Siis mulla on ollu aika kauan tosi vaikeeta, tai kaikki tuntuu nii mahottomalta ja oon ollu tosi alakulonen ja surullinen. En oo ikinä ollu oikee tyytyväinen itteeni, ja on ollut tosi hankala opiskella, vaikka oon aina ollu hyvä koulussa nuorempana. En vaa osaa enää tuoda esille mun osaamista. Oon väsynyt, ihan sama kuinka paljon nukun. Silti aamulla herääminen on vaikeeta ja koko päivä on yhtä väsymystä. Mut nyt joku pari kuukautta sitte kaikki alko menee parempaan suuntaa, löysin poikaystävän ja sain välit kuntoon mun vanhempienkaa. Ja elämä oikeesti jotenki näyttää paljo valosammalt kun aiemmin. Mut sit kumminki mulla painaa joku mun mieltä, ja saa minut silti aina itkeen jostai syystä. Oon miettiny mut en vaa löydä vastausta sille että miks mä en vois joskus ees olla aidosti onnellinen.
Käyn jutteleen kerran kuussa psygologille ja tuntuu etten sieltäkään oikeen saa minkäälaista selvyyttä millekkään. Auttakaa mua, kertokaa omia kokemuksia ja neuvoja jos niitä löytyy.
Käyn jutteleen kerran kuussa psygologille ja tuntuu etten sieltäkään oikeen saa minkäälaista selvyyttä millekkään. Auttakaa mua, kertokaa omia kokemuksia ja neuvoja jos niitä löytyy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terapeutin vaihto saattaa auttaa. En esitä, että terapeuttisi olisi mitenkään huono, kaikilla ei vaan millään synkkaa kaikkien kanssa.
Ala pitämään päiväkirjaa, mieluiten sellaista perinteistä, oikeata muistikirjaa, johon alat keräämään niin päivän mukavia kuin vähemmän mukavia hetkiä. Opit näin mahdollisesti näkemään itsesi uudessa valossa ja tuntiessasi itsesi paremmin voit myös selvemmin esittää asiantuntijalle, minkä pitäisi muuttua.
Se epämääräinen "jokin" pitää sada houkuteltua sanoiksi. Jo sekin saattaa auttaa.