Mitä eroa ev.lut:lla ja helluntailaisuudella?

on minun Jumalani ollut .
Ilman rahatta ja ilman hinnatta olen syntini anteeksi saanut.
Olen jopa valtaisan tuen uskon sisarilta ja veljiltä saanut, kun yhteistyössä matkaa eteenpäin on käyty jo vuosia.
Ystäviä on eripuolin maailmaa tullut.
Herrani on terveyttä antanut ja kodin kaikkine tarpeineen.
On mahtava kun vielä saa armossa muitakin auttaa jopa materiaalisesti.
Kaste tosiaan eroaa kait eniten.
On hyvä muistaa ettei Jumala katso miten hyvä tai huono olet kun synteinesi hänen luokse saavut, saat ARMOSTA uuden elämän, joka saatanaakin kiusaa.
Sen huomaa jo näiltä sivuilta kuinka kipeää muutamille tekee jos helarilla on "kuorma keveä".
Esille otetaan järjen vähyys ja hiukka muita normeja.
Olisi kylläkin epäilyn aihetta jos niin ei asiat olisi,ettei vastustusta olisi.

Vaikka itse kuulun helluntaiseurakuntaan ja eivät ainakaan minun elämääni ole siellä ohjattu.
Vastaus on siihen koska meille on ihmisille jotka ovat tasapainossa henkisesti ja on jokaiselle on luotu terve järki,niin kun sitä käyttää ja ei mene kysymään seurakunnan johtajilta neuvoa jokaiseen elämänsä kysymykseen ja ei antaudu toisten ohjattavaksi,voit elää omaa elämääsi ja saat tehdä omat ratkaisut ja se ei kenellekään helluntaiseurakunnan jäsenelle kuulu miten elät elämääsi.
Kun elää hyvällä omalla tunnolla ja olet vain tilivelvollinen Jumalalle et ole ihmisille tilivelvollinen ja kukaan toinen ihminen ei pääse sinua ohjailemaan.

Jos eroja ei löydy, niin silloin saamme olla huolestuneita, sillä seurakunta tarkoittaa uloskutsuttuja, eli niitä jotka kulkevat ulkopuolelle leirin kristuksen pilkkaa kantaen. Muistan kun eräs nainen kertoi miten 50-luvulla hän katseli työkavereidensa kanssa työpaikan ikkunasta naureskellen ja ivaten miten vasta uskoontulleet menivät upotuskasteelle paikallisen joen rantaan, Heillä oli maailman pilkka päällään, mutta Heillä oli jotain muutakin kallisarvoista. Nimittäin Jumalan kirkkauden Henki lepäsi heidän päällä. Hebr11: toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu,,,,,,40 sillä Jumala ooli varannut meitä varten jotakin parempaa!!!! Onhan elävä uskoontulleista koostuva seurakunta täysin eri kuin laitos johon kuuluu yli 80% suomalaisista. "Ekumeeninen henki" joka pyrkii löytämään yhtäläisyyksiä uskonnollisen maailman ja elävän uskon väliltä on johtamassa meitä siihen ilmapiiriin jossa ilmestyy tuo laiton, antikristus ja eksyttää jos mahdollista valitutkin. Hänet vaikka hän tulee esille tehden tunnustekoja ja saa tulenkin lankeamaan alas taivaasta, on Herra Jeesus surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä 2tess2:8. Edelleenkin Oikean seurakunnan, nimellä ei väliä, ero uskonnollisuuteen ja maailmaan on selvä. Elävä seurakunta: Ihminen tekee parannuksen synneistä, Jeesus tulee ihmisen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi, synnit puhdistetaan Jeesuksen veren kautta, uskova kastetaan upottamalla, syntyy hyvänomantunnon liitto Jumalan kanssa 1Piet3:21.Sen jälkeen(uskoon tulleet ja kastetut)Pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rulouksessa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko,,,. Nykyään jos tällaista tapahtuisi se tekisi selvän eron seurakunnan ja maailman uskonnollisuuden välillä. Psykologiset "puoskarit"hyökkäisivät tämän ilmiön kimppuun, eihän nyt pelkoa saa syntyä, onhan meillä rakastava Jumala. Mutta Herran pelko on sama tänäänkin, ellemme lue uutta -92 ev.lut käänöstä, josta tämäkin käsite on häivytetty uskonnollisten puoskareiden käsissä. Jeesus on sama eiloen tänään ja iankkaisesti, Ole vapaa!!! Jeesus vapauttaa sinut Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, elämään Hänelle. Vapaana synnistä ja muotojumalisuuden liturgioden kahleista, saat hengittää vapaasti(rukous), iloita toisten Jumalan lasten yhteydestä, syödä ruokasi ilolla kiittäen Jumalaa. Alkuseurakunta oli hetken kaiken kansan suosiossa, mutta jo lyhyen hetken kulttua alkoi vaino, mutta he kestivät sen ja pitivät jopa ilona kun saivat häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

tapskaRoi kirjoitti:

Jos eroja ei löydy, niin silloin saamme olla huolestuneita, sillä seurakunta tarkoittaa uloskutsuttuja, eli niitä jotka kulkevat ulkopuolelle leirin kristuksen pilkkaa kantaen. Muistan kun eräs nainen kertoi miten 50-luvulla hän katseli työkavereidensa kanssa työpaikan ikkunasta naureskellen ja ivaten miten vasta uskoontulleet menivät upotuskasteelle paikallisen joen rantaan, Heillä oli maailman pilkka päällään, mutta Heillä oli jotain muutakin kallisarvoista. Nimittäin Jumalan kirkkauden Henki lepäsi heidän päällä. Hebr11: toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu,,,,,,40 sillä Jumala ooli varannut meitä varten jotakin parempaa!!!! Onhan elävä uskoontulleista koostuva seurakunta täysin eri kuin laitos johon kuuluu yli 80% suomalaisista. "Ekumeeninen henki" joka pyrkii löytämään yhtäläisyyksiä uskonnollisen maailman ja elävän uskon väliltä on johtamassa meitä siihen ilmapiiriin jossa ilmestyy tuo laiton, antikristus ja eksyttää jos mahdollista valitutkin. Hänet vaikka hän tulee esille tehden tunnustekoja ja saa tulenkin lankeamaan alas taivaasta, on Herra Jeesus surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä 2tess2:8. Edelleenkin Oikean seurakunnan, nimellä ei väliä, ero uskonnollisuuteen ja maailmaan on selvä. Elävä seurakunta: Ihminen tekee parannuksen synneistä, Jeesus tulee ihmisen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi, synnit puhdistetaan Jeesuksen veren kautta, uskova kastetaan upottamalla, syntyy hyvänomantunnon liitto Jumalan kanssa 1Piet3:21.Sen jälkeen(uskoon tulleet ja kastetut)Pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rulouksessa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko,,,. Nykyään jos tällaista tapahtuisi se tekisi selvän eron seurakunnan ja maailman uskonnollisuuden välillä. Psykologiset "puoskarit"hyökkäisivät tämän ilmiön kimppuun, eihän nyt pelkoa saa syntyä, onhan meillä rakastava Jumala. Mutta Herran pelko on sama tänäänkin, ellemme lue uutta -92 ev.lut käänöstä, josta tämäkin käsite on häivytetty uskonnollisten puoskareiden käsissä. Jeesus on sama eiloen tänään ja iankkaisesti, Ole vapaa!!! Jeesus vapauttaa sinut Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, elämään Hänelle. Vapaana synnistä ja muotojumalisuuden liturgioden kahleista, saat hengittää vapaasti(rukous), iloita toisten Jumalan lasten yhteydestä, syödä ruokasi ilolla kiittäen Jumalaa. Alkuseurakunta oli hetken kaiken kansan suosiossa, mutta jo lyhyen hetken kulttua alkoi vaino, mutta he kestivät sen ja pitivät jopa ilona kun saivat häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

Lue lisää

No huh huh mitä höpinää.

Ja helluntailaiset eivät hyväksy millään tapaa ev.lut "veljiään"! Mutta näyttävät kyllä kertovan etteivät tee "selkeää" eroa ev.lut. kirkkoon. Ehkä tuo eron tekeminen karkoittaisi uusia potentiaalisia jäseniä?

hah kirjoitti:

Ja helluntailaiset eivät hyväksy millään tapaa ev.lut "veljiään"! Mutta näyttävät kyllä kertovan etteivät tee "selkeää" eroa ev.lut. kirkkoon. Ehkä tuo eron tekeminen karkoittaisi uusia potentiaalisia jäseniä?

Lue lisää

kyllä se on, kuulehan hah, tasapeli. ja yhtä tasiaista vauhtia kumpikin osapuoli lähestyy toistaan.
sanon tämän käytännön kokemuksen perusteella. en vanhojen luulottelujen tai kotonaopittujen "tietojen" perusteella (minun helari-isäni oli hyvin luterinvastainen ja sinun kodissasi on ilmeisesti oudoksuttu helareita).

tuskinpa kirkot kuitenkaan koskaan sulautuvat toisiinsa, senverran eroa on, mutta uskovien yhteys vahvistuu hyvän alun jälkeen vain vahvistumistaan.
turha siis on enää vuonna 2005 yrittää hehkutella "ja helluntailaiset eivät hyväksy millään tapaa evlut-veljiään".

Tuo ev.lut. kirkkoon ja "helluntaisrk:ntaan" kuulumisen samanaikaisuus on mahdollista koska helluntailaiset eivät ainakaan täällä meillä Suomessa ole virallinen seurakunta.

Helluntailaisilla on oma teologinen opisto ja koulutus, mutta pastori nimikkeen käyttäminen on melko vapaata.
Käytännössä "helluntaisrk:ssa" sanotaan papeiksi lähes kaikkia jotka toimii jossakin vastuullisessa seurakunnallisessa tehtävässä.

Suomen helluntailiikkeen piirissä on muutaman viime vuoden aikana käyty kiivastakin keskustelua rekisteröitymisen puolesta ja vastaan. Rekisteröitymisen myötä helluntailaiset saisivat virallisen kirkkokunnan aseman - jolloin samanaikainen helluntaisrk:ntaan ja ev.lut.kirkkoon kuuluminen tulisi mahdottomaksi?

En tiedä mikä on nyt tilanne tuossa asiassa. Muistan kuulleeni että helluntailiike olisi parhaillaan rekisteröitymässä kirkkokunnaksi? Vai onko niin että osa helluntailaisista jää ulkopuolelle ja säilyttää "vapautensa"?

En itse ole helluntailainen, joten olisi mukava jos joku asiasta perillä oleva voisi antaa informaatiota missä kohden mennään.

* * *

Tuohon pappisasiaan vielä:
Raamatun mukaanhan asia on niin että jokainen kristitty on Jumalan pappi maan päällä. Tämän aseman perusta on uskovan henkilökohtainen yhteys Jumalaan Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta. Asemamme Jumalan pappeina sisältää etuoikeuden mm. rukoilla lähimmäistemme puolesta ja ylistää ja kiittää Jumalaa, sekä julistaa Jumalan valtakuntaa. Asemaan liittyy myös auktoriteetti henkivaltoihin nähden.

Uuden Testamentin mukaan Jumala on asettanut seurakuntaansa johtajia eli paimenia, evankelistoja jne.
Kun käytämme sanaa "pappi" tarkoitamme yleensä pastoreita, joilla on määrätty virallinen, teologinen koulutus ja asema, jonka perusteella heidän on mahdollista toimia seurakunnassa paimenvirassa, johtaen ja opettaen.
Ehkä olisi selkeintä käyttää tällaisesta henkilöstä nimitystä seurakuntajohtaja tai seurakunnan paimen. Lisäksi on sitten evankelistoja, opettajia jne.

Ev.lut.kirkko ja helluntailaiset opettavat pelastuksen asiassa aivan samoin, eli että pelastus on Jeesuksen Kristuksen sovintotyössä.

Käytännössä ev.lut.kirkon oppi on mielestäni hieman sekava ja mahdollistaa monenlaisia toisistaan poikkeavia opetuksia esim. uudestisyntymisestä. Siitä kuitenkin ollaan helluntailaisten kanssa samaa mieltä että uudestisyntyminen on pelastuksen edellytys. Eri asia on tapahtuuko tämä "uudestisyntyminen" kasteessa vai uskonratkaisun myötä...

Ev.lut.kirkon opetus käytännössä lienee että ihminen kyllä tulee Jumalan lapseksi (siis uudestisyntyy) lapsikasteessa, mutta silti tarvitsee henkilökohtaisen uskon pelastuakseen.
Ev.lut.kirkon pastorit tulkitsevat tätä sitten monin eri tavoin ja painotuksin. Jotkut korostavat henkilökohtaisen ratkaisun merkitystä (ja opettavat tässä samoin kuin helluntailaiset), ja joidenkin mielestä mitään varsinaista ratkaisua ei tarvita koska ratkaisu on tapahtunut jo kasteessa! Kasteessa tapahtunutta pelastusta korostavat opettavat että usko on sen omaksumista mitä kasteessa on jo tapahtunut - mutta jos tämä otetaan tosissaan, se saattaa johtaa esimerkiksi uskonnolliseen legalismiin, jossa ihminen uskoo kasteensa pohjalta ja pyrkii kristittynä toteuttamaan Jumalan sanaa, vaikka ei ole koskaan varsinaisesti avannut sydäntään Jeesukselle!

* * *

Tosiasiahan on että ehtoollinen kuuluu USKOVILLE.
Ev.lut.kirkossa uskovaksi tunnustetaan rippikoulun eli konfirmaation käynyt henkilö? Ripille pääsevä henkilö tunnustaa ihmisten edessä uskovansa sen totuuden, jota kaste julistaa - ev.lut.kirkon opissa: aseman, joka hänelle on kasteessa lahjoitettu - ja on tämän myötä kristitty. Sen sijaan henkilö joka ei usko, jää osattomaksi kasteessa saamastaan armosta.
Voidaan siis kysyä, ovatko kaikki rippikoulun käyneet eli konfirmoidut todellisesti tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen, kuten kaste julistaa (tai lahjoittaa)? Tällöin ehtoollinen kuuluu heille.
Vai onko rippikoulu ollut pelkkä muodollisuus ja ulkoa hoettavia sanoja ilman sydämen uskoa? Tällöin ehtoollinen ei kuulu heille.

Käytännössä kirkko olettaa että ihmiset ovat ottaneet rippikoulunsa tosissaan ja ovat henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen, siksi ehtoollinen kuuluu kirkon mukaan kaikille kastetuille ja konfirmoiduille ev.lut.kirkon jäsenille.
Rippikoulua käymättömät kirkon jäsenet ainoastaan siunataan alttarilla.
Ev.lut.kirkon ehtoollisyhteys ei kuulu kristityille jotka eivät ole kirkon jäseniä.

Helluntailiikkeen parissa asia on pohjimmiltaan samoin. Ehtoollinen kuuluu uudestisyntyneille ja kastetuille "helluntaisrk:n" jäsenille. Vaikka kasteopetus on yksiselitteisempi ja selkeämpi, eli ensin on usko ja sitten kastetaan, niin nämä kaksi ehtoollista vastaanottavalta edellytetään: usko Jeesukseen ja kaste.

Yleensä ev.lut.kirkossa ehtoollista jaetaan myös muiden kristillisten kirkkokuntien ja seurakuntien jäsenille, helluntailaisillekin, jos haluavat, samoin on helluntaiseurakunnissa, eli ehtoollisyhteys on avoin kaikille uskoville.
Käsittääkseni ohje helluntaiseurakunnissa kuitenkin on että ehtoollinen on vain tuohon seurakuntaan kuuluvien yhteys? Onneksi käytäntö on (yleensä) ohjetta vapaampi!

Koska ev.lut.kirkossa pastoriksi voi opiskella käymällä teologisen koulutuksen ja henkilökohtaista uskoa Jeesukseen ei edellytetä, on mahdollista olla ev.lut.kirkon pappi vaikka ei edes uskoisi. Tällaisten ei-uskovien mutta uskonnollisten luterilaisten pappien opetus ja toiminta on varsin kirjavaa ja joukkoon mahtuu monenlaisia säätäjiä, esimerkkinä pastori Kylliäinen.

* * *

Koska ehtoollinen kuuluu kaikille uskoville elävässä uskossa olevat ev.lut.kirkon pastorit jakavat (vastoin kirkon ohjetta?) ehtoollista myös alaikäisille eli ei-konfirmoiduille kirkon jäsenille ja muiden kirkkokuntien jäsenille.
Lasten kohdalla he yleensä kysyvät joko lapselta itseltään ja/tai lapsen vanhemmalta uskooko lapsi henkilökohtaisesti Jeesukseen, ja jos näin on niin ehtoollinen annetaan.
Olen itse nähnyt tällaista käytäntöä ev.lut.kirkossa.

Itse kuulun vapaakirkkoon. Vapaakirkon seurakunnissa ehtoollisyhteys on avoin kaikille uskoville. Ainoa mitä edellytetään on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Tämän ehdon ehtoollisen jakajat yleensä mainitsevat ehtoollistilaisuuden alussa. Kenenkään uskoa ei kuitenkaan mittailla vaan ehtoollinen jaetaan jokaiselle joka itse katsoo olevansa uskossa.

mamabeard kirjoitti:

Tuo ev.lut. kirkkoon ja "helluntaisrk:ntaan" kuulumisen samanaikaisuus on mahdollista koska helluntailaiset eivät ainakaan täällä meillä Suomessa ole virallinen seurakunta.

Helluntailaisilla on oma teologinen opisto ja koulutus, mutta pastori nimikkeen käyttäminen on melko vapaata.
Käytännössä "helluntaisrk:ssa" sanotaan papeiksi lähes kaikkia jotka toimii jossakin vastuullisessa seurakunnallisessa tehtävässä.

Suomen helluntailiikkeen piirissä on muutaman viime vuoden aikana käyty kiivastakin keskustelua rekisteröitymisen puolesta ja vastaan. Rekisteröitymisen myötä helluntailaiset saisivat virallisen kirkkokunnan aseman - jolloin samanaikainen helluntaisrk:ntaan ja ev.lut.kirkkoon kuuluminen tulisi mahdottomaksi?

En tiedä mikä on nyt tilanne tuossa asiassa. Muistan kuulleeni että helluntailiike olisi parhaillaan rekisteröitymässä kirkkokunnaksi? Vai onko niin että osa helluntailaisista jää ulkopuolelle ja säilyttää "vapautensa"?

En itse ole helluntailainen, joten olisi mukava jos joku asiasta perillä oleva voisi antaa informaatiota missä kohden mennään.

* * *

Tuohon pappisasiaan vielä:
Raamatun mukaanhan asia on niin että jokainen kristitty on Jumalan pappi maan päällä. Tämän aseman perusta on uskovan henkilökohtainen yhteys Jumalaan Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta. Asemamme Jumalan pappeina sisältää etuoikeuden mm. rukoilla lähimmäistemme puolesta ja ylistää ja kiittää Jumalaa, sekä julistaa Jumalan valtakuntaa. Asemaan liittyy myös auktoriteetti henkivaltoihin nähden.

Uuden Testamentin mukaan Jumala on asettanut seurakuntaansa johtajia eli paimenia, evankelistoja jne.
Kun käytämme sanaa "pappi" tarkoitamme yleensä pastoreita, joilla on määrätty virallinen, teologinen koulutus ja asema, jonka perusteella heidän on mahdollista toimia seurakunnassa paimenvirassa, johtaen ja opettaen.
Ehkä olisi selkeintä käyttää tällaisesta henkilöstä nimitystä seurakuntajohtaja tai seurakunnan paimen. Lisäksi on sitten evankelistoja, opettajia jne.

Ev.lut.kirkko ja helluntailaiset opettavat pelastuksen asiassa aivan samoin, eli että pelastus on Jeesuksen Kristuksen sovintotyössä.

Käytännössä ev.lut.kirkon oppi on mielestäni hieman sekava ja mahdollistaa monenlaisia toisistaan poikkeavia opetuksia esim. uudestisyntymisestä. Siitä kuitenkin ollaan helluntailaisten kanssa samaa mieltä että uudestisyntyminen on pelastuksen edellytys. Eri asia on tapahtuuko tämä "uudestisyntyminen" kasteessa vai uskonratkaisun myötä...

Ev.lut.kirkon opetus käytännössä lienee että ihminen kyllä tulee Jumalan lapseksi (siis uudestisyntyy) lapsikasteessa, mutta silti tarvitsee henkilökohtaisen uskon pelastuakseen.
Ev.lut.kirkon pastorit tulkitsevat tätä sitten monin eri tavoin ja painotuksin. Jotkut korostavat henkilökohtaisen ratkaisun merkitystä (ja opettavat tässä samoin kuin helluntailaiset), ja joidenkin mielestä mitään varsinaista ratkaisua ei tarvita koska ratkaisu on tapahtunut jo kasteessa! Kasteessa tapahtunutta pelastusta korostavat opettavat että usko on sen omaksumista mitä kasteessa on jo tapahtunut - mutta jos tämä otetaan tosissaan, se saattaa johtaa esimerkiksi uskonnolliseen legalismiin, jossa ihminen uskoo kasteensa pohjalta ja pyrkii kristittynä toteuttamaan Jumalan sanaa, vaikka ei ole koskaan varsinaisesti avannut sydäntään Jeesukselle!

* * *

Tosiasiahan on että ehtoollinen kuuluu USKOVILLE.
Ev.lut.kirkossa uskovaksi tunnustetaan rippikoulun eli konfirmaation käynyt henkilö? Ripille pääsevä henkilö tunnustaa ihmisten edessä uskovansa sen totuuden, jota kaste julistaa - ev.lut.kirkon opissa: aseman, joka hänelle on kasteessa lahjoitettu - ja on tämän myötä kristitty. Sen sijaan henkilö joka ei usko, jää osattomaksi kasteessa saamastaan armosta.
Voidaan siis kysyä, ovatko kaikki rippikoulun käyneet eli konfirmoidut todellisesti tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen, kuten kaste julistaa (tai lahjoittaa)? Tällöin ehtoollinen kuuluu heille.
Vai onko rippikoulu ollut pelkkä muodollisuus ja ulkoa hoettavia sanoja ilman sydämen uskoa? Tällöin ehtoollinen ei kuulu heille.

Käytännössä kirkko olettaa että ihmiset ovat ottaneet rippikoulunsa tosissaan ja ovat henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen, siksi ehtoollinen kuuluu kirkon mukaan kaikille kastetuille ja konfirmoiduille ev.lut.kirkon jäsenille.
Rippikoulua käymättömät kirkon jäsenet ainoastaan siunataan alttarilla.
Ev.lut.kirkon ehtoollisyhteys ei kuulu kristityille jotka eivät ole kirkon jäseniä.

Helluntailiikkeen parissa asia on pohjimmiltaan samoin. Ehtoollinen kuuluu uudestisyntyneille ja kastetuille "helluntaisrk:n" jäsenille. Vaikka kasteopetus on yksiselitteisempi ja selkeämpi, eli ensin on usko ja sitten kastetaan, niin nämä kaksi ehtoollista vastaanottavalta edellytetään: usko Jeesukseen ja kaste.

Yleensä ev.lut.kirkossa ehtoollista jaetaan myös muiden kristillisten kirkkokuntien ja seurakuntien jäsenille, helluntailaisillekin, jos haluavat, samoin on helluntaiseurakunnissa, eli ehtoollisyhteys on avoin kaikille uskoville.
Käsittääkseni ohje helluntaiseurakunnissa kuitenkin on että ehtoollinen on vain tuohon seurakuntaan kuuluvien yhteys? Onneksi käytäntö on (yleensä) ohjetta vapaampi!

Koska ev.lut.kirkossa pastoriksi voi opiskella käymällä teologisen koulutuksen ja henkilökohtaista uskoa Jeesukseen ei edellytetä, on mahdollista olla ev.lut.kirkon pappi vaikka ei edes uskoisi. Tällaisten ei-uskovien mutta uskonnollisten luterilaisten pappien opetus ja toiminta on varsin kirjavaa ja joukkoon mahtuu monenlaisia säätäjiä, esimerkkinä pastori Kylliäinen.

* * *

Koska ehtoollinen kuuluu kaikille uskoville elävässä uskossa olevat ev.lut.kirkon pastorit jakavat (vastoin kirkon ohjetta?) ehtoollista myös alaikäisille eli ei-konfirmoiduille kirkon jäsenille ja muiden kirkkokuntien jäsenille.
Lasten kohdalla he yleensä kysyvät joko lapselta itseltään ja/tai lapsen vanhemmalta uskooko lapsi henkilökohtaisesti Jeesukseen, ja jos näin on niin ehtoollinen annetaan.
Olen itse nähnyt tällaista käytäntöä ev.lut.kirkossa.

Itse kuulun vapaakirkkoon. Vapaakirkon seurakunnissa ehtoollisyhteys on avoin kaikille uskoville. Ainoa mitä edellytetään on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Tämän ehdon ehtoollisen jakajat yleensä mainitsevat ehtoollistilaisuuden alussa. Kenenkään uskoa ei kuitenkaan mittailla vaan ehtoollinen jaetaan jokaiselle joka itse katsoo olevansa uskossa.

Lue lisää

Tuo hinku rekisteröityä kirkkokunnaksi johtunee siitä, että valtiovalta suunnittelee alkavansa tuke taloudellisesti rekisteröityneitä uskonnollisia yhdyskuntia. Avasin tämän asian moraalisesta ongelmallisuudesta keskustelua täällä jokin aika sitten, mutta kummastipa se vaiettiin kuoliaaksi. Ymmärrettävää olisi se, ettei sitä ihminen nyt voi kahteen uskontokuntaan samaan aikaan kuulua. Jos jäsenmäärien perusteella alkaa rahaa asaa, se on selkeästi tehtävä mahdottomaksi.

Minusta helluntailaisten ei kuitenkaan kuulu saada valtiolta rahaa siksi, että osa helluntailaisesta iopista on lakien vastaista. Jos esim. nainen tai vaikkapa lesbo ei pääse KAIKKIIN yhteisön töihin, yhteuisö rikkoo tasa-atvolakia ja on siis lainrikkojana sopimaton rahaa saamaan. (Tämä nyt oli sivupolku, tiedän. Kerroin kuitenkin oman kantani perusteluineen, jotta suuhuni ei kukaan muuta tuki.)

Tuossa tuli laajasti ehtoolliskäytännöistä. Luterilaisen ja helluntailaisen ehtoolliskäsityksen välillä on iso ero - helluntalaisille (näin ymmärtääkseni) ehtoollisella muistellaan Jeesuksen pelastustyötä, luterilaisilla se on laajempi, eli ehtoollisella sekä muistellaan ja otetaan vastaan tuo pelastustyö todellisesti. Luterilaiset opettavat Raamatun pohjalta, että Jeesus itse on läsnä leivässä ja viinissä.

Vaikka ehtoolliskäytäntö on melko avointa luterilaisessa kirkossa, avoimuus on itse asiassa väärä käytäntö. Ehtoollispöytä on avoin vain kirkon omille jäsenille ja muille luterilaisille, ja kirkon solmimien sopimusten perusteella myös anglikaaneille. Vapaitten suuntien jäsenille ehtoollista ei ole lupa jakaa, koska ymmärrys ehtoollisesta eroaa suuresti. Lisäksi luterilaisilla itsellään ei ole lupaa osallistua vapaitten suuntien, ortodoksien tai katolisten ehtoolliselle.

Luterilaisen kirkon messussa ehtoollinen voidaan jakaa myös alaikäisille, mikäli heille on perhe opettanut perusasioita ehtoollisesta ja lapsi tulee ehtoolliselle saattajan kera. Näin on kirkko asiasta päättänyt. Itsenäisesti ehtoolliselle voi osallistua vasta opetusta saatuaan, eli rippikoulun ja konfirmoinnin jälkeen.

Luterilaisille kasteella on syvä merkitys. Raamatussa kasteeseen ladataan valtavasti painoa, minkä luterilaiset ovat ottaneet luonnollisesti kasteopetukseensa. Kaste on ymmärrettävä luterilaisuudessa uskon tunnustamisena ja Jumalan pelastustapahtumana. Kun Jumala Raamatussa lupaa pestä synnit pois veden ja Hengen kautta, niin näin myös tapahtuu kasteessa. Yhtälailla kaste on todellisesti Jeesuksen kanssa kuolemista ja nousemista haudasta - eli kasteessa liitytään Jeesuksen elämänvaiheisiin ja eletään ne yhdessä hänen kanssaan. Siten ne siis tapahtuvat myös kastettavalle. Ymmärrettävästi tämä merkitsee myös uudestisyntymistä. Kasteen yhteyteen kuuluu myös Pyhän Hengen saaminen kuten Raamattu opettaa, sekä se että Jeesus tulee todellisesti asumaan uskovaan.

Omasta perspektiivistäni, mitä vähän helluntalaisten opetusta kasteesta ja ehtoollisesta tiedän, niin opetus on luterilaiseen nähden "kevyempää". Luterilaisesta perspektiivistä siellä on oikeaa, mutta vajaata. Sieltä puuttuu ehkä olennaisimpana Kristuksen todellinen läsnäolo kastevedessä tai ehtoollisaineissa, ja hänen läsnäolonsa puuttumisen kautta uupuu myös Kristuksen mukana tulevat pelastuksen lahjat. Osallisuus niihin vapailla suunnilla tulee muuta kautta, muttei kasteessa ja ehtoollisessa.