Olen nyt ollut väli aika erossa 15.9. asti. puoliso ei haluisi erota mutta hänen käytös minua kohtaan kyllä kertoo ihan jotain muuta on ollut erimielisyyksiä ja riitoja suhteessamme . mutta silti toisella olisi tahto yrittää mutta yrittämisen laatu on vaikeaa puoliso asuu isänsä luona ei emme ole nuoria olen 40 ja 41 on puoliso. Nyt tilanne on mennyt näin saan kaikki syyt niskoilleni ja puolison pahan olon en voi sanoa mitään tai tuntea mitään puoliso on heti sanomassa että minun vika kun asiat on näin tai häntä alkaa ahdistamaan. Nyt ei olla yli viikkoon nähty tai puhuttu mistään asioista puoliso on vain omassa itsesään sulkeutuu ja vetäytyy. meillä on myös kissa ja koira joita puoliso ei ole muistanut ollenkaan nyt hän ilmoitti että haluaa ottaa eläimet vähäksi aikaa luokseen kysyin että jaksaako hän kun ei ole jaksanut mitään yli viikkoon hän tulkiksi sanomiseni väärin että olisin kieltänyt häntä saada eläimet. Sen seurauksena hän ei halua tavata minua. hän käy yhteisillä ystävillä kylässä kertomatta minulle asiasta kun oli tarkoitus että me näemme.. Kun yritän puhua ja sanoa miltä tämä tilanne tuntuu niin hän sanoo minulle että olen negatiivinen ja en ole yhtään muuttunut ja aina samaa pitää jauhaa. Ja taas ollaan hiljaa ei puhuta ei nähdä. nyt itse alan luovuttamaan mutta silti olisi vielä toivoa ja rakkautta toista kohtaan. meidän suhde on kestänyt yhdeksän vuotta joten ei ole helppoa luovuttaa näin ja jättää asioita tällein.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Dinah13,
Uskon, että olet väsynyt tilanteen kanssa ja on vaikeaa löytää tietä eteenpäin. Ymmärsin viestistäsi, että kummallakin teistä olisi halua jatkaa eteenpäin yhdessä, mutta samaan aikaan erilaiset vanhat haavat sekä kasaantunut paha olo tekevät asioiden selvittämisen vaikeaksi. Ymmärsinkö oikein?
Toinen ongelma on, että kommunikaatio ei teidän välillänne toimi kunnolla. Asioista on vaikeaa puhua ja on väärinymmärryksiä.
Suhteiden ongelmien tekee usein vaikeaksi se, että ihmiset reagoivat eri tavoin. Toiset reagoivat kääntymällä sisäänpäin ja sulkeutumalla, toisille on luontaisempaa puhua. Välttämättä puolisosi ei itsekään tarkkaan tiedä mistä ahdistus ja sulkeutuminen tulee ja miten siitä voisi päästä eroon.
Kiinnitin viestissäsi huomiota siihen, että puolisosi ei missään vaiheessa tunnu kertovan miltä hänestä tuntuu tai mitä hän haluaa. Jos hänelle on luontaista sulkeutua ja vetäytyä, arvaan, että hänelle voi olla myös vaikeaa kertoa omasta olostaan. Samalla kuitenkin se, että puolisosi voisi kertoa omasta olostaan, voisi ehkä avata tietä eteenpäin. Mietin, jos puolisollesi on vaikeaa kertoa olostaan, voisiko häntä pyytää kirjoittamaan kirjeen tai kertomaan videolle omasta olostaan? Silloin hän voi rauhassa miettiä mitä sanoo ja se voisi auttaa häntä saamaan omat tunteensa järjestykseen.
Uskon, että niin kauan kun kummallakin on tahtoa, on mahdollista saada suhde vielä toimimaan. Toivon, että se teilläkin onnistuu, mutta luultavasti se vaatii paljon aikaa.
Jos vain mahdollista, voisi olla hyvä jos menette yhdessä perheneuvontaan. Kolmannen osapuolen kanssa olisi mahdollista availla solmuja hieman helpommin kuin kahdestaan. Perheneuvontaa järjestävät sekä kunnat että seurakunnat. Oman paikkakunnan perheneuvonnan yhteystiedot löytyvät helpoimmin googlaamalla.
Toivottavasti jaksat ja toivottavasti asiat selviävät.
Vilppu H.
pappi
Toisin kuin Vilppu Huomo neuvoo, älä mene seurakunnan perheneuvontaan. Siellä voi olla perhe neuvoja, jonka oma elämä on sekaisin. Ei hän pysty neuvomaan.
Sinun kannattaa luovuttaa, ehdottomasti. Ei tuollaisesta syyttelysuhteesta mitään parempaa tule.
Ei tule mitään sanoisin minäkin. Mies ei pysty juttelemaan sun kanssa rakentavasti ja kuuntelemaan ajatuksiasi, eikä pysty itse ilmaisemaaan omiaan, sulkeutuu ja syyttelee. Tuollaisessa tilanteessa on mahdotonta saada suhdetta kuntoon, kun ette pysty edes käytännönasioista sopimaan (lemmikit).