Uskovaisten välinen tapaileminen

kai sitä voi kysyä esim. asutko vaikkapa samalla suunnalla / voisin tarjota autokyydin, tms.

Johtuu tietysti vähän ikäluokastakin. Sitten myös seurakunnat ovat kulttuuriltaan vähän erilaisia. Oletan, että tässä on kyseessä luterilaisuus tai vapaakristillinen protestanttisuus.
Itse oli karismaattisissa touhuissa joskus mukana (ns. uudet seurakunnat), ja en kyllä merkittävää pariutumista siellä havainnut ainakaan alle 50vee ikäluokissa. Naisia seurakunnissa yleensä on paljon, mutta monet ovat sitten jo keski-iän lakipisteessä, monet perheellisiä (miehet eivät välttämättä käy kokouksissa) tai sitten leskiä ja mummoja. Tämä siis miesnäkökulmasta esitetty katsaus

Jumalanpalvelukset eivät ole kaikki uskonnolliset tilaisuudet, mutta minäkin olen monta kertaa lähtenyt naisen kanssa kirkosta. Kerron kaksi esimerkkiä.

Kerran kirkkokahveilla juttelin yhden nuoren naisen kanssa. Tiesin sen, että hän on naispappi, vaikka liberit eivät olleet kaulassa. Seuraavan kerran hän kutsui minut kirkosta luoksensa vierailulle. Syy oli se, että hänelle ei ollut oikein sopivia uskovaisia nuoria miehiä tarjolla. Minä olin potentiaalinen aviomiesehdokas, vaikka olin muutaman vuoden nuorempi. Tämä oli esimerkki siitä, että nainen teki aloitteen.

Kerran toisella paikkakunnalla kirkossa katsoin jumalanpalveluksen jälkeen ilmoitustaulua. Silloin minulle tuli laihtuttamisesta juttelemaan ennestään tuntemani nuori nainen. Sanoin, että en jaksa aiheesta jaksa keskustelemaan kirkon aulassa. Kutsuin hänet luokseni siitä. Meistä tuli ystäviä. Sen papin kanssa olimme enemmän tuttavia.

Myös seurakuntatalolta nainen saattaa pyytää luoksensa käymään. Sitten jostain uskonnollisesta tilaisuudesta tuttu nainen saattaa pyytää luoksensa ihan kadulta tai moni muu suostua lähtemään elokuviin, jos ehdottaja on luotettava ja turvallinen uskovainen.

Huomautus se, että nämä tapaamiset eivät mene seksiin, sillä joillakin uskovaisilla naisilla pitäisi olla kihloissa tai jopa naimisissa. Se onkin myös oma kantani, miksi en ole mikään naistenmies.

Seurakunnan tilaisuuksiinhan mennään kuuntelemaan saarnamiesten puheita ja tilaisuuden jälkeen mennään sitten kotiin.
Jos alat seurakunnan tilaisuuksissa katselemaan ympärillesi kumppani ehdokkaita, niin sitä oidetään silmän viettelynä, eikä sellainen ole sallittua.
Eikös uskovat jopa kerskaa sillä, että jos silmäsi sinut viettelee, niin on parempi kaivaa silmä irti ja päästä Taivaaseen silmäpuolena, kuin kadotukseen kummatkin silmät tallella.
Joten kun otetaan kirjaimellisen tarkasti, niin seurakunnan tilaisuuksissa pitäisi tuijottaa suoraan eteensä tai maahan, jos edessä sattuu istumaan sinkku nainen, ettei silmä sinua viettele.

En koe seurakunnan tilaisuuksien olevan hyviä lähestymispaikkoja yksinäisille kumppania etsiville uskoville, mutta silti uskovat painottavat, että kumppanin tulisi olla mielummin uskovainen, mutta mites uskovaa kumppania etsit, jos esteeksi tulevat uskovien eri säännöt.
Harvoinpa nainen ja mies, jotka eivät ole naimisissa saapuisivat yhdessä seurakunnan tilaisuuksiin. Kyllä ne ovat yleensä naisia, joilla on ystävätär mukana.
Ehkä yksi syy siihen, etteivät uskovat sinkut lähesty vastakkaista sukupuolta on se, ettei esiaviolliset suhteet ole sallittuja uskoville.
Eikö esiaviollisiin suhteisiin katsota jo seurusteleminen ja kaikki läheisyys vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Se on varmaan suurin syy, ettei uskalleta lähestyä vastakkaista sukupuolta, josta ollaan kiinnostunut tai jopa ihastunut, kun uskovien silmissä se on heti esiaviollista suhdetta.
Siinä mielessä ollaan ahdasmielisiä.
Kaikki suhteethan voidaan katsoa olevan esiaviollisia, jos suhde on ennen avioliittoa.
Siis pitäisikö suhde aloittaa vasta papin aamenen jälkeen, aika mahdoton yhtälö.
Parinmuodostukseenhan kuuluu seurustelu eli toiseen tutustuminen ennen avioliittoa, mutta sitäkin pidetään esiaviollisena suhteena, koska sehän on jo suhde.

On myös tosiasia, että osa uskovistakin on tarkoitettu elämään yksin. Kumppania ei välttämättä löydy, vaikka rukoilisi kumppania elämään.
Toisinaan Jumala voi johdattaa kumppanin elämään, jos on rukoillut asian puolesta, mutta mistä tietää onko kumppani johdatettu ja se, minkä Jumala on tarkoittanut.
Joskus voi olla vaikea ymmärtää, että joidenkin kohdalla Jumala on tarkoittanut elämään yksin.
Syy voi olla, ettei ole kelvollinen kumppani puolisolle, vaikkapa jonkun fyysisen tai mielenterveydellisen sairauden takia, joka aiheuttaisi vain taakkaa ja tuskaa terveelle puolisolle, jolloin on parempi toisen olla yksin, vaikkei yksinäisyys ole mikään mukava asia ja kaipaisi kumppania.