän miehiä riittää maailmassa". On epäromanttista mutta totta ettei rakkaus ole mikään ulkopuolelta tuleva sattuma, vaan se on omassa päässä ja asiaan pystyy vaikuttamaan. Ei niin että pystyisi rakastumaan kehen tahansa, mutta siten että rakastumisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi.

Lue lisää

"Siinä missä nainen ennen ajatteli "tutustutaan, jospa tämän miehen kanssa synkkaisi?"...nyt ajatuskulku on "liian lyhyt/hintelä/korkeaääninen/ruma/kouluttamaton/ujo/kokematon/vaalea/jne, ei jatkoon". Tai "en tunne kemiaa, juodaan nyt kahvit loppuun, kyllähän miehiä riittää maailmassa". On epäromanttista mutta totta ettei rakkaus ole mikään ulkopuolelta tuleva sattuma, vaan se on omassa päässä ja asiaan pystyy vaikuttamaan. Ei niin että pystyisi rakastumaan kehen tahansa, mutta siten että rakastumisen todennäköisyys on huomattavasti suurempi. "

ONKO ajatuskulku sellainen, että vain jonkun mainitsemasi ominaisuuden perusteella jätettäisiin väliin joku mies - VAI olisiko niin, että hän ei olisi muutenkaan ollut kiinnostava?

Ja mahtavatko ihmiset silti entisaikoinakaan ryhtyneet väkisin tutustumaan ihmiseen, jonka kanssa on välittömästi tuntuntu siltä, että ei synkkaa yhtään? Nimittäin kyllä sitä ekoilla treffeilläkin sen huomaa, synkkaako yhtään - ollaanko samalla aaltopituudella, löytyykö puhuttavaa, onko kanssakäyminen luontevaa, onko toisen kanssa yleensä mukava olla... Joskus huomaa jo, että tuntuu vahvasti kemiaa. Itse en oikein tiedä, kuinka todennäköisesti sitä seksuaalista tai romanttista kemiaa löytyisi myöhemminkään, jos sitä alussakaan ei ole YHTÄÄN - on se mahdollista, mutta jotta sitä jaksaa kuulostella vielä toisien tai kolmansien treffien ajan, niin täytyy kuitenkin muuten tulla juttuun.

Kyllä sinä siinä olet oikeassa, että rakastuminen on oman pään sisäinen asia. Kirjoitinhan itsekin jossain vaiheessa (liekö tämä sama ketju), että jo oma halu löytää kumppani vaikuttaa siihen, että haluaa ihastua. Jos tätä ei ole, ei ihminen ihastu, vaikka kuka tulisi vastaan. Ja toki treffeille kannattaa mennä positiivisin ja avoimin mielin, mutta kyllä sekin on ihan fiksua nähdä, jos toinen ei vaan ole ns. omantyyppinen ihminen.

Jos mietin ihmisiä, joista itse olen kiinnostunut, niin heissä on sellaisia, joiden kanssa on jo ensimmäisellä tapaamisella ollut selvästi kemiaa, ja sitten sellaisia, joista on kiinnostunut pitemmän tutustumisen kautta. Ensinmainituissa on sellaisia, jotka on tavattu treffimielessä ja yksi, jonka tapasin työn merkeissä, mutta jo ekalla tapaamisella (jonka aikana juteltiin pitkään) kolahti molemminpuolisesti ja lujaa. Sitten näissä pitemmällä aikavälillä syttyneissä jutuissa toinen on ollut jossain määrin tuttu, on tunnettu vaikka useita kuukausia. Mutta ihan tällaiseen pitkäkestoiseen kiinnostuksen heräämiseen en usko esim. nettitreffien kohdalla. Mutta työkaveri, opiskelukaveri, tutuntuttu... tällaisissa tapauksissa kyllä.

En halua YTM renttua.
Naisella kun on valta olla haluamatta mitään.

.. Jeps.. Se ihan vaihtelee Yksilöittäin.. ;P

.. Mistäs sitä tietää vaikka IhmisOtuksia olisi enemmänkin kuin Vain täällä HassuLandiassa.. ;D.. Voihan SeOikea olla jossain muuallakin, kuin Telluksella.. ;P

"En usko, että kukaan aikuinen vakavissaan sanoo, että miljoonassa on vain yksi mahdollinen kumppani."

.. Mikäs Sä olet Tollasta Sanomaan&Määrittelemään?.. ;P

Kuten sanottu, pienemmissä yhteisöissä _rakkaus_ löytyy helpommin. Enkä nyt puhu mistään kaverisuhteesta tai järkiliitosta vaan oikeasta rakkaudesta. Ihminen on geneettisesti ohjelmoitu elämään max 100-300 hlön heimoissa.

Kuten myös sanottu, tähän on vain yksi mahdollinen selitys: vaatimuslistat. Juju on siinä että ne voivat myös olla alitajuisia, mutta kuitenkin seurausta samaisesta nirsoudesta.

On myös tehty kokeita joissa kaksi sattumanvaraisesti valittua (saman ikäistä) ihmistä on laitettu asumaan yhdessä kuukausien ajan ja tekemään asioita yhdessä. n. 50% pareista rakastui toisiinsa.

12121212121212 kirjoitti:

Kuten sanottu, pienemmissä yhteisöissä _rakkaus_ löytyy helpommin. Enkä nyt puhu mistään kaverisuhteesta tai järkiliitosta vaan oikeasta rakkaudesta. Ihminen on geneettisesti ohjelmoitu elämään max 100-300 hlön heimoissa.

Kuten myös sanottu, tähän on vain yksi mahdollinen selitys: vaatimuslistat. Juju on siinä että ne voivat myös olla alitajuisia, mutta kuitenkin seurausta samaisesta nirsoudesta.

On myös tehty kokeita joissa kaksi sattumanvaraisesti valittua (saman ikäistä) ihmistä on laitettu asumaan yhdessä kuukausien ajan ja tekemään asioita yhdessä. n. 50% pareista rakastui toisiinsa.

Lue lisää

Niin, sellaista se on. Nyt kuitenkaan ei eletä 100-300 henkilön yhteisöissä. Ja kannattaa muistaa, että tuollaisia pieniä yhteisöjä on ollut pääasiassa aika kauan sitten, jolloin parisuhdekäsityskin oli täysin eri.

Ovatko nuo mainitsemasi kokeet tieteellisesti päteviä? Voisitko laittaa linkin tällaisiin tutkimustuloksiin? 50% kuulostaa aika suurelta määrältä.

Mutta vaikka ihmisellä olisi tietoisia tai alitajuisia vaatimuslistoja, niin mitä sitten? Saahan sitä haluta ja toivoa mitä tahansa. Sitten, jos toivotunlaista kumppania ei löydy, joko elellään yksin tai sitten laaditaan uudenlaiset alitajuiset vaatimuslistat. Sellaista se elämä on.

Mikään pakko ei ole pariutua. Ja jos jotakuta ei kiinnosta kokeilla, olisiko joku lähtökohtaisesti suhdemielessä epäkiinnostava tyyppi kuukausien asumiskokeilun jälkeen sittenkin ihan kiva kumppani, niin sitten häntä ei kiinnosta kokeilla tätä. Onhan siinä iso mahdollisuus myös siihen, että hukkaa elämästään kuukausia eikä sittenkään kiinnostu toisesta seksuaalisessa mielessä saati romanttisesti.

Mutta mitä sinä siis ehdotat? Ehdotatko, että epäkiinnostavan treffikumppanin kanssa käydään yksien treffien sijaan useammilla treffeillä? Vai ehdotatko, että suhteita aloitettaisiin niidenkin kanssa, joista ei oikeasti olla kiinnostuneita?

Tai jos ihmisellä on vaatimuslistallaan vaikka samanlaiset elämänarvot, samantyyppinen huumorintaju, samanlainen maailmankatsomus, samanlaiset toiveet parisuhteelta ja esim. lapsien hankkimisesta, jotain samoja kiinnostuksenkohteita, seksuaalinen yhteensopivuus ja itseä miellyttävä ulkoinen olemus, niin pitäisikö tästä "vaatimuslistasta" nyt luopua, jotta kumppaniksi kävisi sellainenkin, jonka kanssa nämä mainitut eivät osu yksiin?

Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?

Nainen39vee kirjoitti:

Niin, sellaista se on. Nyt kuitenkaan ei eletä 100-300 henkilön yhteisöissä. Ja kannattaa muistaa, että tuollaisia pieniä yhteisöjä on ollut pääasiassa aika kauan sitten, jolloin parisuhdekäsityskin oli täysin eri.

Ovatko nuo mainitsemasi kokeet tieteellisesti päteviä? Voisitko laittaa linkin tällaisiin tutkimustuloksiin? 50% kuulostaa aika suurelta määrältä.

Mutta vaikka ihmisellä olisi tietoisia tai alitajuisia vaatimuslistoja, niin mitä sitten? Saahan sitä haluta ja toivoa mitä tahansa. Sitten, jos toivotunlaista kumppania ei löydy, joko elellään yksin tai sitten laaditaan uudenlaiset alitajuiset vaatimuslistat. Sellaista se elämä on.

Mikään pakko ei ole pariutua. Ja jos jotakuta ei kiinnosta kokeilla, olisiko joku lähtökohtaisesti suhdemielessä epäkiinnostava tyyppi kuukausien asumiskokeilun jälkeen sittenkin ihan kiva kumppani, niin sitten häntä ei kiinnosta kokeilla tätä. Onhan siinä iso mahdollisuus myös siihen, että hukkaa elämästään kuukausia eikä sittenkään kiinnostu toisesta seksuaalisessa mielessä saati romanttisesti.

Mutta mitä sinä siis ehdotat? Ehdotatko, että epäkiinnostavan treffikumppanin kanssa käydään yksien treffien sijaan useammilla treffeillä? Vai ehdotatko, että suhteita aloitettaisiin niidenkin kanssa, joista ei oikeasti olla kiinnostuneita?

Tai jos ihmisellä on vaatimuslistallaan vaikka samanlaiset elämänarvot, samantyyppinen huumorintaju, samanlainen maailmankatsomus, samanlaiset toiveet parisuhteelta ja esim. lapsien hankkimisesta, jotain samoja kiinnostuksenkohteita, seksuaalinen yhteensopivuus ja itseä miellyttävä ulkoinen olemus, niin pitäisikö tästä "vaatimuslistasta" nyt luopua, jotta kumppaniksi kävisi sellainenkin, jonka kanssa nämä mainitut eivät osu yksiin?

Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?

Lue lisää

Asiahan ei mulle kuulu, mutta..

parisuhteet syntyvät käsittääkseni etupäässä sisäpiireissä, ei niinkään satunnaistuttavuuksien kanssa. Ihmiset joilta puuttuu aktiivinen seuraelämä jossain tutussa viiteryhmässä, ovat käsittääkseni todennäköisimpiä yksin jääviä.

Ehkä ei kannata laatia pakkolakeja parisuhteiden solmimiseksi, mutta ihmiset joille seuranhaku esim. baareista ei oikein suju, niin jotakin harrastuksia kehiin joissa joutuu väkisinkin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Nainen39vee kirjoitti:

Niin, sellaista se on. Nyt kuitenkaan ei eletä 100-300 henkilön yhteisöissä. Ja kannattaa muistaa, että tuollaisia pieniä yhteisöjä on ollut pääasiassa aika kauan sitten, jolloin parisuhdekäsityskin oli täysin eri.

Ovatko nuo mainitsemasi kokeet tieteellisesti päteviä? Voisitko laittaa linkin tällaisiin tutkimustuloksiin? 50% kuulostaa aika suurelta määrältä.

Mutta vaikka ihmisellä olisi tietoisia tai alitajuisia vaatimuslistoja, niin mitä sitten? Saahan sitä haluta ja toivoa mitä tahansa. Sitten, jos toivotunlaista kumppania ei löydy, joko elellään yksin tai sitten laaditaan uudenlaiset alitajuiset vaatimuslistat. Sellaista se elämä on.

Mikään pakko ei ole pariutua. Ja jos jotakuta ei kiinnosta kokeilla, olisiko joku lähtökohtaisesti suhdemielessä epäkiinnostava tyyppi kuukausien asumiskokeilun jälkeen sittenkin ihan kiva kumppani, niin sitten häntä ei kiinnosta kokeilla tätä. Onhan siinä iso mahdollisuus myös siihen, että hukkaa elämästään kuukausia eikä sittenkään kiinnostu toisesta seksuaalisessa mielessä saati romanttisesti.

Mutta mitä sinä siis ehdotat? Ehdotatko, että epäkiinnostavan treffikumppanin kanssa käydään yksien treffien sijaan useammilla treffeillä? Vai ehdotatko, että suhteita aloitettaisiin niidenkin kanssa, joista ei oikeasti olla kiinnostuneita?

Tai jos ihmisellä on vaatimuslistallaan vaikka samanlaiset elämänarvot, samantyyppinen huumorintaju, samanlainen maailmankatsomus, samanlaiset toiveet parisuhteelta ja esim. lapsien hankkimisesta, jotain samoja kiinnostuksenkohteita, seksuaalinen yhteensopivuus ja itseä miellyttävä ulkoinen olemus, niin pitäisikö tästä "vaatimuslistasta" nyt luopua, jotta kumppaniksi kävisi sellainenkin, jonka kanssa nämä mainitut eivät osu yksiin?

Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?

Lue lisää

Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua.

"Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?"

Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä.

12121212121212 kirjoitti:

Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua.

"Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?"

Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä.

Lue lisää

Yhyyy nyyh kyynel. Kun minä en saa naista niin sitten kaikki asiat pitää muuttaa minun mieleisekseni, tältä sinä pikkukakkonen kuulostat.

A.Palstamäki kirjoitti:

Asiahan ei mulle kuulu, mutta..

parisuhteet syntyvät käsittääkseni etupäässä sisäpiireissä, ei niinkään satunnaistuttavuuksien kanssa. Ihmiset joilta puuttuu aktiivinen seuraelämä jossain tutussa viiteryhmässä, ovat käsittääkseni todennäköisimpiä yksin jääviä.

Ehkä ei kannata laatia pakkolakeja parisuhteiden solmimiseksi, mutta ihmiset joille seuranhaku esim. baareista ei oikein suju, niin jotakin harrastuksia kehiin joissa joutuu väkisinkin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Lue lisää

Sinänsä hyvä ohje, mutta ei niin tehokas kuin voisi kuvitella.

Minun sukupolvellani ja nuoremmilla naisilla on selkeämmin ajatus että pariutumisaika- ja paikka rajataan erilleen muusta elämästä. Harrastuksissa ollaan harrastamassa eikä pariutumassa. Sama pätee kauppaan, saliin, linja-autoon ym tilanteisiin. Parin löytämisen pitää tapahtua baarissa, Tinderissä, ym.

Myös tunnettu AMOG-ilmiö (alpha male of the group) aiheuttaa vaikeuksia. Mies jolla ohje on suunnattu tuskin on sosiaalinen briljeeraaja joka "ottaa tilanteen haltuun" ja saa kaikkien naisten katseet kääntymään häneen päin.

Useakin tuntemani ei-komea ja ei-suosittu mies on myös maininnut että jotta tapaisi riittävästi naisia joiden joukosta löytäisi sen yksisarvisen jonka miesmaku poikkeaa riittävästi enemmistöstä, pitäisi olla _todella_ aktiivinen seuraelämä.

Föslfllr kirjoitti:

Yhyyy nyyh kyynel. Kun minä en saa naista niin sitten kaikki asiat pitää muuttaa minun mieleisekseni, tältä sinä pikkukakkonen kuulostat.

Hämmästyttävää kuinka palstalla ei ole vieläkään tajuttu miksi minuun kohdistuvat ad hoc-hyökkäykset eivät osu maaliin.

Ne kylläkin todistavat sen ettei niiden käyttäjällä ole esittää vasta-argumentteja. Ymmärrän helposti miksi. Tämä ei ole henkilökohtainen loukkaus tai yritys vähätellä tekstejäsi, enemmänkin kyse on minun argumenttieni vakuuttavuudesta.

12121212121212 kirjoitti:

Sinänsä hyvä ohje, mutta ei niin tehokas kuin voisi kuvitella.

Minun sukupolvellani ja nuoremmilla naisilla on selkeämmin ajatus että pariutumisaika- ja paikka rajataan erilleen muusta elämästä. Harrastuksissa ollaan harrastamassa eikä pariutumassa. Sama pätee kauppaan, saliin, linja-autoon ym tilanteisiin. Parin löytämisen pitää tapahtua baarissa, Tinderissä, ym.

Myös tunnettu AMOG-ilmiö (alpha male of the group) aiheuttaa vaikeuksia. Mies jolla ohje on suunnattu tuskin on sosiaalinen briljeeraaja joka "ottaa tilanteen haltuun" ja saa kaikkien naisten katseet kääntymään häneen päin.

Useakin tuntemani ei-komea ja ei-suosittu mies on myös maininnut että jotta tapaisi riittävästi naisia joiden joukosta löytäisi sen yksisarvisen jonka miesmaku poikkeaa riittävästi enemmistöstä, pitäisi olla _todella_ aktiivinen seuraelämä.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin ettei sosiaalisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen solmita aktiviteeteissa jossa ei itse toiminnan ohessa ole edes puhekontaktia toisiin, mutta onhan maailmassa kaikensortin sosiaalista harrastustoimintaa.

Ei kukaan päätä rakastua ihmiseen jonka kanssa on mukana esim. jossain järjestötoiminnassa, mutta sitäkin tapahtuu.

12121212121212 kirjoitti:

Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua.

"Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?"

Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä.

Lue lisää

Vaikuttaa kyllä sun puheet taas tyypilliseltä ätmien valitukselta, jossa yritettäisiin vaan kannustaa naisia tyytymään niihin huonompiin miehiin ja sellaisiin, joiden kanssa he eivät vältämättä edes haluaisi mitään parisuhdetta, eli suoraan sanottuna ätmeihin.

Sanoisin kyllä että nykyinen parisuhdekulttuuri on oikein hyvä ja toimiva, kun ihmisillä täytyy olla oikeus valita itse puolisonsa ja nykyisessä systeemissä ihmiset kyllä löytävä toisensa.

12121212121212 kirjoitti:

Sinänsä hyvä ohje, mutta ei niin tehokas kuin voisi kuvitella.

Minun sukupolvellani ja nuoremmilla naisilla on selkeämmin ajatus että pariutumisaika- ja paikka rajataan erilleen muusta elämästä. Harrastuksissa ollaan harrastamassa eikä pariutumassa. Sama pätee kauppaan, saliin, linja-autoon ym tilanteisiin. Parin löytämisen pitää tapahtua baarissa, Tinderissä, ym.

Myös tunnettu AMOG-ilmiö (alpha male of the group) aiheuttaa vaikeuksia. Mies jolla ohje on suunnattu tuskin on sosiaalinen briljeeraaja joka "ottaa tilanteen haltuun" ja saa kaikkien naisten katseet kääntymään häneen päin.

Useakin tuntemani ei-komea ja ei-suosittu mies on myös maininnut että jotta tapaisi riittävästi naisia joiden joukosta löytäisi sen yksisarvisen jonka miesmaku poikkeaa riittävästi enemmistöstä, pitäisi olla _todella_ aktiivinen seuraelämä.

Lue lisää

"Sinänsä hyvä ohje, mutta ei niin tehokas kuin voisi kuvitella.

Minun sukupolvellani ja nuoremmilla naisilla on selkeämmin ajatus että pariutumisaika- ja paikka rajataan erilleen muusta elämästä. Harrastuksissa ollaan harrastamassa eikä pariutumassa. Sama pätee kauppaan, saliin, linja-autoon ym tilanteisiin. Parin löytämisen pitää tapahtua baarissa, Tinderissä, ym.

Myös tunnettu AMOG-ilmiö (alpha male of the group) aiheuttaa vaikeuksia. Mies jolla ohje on suunnattu tuskin on sosiaalinen briljeeraaja joka "ottaa tilanteen haltuun" ja saa kaikkien naisten katseet kääntymään häneen päin.

Useakin tuntemani ei-komea ja ei-suosittu mies on myös maininnut että jotta tapaisi riittävästi naisia joiden joukosta löytäisi sen yksisarvisen jonka miesmaku poikkeaa riittävästi enemmistöstä, pitäisi olla _todella_ aktiivinen seuraelämä. "

Mutta kuitenkin suurin osa pariutuu jotain muuta kautta - työn, opintojen, harrastusten, kavereiden/tuttujen... Toki on niin, että esim. Tinderissä lähtökohtaisesti kaikki etsivät seuraa, ja sitten taas jossain harrastuksissa ja töissä yms on aina ihmisiä, jotka eivät etsi ja joita ei deittailu just nyt kiinnosta. Mutta vaikka mainittuihin paikkoihin ei mennä sillä ajatuksella, että siellä ehkä löytää jonkun, niin nuo ovat juuri niitä paikkoja, joissa kiinnostus toiseen voi syntyä - vaikka sitten ajan kanssa - jos omassa elämässä asiat ovat otollisia suhteelle.

Nimenomaan niille vähemmän sosiaalisille ja ujoille nuo paikat ovat hyviä kumppanin löytämiseen, kun ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta tuntemattomaan hetkessä, vaan voi tutustua rauhassa, rentoutua itsekin ja voi ajan kanssa näyttää ne parhaat puolensa.

Ja mitä oikein tarkoitat sillä, että pitäisi olla mies, joka saa kaikkien naisten katseet kääntymään? Eikö tässä ollut kyse parisuhteen löytämisestä - siihen lienee riittää, että saa yhden naisen kiinnostuksen heräämään. Ei kai sitä tarvitsekaan yrittää iskea koko joogaryhmää, kai se riittää, jos yksi itselle sopiva ja kiinnostava löytyy?

Mutta taas kerran kysyn, että jos kerran niin baarit ja tinderit, harrastukset ja muut sosiaaliset tilanteet ovat kaikki huonoja kumppanin löytämiseen, niin MISTÄ se sitten muka pitäisi löytää? Jossainhan siihen naiseen pitää voida tutustua. Jos kerran baari ei käy, deittisivut eivät käy, ja jos sosiaaliset tilanteetkin tökkivät, niin eikö silloin kuitenkin olisi syytä yrittää ottaa edes joku näistä areenoista haltuun sillä lailla, että pystyisi tutustumaan ihmisiin? Ei sitä voi naisiakaan kaikesta syyttää - naisia nyt kuitenkin noissa kaikissa paikoissa on, joten on se vähän itsestäkin kiinni.

Ja kaikki eivät muuten edes tykkää tutustua miehiin baarissa. Esim. itse en ole KOSKAAN tutustunut kehenkään baarissa. Myös tuttavapiirissäni vain harva on tavannut kumppaninsa baarissa, ja sekä sitä että netissä tapaamista vähän jopa häpeillään tai naureskellaan - joten toisin kuin sinä arvelet, ihmiset oikeastaan pitävät parempana juuri sitä parinhakuun liittymättömissä paikoissa tutustumista.

12121212121212 kirjoitti:

Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua.

"Oletan, että sinulla on jokin ratkaisuehdotus, jos kerran nykyinen tilanne on mielestäsi huono. Mikä sinun ehdotuksesi siis on?"

Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä.

Lue lisää

"Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua."

Meistä toinen on ollut pikkutyttö ja nuori tyttö, toinen ei. Ja minä kyllä (entisenä nuorena tyttönä) sanoisin, että nimenomaan tytöille ja naisille on tarjoiltu hyvin parisuhdekeskeistä ajattelutapaa. Ja itse asiassa on kyllä opetettu suhtautumaan poikien ja miesten epätäydellisyyteen hyvinkin ymmärtäväisesti.

Siitä olen samaa mieltä, että yltiöromanttinen ja räjähtävien kemioiden ylikorostus ei ole hyvä asia, mutta sen purkaminen ei tarkoita sitä, että aletaan tyytyä epäkiinnostaviin miehiin. Vaan ratkaisu on yleensä sen parisuhdekeskeisyyden purkaminen. Että parisuhdetta ei enää tarjoilla elämän keskiöön.

Mutta kyllä se on ihan hyvää kehitystä, että opetetaan arvostamaan itseään sen verran, että kuunnellaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse kohteliaisuudesta mennä sänkyyn, ei tarvitse toista miellyttääkseen aloittaa suhdetta tai pysyä suhteessa jos ei itseä kiinnosta. Mutta räjähtävien kemioiden sijaan pitäisikin korostaa juuri sitä, että voi olla mieluummin vaikka yksin, jos toinen ei tunnu oikealta, ja että kannattaa valita oikeasti itselle sopiva kumppani - jonka kanssa persoonat, luonteenpiirteet, maailmankatsomus, arvot, yms osuvat yksiin ja jonka kanssa oikeasti on sitä kemiaa.

"Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä. "

Ei Suomessa koskaan ole ollut järkiliittoja samalla lailla kuin monessa muussa maailmankolkassa. Kyllä täällä on ajatuksena aina ollut se, että mennään naimisiin rakkaudesta, mutta ns. juoksujen juokseminen on kyllä perinteisesti ollut miesten juttu. En nyt oikein saa kiinni ajatuksestasi, että naisia kannustetaan parisuhteen sijaan "paneskelemaan ympäriinsä" - missä kannustetaan näin? kuka kannustaa? Ja miten niin nimenomaan naisia?

Suurin osa ihmisistä haluaa pitkäaikaisen suhteen, joten en oikein ymmärrä tuota kritiikkiäsi.

Mutta jos kuvittelet, että parisuhdekeskeisyys aiheuttaisi sen, että kaikki pariutuisivat menisivät mahdollisimman nuorina paniikissa naimisiin kenen tahansa kanssa, niin enpä usko, että niin käy. Ihmiset ovat aika parisuhdekeskeisiä nytkin, mutta se tarkoittaa juuri sitä, että halutaan itselle sopiva parisuhde, koska suhdetta pidetään niin merkittävänä asiana elämässä.

Nainen39vee kirjoitti:

"Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua."

Meistä toinen on ollut pikkutyttö ja nuori tyttö, toinen ei. Ja minä kyllä (entisenä nuorena tyttönä) sanoisin, että nimenomaan tytöille ja naisille on tarjoiltu hyvin parisuhdekeskeistä ajattelutapaa. Ja itse asiassa on kyllä opetettu suhtautumaan poikien ja miesten epätäydellisyyteen hyvinkin ymmärtäväisesti.

Siitä olen samaa mieltä, että yltiöromanttinen ja räjähtävien kemioiden ylikorostus ei ole hyvä asia, mutta sen purkaminen ei tarkoita sitä, että aletaan tyytyä epäkiinnostaviin miehiin. Vaan ratkaisu on yleensä sen parisuhdekeskeisyyden purkaminen. Että parisuhdetta ei enää tarjoilla elämän keskiöön.

Mutta kyllä se on ihan hyvää kehitystä, että opetetaan arvostamaan itseään sen verran, että kuunnellaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse kohteliaisuudesta mennä sänkyyn, ei tarvitse toista miellyttääkseen aloittaa suhdetta tai pysyä suhteessa jos ei itseä kiinnosta. Mutta räjähtävien kemioiden sijaan pitäisikin korostaa juuri sitä, että voi olla mieluummin vaikka yksin, jos toinen ei tunnu oikealta, ja että kannattaa valita oikeasti itselle sopiva kumppani - jonka kanssa persoonat, luonteenpiirteet, maailmankatsomus, arvot, yms osuvat yksiin ja jonka kanssa oikeasti on sitä kemiaa.

"Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä. "

Ei Suomessa koskaan ole ollut järkiliittoja samalla lailla kuin monessa muussa maailmankolkassa. Kyllä täällä on ajatuksena aina ollut se, että mennään naimisiin rakkaudesta, mutta ns. juoksujen juokseminen on kyllä perinteisesti ollut miesten juttu. En nyt oikein saa kiinni ajatuksestasi, että naisia kannustetaan parisuhteen sijaan "paneskelemaan ympäriinsä" - missä kannustetaan näin? kuka kannustaa? Ja miten niin nimenomaan naisia?

Suurin osa ihmisistä haluaa pitkäaikaisen suhteen, joten en oikein ymmärrä tuota kritiikkiäsi.

Mutta jos kuvittelet, että parisuhdekeskeisyys aiheuttaisi sen, että kaikki pariutuisivat menisivät mahdollisimman nuorina paniikissa naimisiin kenen tahansa kanssa, niin enpä usko, että niin käy. Ihmiset ovat aika parisuhdekeskeisiä nytkin, mutta se tarkoittaa juuri sitä, että halutaan itselle sopiva parisuhde, koska suhdetta pidetään niin merkittävänä asiana elämässä.

Lue lisää

Ongelmahan on siinä, että Suomessa ei tästäkään asiasta uskalleta puhua kasvokkain suoraan. Olisi kuitenkin syytä opettaa jo aika nuorena, mihin pariutuminen pääosiltaan perustuu (ulkonäkö, resurssit, status) sekä miten parisuhteet tyypillisesti kehittyvät (eli ero on edessä hyvin suurella todennäköisyydellä). Olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä parisuhdekeskeisyys tulisi purkaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla - vain yksilöllä ja hänen hyvinvoinnillaan on merkitystä kokonaisuudenkin kannalta. Samoin kaikenlainen satuilu "rakkaudesta" tulisi lopettaa tyystin. Sen kaltaista tunnesidettä on olemassa korkeintaan lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Kun asiat kerrottaisiin suoraan, niin ätmitkin välttyisivät enemmiltä pettymyksiltä. Esim. jos on ruma, niin jonkun velvollisuus olisi kertoa se, että tuolla ulkomuodolla tuskin tulet saamaan suhdetta, jos sellaista toivot. Sama koskee muitakin tekijöitä. Valheellisille toiveille rakennettu pariutumismarkkina tuhoaa monia ihmisiä. Toki tässä on aivan sama logiikka kuin markkinataloudessa noin ylipäätään. Pääomat kun tuppaavat kasautumaan.

Nainen39vee kirjoitti:

"Ratkaisu on se ettei tiettyjä ajatuksia tuputettaisi naisille pikkutytöstä lähtien. Tällä hetkellä naisia suorastaan kannustetaan juoksemaan juoksuja, tyytymään vain spekseiltään parhaaseen, odottamaan räjähtäviä kemioita, jne.

Kun tämä ajattelutapa on vuosien aikana sisäistetty, sen lopputuloksena joko tietoisesti tai alitajuisesti rajataan pois kumppaniehdokkaita joihin helposti voisi rakastua."

Meistä toinen on ollut pikkutyttö ja nuori tyttö, toinen ei. Ja minä kyllä (entisenä nuorena tyttönä) sanoisin, että nimenomaan tytöille ja naisille on tarjoiltu hyvin parisuhdekeskeistä ajattelutapaa. Ja itse asiassa on kyllä opetettu suhtautumaan poikien ja miesten epätäydellisyyteen hyvinkin ymmärtäväisesti.

Siitä olen samaa mieltä, että yltiöromanttinen ja räjähtävien kemioiden ylikorostus ei ole hyvä asia, mutta sen purkaminen ei tarkoita sitä, että aletaan tyytyä epäkiinnostaviin miehiin. Vaan ratkaisu on yleensä sen parisuhdekeskeisyyden purkaminen. Että parisuhdetta ei enää tarjoilla elämän keskiöön.

Mutta kyllä se on ihan hyvää kehitystä, että opetetaan arvostamaan itseään sen verran, että kuunnellaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse kohteliaisuudesta mennä sänkyyn, ei tarvitse toista miellyttääkseen aloittaa suhdetta tai pysyä suhteessa jos ei itseä kiinnosta. Mutta räjähtävien kemioiden sijaan pitäisikin korostaa juuri sitä, että voi olla mieluummin vaikka yksin, jos toinen ei tunnu oikealta, ja että kannattaa valita oikeasti itselle sopiva kumppani - jonka kanssa persoonat, luonteenpiirteet, maailmankatsomus, arvot, yms osuvat yksiin ja jonka kanssa oikeasti on sitä kemiaa.

"Koska entinen tilanne oli parempi, selkeästikin entinen malli oli parempi. Silloin naisia kannustettiin pariutumaan, ja miehiä olemaan uskollisia. Se ajatus että vanhaan aikaan liitot olivat "järkisuhteita", on naisten keksimä myytti jolla perustellaan juoksujen juoksemista ja pinnallisuutta.

En siis ole vaatimassa seksuaalisesta vapaudesta luopumista, vaan sitä ettei naisia _kannustettaisi_ käyttämään seksuaalista vapauttaan tavalla joka on myrkkyä pariutumiselle ja pitkässä juoksussa onnellisuudelle. Enemmistö ihmisistä on, tutkitusti, onnellisimmillaan vakaassa parisuhteessa. Se vähemmistö joka ei olisi edes ilman kannustusta, voisi sitten paneskella ympäriinsä. "

Ei Suomessa koskaan ole ollut järkiliittoja samalla lailla kuin monessa muussa maailmankolkassa. Kyllä täällä on ajatuksena aina ollut se, että mennään naimisiin rakkaudesta, mutta ns. juoksujen juokseminen on kyllä perinteisesti ollut miesten juttu. En nyt oikein saa kiinni ajatuksestasi, että naisia kannustetaan parisuhteen sijaan "paneskelemaan ympäriinsä" - missä kannustetaan näin? kuka kannustaa? Ja miten niin nimenomaan naisia?

Suurin osa ihmisistä haluaa pitkäaikaisen suhteen, joten en oikein ymmärrä tuota kritiikkiäsi.

Mutta jos kuvittelet, että parisuhdekeskeisyys aiheuttaisi sen, että kaikki pariutuisivat menisivät mahdollisimman nuorina paniikissa naimisiin kenen tahansa kanssa, niin enpä usko, että niin käy. Ihmiset ovat aika parisuhdekeskeisiä nytkin, mutta se tarkoittaa juuri sitä, että halutaan itselle sopiva parisuhde, koska suhdetta pidetään niin merkittävänä asiana elämässä.

Lue lisää

"Siitä olen samaa mieltä, että yltiöromanttinen ja räjähtävien kemioiden ylikorostus ei ole hyvä asia, mutta sen purkaminen ei tarkoita sitä, että aletaan tyytyä epäkiinnostaviin miehiin. Vaan ratkaisu on yleensä sen parisuhdekeskeisyyden purkaminen. Että parisuhdetta ei enää tarjoilla elämän keskiöön."

Tästä seuraa se että yhä suurempi osa naisista siirtyy suhdemarkkinoilta seksimarkkinoille, joilla vähemmistö miehistä hoitaa haaremityyliin enemmistön naisista.

Tavallinen mies kiinnostaa vain ikävuosina n. 28-40 kun hankitaan lapset ja hoidetaan elintaso riittävän hyvään kuntoon.

brtrsgsdfh kirjoitti:

Ongelmahan on siinä, että Suomessa ei tästäkään asiasta uskalleta puhua kasvokkain suoraan. Olisi kuitenkin syytä opettaa jo aika nuorena, mihin pariutuminen pääosiltaan perustuu (ulkonäkö, resurssit, status) sekä miten parisuhteet tyypillisesti kehittyvät (eli ero on edessä hyvin suurella todennäköisyydellä). Olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä parisuhdekeskeisyys tulisi purkaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla - vain yksilöllä ja hänen hyvinvoinnillaan on merkitystä kokonaisuudenkin kannalta. Samoin kaikenlainen satuilu "rakkaudesta" tulisi lopettaa tyystin. Sen kaltaista tunnesidettä on olemassa korkeintaan lasten ja heidän vanhempiensa välillä.

Kun asiat kerrottaisiin suoraan, niin ätmitkin välttyisivät enemmiltä pettymyksiltä. Esim. jos on ruma, niin jonkun velvollisuus olisi kertoa se, että tuolla ulkomuodolla tuskin tulet saamaan suhdetta, jos sellaista toivot. Sama koskee muitakin tekijöitä. Valheellisille toiveille rakennettu pariutumismarkkina tuhoaa monia ihmisiä. Toki tässä on aivan sama logiikka kuin markkinataloudessa noin ylipäätään. Pääomat kun tuppaavat kasautumaan.

Lue lisää

Pitkälti noin. Miehistä enemmistö opetetaan yritteliäiksi ja toiveikkaiksi, jotta he tavoittelisivat prinsessaansa jolle on puolestaan opetettu että ethän vain tyttö myy nuoruuttasi ja seksuaalisuuttasi liian halvalla jollekin tavispojalle.

Alle 18v sukupolvi, kiitos esim. netin, alkaa olemaan perillä asioista. Käsitteet alfamies/betamies, tasoluokitukset, elämänvaiheteoria jossa paneskellaan alfojen kanssa ja hankitaan beta elättäjäksi, PUA, jne ovat vakiaiheita 15-16v poikien suosimilla palstoilla.

Jos naiset yhä haluava - lopulta - perheunelmansa, on mahdollista ja pitkässä juoksussa toivottavaa että miehet toimivat samalla itsekkäällä asenteella kuin naisetkin eivätkä lähde ylipainoa keränneen 28-vuotiaan entisen baarisinkkuilijan matkaan.

Sulla on oikea asenne, suhteet on perseestä.

A.Palstamäki kirjoitti:

Sulla on oikea asenne, suhteet on perseestä.

Eivät ne ole, mutta eivät ole vain minun juttuni. Katsoo tuttavia, miten miehet pöytää ja juoksee muiden naisten perässä oli sitten kiltti nörtti tai muu. Kiitos ei:)

Höslskd kirjoitti:

Eivät ne ole, mutta eivät ole vain minun juttuni. Katsoo tuttavia, miten miehet pöytää ja juoksee muiden naisten perässä oli sitten kiltti nörtti tai muu. Kiitos ei:)

Ei ne naiset ole sen kummempia, ei miehet keskenään harrasta seksiä.

Höslskd kirjoitti:

Eivät ne ole, mutta eivät ole vain minun juttuni. Katsoo tuttavia, miten miehet pöytää ja juoksee muiden naisten perässä oli sitten kiltti nörtti tai muu. Kiitos ei:)

Naiset ovat tuossa erittäin hyvin kunnostautuneita. Katsoo sitten missä vain naisten käyttäytymistä.

Hyvin sanottu:) näinpä se menee.

Lieksassa naiset myötäilee monikulttuurisuuskulttia ja miehet vastustaa. Miehet ovat siis naisten silmissä "rasisteja" ja eivät siten kelpaa. Eikä varmaan miehillekään kelpaa nämä mamupatjat.

jaettukansa kirjoitti:

Lieksassa naiset myötäilee monikulttuurisuuskulttia ja miehet vastustaa. Miehet ovat siis naisten silmissä "rasisteja" ja eivät siten kelpaa. Eikä varmaan miehillekään kelpaa nämä mamupatjat.

Lue lisää

Tuon jutun mukaan siellä ei ole kuin varattuja naisia.

Wwu kirjoitti:

Tuon jutun mukaan siellä ei ole kuin varattuja naisia.

Jaa. Kuinka yleisesti akattomuus ja rasismi kulkevat käsi kädessä? Ja kumpi tuli ensin?
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lieksan-johto-pelkaa-rasismi-voi-ryostaytya-kasista/2808880#gs.4xvSJqs