Isänpäivän lähestyessä vaimoni kysyi, miten haluaisin isänpäivää viettää. Sanoin, että kiva olisi jos lapseni tulisi käymään, ei muuta toivetta. Aiemmista vähäisistä riidoista johtuen hän haluaa kieltää aikuisen tyttäreni käynnin meillä yhteisessä kodissamme. Minusta hänellä ei ole tähän mitään oikeutta ja todnäk tyttäreni ei edes ymmärrä, mistä on kyse.
Mitä mieltä olette, onko vaimollani tähän oikeus?
Mitä mieltä olette, onko vaimollani tähän oikeus?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Riitoja välttääksesi vietä isänpäivä tyttäresi kanssa sinun ja nykyisen vaimosi kodin ulkopuolella.
Suunnittele lapsesi kanssa yhteistä matkaa lähikaupunkiin, vaikka lounaalle, sitten taidenäyttely/museossa käynti/joku yliopiston ilmainen luento/urheilutapahtuma/konsertti ja päivän pääätteeksi, päivällinen.
Tuossa mielenkiintoisten tapahtumien seurassa voitte vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.
Voisiko parempaa isänpäivää enää olla?!
Kyllä vain, riitoja välttääkseni näin varmaan voisinkin tehdä ja isänpäivä olisi mitä mainioin. Vaan kyse onkin periaatteesta eli voinko hyväksyä tällaisia rajoituksia? Itse en ikipäivänä voisi rajoittaa toista tuolla tavalla...
"voinko hyväksyä tällaisia rajoituksia"
Voi Jarkki72. SINUN pitää tietää mitä voit hyväksyä, mitä et. Jotenkin tuntuu siltä, ettet oikeasti hyväksy tällaista rajoitusta, mutta olet kovin epävarma. Onko vaimosi esittänyt sinulle muitakin rajoituksia? Oletko mahdollisesti ns. tossun alla tai altavastaajana suhteessasi? (yksi tuttu tosin sanoisi, parempi tossun alla kuin taivasalla.)
Mietipä tosiaan parisuhdettasi. Rohkene pyytää vaimoasi miettimään miksi hän on tyttäresi vierailuita vastaan. Mitä tunteita on moisessa takana. Millainen on/oli vaimosi suhde isäänsä? Jotenkin on sellainen fiilis, ettei vaimosi voinut olla ns. isin tyttö.
Ei ole, ja piste, tyttäresi pitäis aina olla tervetullut sun luokse oli sitte aikuinen tai ei.
Ja höpön löpön. Tyttärellä on oikeus tulla isänsä kotiin ja olla siellä isänsä kanssa. Mikään virtahepo olohuoneessa ei saa sitä heiltä kieltää.
Aina tarjoillaan näitä kotoa pois lähtemisiä. Mitä ihmettä? Eikö koti ole yhtä lailla isän koti kuin hänen vaimonsakin? Jos tämä tytär ei nyt vallan kamalia ole tälle uudelle vaimolle tehnyt, niin eiköhän olisi syytä vaimon vaan vastaanottaa miehensä tytär vieraaksi ja antaa asioiden olla. Elämässä on aina tehtävä kompromisseja muutenkin. Miksi ihmiset joutuu tällaisiin tilanteisiin, että vanhempi joutuu lapsensa takia kuin puun ja kuoren väliin? Mikä oikeus jollain kolmannella osapuolella on heidät tällaiseen jamaan laittaa?
Tässähän ei tullut esille, että onko miehellä ja uudella vaimolla yhteisiä lapsia. Jos olisi, niin tilanne olisi vielä vaikeampi. Yhteisen lapsen takia isän pitäisi olla kotona viettämässä isänpäivää, ja toisen lapsen takia taas lähteä kotoa pois viettämään sitä jossain muualla.
Onkohan taas kyseessä vain uusiopuolison mustasukkaisuus. Se nimittäin tuntuu olevan useimmin se varsinainen syy. Tässäkin tapauksessa kun mies kirjoittaa, että on ollut vain vähäisiä riitoja. Mistä nekin ovat kummunneet, ja onko se toisaalta edes yhtään ihmeellistäkään. Koskapas ihmisillä ei vähäisiä riitoja ja erimielisyksiä olisi, mutta onko niistä kasvatettava härän kokoisia jatkamalla niitä iankaikkisuuteen, kieltämällä toisen tulemista edes isänsä luona käymään?
Ei ole yhteisiä lapsia, vain pari koiraa joita tyttäreni ei siis saa myöskään nähdä. Puolivuotiasta pentua ei ole vielä koskaan nähnyt vaikka asumme samassa kaupungissa.
Ei tietenkään ole mitään oikeutta kieltää, etenkään tuollaisista mitättömistä tekosyistä. Eri asia olisi, jos tytär olisi käynyt vaimoosi käsiksi/lyönyt tai ollut muutoin henkisesti törkeä ja ilkeä käytökseltään vaimoasi kohtaan.
Jos nyt tyttäresi tulee luoksesi ja vaimosi ei kuitenkaan halua nähdä tytärtäsi, niin asia ratkeaa sillä, että hän lähtee kotoa jonnekin. Leffaan? Syömään? Taidenäyttelyyn? Ihan minne vaan.
Juuri näin. Jos teillä on tämän luokan ongelmia, niin ei hyvältä kuullosta.
No todellakin kiistat ovat minun mielestä olleet ihan mitättömiä juttuja, mitkä menevät teini-iän piikkiin. Ei käsirysyä, ei haistattelua. Ei lähellekään mitään sellaista, korkeintaan sitä että tytär ei ole ollut uusperhekuviosta kovinkaan innoissaan ja ei ehkä aina ole ollut vaimolleni juttutuulella vaan on keskittynyt kännykkäänsä. Tätä vaimoni kutsuu piilovittuiluksi, mitä se sitten lieneekään.
Hmm. Teidän suhteessanne vaikuttaa olevan jotain oleellista pielessä. Ihan lyhyen kirjoituksesi perusteella kutsun viestintää tahdittomaksi enkä näe siinä tilanteentajun häivähdystäkään.
"vaimoni kysyi, miten haluaisin isänpäivää viettää"
" hän haluaa kieltää aikuisen tyttäreni käynnin meillä yhteisessä kodissamme"
Eli miksi vaimosi kysyi miten haluaisit viettää isänpäivää? Eikö ole varsin selvää, että isänpäivänä haluaa tavata perillisiään mahdollisuuksien mukaan eikä esim. piehtaroida sängyssä vaimon kanssa koko päivää? Kysyikö vaimosi asiaa sinulta vain siksi, että vastaisit kuten vastasitkin, ja hän voisi kieltää tyttäresi käynnin? Tältä nyt mielestäni vaikuttaa. Kieltämällä tyttäresi käynnin, vaimosi osoittaa sinua kohtaan valtaa, omistushalua. Ei siis kykene ajattelemaan sinua, eikä ottamaan toivettasi huomioon. Vaimo voi myös pelätä jotain, tyttäresi avaa hänessä jotain vanhoja ja tuoreempiakin haavoja. Vaimollako ei itsellään ole lapsia?
Ja tähänkö teidän keskustelunne todella päättyi? Jos, niin mikset jatkanut sitä? Sanonut, että kuules nyt, pidän suhdettani tyttäreeni tärkeänä, ja luonnollisesti hän voi tulla vierailulle, etenkin isänpäivänä! Toivoisit myös vaimosi tulevan toimeen tyttäresi kanssa paremmin. Ellei hän kuitenkaan kestä ajatusta kohdata tytär, niin voi halutessaan tehdä jotain muuta, lähteä jonnekin tyttären vierailun ajaksi. Vaikka sinusta olisi mukavaa, ettei hän lähtisi minnekään (jos näin on mielestäsi).
Vaikka välit olisivat kaikin puolin kunnossa, niin monet poistuvat kumppanin lasten vierailujen aikaan paikalta, ja jättävät puolisonsa ja tämän lapsen/lapset rauhassa viettämään aikaa keskenään. Ainakin osaksi aikaa. Ihan luontevasti. Teidän kannattaisi keskustella asiasta hartaasti ja pitkään. Mikä vaimosi suhtautumisessa sinun ja tyttäresi välillä todella tökkii, mikä on juurisyy? Tärkeää on puhua syyttämättä, rauhallisesti, vastaanottavaisesti, toinen huomioiden.
Minusta hän kysyi asiaa toivoen, että vastaisin esim. että voisimme mennä syömään jonnekin ravintolaan tms. Mutta kun sanoin, että tärkeintä on vain viettää aikaa lasten kanssa esim. ihan vain täällä kotona, hän sanoi että tytär ei ole kotiimme tervetullut. Ja ei, keskustelu ei todellakaan loppunut siihen vaan nyt ollaan väännetty asiasta jo kolme pv ja erokorttiakin ollaan vilauteltu. Lisäksi mukaan on vaimon toimesta otettu monet vuosien takaiset pettymykset ja riidat, jotka ollaan moneen kertaan jo taputeltu ja sovittu, että nyt katse eteenpäin. Vaan ei sitten ollakaan.
Olen sitä mieltä että kyseessä on vaimon omat vanhat haavat ja epävarmuus. Sama käytösmalli kun on toistunut useita naisia kohtaan, mm. Ex-vaimoni on haukuttu monta kertaa alimpaan helvettiin ilman mitään syytä. Miehiä kohtaan tällaista arvostelua ei ole koskaan esiintynyt. Mutta minkä teet asialle, jos toinen ei ole halukas paljastamaan heikkouttaan ja tekemään asialle mitään?
Ja mitä tulee omistushaluun... on hyvin halukas kontrolloimaan tilanteita, tietää kaikki asiat minua paremmin mielestään tai hermostuu jos ei jotain tiedä. Mustasukkainenkin on.
"ollaan väännetty asiasta jo kolme pv ja erokorttiakin ollaan vilauteltu."
Ero voisi olla hyvä ratkaisu... tai vähintään eri asunnot. Ihan älytöntä vääntää kolmea päivää tyttäresi tapaamisesta isänpäivänä. Sinä tapaat tyttäresi kotonanne, ja sillä siisti. Vaimo voi tehdä mitä haluaa. Hän se on yliherkkänahkainen, hän joustaa.
Itse en voisi kuvitella jatkavani parisuhdetta, jos mies sanoisi, ettei lapseni (joita on kolme) ole tervetulleita kotiimme. Tosin tämä tilanne on vain teoreettinen, koska asumme erikseen miesystäväni kanssa. Mutta kun aloimme seurustella, niin asuin vielä lasteni kanssa. Olisin myös päättänyt aika herkästi suhteemme, jos lapseni eivät olisi tulleet toimeen miehen kanssa. Eli näinkin päin. Onneksi tulivat ja tulevat oikein hyvin - paremmin kuin isänsä kanssa. Mutta isänsä ei olekaan ihan normaalimmasta päästä... Joka tapauksessa en voi hyvin, ellei kaikki lähelläni olevat ihmiset voi hyvin. Ihmissuhde sählingit syövät energiaa, eikä sitä ole tuhlattavaksi asti.
Kieltohan on jo tapahtunut, joten sen ja kaiken voi kieltää. Kokonaan toinen juttu miten moiseen sairaaseenkin kieltoon sinä suhtaudut. Miten toimit? Mitä teet? Onko ideoita? Tuossa jo ehdotettiinkin, että vaimosi lähtisi muualle, tai sinä lähtisit muualle isänpäivänä. Kumpi mielestäsi parempi?
Meni isänpäivä nyt miten menee, niin ainakaan minä en tuossa tilanteessa voisi jättää juttua siihen. Vaan selvittäisin asian kumppanin kanssa perin juurin. Jos tulee riita, niin tulee ja sitten sekin tarvitsee selvittää.
Puolisot voi vaihtua, mutta side lapseen ei koskaan. Jotain pielessä jos uusi kumppani kieltää oman biologisen lapsen tapaamisen.
Koska koti teidän yhteinen koti, niin sinulla on oikeus tavata lastasi, sukulaisiasi ja ystäviäsi omassa kodissasi, erityisesti lastasi isäinpäivänä. Jos puolisosi ei halua tavata tytärtäsi, hänen ei ole pakko mutta hän on silloin itse tehnyt valinnan ja hänen väistyttävä. Eli sano hänelle että hän voi painua yökylään ystävättärelleen tai jonnekin pois kodistanne sillä tyttäresi on ja pysyy aina elämässäsi, ja hänen sopeuduttava siihen aikuismaisesti tai mietittävä miksi on halunnut kumppaniksi miehen jolla on lapsi/lapsia.
Vaikka toisen puolison lapset ja ex toisinaan raivostuttavia, en voisi arvostaa puolisoani jos hän ei kantaisi vastuuta heistä ja hyvinvoinnista kuten isän tulee. Minusta ei ole aitoa rakkautta eli ajattele toisen parasta kuin omaa napaa jos tuommosia ehtoja antaa toiselle toisen oikeudesta tavata lastaan....keskustelkaa nämä lapsiasiat kuntoon ja sopikaa pelisäännöt ettei kaadu lapsen/lasten niskaan jossain vaiheessa.
"Minusta ei ole aitoa rakkautta eli ajattele toisen parasta kuin omaa napaa jos tuommosia ehtoja antaa toiselle toisen oikeudesta tavata lastaan"
Niin... vähän vaikea tietää miten jokainen kokee rakkauden ja arvostuksen. Silti lasten suhteet nykyiseen kumppaniin ovat usein aika veitsen terällä (itse en kestäisi sellaista, en minkäänlaista turhaa draamaa). Tunnen yhdenkin pitkään seurustelleen parin, jossa miehen aikuiset lapset tulevat entiseen kotiinsa haukkumaan miehen naisystävää - ja sanelevat ehdot ja ajat milloin nainen saa olla heidän isänsä luona, milloin ei. Tämä on mielestäni vielä epänormaalimpaa. Ettei mies ikinä puolusta naisystäväänsä, ei sano poikkipuolista sanaa aikuislapsilleen.
Tottakai isä voi tavata lastaan, niin isänpäivänä kuin muutoinkin. Ei pitäisi olla vaimollasi siihen mitään nokan koputtamista. Ja kun kuitenkin näyttää olevan, niin viihdyttäköön itseään jotenkin sillä välin, kun tapaat tytärtäsi. Noin päin kuitenkin ehdottomasti, että vaimo lähtee, et sinä ja tytär.
Olet tainnut naida väkivaltaisen naisen jos ei lyö niin käyttää henkistäväkivaltaa muutenkin varmaan vaikee tapaus,Entäs kun ottaa alkoholia silloinhan todellinen luonne paljastuu.Olet ottanut kiviriipan itsellesi,
Molempien yhteinen koti, jota äitipuoli isännöi. Hanki oma asunto, jossa sinäkin saat tavata ketä haluat.
Jos haluat nähdä vaimosi todellisen luonteen, vihjaile että tapaat tyttäresi exäsi luona isänpäivänä.
Ehkäpä olisi syytä mennä terapiaan käsittelemään asiaa. Jos teini on aikoinaan haukkunut isän uuden kumppanin, niin tilanne varmaan pitäisi jotenkin nollata, koska muutenhan estyvät suhteet myös tuleviin lapsenlapsiin. Se on vain tilapäinen ratkaisu, jos omaa lasta ei kotiinsa kutsua eikä uuden vaimon ja lasten suhde onnistu mitenkään päin. Vaimo kokee menneet loukkaukset eri tavoin kuin sinä, ehkä siksi, että et ole esim erosta johtuneen syyllisyyden takia aikoinaan rajoittanut riittävästi teinin käytöstä häntä kohtaan ja nyt kieltäydyt ymmärtämästä sitä miten hän asian kokee.
Loppupeleissä siis kyse teidän välisistänne vaikeuksista, ei lapsesta, jotka joutuu pelivälineeksi tähän. Vaikutat hyvin tyytymättömältä vaimoosi, mikä lisää hänen vastarintaansa ja mustasukkaisuutta. Tuo ero ja siihen liittyvät asiat ovat ilmeisesti väliltänne edelleen käsittelemättä ja myös osaltasi, kun käsittelet asiaa vain sen kautta mitä toiset ovat tehneet ja tekevät ja itsesi näet muiden tekojen kohteena.
Koska tyttäresi on jo aikuinen, ja sinun velvollisuutesi huoltajana on päättynyt, niin periaatteessa kyllä vaimosi voi kieltää, ketkä hänen kotonaan käy. Mutta niin voit sinäkin kieltää, jos et halua vaikkapa hänen äitiään kylään. ;)
Mitäs jos viettäisit isänpäivän kahdestaan tyttäresi kanssa jossain muualla? Lähdette vaikka ravintolaan syömään, ulkoilemaan tms? Tai sinä menet vierailulle hänen luokseen? Älä tietenkään ota vaimoa mukaan.
Aikuiset saavat tavata ketä tahansa. Ja jos on lapsia niin vanhemmat ja lapset päättävät keskenään tapaamiset. Isä/äitipuolet ei näitä päätä.
En ymmärrä miksi ihmiset tekevät tästä liian usein ison numeron.
Eriasia jos on selkeää turvallisuusriskiä lapsilla yms vaaraa.
Itselläni miehenä on kaksi lasta exäni kanssa.
Eromme oli riitaisa ja emme ole hyvissä väleissä keskenämme.
Mutta emme kumpikaan päätä siitä ketä toinen tapaa silloin kun lapset ovat jommalla kummalla. Kunhan huomioidaan lapset kuten kuuluukin
Tämä on toiminut hyvin. kummallakin meillä on uudet puolisot, jotka tulivat kuvioihin hyvinkin nopeasti eron jälkeen ja kenelläkään ei ole mitään valittamista.
Lapset ei kärsi aikuisten huonoista väleistä.
Ystäväpiirissäni on näitä ongelmatapauksia ja en voi kuin pyöritellä päätäni miten lapsia kehtaavat vanhemmat käyttää välikappaleena kiusatakseen exää.