Kertokaapa jämtlanninpystykorvasta

Hieman käytäntöä.
Kotona makailee vain laiskana ja on hyvää kaveria muiden koirien ja kissojen kanssa.
Metsässä haku on laaja ja voi häipyä jopa päiviksi, jos sille päälle sattuu.
Ruokien suhteen ei ole ronkeli, ja lihottaa itsensä jos antaa syödä sen minkä haluaa.
Pärjää lasten kanssa.
Lenkillä ei väsy.

Metsästysrotu, joten jonkun olis hyvä sen kanssa sitä myös harrastaa, joten hienoa että tulee metsästykseen.Liikuntaa tarvitsee paljon, päivittäin monien kilometrien lenkkejä, kunhan ensin kasvaa aikuiseksi ;)

Miksi vertasit hirvikoiraa ajokkiin?

Mulla on kohta vuoden ikäinen jämptinarttu. Viimeisen päälle hirviverinen. Lähti hirvien perään jo reilu kolmikuisena. Todella menohaluinen. Ei saa pois metsästä millään jos sinne pääsee. Ei mene mielellään veteen. Seurankipeä. Aina tunkemassa itsensä syliin jos satun istahtamaan sohvalle.

Jämpti on ulkokoira. Se ei tykkää olla sisällä ollenkaan. Sillä on niin paksu turkki että tulee kuuma. Minulla ainakin kun on syönyt sisällä niin heti se haluaa ulos viileään. Pentuna kannattaa opettaa heti sisäsiistiksi. Puruluita tai puukeppejä kannattaa antaa paljon sisällä ollessa. Se puree muuten kaikki huonekalut ja matot hajalle. Puremisvimma loppuu yleensä kun pysyvät hampaat on vaihtuneet.

Ehdottomasti tarvii paljon liikuntaa päivittäin. Pysyy pikkupentuna kyllä pihalla mutta kun hoksaa että maailma on avoinna niin se on menoa sitten, turha yrittää opettaa pihalle. Ei onnistu. :D

Ihmisystävällinen, rauhallinen ja tosi seurallinen. Paras hirvikoirarotu.

Aloittajan viesti on sen verran vanha, että pentu on jo kasvanut nuoreksi koiraksi. Mutta keskustelun lukee ehkä moni muukin jämtin ostoa harkitseva. Itsellä on kasvamassa nyt neljäs jämtti noin 25 vuoden aikana. Sekarotuinen jämti-laika on ollut myös, yks punainen pystykorva, muutama suomenajokoira ja nyt amerikan kettukoiran ja suomen ajokoiran risteytys. Tässä hieman omia huomioita:
Nykyinen pentu on elänyt ihmisten kanssa sisätiloissa ikänsä, eli osaa käyttäytyä asunnossa jo luonnostaan, ei hätäänny tai ahdisty, jos jää vaikka yksinkin sisälle. Täysin sisäsiistihän ei 3-kuinen pentu ole, mutta esim. yöt menee yhdellä välipissalla ja nukkuu noin 8 tuntia öisin. Päikkäreitä ottaa parit-kolmet.
Tämä on meillä olleista koirista heti suomenpystykorvan jälkeen kaikkein ronkelein ruuan suhteen. Minkäänlaisia nappularuokia ei ole tähän mennessä juurikaan syönyt ja juuri koskaan ei tunnu olevan kovin nälkäinen. Pentu on silti paremmin pullean puoleinen kuin liian laiha, joten syönee tarpeekseen. Koiranruuat ovat kai ihan väärän makuisia, kun makuina on kanaa, kalkkunaa, lihaa ja lohta ja ties mitä, kun makujen kai pitäisi olla kissankakka, myyränraato ja kalanperkkeet, jotka kaikki ovat suorastaan himottavan houkuttelevia!
Leikkityyli ajokilla ja hirvikoiralla on erilainen. Ajokoirahan nimensä mukaan ajaa riistaa, eli leikitkin ovat juoksu-haukku-leikkejä, ja jämti haukkuu vasta, kun kohde pysähtyy. Kissan ja jämtin leikkiä on kiva seurata, kun koira yrittää aina pysäyttää juoksevan kissan, että pääsisi haukkumaan. Jämtille ominaista leikkiä on myös äriseminen, repiminen ja näykkiminen, jonkinlaista saaliin tappamisleikkiä kaiketi. Puremisen halu on ainakin tällä voimakas, tosin kovia pureskelijoita on ollut muitakin, eikä se tarkoita, että koirasta tulisi aikuisena aggressiivinen. Mikään koira ei ole silti ollut niin vahvaluonteinen, kuin tuo sekarotuinen ajokoira, mikä minulla nyt on. Jämtit on aika mukavan oloisia ja kilttejä, eli täyttävät myös seurakoiran paikan metsästäjäperheessä.