Muita "sitoutumiskammoisia"?

Haluaisin vaan tietää että onko täällä muilla samanlaista ristiriitaongelmaa kuin minulla. Toisaalta haluaisin jonkun hellivän minua ja pitämään hauskaa kanssani, mutta toisaalta kammoksun jotenkin parisuhdetta. Aina kun on jutussa ollut edes potentiaalia parisuhteeksi asti (ja välillä ei edes siihen asti ole juttu edennyt), niin minä peräännyn. Olen joko unohtanut koko miehen, eli en vastaa puhelimeen ym. tai sitten sanon jotain ilkeää tai heitän kärjistettyä kommenttia parisuhteen huonoista puolista niin että mies unohtaa minut.
Tämä ei siis ole mitään marinaa, vaan halusinpa pohtia asiaa ihan näin yleisellä palstalla.
81055
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kai se siitä johtuu ettei uskalla luottaa itseensä,pelkää sitä että toinen sanoo"ei tästä mitään tuu"?Ja se voi näkyä jollain tavalla läpi.Mut luottamus syntyy vaan keskustelemalla,myös itseensä!Mulla on ,varsinkin tän viimeisen suhteen jälkeen,iso kynnys laskea enää ketään mun lähelle:( Mulla on kanssa samat toiveet,haluisin et joku pitää mua sylissä,hellii ja nauraa kanssani,mut tämä epävarma olo estää sen et en uskalla ketään edes"etsiä"tyttöystäväkseni..täytyy näköjään päästä näistä peloista eroon ekaksi,jotta voin olla ihmisten ilmoilla oma,iloinen itseni..Ja luottaa itseeni!!Tämnkään ei ole tarkoitus olla mitään marinaa,vaan tämä on mun oma näkemys tästä aiheesta.Täytyy kyllä sanoa et tämä yksinäisyys on ruvennut rassamaan mua,mut mista sitä tietää milloin...Pääsee peloista eroon ja asettuu aloilleen;)

Äänestä
  • juu, ei tuu heti mieleen seurustella, oon niin tottunu jo tähän yksin elämiseen.
    parempaa tää kuin parisuhde, kuluttavia semmoset suhteet

    Äänestä

En jaksa uskoa että on olemassa kovinkaan paljon ihmisiä joilla on oikeasti jokin 'sitoutumiskammo' vaan suurin osa ei vain yksinkertaisesti ole tavannut sitä ihmistä joka saa sukat pyörimään jaloissa ja unohtamaan kaikki sinkkuuden hyvät puolet.Itsekki oon yrittänyt suhdetta naisen kanssa joka oli ihan kiva mut siihen se sit jäikin.Seksi oli ok,arki oli ok mut auta armias kun koitti viikonloppu ja menojalkaa alkoi vipattamaan,vaihtoehdot olivat helvetillinen riita tai muijan lähtö mukaan baariin ja eihän se käynyt päinsä koska sisimmässään sitä etsi vielä sitä kipinää jota ei hänen kanssaan koskaan ollut.

Äänestä
  • tää on helppo.. narsismi.. täää on sikahelppo..
    hah haa..luonnevika.. me voidaan romantisoida asiaa ja kertoa runomuodossa.. mut fakta on faktaa .. ja lopuksi olet taas yksin ja taas hetki lumousta ja sitten suksi tökkää taas.. taas uusi vika toisessa ja ryppy rakkauteen.. mikä niissä muissa on oikein vikana kun eivät minun erinomaisuuttani huomaa.. ja taas... haa haaa.. elämä opettaa..

    Äänestä

Olen sitoutumiskammoinen, vai olisko se väärä ilmaus?
Olen ikemminkin piintynyt poikamies, joonkin sortin eksentrikko, kummajainen, omituinen ihminen.
Mulla sinkkuutta on jatkunut ja jatkunut niin kauan että en varmaan osais parisuhteessa enää elääkään.
Ainakaan seksi ei enää sujuisi kun en sitä oo vuosiin harrastannu.
Enkä siis haluakkaan enää suhteeseen, oma elämäntapa- ja tyyli vain joutuisi koetukselle, en millään haluaisi luopua siitä ainakaan jonkun naisen takia.
Omassa tuttavapiirissäni (sukulaiset myös) kukaan ei oo enää vuosiin edes kysellyt mitään suhteistani kun tuntevat mut sen verran hyvin.
Mutta jokatapauksessa olen hyvin tyytyväinen tähän piintyneen vanhanpojan elämääni.

Äänestä
  • parisuhdetta. Ei ainakaan vielä huvita alkaa seurustelemaan, vaikka kaverit sanoo et: "Sun kuule pitäs hommata nainen jostain."

    Pärjään ihan hyvin yksinäänkin ainakin toistaiseksi.

    Äänestä

En taida sitoutumiskammoinen olla mutta sopivaa vaan ei enää ole löytynyt eron jälkeen. Kai sitä on tullut tietoisemmaksi millasen kumppanin haluaa eikä täysin semmoista ole löytynyt.

Mutta jos joku tuntee olevansa sitoutumiskammoinen niin neuvoisin suhtautumaan uusiin ihmissuhteisiin "kevyemmin". Asenteella ei se ota jos ei annakkaan pääsee jo hyvään alkuun. Yksin ei oo hyvä olla loppuelämää!

Äänestä

parisuhde on niin hankala ja vaikia että pitää olla tosi mies että suhteilen. varmaan jonain päivänä mutta ei pitkääääääääää pitkääääääääääääään aikaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yön yksinäinen kirjoitti:

Haluaisin vaan tietää että onko täällä muilla samanlaista ristiriitaongelmaa kuin minulla. Toisaalta haluaisin jonkun hellivän minua ja pitämään hauskaa kanssani, mutta toisaalta kammoksun jotenkin parisuhdetta. Aina kun on jutussa ollut edes potentiaalia parisuhteeksi asti (ja välillä ei edes siihen asti ole juttu edennyt), niin minä peräännyn. Olen joko unohtanut koko miehen, eli en vastaa puhelimeen ym. tai sitten sanon jotain ilkeää tai heitän kärjistettyä kommenttia parisuhteen huonoista puolista niin että mies unohtaa minut.
Tämä ei siis ole mitään marinaa, vaan halusinpa pohtia asiaa ihan näin yleisellä palstalla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu