Hei kaikille jotka tämän jaksatte lukea. Olemme n. 40 vuotiaita 15v. aviossa olleet ja kaksi lasta. Muutamia vuosia sitten vaimolta hävisivät halut ja hän kehotti minua ottamaan naisystävän, kieltäydyin. Nyt on vaimo ehdottanut avoimen suhteen aloittamista jolloin kumpikin saisi harrastella tahollaan, en suostu. Rakastamme toisiamme, mutten halua jakaa häntä seksin suhteen. Itse petin muutama viikko sitten jonka tunnustin vaimolleni. Nyt tuntuu pahalta ja neuvottomalta. Vaimoni sanoo edelleen, että mene vaan ja hanki panosi muualta, mutten voi sitä ajatella suhteemme parhaaksi hairahduksestani huolimatta. Nyt on mieltä vaivaava ajatus ehkä pakollisesta erosta, että vaimo saisi haluamansa. Olisiko asiallista kannanottoa, kiitos.
Laitanko suhteemme poikki?
Mikko2
61171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakastatko vielä omaa vaimoasi? Milloin olet sen viimeksi hänelle osoittanut? koska olette tehneet viimeksi asioita yhdessä? loma kahdestaan, risteily, tai muuta vastaavaa.. varaa teille vaimosi kanssa aikaa.. kysy suoraan haluaako hän erota, tai miksi haluaisi avointa suhdetta välillenne? Haluatko hänen mielestään liikaa seksiä, tai kokeeko hän alemmuuden tunnetta jostain? Omasta ulkomuodostaan, tai muusta? heräsi ajatus... Voisiko hänellä olla toinen? tai jokin ihastus... Ei noinn voi jatkua.. raastatte toisenne rikki tuota pikaa... toisaalta teillä on yhteinen pitkä taival takana.. ei niitä viitsisi ihan helposta hukkaan heittää.. Kerro miten jatkossa menee... haluaisin kuulla.. talviterveisin
Rakastan vaimoani ja näytän sen hänelle päivittäin. Olenkin siinä mielessä hänessä kiinni jatkuvasti ja liikaakin, siis hänellä on liikkumatilaa liian vähän.Toisaalta hän voi haluta elintilaa enemmän juuri mahdollisen sivuhoidon vuoksikin.Hän ei halua lomailla kanssani, eikä halua puhua ongelmistamme vaan ärsyyntyy kun haluan näistä puhua, sanoo ongelman olevan ainoastaan minulla. Vaimoni on vahva luonteinen eikä koe mitään alemmuuden tunteita.Ai että kun mua ahistaa... Kiitos vastauksistanne.
Mielestäni vaikuttaa siltä että vaimo olisi kypsä eroon koska ei edes halua selvittää teidän välillänne olevia ongelmia.
Se jos toinen on liikaa kiinni eikä jätä toiselle omaa aikaa tai vapautta,alkaa ahdistaa.
Minun mielestäni tervepäinen aikuinen antaa toiselle mahdollisuuden harrastaa,tavata ystäviä tai vaan olla joskus ihan yksikseen.Enkä tarkoita harrastuksilla pettämistä tai kapakassa juoksemista,vaan ihan normaalia vaikka jumpassa käyntiä tai yksin pitkillä kävelyretkillä tai ystävien kanssa konserteissa tai elokuvissa.
Aina ei tarvitse kulkea yhdessä pariskuntana.Mutta en myöskään tarkoita sitä että pitäisi jatkuvasti molemmilla olla eri menot.
Minun on vaikea uskoa että rakstat vaimoasi jos kerran olet valmis käymään vieraissa.Olisikohan kyse ennemminkin läheisriippuvaisuudesta tai vaan tavasta olla yhdessä?
Kysy suoraan haluaako eron... Jos sanoo haluavansa jatkaa ole itse kovana ja sano, että näin ei voi jatkua.. Sinulla on paha olo ja haluat selvittää asiat tuli sitten ero, tai ei.. miten olisi , vaikka pieni paussi teille kummallekkin? Olisiko mahdollista.. Joskus pieni erillään olo selkiyttää asioita kummasti.. koska huomasit ongelmia välillänne ensimmäisen kerran? uskon sinulla tosiaankin olevan paha olo.. jos itse olisin samassa tilanteessa... Tartu nyt härkää sarvista... tuli mitä tuli... kirjoita miten meni...
on vaikea palata takaisin!Mutta jos toisella ei ole mitään kiinnostusta satsata suhteeseen, niin eihän siinä mitään mahda...Vaikea tilanne, mutta ottakaa jäähy. Puuhaile omia asioita, ja anna toiselle tilaa. Tee jotain mitä yleensä et tee esim. kotona.
Hei sinä apua kaipaava!
En ole mitenkään ammatti-ihminen enkä siksi mielelläni neuvo ketään mutta tilanne on perheessämme tuttu. Tosin meillä tilanne on päinvastoin, että minä haluan ja mies ei. Emme edes pysty keskustelemaan asiasta koskapa kuvittelen hänen olevan sitä mieltä ettei meillä ole mitään ongelmia. Lasten syntymän jälkeen suhde on haalistunut seksuaalisesti kokonaan ja suhteessa on yhteistä enää lapset ja velat.
En uskalla ajatella eroakaan koska lapset ovat vielä pieniä ja pelkään anoppia ihan hirveästi, ainakin pitäisi muuttaa kauas eikä sekään tunnu järkevältä. Lisäksi pelkään sitä, että häiritsen lasten koulunkäyntiä jos muutamme erillemme, sitten on vaan isin koti ja äidin koti. Itse olen ajatellut perheneuvontaa ja olen tilannut ajankin. En tiedä tulemmeko hullua hurskaammaksi, ainakin saan mieheni puhumaan tuntemuksiaan, jos hän nyt yleensä tulee koko vast. otolle. Meidän kahden on turha yrittää puhua mistään kun homma menee lopulta huutamiseksi ja vain paha mieli jää siitäkin. Eräs tuttavaperheemme teki ym. tavalla, ensin keskusteluapua hakemalla ja sitten erosivat kun ei muu auttanut. Sittemmin äiti rupesi tuntemaan syyllisyyttä siitä että oli hajottanut lasten kodin. Aikaa erosta on yli 3 vuotta ja äiti on yhä hoidossa. Panee miettimään!!!!
Oisko perheneuvonnasta (srk) teillekin ideaa? Saisitko vaimosi mukaan? Lämmin ajatus ja halaus! terveisin "samassa veneessä ollaan"