Olet vieläkin ajatuksissani...

Olimme yhdessä miltei 16 vuotta. Sinä lähdit, enkä edelleenkään tiedä todellista syytä.
Sanoin aina, että jos lähdet niin takaisin ei ole paluuta. Pidän siitä edelleenkin kiinni, sillä olen oppinut näkemään nyt vuosia eromme jälkeen sinun todellisen luonteesi. Olet narsistinen ja valehteleva, uskoin aina sinua, olin sinisilmäinen. Sinä petit minua :(

Miksi vieläkin siis muistelen sinua? Eikö olisi aika jo unohtaa?

Kasvoimme ehkä liikaakin yhteen.... koen, että petollisuudestasi huolimatta meillä oli jotain sellaista jota en voi enää uudessa suhteessa saada... ehkä se johtuu siitä, kun aloimme seurustella niin varhaisessa vaiheessa ja olimme yhdessä niin pitkään.

Kaipaan sinua joka olit joskus kauan ennen eroamme... ehkä ennen kuin menimme naimisiinkin...
Tämän päivän sinua en halua enkä kaipaa, mutta sitä entistä minääsi kyllä.

Annan eromme sinulle anteeksi, koska sinä et arvostanut minua tarpeeksi, et ollut minulle kyllin hyvä. En tajunnut sitä silloin, mutta tajuan sen nyt, kun olen päässyt eteenpäin ja elämäni toi eteeni aivan toisenlaisen puolison joka poikkeaa sinusta täysin.

Silti ajattelen mennyttä.... ehkä sitä ei saa koskaan pois minusta.... se on jäänyt kuin polttomerkkinä...