Ensimmäinen päivä lumisadetta ja nyt jo muistan sen tutun masennuksen. Se fiilis, kun ulkona tulee lunta 24 tuntia putkeen, on kylmä tuuli ja pimeää puolet vuorokaudesta.
Ja sitä haluaisi tehdä jotakin eikä istua sisällä.
Mutta kaverit menee töistä suoraan kodin lämpöön nautiskelemaan naistensa kanssa. Itsehän en ole perussuomalainen kotikissa, vaan haluaisin sosiaalista menoa joka päivälle. Vaikka tekisin ulkona lumimyrskyssä yksin jotakin, olisi se aika ankeaa. Joten istun sisällä juomassa.
Semmonen bonusvitutus tähän päivään, että lumisateen luvattiin lakkaavan illaksi, mutta eipä se mihinkään lakannut.
Tuntuu että juuri tässä kotikaupungissani on joka talvi poikkeuksellisen pitkät lumisateet. Eräs nettikaveri kertoi että vastarannikolla lumi loppui jo klo 11. Täällä jatkuu.
Ja sitä haluaisi tehdä jotakin eikä istua sisällä.
Mutta kaverit menee töistä suoraan kodin lämpöön nautiskelemaan naistensa kanssa. Itsehän en ole perussuomalainen kotikissa, vaan haluaisin sosiaalista menoa joka päivälle. Vaikka tekisin ulkona lumimyrskyssä yksin jotakin, olisi se aika ankeaa. Joten istun sisällä juomassa.
Semmonen bonusvitutus tähän päivään, että lumisateen luvattiin lakkaavan illaksi, mutta eipä se mihinkään lakannut.
Tuntuu että juuri tässä kotikaupungissani on joka talvi poikkeuksellisen pitkät lumisateet. Eräs nettikaveri kertoi että vastarannikolla lumi loppui jo klo 11. Täällä jatkuu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täällä pohjoisempana ei ole satanut koko päivänä :) Pakkasta sen sijaan on ollut.
Sitä monesti mietin minkä takia täällä etelän kärjessä tulee tuota valkoista hirvitystä enemmän kuin Lapissa.
Kyllä se masentaa kun yksin joutuu elää.
Talvi on sinkulle pahinta aikaa.
Miksi?
Koska se on aikaa jolloin käydään töissä ja sen jälkeen mennään lämpimään kotiin viettämään avopuolison / perheen kanssa aikaa. Ulkona on pimeää ja on kontrastina sitä mukavampaa käpertyä sohvalle katsomaan Putousta.
Työttömällä sinkulla ei ole tuota päiväduunia eikä iltaseuraa, joten viinapullo ja ahdistus seuraa väistämättä.
Kesällä on sentään jotain toivoa.
Itseä kyllä sinkkuus jostain syystä ahdistaa enemmän kesällä kuin talvella. Toki on talven pimeys ja kylmyys ankeampaa. Olo on masentunut ja vetämätön ja sitä haluis vaan nukkua kaiken aikaa.
Lumihan juuri vähentää pimeyttä heijastamalla valoa.
Mitä saatanan mammarointia täällä on. Helvetin etelänvarikset.
Kyllä kaamosaikaan aurinko ei nouse lainkaan, ja hämärää valoa on kolmisen tuntia.
Muumit itkee.. Nyt on maisema kuin olis piimäpurkista kaadettu.. ja oksakaan ei värähdä. Toivottavasti tänä talvena pääsis hiihtämään useammin kuin kerran.
Taivas on yhtä harmaanvalkoinen kuin maa. Lentokoneesta kun katsoo, on kuin saapuisi mustavalkoiseen maahan.
Autot on ainoa väriläikkä. Ja jokunen kaulaliina..
Ai että mä rakastan vesistöjä tähän aikaan vuodesta, kun ne ei ole vielä jäässä mutta kivikoissa on lunta. Se kontrasti on hypnotisoiva. Mustaa ja valkoista. Voisin katsella ja haistella sitä maisemaa tuntikausia.
.. Noh, SuperEkstro(i)lle voi varmaan tämä aika tuottaa tuollaista.. Ja sitten joillekin muille se tuottaa KaamosRentoutta yms.. ;P
Tänään auttoi vähän kun kuvittelin että on kevät. Aurinko paistoi ja lumet sulivat. Helpottaa jos saa edes hetkeksi pienen kevätfiiliksen - muuten menee liian monta kuukautta toivottomuudessa. Lumisateessa on jotain tosi raskasta. Vesisadekin voittaa sen aina mennen tullen. Vesi on kirkasta ja juoksevaa, se löytää nopeasti uomansa ja virtaa alamäkeen. Lumi kertyy, pakkautuu, kovettuu, leijailee...ihan liikaa epämääräisyyttä muutenkin rasittuneelle ihmiselle.
Mä pidän lumen tuoksusta. Leijailusta, kasaantumisesta puiden oksille ja tuulen puhaltamista polanteista. Valoa ja varjoa, puhdasta, koskematonta, herkkää. Lumen näennäisessä rauhallisuudessa on myös petollista voimaa. Lumi suojaa ja suojelee.
Ei mulla ole mitään vesisadettakaan vastaan. Vettäkin ennemmin kuin kovaa hellettä.