Yle lipsautti totuuden: holokausti olikin elokuvaa

Eihän tuossa jutussa mitään mainittu holokaustista...

Olikohan meidänkin sisällissotamme pellkkää elokuvaa?
Ja Pevotiininazien hyökkäykset naapurin tontille?

Siis Hitchcock in "holodokumentti".

Kubrick feikkasi kuulennon. Vaikea näitä muistaa, kun jenkkien historia on täynnä VALHEITA!

”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”

Nicholas Kollerstrom

tapana ruuvata historiaa haluamaansa suuntaan. Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän historiaa lavastetaan. Hetkellisen propagandan käyttöön sepitetyillä valheilla on taipumus muuttua ajanoloon historiaksi.

Kansallissosialistisesta saksasta tehtiin sodan aikana paljon propagandaa, joka jäi elämään omaa elämäänsä myös sodan jälkeen. Toki tarinoita saksalaisten hirveyksistä tarvittiin myös sodan jälkeen, kun esim. Dresden oli mattopommitettu asukkaineen ja japanissa Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit olivat tuhonneet suunnattomasti siviiliväestöä. Puhumattakaan suuresta määrästä japanilaisia, jotka olivat kuolleet Yhdysvalloissa sijaitsevilla keskitysleireille. Tuossa tilanteessa tarvittiin todistelua siitä, että liittoutuneiden tekemistä siviilien joukkotuhonnoista ei kannata välittää, koska saksalaiset olivat tehneet pahempaa.

Propaganda on kuulunut aina Yhdysvaltojen ensisijaisiin aseisiin. Jo ensimmäisen persianlahden sotatoimet pohjustettiin lavastetulla propagandalla. Kuten sillä että irakilaiset sotilaat muka heittelivät sairaalan keskoskaapeista pikkulapsia kaduille. Taikka tsekkoslovakian kriisissä lavastetut kuvat bosnialaisesta keskitysleiristä.

Näitä, kuten muitakin lavastettuja todisteita voidaan toki puolustaa sillä, että "onhan joitakin julmuuksia kuitenkin varmasti tapahtunut. Jos ei kuvissa olevia, niin jotakin muuta". Tässä vain koko asia uppoaa hyvien tarkoitusten hetteikölle.

Saksassa toisen maailmansodan aikaan on aivan varmasti kuollut juutalaisia. Siellä on kuollut myös monien muiden ihmisryhmien edustajia. Etenkin loppuvaiheissa, jolloin liittoutuneiden ilmavoimat pommittivat järjestelmällisesti saksalaisia tehtaita ja leirejä. Millaisia ovat olleet eri tahojen intressit tuolloin, on yksi asia, ja miten asiat on haluttu esittää, on taas toinen. Jos tarkastellaan saksan johtajan antamia käskyjä ja lausuntoja sodan aikana, niin sieltä löytyy hyvin selkeä suunnitelma "juutalaiskysymyksen" ratkaisemisesta. Tässä suunnitelmassa tarkoitus oli rakentaa neuvostoliitolta vallatulle alueelle, samoille seuduille joilta venäläiset olivat pogromeissaan juutalaisia etnisesti puhdistaneet karkoittamalla ja tappamalla. Israel, juutalaisten oma valtio.

Aina puhutaan hitlerin tappamista juutalaisista mutta eikös stalin tappanut ukrainalaisia jo pelkästään miljoonia?

Syksyllä 1944 kun Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa Saksan satamissa olleet suomalaismerimiehet pidätettiin ja osa pääsi omin silmin todistamaan "valetta"

Saksan keskitysleireille internoidut suomalaiset merimiehet Pentti Roslöf ja Aarne Kovala joutuivat tahtomattaan keskelle toisen maailmansodan lopun julmaa kaaosta. He selvisivät.

”Mikään kirja tai elokuva ei pysty kuvailemaan, millaista siellä oli” sanovat nämä ei-juutalaiset joiden täytyy kai olla myös mukana salaliitossa?

Lisää salaliittolaisia:

89-vuotias Nenai istuu olohuoneessaan Helsingin Meilahdessa. Asunto on kuin kenen tahansa kypsään isoäiti-ikään ehtineen koti ruskeine plyysisohvaryhmineen ja maisematauluineen. Kuka tahansa isoäiti ei ole kuitenkaan joutunut viettämään nuoruuttaan natsi-Saksan keskitysleireillä ja menettänyt niissä käytännössä koko sukunsa.

Kesäkuussa 1942 saksalaiset sitten saapuivat toden teolla Nenan kotikaupunkiin ja keräsivät kokoon loputkin kaupungin juutalaiset.

Heidät kuljetettiin Zawiercien gettoon. Siellä Nena koki ensimmäisen selektionsa, yhden monista. Selektiossa nuoret ja työkykyiset asetettiin yhteen jonoon oikealle, ja vanhukset, lapset ja äidit pienten lasten kanssa pantiin vasemmalle.

Nena pääsi oikeanpuoleiseen jonoon, mutta hänen isänsä, isosiskonsa ja pieni siskontyttönsä joutuivat vasemmalle. Nena näki heidät viimeisen kerran, sillä vasemmanpuoleisen jonon ihmiset kuljetettiin 60 kilometrin päähän Auschwitziin.

"Herra B. Blaugrundille, Keskuskatu 1, Helsinki

Viitaten 8.12. päivättyyn postikorttiinne suvaitsen ilmoittaa teille, että teidän sisarentyttärenne Nena on tällä hetkellä naistenleirillä Neusalzissa Sleesiassa. "

Bernhard sai Suomeen tiedon Nenan olinpaikasta, mutta yksikään hänen lähettämistään korteista ei päätynyt perille Nenalle. Juutalaiset naiset eivät saaneet vastaanottaa leirille mitään paketteja.

Työpäivät olivat pitkiä ja ruoka surkeaa.

– Se oli vetistä lientä, jossa oli sattumia, niin kuin suomeksi sanotaan, Nena muistelee.

Onnekseen Nena tutustui tehtaassa ranskalaiseen sotavankiin, jolle pakettien vastaanottaminen oli sallittua.
Kun Nena oli ollut työleirillä vuoden verran, ranskalainen sotavanki katosi.

Tammikuussa 1945 Nenan leirin noin tuhat vankia käskettiin pois leiristä. Vankeja lähdettiin kuljettamaan kohti länttä kävellen, menetelmällä, joka myöhemmin tuli tunnetuksi kuolemanmarssina.

Kun vangit olivat marssineet seitsemän viikkoa ja useita satoja kilometrejä, he saapuivat Flossenbürgin keskitysleirille. Tuhannesta vangista oli jäljellä kaksisataa, muut olivat kuolleet.
Matka jatkui Bergen-Belseniin.
– Junamatka oli aivan kamala, ja Bergen-Belsen oli leireistä pahin. Meidät laitettiin tyhjennettyyn ruumishuoneeseen, josta sadat ruumiit oli kasattu heti seinän toiselle puolelle telttaan.

– Siellä ei eletty enää ihmisinä, Nena sanoo tunteilematta ja suoraan.
Huhtikuun puolivälissä 1945 vangit olivat jälleen aamulla nimenhuudossa kentällä. He seisoivat pitkään, kunnes tajusivat, että kaikki vartijat ovat kadonneet.

Heti sodan jälkeen tärkeintä oli päästä kiinni normaaliin elämään, eikä 1940-luvulla tunnettu kriisiterapioita. Jokainen selvisi karmeuksista tavallaan. Nena siirsi ajatukset muualle ja päätti keskittyä nykyhetkeen.

Nena pääsi leiriltä pois 71 vuotta sitten, mutta sellaiset tapahtumat eivät unohdu, tuskin edes haalistuvat muistissa. Kun televisiosta tuli holokaustia käsittelevä ohjelma, Nena meni toiseen huoneeseen.

Mitä miettinee Mummo pullaposkisesta palstanatsistamme??

tai sitten oli pieni laskuvirhe, muuten herr hilerius oli vartti juuudeaslainen ilmeisesti rothchile eli punakilven jälkeläinen.

Historia on aina voittajien historiaa ja ensimmäinen tehtävä sodan jälkeen on sovittaa tapahtumat voittajan näkökulmaan sopiviksi. Miljoonat ovat siinä pieniä lukuja .