Tuulesta temmatut
Nilkkaremmeissä eivät reiät riittäneet, vöissä eivät tämänkään vertaa. Ja jos jokin oli äärimmilleen kiristettyä, niin toisaalla se toinen muu putosi löysyyttään pois päältä. Kävelimme sokkoina näkemättä savulta mitään. Hetken askelia välähtelevässä pimeydessä. Altistuneita lapsia, honteloita varsoja yön sisällä, yhden asian ihmisiä. Beauty is beyond imagination, sanottiin, ja se lausuttiin, kuin mitään ei olisikaan, ja että kuin suunnaton uni oli vallannut mielemme meidän kaikki, emmekä näin olisi sen todellisempia kuin itse lause. Loputon rytmi loputtomassa yössä. On mahdotonta sanoa, mistä alan ja mihin ulotun. Olen kaikkialla enkä juuri missään.
En ole pitkään aikaan nukkunut yhdeksää tuntia heräämättä yöllä kertaakaan. Yleensä nukun kuin kissa. Kissa herättyään ei näytä nukkuneelta. Kissan kasvot eivät väsy. Ne eivät käy toisaalla, koska mitään toiseutta ei kissalle ole. Heidän unensa on valvovan unta, samojen silmien kuvakerrontaa, joka perustuu tosiasioihin ja faktoihin. Epäilen, että me emme näe unta, koska todellisuus on sellaiseen liian väkevä, rikas ja tyhjiöissään poikkeuksettoman tylsä. Tämän vuoksi voimme tuijottaa seinää loputtomalta tuntuvia ajanjaksoja ilman näkyvää ahdistusta. Seinät elävät. Ne ovat musiikkia olennolle, joka ei ole toisaalla, vaan täällä. Sama saalistaessa.
Vasta silloin, kun pillu alkaa purra reittä ja vastustamaton pakko ajaa raottamaan raajat toisistaan, ahmimaan itseensä asioita, niin tulee huomanneeksi, ettei mikään ole muuttunut olemisen keskimmäisessä pakossa. Antautuminen tässä valossa on absoluuttinen voitto, koska ihmisen ulkopuolella ei ole mitään. Ihmisen pinnalla ja sisällä voi olla jotain, mutta hänen ulkopuolellaan ei ole mitään, kunnes joku sieltä tämän sisimpään osuu. Ennen tätä tilaa elämme itsessämme keskustellen itsemme kanssa itseemme liittyvistä asioista. Viihdymme erinomaisesti itsemme kanssa, sillä se harvoin on erimieltä kanssamme.
(naurua)
Poikkeuksellisesti lisään tähän luultavasti koko netin historian karmeimman vähiten katsellun setin erilaisia "juttuja", joita markkinoidaan erilaisilla "jutuilla".
Aivan käsittämättömän kauheaa paskaa.
https://www.youtube.com/watch?v=bRxZUZwK4ko
Nilkkaremmeissä eivät reiät riittäneet, vöissä eivät tämänkään vertaa. Ja jos jokin oli äärimmilleen kiristettyä, niin toisaalla se toinen muu putosi löysyyttään pois päältä. Kävelimme sokkoina näkemättä savulta mitään. Hetken askelia välähtelevässä pimeydessä. Altistuneita lapsia, honteloita varsoja yön sisällä, yhden asian ihmisiä. Beauty is beyond imagination, sanottiin, ja se lausuttiin, kuin mitään ei olisikaan, ja että kuin suunnaton uni oli vallannut mielemme meidän kaikki, emmekä näin olisi sen todellisempia kuin itse lause. Loputon rytmi loputtomassa yössä. On mahdotonta sanoa, mistä alan ja mihin ulotun. Olen kaikkialla enkä juuri missään.
En ole pitkään aikaan nukkunut yhdeksää tuntia heräämättä yöllä kertaakaan. Yleensä nukun kuin kissa. Kissa herättyään ei näytä nukkuneelta. Kissan kasvot eivät väsy. Ne eivät käy toisaalla, koska mitään toiseutta ei kissalle ole. Heidän unensa on valvovan unta, samojen silmien kuvakerrontaa, joka perustuu tosiasioihin ja faktoihin. Epäilen, että me emme näe unta, koska todellisuus on sellaiseen liian väkevä, rikas ja tyhjiöissään poikkeuksettoman tylsä. Tämän vuoksi voimme tuijottaa seinää loputtomalta tuntuvia ajanjaksoja ilman näkyvää ahdistusta. Seinät elävät. Ne ovat musiikkia olennolle, joka ei ole toisaalla, vaan täällä. Sama saalistaessa.
Vasta silloin, kun pillu alkaa purra reittä ja vastustamaton pakko ajaa raottamaan raajat toisistaan, ahmimaan itseensä asioita, niin tulee huomanneeksi, ettei mikään ole muuttunut olemisen keskimmäisessä pakossa. Antautuminen tässä valossa on absoluuttinen voitto, koska ihmisen ulkopuolella ei ole mitään. Ihmisen pinnalla ja sisällä voi olla jotain, mutta hänen ulkopuolellaan ei ole mitään, kunnes joku sieltä tämän sisimpään osuu. Ennen tätä tilaa elämme itsessämme keskustellen itsemme kanssa itseemme liittyvistä asioista. Viihdymme erinomaisesti itsemme kanssa, sillä se harvoin on erimieltä kanssamme.
(naurua)
Poikkeuksellisesti lisään tähän luultavasti koko netin historian karmeimman vähiten katsellun setin erilaisia "juttuja", joita markkinoidaan erilaisilla "jutuilla".
Aivan käsittämättömän kauheaa paskaa.
https://www.youtube.com/watch?v=bRxZUZwK4ko
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yleisin tyylihän on juuri tämä että sulla on jotain sanottavaa, ja sitten markkinoit sen rinnoillasi, puolialastomalla älylläsi tai perseelläsi.
Olen oudosti niputtamaisillani nämä kaikki markkinointikeinot samaksi setiksi hype-hubaa.
(reps)
Mjoo
Naisen ongelma on seksi. Olen miehenä siitä täysin varma. Nainen on nopeimmin käytettävissä oleva seksuaalinen kertakäyttötuote, jonka tiedän. Mielestäni naisen ainoa pakoreitti pois tästä ongelmasta on hänen sisäisten seksuaalisten halujen nollaaminen, ja ulkoisen seksuaalisuuden korostaminen. On jo puolet seksistä se että näyttää sietämättömän pantavalta, sillä se tuntuu naisen munissa asti. Olla läsnä, on osa seksuaalisuutta - sekä ulkoista että sisäistä.
Keskustelimme jotain joutavaa ja söimme pari paahtoleipää. Minusta tämän kyseisen naisen käsitys itsestään ei kohdannut omaani. Kahvi on laimeaa. Olen tottunut hieman värikkäämpään ja vahvempaa menoon. Olla ja ei olla. Jotain tuollaista. Sellainen on lähes masentavaa, että ei tiedä mihin oma seksuaalisuus yhden vaivaisen yön jälkeen katoaa.
(reps)
Mjaa-a
Istuessani raitiovaunussa ja matkustaessani halki kaupungin, en ajatellut juuri mitään. Elämä oli muuttunut sisäisistä pohdinnoista ulkoisiksi kuviksi. Minä olin sanana täysin tyhjä ja olematon, ja asiat tämän fokuksen ympärillä nousivat kirkkaina esiin. Näin kaiken, ja jopa koin näkemäni.
Ajatella.
(reps)
Yrittäessäni ajatella tuota kohtaamista, niin ymmärsin äkkiä olevani kuin kuplan sisällä tunnustelemassa ulkoista maailmaa, jossa tapahtunut oli. Se oli ällistyttävän kaukana. Se tuntui olevan niin kaukana, että se lakkasi käytännöllisesti katsoen olemasta olemassa. Oikeastaan siitä jäi jäljelle vain mikroskooppisia pätkiä, jotak olivat omia mielikuviani toisesta ihmisestä, erilaisia välähdyksiä, jotka koostuivat silmien katoavista liikkeestä ja ihmiskasvojen muutamista asennoista. Naurua.
Itse seksi ei ollut juuri mitään, ei alastomuus siinä, tai toisen ihmisen tuntu. Se kaikki oli nivoutunut omaksi vartalokseni, joka viihtyi hetken autiudessa mielihyvän yksityisessä puutarhassaan.
Sitten se kaikki katosi.
(hihitystä)
Miettiessäni mitä aamutakkinainen kahvipöytänsä äärellä teki, niin näin hänet lukemassa päivän lehteä, jonka hän oli poiminut lattialta minulle ovea avatessaan.
Olin täysin varma, että minut oltiin jo unohdettu. En voinut olla mistään asiasta niin varma, kuin tästä. Minä ja olemukseni nimittäin liityimme hänen seksuaalisuuteensa, jollaista hän ei tällä hetkellä halunnut kohdata.
Se oli seksuaalisesti vapaa tila, kun joi aamukahvia ja luki lehteä. Se oli eräänlainen manifesti, jonka pointteja olivat aivan toisenlaiset asiat, kuin naiseus sen seksuaalisessa mielessä. Mies ei voinut tätä käsittää, joten olin jollain tavalla äärimmäisen harvinainen mies siinä mielessä, että tämän ymmärsin.
(hirn)
Tämä varmaan johtuu korkeasta älykkysosamäärästäni.
Ehkä myös komeuteni on osasyy.
(reps)
Mielestäni juuri sillä rajapinnalla, jossa naisen oikeasti voi kohdata, ei voida tuntea ei tämän seksuaalisuutta - tai sen vetovoimaa, eikä tämän vastakohtaa, välinpitämättömyyttä ja suoranaista vastenmielisyyttä.
Siinä rajapinnalla nainen yleensä on kuin kotonaan. Se on ohut viiva se, lähes näkymätön, olematon ja haihtuva.
Millähän ihmeen tavalla tuota häilyväistä olomuotoa kuvailisi, tai mihin sitä vertaisi?
Jos ottaa intuitiivisesti esiin "sujuvan keskustelun tuoman hyvänolon tunteen", niin ollaan jo aika lähellä sitä, mitä tarkoitan.
Keskustelu näet on lähes koko todellisuus kaikenlaisen "vähemmän oleellisen" ympärillä.
(hirn)
Kieltämättä toisinaan minun on visuaalisena ihmisenä hankala päästä tällaiseen moodiin, jos vastapuoli nyt sattuu olemaan varsin itsetiedostava ja seksuaalisesti vahva nainen.
Tällaiset tapaukset nimittäin osaavat sulkea aivotoiminnastaan osia, jotka vaikuttavat muodostettuihin lauseisiin, eli kukyyn ajatella. Kysymys on läheinnä keskittymiskyvystä ja itsensä ulkoisen olemuksen unohtamisesta tilanteessa, jossa siitä olisi (tai on) valtavaa etua itse keskstelussa.
Mutta keskustelu on olennaisin osa-alue. Jos seksuaalisesti itsetiedostava nainen hoksaa, että toisella ei pysy puikot käsissä, niin siitä on vaikea jatkaa eteenpäin.
He yleensä hallitsevat kaikkea tapahtuvaa. Sellainen on varmaan varsin surkea tilanne heidän itsensä kannalta.
(reps)
Ei vittu mun on pakko hakea röökiä ja bisseä.
Pitkät viikonloput ovat toisinaan varsin pitkiä.
(hirn)
Alusta ja lopusta tuli mieleeni nahkapaska..
Jos loppuu reiät, osta nahkapaska. Osta, osta, saat reiän kaupan päälle.
Mitä aineita donna käytät, painu vittuun
Mjoo
Ajattelin esitelmöidä ikuisuustrendistä, mutta oikeastaan se menee samalla tässä, eikä tarvitse niin laajalti esitelmöidä.
Blondi, jolla on valkoinen paitapusero, jonka pari ylintä nappia ovat auki, ja jolla on takapuolensa suojana nitisevä tuontiminari, josta ulos ojentuvat pitkät domestic sääret, sekä punainen huulipuna törröhuulillaan, ei ole koskaan pois muodista, kun hän hieman hämillään tai vaivaantuneena katselee omien rintojensa väliin, jonne voisi hukuttaa hyvin... hyvin pienen ihmisen.
Jätä hiukset vapaiksi ja rentoudu.
(hirn)
Mjaa
Mun mielestä reidet tulevat ensin ulos minarista, sitten vasta sääret.
Todella vaikea kielikuva.
(reps)
Pääosan elämästään nainen katselee ihmisten silmiin, sitten uniinsa ja muihin ikkunoihin.
Lopun aikaa hän suurinpiirtein katselee omia käsiään ja jalkojaan.
(persnaurut)