Suomen Valpolla oli seurannassaan kuulema jopa puoli miljoonaa kansalaista ja innokas ja laaja tiedottajajoukko käytössään. Näin oli tilanne aina syksyyn 1944 saakka.
Sen jälkeen ilmiantojen perusteella vangitut vapautettiin, lukuunottamatta tietysti niitä, jotka oli teloitettu tai kuolleet huonoon kohteluun.
Sen jälkeen ilmiantojen perusteella vangitut vapautettiin, lukuunottamatta tietysti niitä, jotka oli teloitettu tai kuolleet huonoon kohteluun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tottakai näin on jos Pravdassa niin lukee. Stalin oli tosiaan ihan oppipoikanen, Valpon käsissä kuoli ainakin 100 miljoonaa suomalaista. Ja Viipurikin kuuluu oikeesti ryssille. Ja Anni-Ketaletta ei ole taaskaan nukuttanut, kun niin huimia ajatuksia tullut päähän. Niistä saadaan nauttia koko kansa :)
Tiltu ylistää vuoden 1944 JÄLKEISTÄ Valpoa? Todellisuus oli hieman toinen:-D
Valvontakomission johtaja Andrei Ždanov yhdessä kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon kanssa sopi muutoksista Valtiollisen poliisin organisaatiossa 26. tammikuuta 1945. Uudeksi päälliköksi tuli Otto Brusiin, lähellä kommunisteja ollut entinen sosialidemokraatti. Jo tätä ennen henkilökuntaa oli poistunut omasta aloitteestaan noin 15 prosenttia. Tämän johdosta edellinen sisäministeri Kaarlo Hillilä ilmoitti hallituksen iltakoulussa 3. tammikuuta, että ”valtiollinen poliisi on nyt puhdistettu”. Nämä toimet eivät kuitenkaan vakuuttaneet Ždanovia.
Brusiinin päällikköaikana 26. huhtikuuta 1945 – 10. tammikuuta 1946 erotettiin Valposta paljon aiempaa henkilökuntaa, joka korvattiin kommunisteilla ja muilla neuvostomielisillä. Kaikki osastopäälliköt vaihdettiin. Vakansseista 40 prosenttia täytettiin kommunisteilla tai kansandemokraateilla. Joka kymmenes henkilökuntaan kuuluva oli saanut aiemmin tuomion joko maan- tai valtiopetoksesta, ylimmästä päällystöstä heitä oli joka kolmas. Brusiinin päällikköaikana palvelukseen otettiin myös lähes 80 henkilöä, joilla oli takanaan rikoksista saatu vankeustuomio. Henkilökunnan määrää kasvatettiiin rajusti.
Henkilökunnan kokemattomuuden vuoksi Valpo II:n toiminta oli epävarmaa ja se korostui tutkittavien juttujen laajuuden vuoksi, esimerkiksi asekätkentäjutussa oli tuhansia osallisia. Vielä epäpätevyyttäkin merkittävämpi tekijä oli, että Valpo jäi omaksi saarekkeekseen eikä sille toisin kuin edeltäjälle löytynyt tukea oikeuslaitoksesta tai virkakoneistosta.
Brusiinin jälkeen Valpossa toimi useita lyhytaikaisia päällikköjä. Organisaation tosiasiallisena johtajana maaliskuuhun 1947 asti toimi ylimääräiseksi osastopäälliköksi nimitetty SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen, joka puolueen sisäisistä syistä joutui eroamaan 1947. Lyhyen aikaa Valpon johtajana toiminut Hanno J. Kunnas vahvisti Aaltosen vahvan aseman Valpon toimintaa tutkineen Ahlbäckin komitean kuulustelussa. Tutkinta johti sittemmin Brusiinin ja eräiden muiden Valpon henkilöiden asettamiseen syytteeseen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Tilanne Valpossa alkoi rauhoittua vasta 1. tammikuuta 1948 Erkki Tuomisen tultua Valpon päälliköksi ja Risto Höltän apulaispäälliköksi.