En ota itsestänikään selvää!

Moikka kaikki. Saattaa tulla pitkä vuodatus mutta toivottavasti jaksaisitte lukea. :-)

Kerron ensiksi hieman itsestäni. Olen 24-vuotias nainen ja olen seurustellut elämäni aikana vain kaksi kertaa. Ensimmäinen mies oli täysin mielenhäiriöinen ja satutin suhteella itseäni aika pahasti. Minua on koulussa kiusattu ylipainoni ja ujouden takia. Olin aika masentunut silloin ja se masennus heijastuu elämässäni toisinaan edelleenkin. Tapasin tämän "mielenvikaisen" miehen kaverini kautta. En uskaltanut tehdä sitä kasvokkain, joten pyysin kaveriltani miehen numeron ja kirjoitin hänelle tekstiviestin. En tuntenut miestä hyvin tällöin ja olin onnellinen kun sain vastauksen mieheltä ja tapasimme. Olin töysin idiootti, koska en tutustunut mieheen aiemmin ennen kuin aloin elätellä toiveita hyvästä parisuhteesta.

Muutaman treffin jälkeen mies jo näytti oman suoran luonteensa ja käski minun alkaa laihduttamaan koska olen hirveän lihava. Loukkaannuin miehen tavasta ilmaista asia mutta en suuttunut siitä. Totta kai tiesin itsekin, että olin lihava. Olin kuitenkin mustasukkainen miehestä ja pelkäsin jatkuvasti että hän tykkää joistakin muista naisista. Mielessäni ajattelin kaikenlaista itsestäni. Se sai itsetuntoni laskemaan aika rajusti. Otin kuitenkin sanoista vaarin ja aloitin hirveän laihdutuskuurin. En syönyt juurikaan mitään ja olin iloinen kun paino laski todella nopeasti. Laihdutuksen myötä myös rintani katosi ja meni pilalle täysin. Ne ovat nykyisin kuin kärpäslätkät sekä vatsani roikkuu kuin tyhjä säkki. Mies kommentoi siitä minulle mikä satutti kuin puukonisku sydämeen. Sekä pyysi minua hankkimaan silikonit. Seurustelin tämän hirviön kanssa kokonaisen vuoden jolloin jotain tapahtui minussa ja sanoin miehelle että painuu elämästäni h-ttiin. Olin surullinen, masentunut ja yksinäinen. Olin ihastunut tähän mieheen sen komean ulkonäkönsä takia. Sitten se olikin niin inhottava ihminen. Sain kuulla ulkonäköaiheiden lisäksi myös siitä kuinka henkeni haisee, olen tyhmä eikä hän kehtaa näyttää minua kavereilleen.

Elin aikamoisessa itsesäälissä hetken mutta rohkenin kuitenkin (kaverini avulla) lähestymään yhtä miestä. Tämän miehen kanssa olemme nyt olleet kohta vuoden yhdessä ja hän on komea, ystävällinen, erittäin avulias, empaattinen ja ihana. Meillä on kuitenkin ollut nyt riitaa melko paljon, koska sain kuulla että hän petti minua yhden hyvän päivän tuttuni kanssa. Tapauksesta on kulunut ainakin puoli vuotta. Mies vannoo, että se oli vain yksi kerta. Olen tästä tutustanikin yrittänyt saada irti tietoa, jota ei vielä ole ilmennyt. Ehkä se olikin vain se yksi kerta, humalassa.

Kiusaamistaustani sekä hirveän vartalon takia en uskalla harrastaa seksiä enkä muutenkaan olla ilman vaatteita. Muuten olen ihan tyytyväinen kasvoihini meikattuna. Minulla on varmasti todella huono itsetunto, mutta ajattelen niin että haluaisin olla kaunein ja haluttavin nainen tämän miehen elämässä. Eihän se todellakaan niin ole. Mutta minusta on inhottavaa, että mieheni alentuu pettämään minua. Tiedän, että tyydytys on jostain haettava koska minä en uskalla harrastaa seksiä inhottavan vartaloni takia. Mutta minusta on väärin olla yhdessä, jos tyttöystävä ei miellytä. Se on surullinen totuus, mutta en kelpaa kenellekään. Kukaan ei kiihotu tällaisesta vartalosta mikä minulla on. Se on ongelma. Haluaisin että olisin haluttava oman mieheni silmissä, ettei hän katsele sillä silmällä muita.

Eroa olen ehottanut, koska en ole valmis seurusteluun. Mies ei millään haluaisi päästää minua menemään ja hän on ihan hirveän surullinen edes ajatuksesta ettemme seurustelisi. Olen monta kertaa miettinyt että hän on minun kanssa siksi koska olen ns. helppo. Hän on joskus itsekin ollut epävarma itsestään eikä hänellä pitkään aikaan ennen minua ollut kumppania. Mies vannoo, ettei halua ketään muita kuin minua koska rakastaa minua. Minäkin rakastan häntä enkä haluaisi menettää häntä. Mutta tällä vartalolla ei vain voi seurustella. Olen myös erittäin mustasukkainen ihminen. Otimme vähän aikaa sitten paussin. Sinä aikana mietin mitä todella haluan elämältä, mitä minä teen, kuka minä olen. Ja sinä aikana olin erittäin mustasukkainen jopa siitä, että näin miehen puhuvan jollekin naiselle. Vain puhuvan. Emmekä oikeastaan ollut edes yhdessä silloin!

Olen umpikujassa. En uskalla seurustella, enkä oikeastaan haluakaan. Mutta en myöskään halua olla erossa tästä miehestä koska hän on niin ihana. Kuvitelmissani olisin kaunis ja haluttava nainen, ja meillä olisi kaikki hyvin. Mutta todellisuudessa olen ruma enkä uskalla edes käydä suihkussa miehen läsnä.