En jaksanut alkaa laavailemaan et sattuuko löytymään jo aiheeseen ketju.
Olen parisuhteessa ollut avopuolisoni kanssa kohta kolme vuotta, minulla on tytär aikaisemmasta vakituisesta suhteesta.
Avopuolisoni on ns kausityöläinen, keväästä pitkälle syksyyn tien päällä paljon, jotka aiheuttanut omat ongelmansa meidän suhteeseen. Nyt meillä pahimmat ongelmat ja tuntuu että niistä ei ylitse päästä, ja se ongelma on tietokone ja pelaaminen.
Eli siis, mies paljon tienpäällä ja minä yksin päivästä toiseen kotona. Mieheni hankki tietokoneen itselleen ja sovimme pelisäännöt sen kanssa että päivittäin voi pelata kunhan se ei mene siihen että istuu koneella koko ajan, no siihenhän se on mennyt. Ne harvat päivät kun on ns paikkakunnalla töissä niin töiden jälkeen saattaa istua koneella jopa 4h (kotiutuu monesti vsta kuuden aikaa illalla), syö ja alkaa pelaamaan ja siitä sitten nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän olla töissä. Ja jos viikonloppuisin on kotona niin pelaaminen alkaa aamusta ja istuu oikeastaan koko päivän kuulokkeet päässä pelaten, omassa maailmassaan.
Minulle tähän pelaamiseen ei riitä ymmärrys, olen paljon muutekin yksin ja vaikka toinen olisi kotona niin olen silti yksin kun toinen keskittyy vain siiihen pelaamiseen. Olen koittanut selittää hälle sekä hyvällä että pahalla, mutta hän ei ymmärrä mun pointtia.
Minä hoidan kodin, koirat, tytön (joo on mun) ja toinen vain istuu koneella. Ja jos meillä sattuu olemaan tyttö viikonlopun pois niin minä katson yksin telkkaria ja toinen pelaa. Ja tässä yksi ilta kun hän lopetti pelaamisen niin oli vaisu, hiljainen ja mökötti, seuraavana päivänä vasta sit sanoi et ois halunnut pelata enemmän mutta ei viitsinyt etten hermostu, silloinkin oli pelannut useamman tunnin jo. Olen niin rikki tän asian kans, työt ei maistu, vituttaa, olen surullinen ja se pahin, olen yksin parisuhteessa, vaikka toinen olisikin kotona.
Ennen saatoimme tehdä extempore reissuja ja paljon kulkea yhdessä kyläilemässä yms, no nykyään mies ei halua poistua tietokoneen ääreltä. Makuuhuoneen puolellakaan ei oikeastaan paljoa tapahdu, ja yksi syy on se että kun mies ei enää pelaa niin sit on puhelin koko ajan kädessä, koneella istuessaan ei edes huomaa vaikka vähissä vaatteissa/alasti hilluisin kotona.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Nyt koitan olla puuttuumatta pelaamiseen, jos hän vaikka itse ymmärtäis että istuu koneella liikaa mutta en kyllä tällaista kauaa jaksa.
Haluaisin kuulla joiltakin samankaltaisia kokemuksia, kuinka selvisitte tai ette selvinnyt.
Ja sori jos teksti on sekasta, olen huono kirjoittamaan
Olen parisuhteessa ollut avopuolisoni kanssa kohta kolme vuotta, minulla on tytär aikaisemmasta vakituisesta suhteesta.
Avopuolisoni on ns kausityöläinen, keväästä pitkälle syksyyn tien päällä paljon, jotka aiheuttanut omat ongelmansa meidän suhteeseen. Nyt meillä pahimmat ongelmat ja tuntuu että niistä ei ylitse päästä, ja se ongelma on tietokone ja pelaaminen.
Eli siis, mies paljon tienpäällä ja minä yksin päivästä toiseen kotona. Mieheni hankki tietokoneen itselleen ja sovimme pelisäännöt sen kanssa että päivittäin voi pelata kunhan se ei mene siihen että istuu koneella koko ajan, no siihenhän se on mennyt. Ne harvat päivät kun on ns paikkakunnalla töissä niin töiden jälkeen saattaa istua koneella jopa 4h (kotiutuu monesti vsta kuuden aikaa illalla), syö ja alkaa pelaamaan ja siitä sitten nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän olla töissä. Ja jos viikonloppuisin on kotona niin pelaaminen alkaa aamusta ja istuu oikeastaan koko päivän kuulokkeet päässä pelaten, omassa maailmassaan.
Minulle tähän pelaamiseen ei riitä ymmärrys, olen paljon muutekin yksin ja vaikka toinen olisi kotona niin olen silti yksin kun toinen keskittyy vain siiihen pelaamiseen. Olen koittanut selittää hälle sekä hyvällä että pahalla, mutta hän ei ymmärrä mun pointtia.
Minä hoidan kodin, koirat, tytön (joo on mun) ja toinen vain istuu koneella. Ja jos meillä sattuu olemaan tyttö viikonlopun pois niin minä katson yksin telkkaria ja toinen pelaa. Ja tässä yksi ilta kun hän lopetti pelaamisen niin oli vaisu, hiljainen ja mökötti, seuraavana päivänä vasta sit sanoi et ois halunnut pelata enemmän mutta ei viitsinyt etten hermostu, silloinkin oli pelannut useamman tunnin jo. Olen niin rikki tän asian kans, työt ei maistu, vituttaa, olen surullinen ja se pahin, olen yksin parisuhteessa, vaikka toinen olisikin kotona.
Ennen saatoimme tehdä extempore reissuja ja paljon kulkea yhdessä kyläilemässä yms, no nykyään mies ei halua poistua tietokoneen ääreltä. Makuuhuoneen puolellakaan ei oikeastaan paljoa tapahdu, ja yksi syy on se että kun mies ei enää pelaa niin sit on puhelin koko ajan kädessä, koneella istuessaan ei edes huomaa vaikka vähissä vaatteissa/alasti hilluisin kotona.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Nyt koitan olla puuttuumatta pelaamiseen, jos hän vaikka itse ymmärtäis että istuu koneella liikaa mutta en kyllä tällaista kauaa jaksa.
Haluaisin kuulla joiltakin samankaltaisia kokemuksia, kuinka selvisitte tai ette selvinnyt.
Ja sori jos teksti on sekasta, olen huono kirjoittamaan
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eihän riippuvuuksille mitään voi, jos itse riippuvainen ei näe ongelmaa.
Muuta et voi tehdä kun sanoa vielä kerran suoraan, että et halua parisuhdetta jossa mies viettää kaiken teidän yhteisen ajan kotona pelaten yksin koneella. Tätä ei tarvitse edes selittää, asia on niin päivänselvä.
Mies saa valita. Jos hän todella mieluummin pelaa kuin on sinun seurassasi ja osallistuu arkeen, ei teidän ole syytä enää olla yhdessä saati asua saman katon alla.
Pelaaminen koukuttaa joitakin tosi paljon. Kaikki muu tuntuu mielenkiinnottomalta, esim. vaikka pelkkä sohvalla istuskelu illalla ja juttelu, senkin ajan voisi pelata. Kotihommiin ei viitsi tarttua kun peli odottaa ja kaikki muu on vain työlästä. Kyse voi olla ihan huonosta tavastakin, jonkinlaisesta laiskuudesta, mutta myös riippuvuus on mahdollista.
Mä pelaan itsekin, mutta en koukutu. Mies pelaa joskus liikaa, oikeastaan aina kun en ole kotona. Mutta ollaan jo sen verran aikuisia että on osattu näistä aika hyvin sopia. Pelata voi, mutta se ei voi olla elämän keskipiste jos parisuhteessa haluaa olla.
Tällä hetkellä se meillä on keskipisteenä, illat, kaikki yhteinen aika menee pelatessa.
Ja mä en vaan voi kilpailla koneen kans, enkä haluakkaan. Mutta kuinka tehä se päätös että nyt riittää kun kuitenkin rakastan yli kaiken mun miestä, samoin tyttö.
No sitten annat ajan kulua, sulla ei ole mitta vielä tarpeeksi täynnä. Kun tarpeksi kauan elät surullisena yksin omassa seurassasi, toteat kyllä jossain vaiheessa, että kiitos nyt tämä riittää.. että koti on miehelle lähinnä vain kämppä jossa nukkua ja pelata. Kyllästyt pettyneenä odottamaan häntä ensin kotiin ja sitten pois koneelta, ja pian huomaat hänellä ei ole suhteeseen ja sinulle mitään annettavaa. Pelaava hahmo huoneessa, siinä kaikki.
Odotit kai jotain keinoa jolla miehen saa lopettamaan pelaamisen. Sellaista ei nyt vaan ole, kun hän ei itse sitä tahdo.
Lisään vielä, että peliaddiktin kanssa ei voi sopia pelipäivistä tai kellonajoista. Hän ei pysty pitämään lupauksestaan kiinni kuten jo huomasitkin. Kun pelaamisen pysyminen ok rajoissa ei lähde hänen omasta halustaan tehdä muuta, pelaaja vaan odottaa tuskastuneena, että milloin tämä "pakollinen yhteinen aika" loppuu ja pääsee pelaamaan. Siksi lupaus ei pidä ja pienen yrityksen jälkeen ollaan samassa tilanteessa.
Mies taitaa olla erittäin lapsellinen ja ehkä yksinkertainenkin kun sanoo, ettei ymmärrä pointtiasi ja mököttää kun ei voinut pelata taas koko iltaa.
Hänelle sopii joku pelaaja-kämppis, ei parisuhde. Röhnöttäisivät aamusta iltaan koneella ja varmaan söisivätkin siinä, juttelisivat lähinnä siitä pelistä luurien kautta.
Herää nyt, sulla on kumppani jolla ei ole mitään mielenkiintoa elää tavallista perhearkea.
Moro
Kyllä miehesi kuuluisi laittaa sinut edelle, tuohon on vähän vaikea sanoa mitään jos olet asiallisesti pyrkinyt jo selittämään hänelle tilanteen.
Oletteko kauan olleet yhdessä?
Löysikö hän pelaamisen ihan hiljattain, ajattelin josko alkuinnostus laantuisi pian.
Tykkään itsekkin pelata koneella vaikka ikää on jo lähelle 40v :)
Viikolla ei vain huvita/jaksa töiden jälkeen ja viikonloppuna on monesti muuta tekemistä.
Kysyn ihan mielenkiinnosta :)
Onko hän minkäikäinen?
Mitä pelaa?
Asiallisesti ja vähemmän asiallisesti, mutta mikään ei tunnu menevän perille.
Yhdessä ollaan oltu kohta kolme vuotta. Hän on aina ollut kiinnostunut tietokoneista ja pelaamisesta, mutta oman koneen laittoi noin vuosi sitten kun asumisero tuli. Tässä hiljattain vasta muutettiin taas saman katon alle kun oman talon ostimme.
Voikun meilläkin olisi pöiviä ettei jaksaisi pelata ja tekisi jotain muuta, mutta ei, pelaaminen menee kaiken edelle.
Hän pelailee netissä jotain sotapeliä kuulokkeet päässä ja lätisee niihin kuulokkeisiin, ja silloin muu maailma unohtuu.
Laita hoitoon, terveyskeskuksista tai onko ne hyvinvointikeskuksia nykyään löytyy apua. Joten sopikaa vaikka mennä yhdessä jos ukkosi ei yksin uskalla, kyllä hänen pitää ymmärtää itsekin tarvitsevansa apua.
"Olen niin rikki tän asian kans, työt ei maistu, vituttaa, olen surullinen ja se pahin, olen yksin parisuhteessa, vaikka toinen olisikin kotona."
Tässä se pointti. Silti sanot rakastavasi miestä. Oletko miettinyt mitä rakkaus sinun mielestäsi on? Onko se tuota... vitutusta, surua... tuskin? Mitä rakkaus on? Sillä eihän se ole sitäkään, että olet parisuhteessa yksin. Mielestäni asiaan on samanlainen ratkaisu kuin missä tahansa riippuvuudessa. Eli ohjaat miehen hoitoon. Hänen pitää ymmärtää riippuvuutensa, selvittää syyt sen takana. Riippuvuudet, ihan kaikki johtuvat jostain ihmisen tunne-elämän puutostiloista. Ne ovat korviketoimintaa, jotta saataisiin ahdistukseen pikaista parempaa oloa.
Mikäli mies ei ymmärrä hakea itselleen apua ja pelaaminen sen kun jatkuu, eroa. Tai ainakin muuta erilleen. Ellet näin tee, vaan mahdollistat toimillasi miehen pelaamisen, niin olet itsekin riippuvainen, läheisriippuvainen. Siihenkin on saatavissa apua.
Itse olen parisuhteessa peliriippuvaisen ja tietokoneriippuvaisen kanssa. Olemme olleen yhdessä 10v. Peliriippuvuus on silloin ongelma kun se alkaa vaikuttaa teidän taloudelliseen tilanteeseen. Peliriippuvuus meillä on syönyt pari vuotta elämästämme hänen takiaan, koska pelihimoissaan pelasi minun vuokrarahat ja lainarahoja. Nyt ollaan kohta päästy eroon veloista, mutta voin sanoa ettei ole ollut juhlallinen tie!!! On sovittu, että jos vielä pelaa niin pahasti ettei siinä oikeasti ole järkeä, lähden, ja niin teenkin jos näin käy. Nyt ollut pelaamatta hyvin.
Mutta!
Kuten sanoin tietokoneriippuvuus ei ole hävinnyt. Tunnen itsenikin yksinäiseksi kun yksi on vain koneella viikot ja etenkin viikonloput ärsyttää. Se on uppoutumista juuri omaan maailmaan.. ja se syö suhdetta... Minusta tuntuu että hän ottaa suhteen ja minut itsestäänselvyytenä.. kannattaa ottaa asia puheeksi...
En tiedä onko kyseessä peliriippuvuus vai tylsistyminen omaan elämään ja valintoihin, mutta sama tilanne täällä.
Uusioperhe, lapset tänään poissa ja alle vuoden vanha suhde. Mies pelaa, minä selaan nettiä yksikseni ja lueskelen teidän juttuja.
Arvasin jo kokemuksesta, että näin tämä yhteinen vapaa-ilta menee, ei tullut sikäli isompia pettymyksiä. Minä oisin halunnut ihan jotain muuta ja ehdotinkin, mutta tälleen tämä sitten meni taas :(
Niin se menee meilläkin, vapaa-iltana minä katson yksin telkkaria tai lähden kaveripariskunnan kans viihteelle, mies jää rakkaan koneensa kans kotiin.
Vaikuttaa enemmän uutuuden viehätykseltä ja arkeen tylsistymiseltä, kuin riippuvuudelta. Sen näet jo ihan itsekin, että pelit kiinnostaa enemmän, kuin sinä ja tekemiset kanssasi. Vedä rajat, älä miehellesi, vaan itsellesi. Ehkä toivo ja haaveet muutoksesta ovat vielä niin vahvoja, ettet pysty tiukkoja rajoja vetämään siihen, mitkä ovat ne suhteen pilarit, joita ilman ei voi olla suhdetta.
Odottamalla mitta kyllä täyttyy, mutta siitä voi tulla odottamisen ja toivomisen kierre ja saattaapi mennä 10 vuotta elämästä tyhjänpäiväiseen kissa-hiiri leikkiin.
Haloota. Riippuvuus tarkoittaa juuri sitä, ettei mikään voi kiinnostaa riippuvuutta enempää. Ap:n miehellä on peliriippuvuus, aivan ilmiselvästi. Riippuvuus vie miestä. Kun tilanne on tämä, eikä mies hae apua ja koettaa parantaa itseään, ap.lla ei ole kuin yksi terve vaihtoehto: jättää mies. Muuten ap osallistuu miehen riippuvuuden vahvistamiseen ja mahdollistamiseen nykymittaisena.
On paljon ihmisiä, jotka töllöttävät esim. telkkaria,i facea tai puhelimiaan illat ja viikonloput liki pakonomaisesti. Luuri raahataan vessaan, ruokapöytään ja sänkyyn. Telkkaria katsotaan tuntikaupalla yhteen menoon aivot narikassa.
Ei noissakaan kyseessä silti ole hoitoa vaativa riippuvuus vaan elämäntapa.
Pelaaminen on samantyyppistä ajanvietettä eli ruudun tuijottamista. Aniharva on todella peliriippuvainen eli kuten sinä asian käsität, että pitäisi ”hakea apua”.
Itseensä sitä pitää mennä ja miettiä miten elämäänsä haluaa elää ja läheisiään kohdella.
Voi toki olla addiktio. Kuitenkin, tietokoneen ääreen yleensä mennään rentoutumaan, jos kyse ei ole työasioista. Joten, voisiko hieman viitata, että mies ei jostain syystä tunne oloansa rennoksi aloittajan kanssa? Olisiko suhteessa jotain, mikä miestä hiertää?