Olenko ainut mies joka tuntee näin vahvasti lyhyemmänkin suhteen ajalta??? Luen täällä että oltiin puol vuotta ja vuosia yhdessä ja suhteen kaaduttua oltiin ihan rikkinäisiä.... noh minulla loppui suhde ensimmäiseen tyttöystävääni pari kuukautta sitten 3 kuukauden yhdessäolon jälkeen... ja en vain saa häntä mielestäni miksi =( Miksi en.... Tuntuu niinkuin en haluaisikaan.... miksi en yhtäkkiä saakkaan rakastaa häntä kuin vietin 3 kuukautta aivan täysin rakkauden palmoissa?? Pahinta oli se pettymys suhteessa että hän ei koskaan selvittänyt tunteitaan minua kohtaan ja siihen suhde kaatui.... Ja minä idiootti kuvittelin jo millaista elämä olisi ollut tämän mahtavan naisen kanssa.... Haluaisin sanoa että rakastan häntä sydämestäni edelleen.... mutta mitä minä tiedän rakkaudesta.... olenhan aivan kokematon kakskymppiseks mieheks.... Yhteydessä olemme vielä sillä olemme hyvät ystävät... mutta en tiedä mitä pitäisi oikein tehdä kun en näköjään pysty saamaan häntä mielestäni... Pitääkö ajan kanssa katsoa vain.... kysyn vain onko 2 kuukauden suruaika 3 kuukauden seurustelun jälkeen normaalia?? Vai olenko jäänyt johonkin itsesäälin ja masokismin pahaan kierteeseen??? Tänä yönä näin unta että hän suuteli minua kerrottuani tunteistani... mutta sitten yhtäkkiä taas heräsin tähän painajaiseen joka on oikea elämä jossa olen vain ahdistunut ja surullinen.... miksi tämä tuska ei lopu miksi??? Tuntuu niinkuin haluaisin vain huutaa kurkkuni pohjalta niin kauan että ääntä ei enää tule.... olen kyllästynyt itkemään ja olemaan surullinen koko ajan..... miksi et voinut rakastaa minua takaisin siten miten minä sinua rakastin??? =(
Olenko ainut mies joka...
Jeimssi
342593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minulla oli 1,5 vuoden seurustelu jälkeen 2 vuoden suruaika, joten tuo 2 kk kuulostaa ihan kohtuulliselta.
Tuntuu niinkuin ei millään olisi hellittämässäkään =( Onneksi katkeruus on vähentynyt mutta voi hyvä jumala kuinka paljon itkua tulee huonoina päivinä.... ja niitä päiviä on paljon....
reilu 4kk:n "seurustelun" jälkeen reilu vusi suruaikaa, ja vielä jatkuu ties kuika kauan :/ sydän ei ole valmis jatkamaan..vaikka muuten olisikin.
Joo itselläni sama vika, rakastun nopeasti ja kellin itsesäälissä usein kauempaa kuin suhde kestää.
Jostain syystä naiset lopettavat suhteen kun huomaavat että mies on rakastunut niin nopeasti.
Kunhan sinusta ei tule sellaista kyynistä kusipäätä kuin minusta, tähän mennessä viettänyt elämästäni ainakin 3 vuotta suruaikaa, lähinnä yhteen putkeen olen sit pompannut johonkin rebound suhteeseen josta alkanut uusi suruaika... Et sellaista, onnea
Taisipahan tässäkin tapauksessa tyttö pelästyä.... eli tästä sitten syytän vain itseäni.... kyllä sitä kiinostaa kuitenki tavata mua edelleen mut on sanonu et haluaa nyt olla vaan ystävä.... mut en tiedä onko musta siihen... haluaisin vain sanoa miltä musta tuntuu.... mut taas se varmaan tekis sen olon aina vaan epämukavammaks..... pitää kait vaan oottaa ja katsoa... mut se on niin helvetin vaikeeta ku mä rakastan sitä niin tajuttoman paljon...
jeimssi, laitahan 'tallica soimaan, kyllä se hellittää ajan myötä.
Aika tuttua tuo et haluaa olla vaan ystävä, just viikko sit kävi niin, kerroin et miten tosissani tunnen sitä kohtaan, sanoi et vois yrittää vielä... pari päivää kesti "suhde" sen jälkeen ole kuullut enkä nähnyt siitä naisesta mitään.
Ikävä sanoa mut minulla on sellaisia kokemuksia et jos on joutunut ystävä tasolle niin sieltä ei tulla takaisin.
Harmi etten voi tehdä muuta kuin masentaa ennestään.
Pitää vaan toivoa et jossain olis naisia jotka rakastuu myös nopeasti.
Tsemppiä ja kaverit on paras debiksen hoito keino, hengaile paljon kavereitten kanssa mut varo kun paha debis voi saada kaveritkin hermostumaan, yksin olo on pahinta.
Mistä ihmeestä arvasit että Metallicaa kuuntelen =)
Ei vaan tajua miten voi olla elämä näin epäreilua.... ei helvetti....
Niin se joka eniten tässä sattuu on se että hän oli tosiaan täydellinen ja emme riidelleet koskaan vaan hän ei saanut sitä vibaa mitä etsi... Tai sanotaanko niin et minä pöhölönä rakkaudesta toitotin tunteitani sille koko ajan.... niin se tuns semmosta pakotusta saamaan samanlaisen tunteen....Se tyttö paikkas sen tyhjiön mun sisällä ja nyt ku suhde loppu niin on niin tyhjä olo et ei mikään maistu enään.... Helppoa se hänelle oli, minähän tässä kärsin ja toivottavasti sen ei tartte tietää koskaan tarkalleen kuinka pahasti kärsin.... tiedän te tulette sanomaan et aika parantaa mut mitä helvettiä mä tässä nyt niin kauan teen että estän vaipumasta aina vaan alemmas?? Jotain mitä voisin tehdä ilman kavereiden apua ku en oikein muita kaipaa tällä hetkellä ku häntä, rakkauden kohdettani....
Minkä ikäisiä ootte???
20, miksi kysyt?
Ja tyttö??? Ajattelin vaan ettei nuorena noi suhteet aina kovin kauan kestä.. Ihastutaan, rakastutaan ja erotaan. Niin se menee.
Oisin uskonu et nimi olis jo paljastanu et olen mies =)
suruajasta ei voi sanoa onko normaalia vai ei koska ihmiset ovat erinlaisia jotkut tarvitsevat enemmän aikaa toiset vähemmän ihan sama asia kun jos joku läheinen menehtyy jotkut pääsevät surun yli pian toiset taas eivät!! Mutta jos asia vaivaa joka päivästä elämää hyvinkin kauan ei se ole enää tervettä kyllä sitä minullakin tulee välillä ikävä suru kun muitselen exääni mutta se ei saa hallita koko elämääsi jos se kuitenkin hallitsee elämää pitkän ajan kuluttuakin on asia jo iso ongelma eikä tervettä sillon!!
kun sanoit että olitte täydelliset toisillenne ja ette riidelleet koskaan..ette voineet olla sitä muuten hän ei olisi eronnut sinusta ehkä sinä näit hänet täydellisenä mutta ei hän sinua!!ja olitte seurustelleet niin vähän aikaa että riitoja ei tulekkaan siinä ajassa ainakaan paljon (riippuu tietenkin henkilöiden temperamentista)!!
sanoisin että kun olette seurustelleet ja hän jätti sinut ei hän enää halua suhdetta kanssasi voihan olla että näin käy mutta yleensä ne suhteet ovat juuri edes takas soutamista eli on/off suhteita!!
Sinun pitäisi löytää jokin kiva harrastus joka vie aikaasi ettet joudu yksin istumaan ja silloin kaikki ajatukset lentävät päähän ja pahentavat oloa!! onko sinulla joku oikein läheinen ystävä tai perheen jäsen jonka kanssa voit viettää aikaa!!?? tai vaikkapa joku eläin!!
mutta sinun on kohdattava tosi asiat eikä paettava niitä vaikka ne sattuukin tee selväksi itsellesi että tilanne on tämä sinä et voi niitä muuttaa joten sinun on opittava hyväksymään tosi asiat!! tsemppiä kyllä se siitä!!
Tässä nyt ei vaan ole tosiasioiden hyväksymisestä kiinni.... Hän on sanonut minulle että yritti kauheasti ja halusi saada sen tunteen sillä piti minusta erittäin paljon... Ja kun pistimme välit poikki niin hän ajatteli että oliko se viisasta tai ei.... ainakin vaikuttaa siltä että tällä hetkellä se oli viisainta tehdä niin.... haluaisin että pystyisimme olla parhaat ystävät ja teen parhaani jotta se voisi onnistua!!
Mutta jos ei rakastu toiseen niin ei vaan rakastu se on tosi asia joka sinun pitää hyväksyä!! voi pitää paljonkin ihmisistä ilman juuri sellaista rakkautta!! ja naiset kaunistelevat aina asioita!!
Mä tiiän mitä sä tarkotat.... tiedän et mun pitää vaan hyväksyä se mut se on vaan niin helvetin vaikeaa.... niin vaikeeta et mulla räjähtää pää kohta... =/ Edelleen niinkuin varmaan aavistat toivon että jos joskus.... mutta jos vain voisin olla hänelle se ystävä jota hän minusta haluaa niin sen eteen taistelen kovasti!! Mutta en tiedä onko minulla voimia siihen.... =/ Mutta yrittää pitää... jos ei onnistu niin sit ei onnistu.... Mut mitä mun pitäs tehdä?? Pitääkö mun tukahduttaa mun tunteet ja vaan olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut?? Se vaikuttaa aika mahdottomalta... Rakastan häntä liikaa.... Ihmisenä enkä vain sellaisena jonka kanssa haluaisin elämäni elää mutta hän on upea ihminen ja mahtava ystävä... en voi sitä ystävyyttä heittää hukkaan mutta en tiedä mitä minun pitäisi tehdä =/
haluat olla hänen ystävänsä sinun on parasta haudata tunteesi koska ystäväksi et voi tulla js rakastat häntä ja hän kyllä lopulta huomaa sen vaikka et sitä hänelle sanoisi ja se taas olisi epämiellyttävää hänelle!!
sinun on vaan ruvettava etsimään toista!! ehkä hänelläkin on jo?? se voisi tuntua kamalalta sinusta mutta lopulta se voisi olla hyväkin asia!!
mut tuntuu niinku tästä tunteesta ei pääse millään.... =( Tarkoittaa etten halua edes etsiä toista..... =/ Pitäisi saada tämä juttu lopulliseen päätökseen....pitääpäs jutella hänen kanssaan kuin tapaan hänet ensi kerran... oikein kunnolla selvittää asia loppuun asti....
Toivon todella että pääset yli suhteesta..Jos käsitin oikein,sinulla oli tunteita häntä kohtaan enemmän..?!?Minä olen ollut tuollainen nainen!Minuun rakastuttiin parissa pvässä,olimme yhdessä muutaman kuukauden..Minulle ei ollut tunteita häntä kohtaan-olin tuolloin kylmä ja itsekeskeinen..Sitten vain lopetin yhteydenpidon kun hän alkoi ärsyttämään niin paljon että en kestänyt olla hänen lähellään..
No takas asiaan!En tiedä liittyykö tämä sinun tapaukseesi,enkä tarkoita tällä mitään pahaa.Mutta olen huomannut että naiset haluavat vastusta.MIEHEN!joka ei paljoa tunteistaan pukahda,ei itke,vaan on vaikeastitavoiteltavakin..Ei kuitenkaan liiallisesti.En tunne sinua,mutta oletko koskaan kohdellut häntä eronne jälkeen kuin ilmaa.en tarkoita että hän rakastuisi sinuun yms..mutta ei kannata rakastua heti(riippuu tietty naisesta)vaan olla vähän äijä!!:)tsemppiä tuleviin koitoksiin!Nyt lopetat ruikutuksen ja olet MIES!!jooko;)
Juu no asia on niin että olin jo ahdistunut ja masentunut ennen kuin aloitin hänen kanssaan seurustelun... joten olin todella herkkä... yliherkkä jos niin voi sanoa... en oikein ollut oma itseni... siksi syytänkin itseäni joksenkin... Ja hän kyllä pitää minusta ja halusi tuntea samoin mutta luulen että mitä enemmän näytin tunteitani niin sitä enemmän työnsin hänet poispäin =(
Ja miksi helvetissä mies ei saisi olla tunteellinen?? Älkää sitten tulko minulle valittamaan kuin noihin väkivaltaisiin renttumiehiin sekaannutte... sori nyt mut vähän tämmöstä asennetta sinusta aistin... jos olen väärässä niin olen pahoillani... ja ei... eron jälkeen käyttäydyin tyhmästi ja katkerasti... sitä kadun ja olen hänelle onneksi pahoitellut tarpeeksi hyvin kuin hän kerran vieläkin pitää yhteyttä minuun.... vieläkin haluaa olla kanssani yhteydessä... hmm en nyt tiedä mitä pitäisi tehdä jospa voittaisin hänet takaisin... tai pitäisikö minun edes suoranaisesti yrittää vaikka haluaisin... =/ Kuin sanot että ole mies... olenko muka vähemmän mies jos itken vai mitä ihmettä nyt meinaat?? Ja olen ollut henkisesti huonossa kunnossa ihan viime vuodesta saakka... että siinä suuri syy... joku kriisi vissin...
Niin että olen luonteeltani herkkä ja symppis.... mutta olen ollut joksenkin yliherkkä juuri masennuksen takia... =/ Mutta kuitenkin nämä luonteenpiirteet ovat kuka minä olen... kumma juttu kun luulin että tunteellinen mies on hyvä juttu.... toi oli nyt sit sarkasmia... mut vähän ihmetytti noi sun kirjotukset.... =/
Jos olisin tiennyt tilanteestasi tarkemmin,en olisi tuollaista kirjoitusta kirjoittanut.Se oli hetken mielijohteesta kirjoitettu..
On niin vaikea kirjoituksen perusteella sanoa mitään toisten suhteesta tai ylipäätään toisista ihmisistä!:/ Olet varmasti kovassa paikassa ja luultavasti tuo masennuksesi on vielä taustalla pahentamassa tilannetta. Hienoa että tyttö välittää sinusta vielä,mutta yleensä tunteita ei voi oikein saada vaikka kuinka haluaisi..En oikein osaa sanoa mitään muuuta kuin anna olla-ajan kulua-Olisi varmaan hyväksi että erkaantuisit hänestä(vaikeaa-tiedän-mutta yksi hyvä keino)Lähde jos vaan mahdollista lomalle.Jotain muutosta,ja hoida tuota masennusta!löydä jostain elämänilosi! Niin olen minä selvinnyt jättämisestä!!
Ole huoleti en minä sitä niin henkilökohtaisesti ottanut.... mutta minulla on suurta henkistä kärsimystä nyt alla yli puoli vuotta.... =( Ja tiedän että pitäisi ehkä erkaantua hänestä.... mutta.... Se ajatus etten koskaan tapaisi häntä ottaa niin sydämestä etten halua ajatella sitä
=( Hän on minulle erittäin rakas ja läheinen ystävä ja tiedän että hän tuntee samoin minua kohtaan niin tämä on vähän kinkkinen juttu =/ En tiedä pelästyikö hän vai eikö hän vain saanut sitä fiilistä.... ja saako sitten koskaan?? sitä en voi tietää.... ei hän varmasti itsekkään.... aika näyttää senkin.... noh tässä on armeija edessä kesällä ja hän menee opiskelemaan että silloin viimeistään emme näe toisiamme usein... Jos vain olisi mahdollista että jatkaisimme hyvinä ystävinä niin haluan ilman muuta yrittää!!! Sillä haluan sitä ja hänkin haluaa... loukkaisin häntä jos sanoisin etten voisi tavata häntä koskaan =( Mutta jos en koskaan pysty päästää sitä pientä toivon kipinää niin en varmaan pääse pitkään aikaan eteenpäin... =/ Pitää nyt katsoa miten asiat alkavat hahmottumaan... Rakastan häntä aivan hirveän paljon ja en halua menettää häntä.... mutta niinkuin sanoin pitää nyt vain katsoa miten tässä käy =/
Kyllä mies voi olla tunteellinen jos ei mene yli!! Mutta yleensä naiset retkahtavat renttuihin ja enemmänkin koviin jätkiin!! Itse sanoisin että teen myös niin ei tunteellisissa miehissä ole mitään pahaa mutta he eivät ole tarpeeksi miehisiä viehättääkseen minua söpöjä he voivat olla ja suloisia mutta eivät vie jalkoja alta!! Masennus on aina vakava juttu oletko käynyt psykiatrilla tai edes puhunut asiasta jollekkin??
tsemppiä!!
on jätetty pari kertaa ja se sattuu aina yhtä pahasti=( ja suren kauan koska olen herkkä ihminen ja tarvin paljon aikaa käsitelläseni tunteitani!! mutta kyllä se siitä päivä kirkastuu pitää vaan yrittää päästä eteenpäin!!
hän siis ei koskaan selvittänyt tunteitaan sinua kohtaan eikö hän uskltanut vai?? ehkä hän oli ihastunut toiseen koska sillon kun sydän kuuluu toiselle ei voi rakastua toiseen!! kyllä hänkin surisi sinua jos hän olisi jotenkin kiinnostunut sinusta!!
mutta älä vaan missään nimessä ajaudu itsesääliin se on säälittävintä mitä voit tehdä!! ja se ajaa häntä yhä kauemmaksi!!
No siitä oon kyllä aika varma ettei ketään toista oo..... En mä tiiä.... Se ei vaan ollu valmis?? Tai huomas kuinka tosissani minä olin ja pelästy?? Ken tietää?? Mut se ei koskaan saanu selville et rakastiko mua vai ei.... En tiiä jos tietää vieläkään mut ainaki helpottunu se on koska se ei halunu loukata mua enään ja se sattu häneen ku se yritti niin kauheesti mut ei vaan onnistunu.... Se nyt vaan meni näin... ei siihen tiiä kukaan syytä.... jos nyt vaan pystyisin pelastamaan tämän ystävyyssuhteen... se ois todella todella tärkeetä mulle mä pidän tästä tytöstä niin paljon ja oltiin parhaat ystävät ennen ku seurusteltiin mä en vaan voi heittää hukkaan sitä... =/
Ja luuletko että nautin siitä että olen itsesäälissä vai?? Anna mulle varma hoito paitsi aika niin teen sen heti.... masennuksesta ei noin vain päästä irti.... =/
kuulostaa noi sun tuntemukset samalta mitä mä tunsin..taisin kiintyä aivan kunnolla ja ajattelin jo olevanikin ihan rakastunut enneku menetinkin sitten lopullisesti tämän ihmisen.ei vaa tuntenut samoin ja pystynyt sitoutumaan mihinkään.ja kuules,se mein juttu kesti 2kk,loppui yli puoli vuotta sitten enkä montaa päivää pysty olemaan itkemättä sen ihmisen takia.mitäs siihen sanot?taian olla tosi masokisti.enkä tosiaan ylpeillä tällä,,tulee vaan hulluksi kun elämä jatkaa kulkuaan mut tunteet märehtii siinä samassa.toivottavasti parin kuukauden päästä on jo paljon valoisampaa..ei kuule tuo sun 2kk;n suruaikas ole mun mielestä vielä aika eikä mikään.vaikea kuvitella tätä mun tilannetta viel hirveemmäksi jos oisin saanut nauttia sen ihmisen läsnäolosta kuukaudenkin enemmän..hirveintähän tässä on että se ihminen rakastuikin vihdoin-johonkin täysin toiseen.elämä on hyvin epäreilua..toisille vaan enemmän ):
Eikös ne niin sano et rakkaus sattuu... love hurts.... pitää vaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen... mä tiedän et kyl tää vielä tästä.... mut en tiedä millon se paranee.... vielä on paha olla....kait sitä pitää surra niin kauan ku pitää kunhan ei jää kiinni siihen tunteeseen just masokistisellä tavalla ku se tuntuu jotenki oudon hyvältä ku saa vaan vuodatella kyyneliä =/ Loppujen lopuks se oot sä ite joka voit potkia ittees persuksille et taistele hyvä mies! Tsemmpiä!
Niin että melkein kaikki ihmiset kokevat suuria pettymyksiä rakkauselämässä että ei me olla yhtään erilaisia.... pää pystyyn vaan =) Kyl se siitä.... tiedän sen itsenikin kannalta... mutta milloin elämä taas hymyilee sitä en osaa sanoa mutta tiedän että se päivä tulee vielä!
täälläkin.. Uskomatonta, miten tunteet voikaan leimahtaa niin nopeasti yhdellä, ja totta kai et sitten herätä vastakaikua tässä tunteittesi kohteessa. Ihmeellistä, kummallista??
Minulle kävi vähän samalla tavalla mutta en luovuttanut halusin vain taistella hänestä hän oli kaikkeni palvoin häntä olisin tuonnut hänelle vaikka kuun taivaalta!! Lopulta sinnikkyyteni palkittiin ja palasimme yhteen ja hänkin rakastui minuun=) nyt olemme onnellisia yhdessä =)!! toivoa on niin kauan kunnes hän löytää jonkun muun!!
Niin sitä toivon ja rukoilen joka ilta melkein että hän voisi rakastaa minua mutta se ei vain aina onnistu =( Joskus pitää vaan osata päästää irti..... Mutta yritän silti vielä.... minun on pakko.... jospa se onnistuisi niin olisin kiitollinen loppuelämäni sillä en mitään muuta halua niin paljon.... rakastan häntä paljon enemmän kuin itseäni... ja tämä ei tarkoita että vihaisin itseäni mutta rakastan häntä niin paljon että se sattuu se sattuu niin helvetisti...
se on hyvä toivoo ei saa heittää!! Näytä hänelle rakkautesi ei vain sanoin vaan myös teoin!! tsemppiä=)