Heti parisuhteeseen mentäessä kannattaa selvittää, olemmeko avoimen vai suljetun suhteen kannalla? Perinteisesti ennen vuosituhannen vaihdetta suhteet ovat olleet suljettuja. Tilastollisesti tällainen suhde hajoaa ajan myötä noin 70% todennäköisyydellä. Syy 85% on ”yhdenyönjuttu”.
Avoimessa suhteessa nämä yön yli kestävät suhteet eivät muodostu ongelmaksi. Niistä on sovittu etukäteen ja ne poistuvat hetkestä yleensä olankohautuksella. Tämä on yksi syy minkä vuoksi parisuhteen kesto avoimissa suhteissa on pitempi, todennäköisyys hajota ajan myötä vain 40%. Se on lähes puolta vähemmän kuin suljetussa suhteessa.
Näiden tilastojen valossa nuorille pareille voidaan suositella perustellusti avointa suhdetta, mikäli se muutoin on mahdollista. Eritoten lapsiperheille, koska erotilanteissa eroprosessi on nimen omaa lapsille raskas.
Avoin suhde on myös muutoinkin suositellumpi. Se antaa aivan eri mahdollisuudet osapuolille osallistua esim. yhdessä moniin tapahtumiin, joita ennen ei ollut mutta nyt järjestetään jo kaikissa suurimmissa kaupungeissa (swingers jne...). Elämässä ei kannata laittaa aikaa ja energiaa toisen kyttäämiseen. Se jos mikä on aivan turhaa ja se syö (vie) energiaa aina enemmän mitä lopputuloksella voi tuottaa. Periaatteella että häviät aina.
Itse olen kasvattanut neljä lasta aikuiseen ikään liki 30 aviovuoden kuluessa. Olemme pitäneet mieheni kanssa aina huolen siitä että saamme seksuaaliset tarpeet huomioitua, yhdessä ja erikseen. En usko että suljetussa suhteessa olisimme selvinneet juuri yhtä lasta pidemmälle (seitsemän vuotta).
Joku varmaan miettii että mustasukkaisuudessaan ei tähän pysty, mutta se on hallittavissa. Sille jos antaa vallan, se vain pahenee iän myötä kestäen koko loppuelämän, eronkin jälkeen jatkuen myös siellä seuraavassa suhteessa. Se on kuin fobia. Se pitää vain kohdata. Siitä pääsee helposti eroon. Sitä jälkikäteen ei tahdo ymmärtää, mikä siinä hiersi. Sääliksi käy heitä jotka kamppailevat mustasukkaisuuden kanssa, kun varsinkaan se ei perustu miltään osin järkeen. Se on mielentilan jäänne apina-ajalta. Pitää muistaa että jos sen tunteen kanssa haluaa elää, niin se on oma valinta.
Kuinka edetä? Näytä tätä tekstiä puolisollesi ja kysy mitä mieltä hän on tällaisesta. Saatat yllättyä hänen olevan sinun kanssa ihan samaa mieltä. Näistä vain valitettavasti ei usein puhuta, edes kertaakaan koko parisuhteen aikana.
Avoimessa suhteessa nämä yön yli kestävät suhteet eivät muodostu ongelmaksi. Niistä on sovittu etukäteen ja ne poistuvat hetkestä yleensä olankohautuksella. Tämä on yksi syy minkä vuoksi parisuhteen kesto avoimissa suhteissa on pitempi, todennäköisyys hajota ajan myötä vain 40%. Se on lähes puolta vähemmän kuin suljetussa suhteessa.
Näiden tilastojen valossa nuorille pareille voidaan suositella perustellusti avointa suhdetta, mikäli se muutoin on mahdollista. Eritoten lapsiperheille, koska erotilanteissa eroprosessi on nimen omaa lapsille raskas.
Avoin suhde on myös muutoinkin suositellumpi. Se antaa aivan eri mahdollisuudet osapuolille osallistua esim. yhdessä moniin tapahtumiin, joita ennen ei ollut mutta nyt järjestetään jo kaikissa suurimmissa kaupungeissa (swingers jne...). Elämässä ei kannata laittaa aikaa ja energiaa toisen kyttäämiseen. Se jos mikä on aivan turhaa ja se syö (vie) energiaa aina enemmän mitä lopputuloksella voi tuottaa. Periaatteella että häviät aina.
Itse olen kasvattanut neljä lasta aikuiseen ikään liki 30 aviovuoden kuluessa. Olemme pitäneet mieheni kanssa aina huolen siitä että saamme seksuaaliset tarpeet huomioitua, yhdessä ja erikseen. En usko että suljetussa suhteessa olisimme selvinneet juuri yhtä lasta pidemmälle (seitsemän vuotta).
Joku varmaan miettii että mustasukkaisuudessaan ei tähän pysty, mutta se on hallittavissa. Sille jos antaa vallan, se vain pahenee iän myötä kestäen koko loppuelämän, eronkin jälkeen jatkuen myös siellä seuraavassa suhteessa. Se on kuin fobia. Se pitää vain kohdata. Siitä pääsee helposti eroon. Sitä jälkikäteen ei tahdo ymmärtää, mikä siinä hiersi. Sääliksi käy heitä jotka kamppailevat mustasukkaisuuden kanssa, kun varsinkaan se ei perustu miltään osin järkeen. Se on mielentilan jäänne apina-ajalta. Pitää muistaa että jos sen tunteen kanssa haluaa elää, niin se on oma valinta.
Kuinka edetä? Näytä tätä tekstiä puolisollesi ja kysy mitä mieltä hän on tällaisesta. Saatat yllättyä hänen olevan sinun kanssa ihan samaa mieltä. Näistä vain valitettavasti ei usein puhuta, edes kertaakaan koko parisuhteen aikana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se mikä yhdessä sovitaan niin että molemmat sen hyväksyy silloin ei ole ongelmia. Tahtoo vain olla että unohdetaan kertoa puolisolle tälläisestä. Kun pettäminen ilmi tulee perustellaan pettäminen mitä ihmeellisimmällä tarinoilla. Toinen joko uskoo tai ei. Jos olet suhteessa se sovittava kuinka avoin tai kuinka ymmärtää toisen nimiset. Monesti ihmiset jotka tietoisesti alkavat suhteeseen on niilläkin omat moraalit mukana. Ei varmaan minunkaan kumppanini petos kaveri tiedä niitä todellisia syitä pettämiseen . Se kyllä tiesi ja tietoisesti alkoi. Mutta täällä kotona oli mitä nolointa voi tapahtua kiinni jäädessään. Eikö tuskin kertonut tuolle toiselle sitä noloa juttua miksi kiinni jäi. Itse petturi mokasi ja pahasti. Nyt tuon toisen maine on mennyt täysin. Enkö ole siis ainoa joka sai tietää asiasta. Nyt sen paha lähteä kunniaansa peräämään. Voitte kuvitella miltä petturi statukseesi tuntuu kun tuosta horoperseestä puhuu useampi. Minä saa säälit ja petturille nauretaan ja horopersettä haukutaan. Mieti miltä tuntuu kun petturille taputellaan olalle että oli se hyvä ettet ottanut horopersettä. Mitähän tuo horoperse miettii jos kuulisi. No siinäpä siirtyköön seuraavaan. Maine hankittu ja useampi varattu kaveripiirissä osaa joko väistää sitä tai sitten käy tilaisuuden ja käy sen kotona. Mutta kyllä horoa nyt seuraa kaikki. Enkä minäkään ole onnellinen kuinka rumaksi tämä meni. Vaikken olekkaan syyllinen edes sen kiusaamiseen tai muuhun. Ihana maineen sain säälittävä puoliso joka eli onnellisena kuplassaan. Monta naurua saanut kommenteilla muille kun samaan aikaan nämä kaksi navat toisiaan. Kiitos ja kumarrus ei tunnu hyvältä minustakaan.