Seurustelen nyt viidettä vuotta nelikymppisen ikuisen kakaran kanssa.Itse olen alle kolmekymppinen.Suhde on ihan ok viikoilla ja mökkireissuilla,mutta koti viikonloput on yhtä helvettiä äijän ryyppäämisen takia.Selitys ryyppäämiselle ja "katoamisille" löytyy minusta ja hänen itseaiheutetiusta veloistansa.Minä maksan vuokrat,ruuat,bensat ja muut,hän maksaa työttömyyskorvauksistaan viinansa.
Siis mitä tehdä?Vaikea lähteä mut väsyny tappeleen.
Niin ja kyllä itsekin haluaisin välillä lähteä baariin mutkun joutuu joka kerta kantaan herran kotiin ja karisteleen tappelukaverit siitä irti!Ei saa paljon tukea ja turvaa!Ei vaan jaksais aloittaa kaikkea taas alusta.
Siis mitä tehdä?Vaikea lähteä mut väsyny tappeleen.
Niin ja kyllä itsekin haluaisin välillä lähteä baariin mutkun joutuu joka kerta kantaan herran kotiin ja karisteleen tappelukaverit siitä irti!Ei saa paljon tukea ja turvaa!Ei vaan jaksais aloittaa kaikkea taas alusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerron: Sinun pitää itse tehdä valintasi. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita, se mitä valitset, on sinun omissa käsissäsi.
totta joka sana. voit myös olla töissä suomessa ja luulla nauttivasi palkkaa, kun muutat muualle maailmalle niin huomaat mitä palkalla saakaan. muutakin kuin polakan ja ylähuulen siihen päälle.
Jos haluat vielä 50 kärrätä herraa kotiin, kun et jaksa (viitsi) aloittaa alusta, niin se on sinun valinta.
Et osaa elää ilman marttyyriuttasi. Elämäsi tarkoitus on kiillottaa sädekehääsi muiden silmissä valitsemalla rökälemies oman hyvyytesi vastapainoksi.
Sinä olet niin kunnollinen, maksat kaiken ja kärsit, koska haluat osoittaa olevasi tämän miehen yläpuolella. Tarvitset itsellesi madon, jota polkea maahan. Et kestäisi kunnollista, terveellä itsetunnolla varustettua miestä, koska silloin joutuisit todella, todellisen minuutesi kanssa vastatusten.
On vain tekosyy, ettet pystyisi aloittamaan elämääsi alusta. Olet alle kolmikymppinen ja muka niin lopussa. Päästä se kakaramainen mies kynsistäsi kasvamaan omiin hoteisiinsa. Hän se siinä uhri on, etkä sinä! Hän on jämähtänyt sinun omahyväisyyteesi... eli kasva ulos olosuhteistasi.
Hmm...ehkäpä en ole omahyväinen marttyyri.Ennemminkin olen vaan perin arka ja vanhanaikaisesti kasvatettu.Enkä kylläkään valita muille elämäni ongelmista kuten kunnon marttyyri tekee.Olipahan aika rankka yleistys ettei alle kolmekymppinen voi olla loppu henkisesti,mutta jokaisella on omat mielipiteensä.
Itse pyörin muinoin viitisen vuotta ryyppäävän kaverin kanssa, enkä osannut repäistä itseäni irti hänestä. Onneksi sentään hän sentään kävi töissä ja hoiti raha-asiansa itse.
Samalla tavalla minäkin mietin, mitä tehdä. Asia ratkesi sillä, että mies itse lopetti suhteemme juuri täytettyäni 30. Jälkeen päin kuulin, että hänellä mitä ilmeisimmin oli toinen nainen. Asialla ei kuitenkaan ollut enää väliä, koska suhde oli pitkään ollut pelkkä tapa. Hyvin pian suhteen loputtua ihmettelin, miten olin viitsinyt katsella tyyppiä niinkin kauan. Helpotus minulle koittaneesta vapaudesta oli niin suuri.
Jaa että se alusta aloittaminen? Onneksi minulla oli koko ajan ollut muutakin elämää kuin tämä poikaystävä, joten minun ei varsinaisesti tarvinnut aloittaa alusta. Asuin koko ajan eri paikkakunnalla ja kävin töissä. Myös harrastukset ja muut menot säilyivät ennallaan. Mitä muihin miehiin tulee, meni 9 kk, etteivät he edes kiinnostaneet, enkä sen jälkeenkään halunnut aikoihin vakisuhdetta.
Reilun kaksi ja puoli vuotta em. suhteen katkeamisen jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Sen jälkeen ihmettelin vielä enemmän, mitä näin edellä kertomassani tyypissä.