Se voi jopa alkaa siitä. Kumpikaan eron osapuolista ei kuole tai häviä maailmasta. Yhä voi tavata, tai viestitellä kun on asiaa.
Ainoastaan puretaan se toimimaton sopimus, jos ja kun sitä ei yrityksistä huolimatta ole saatu toimivaksi enää.
Ihmisellä on vain yksi elämä. Niin meillä jokaisella. En tarkoita mitään elämysshoppailua: Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, olipa liitossa tai ei, tai olipa liitossa kenen kanssa hyvänsä. Mutta se, että kuolleessa suhteessa sinnitellään velvollisuuden tunnosta, säälistä tai muusta epäoleellisesta syystä, itseään syyllistäen ja parempia aikoja odotellen, on kohtuutonta.
Menneinä vuosikymmeninä avioliitossa piti pysytellä vasten omaa haluaan vaikkapa toimeentulon takia, tai lasten vuoksi, mikä on ehkä kaikkein yleisimmin käytetty veruke sietää huonoa kohtelua, tai sitä, kun eroamisen vaivannäkö tuntuu suuremmalta kuin vallitsevien olojen sietäminen.
Jos jotkut haluavat aidosti olla yhdessä elämänsä loppuun, se on sallittua. Hienoa, että jotkut osaavat vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden pelisäännöt niin myötäsyntyisesti, ja että he ovat saaneet kumppanin, jonka kanssa noita taitoja jalostaa. Ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa.
Mieti asiaa. Älä päätä heti.
Ainoastaan puretaan se toimimaton sopimus, jos ja kun sitä ei yrityksistä huolimatta ole saatu toimivaksi enää.
Ihmisellä on vain yksi elämä. Niin meillä jokaisella. En tarkoita mitään elämysshoppailua: Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, olipa liitossa tai ei, tai olipa liitossa kenen kanssa hyvänsä. Mutta se, että kuolleessa suhteessa sinnitellään velvollisuuden tunnosta, säälistä tai muusta epäoleellisesta syystä, itseään syyllistäen ja parempia aikoja odotellen, on kohtuutonta.
Menneinä vuosikymmeninä avioliitossa piti pysytellä vasten omaa haluaan vaikkapa toimeentulon takia, tai lasten vuoksi, mikä on ehkä kaikkein yleisimmin käytetty veruke sietää huonoa kohtelua, tai sitä, kun eroamisen vaivannäkö tuntuu suuremmalta kuin vallitsevien olojen sietäminen.
Jos jotkut haluavat aidosti olla yhdessä elämänsä loppuun, se on sallittua. Hienoa, että jotkut osaavat vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden pelisäännöt niin myötäsyntyisesti, ja että he ovat saaneet kumppanin, jonka kanssa noita taitoja jalostaa. Ihmiset ovat lahjakkaita eri asioissa.
Mieti asiaa. Älä päätä heti.
Vastaukset 110
Vanhimmat
Näin on..elämä jatkuu vaikka hetken tekee kipeetä..toisilla pidempään, kuin toisilla.
Silti avioeron kuuluu vihonviimeinen ratkaisu..taistelkaa ihmiset ihan loppuun saakka, älkää menkö omien tahtotilojen mukaan, vaan yrittäkää muistella miksi se syy oli ylipäänsä valita se toinen kumppaniksi. Työstäkää ongelmia ja yrittäkää selvitä niistä yhdessä..jos ei ole muuta ratkaisua, niin silloin ero tulee kysymykseen.
Mutta ensisijaisesti ihmisen täytyy pitää mielessä, että toisen tarkoitus ei ole tehdä itseään onnelliseksi, se on jokaisen oma tehtävä...mutta onnen voi jakaa toisen kanssa :).
Eli tehkää töitä myös itsenne kanssa, menkää hyvissä ajoin terapiaan ja purkakaa oloanne siellä..oli kysymyksessä sitten mikä vain asia..kumppanin tehtävä ei ole myöskään kantaa toisen taakkoja, joten ammattilainen on hyvä paikka siihen.
Tsemppiä kaikille.
Taisi olla viisaan kakkosen neuvo? Kuka ihmeessä jää suhteeseen joka ei hyvä? Samoin jos tekee päätöksen huonoon suhteeseen jäädessä niin kuuluuko se kellekkään? Ihanaa kun olet huolissasi ihmisistä jotka eivät osaa tai halua erota kuten sinä kuvaat tilanteen. Siinä oikeassa olet ettei hätäisesti ei kannata toimia. Jos eron haluaa on se syy oltava siinä suhteessa. Ja kun eron pyytää pitää se kumppanin myös ymmärtää ne syyt eroon. Kuuleppa jos sinulle joku kertoo olevansa huonossa suhteessa eikä eroa niin miten se sen perustelee? Silläkö kun toiselle on annettava se mahdollisuus korjata tai edes harkita onko suhde aitoa rakkautta vai miksi ei eroa pyydä? Se taas Kertooko se sinulle totuuden omasta onnettomasta liitosta? Sitä et voi tietää. Mutta hyvä neuvo. Kannattaa elää elämänsä mitä parhaimman saa. Se mitä haluaa elämältä on sen jokaisen itse määriteltävä. Taidat olla kakkonen joka antanut toiselle mahdollisuuden ja toivot eroamista. No jos ei eroa ja jää onnetomaan suhteeseen ei kukaan ulkopuolinen voi tai tuomita toisen päätöstä. Toki kirpasee kun älyää ettei tainnut puhua sinulle edes totta. Se joka eroa hakee on se myös perusteltava oikein. Ja se onko ongelmia edes olemassa et voi tietää. Koska jos sinulle kertoo aikeista erota mutta kotona ei muista edes mainita on se Säälittävää. Mutta annetaan erota rauhassa eikä tuomita päätöksistä mitä haluaa. Jokainen joka liitossa on tekee sen itse ja näyttää mitä haluaa. Kuinka paljon juoruja kuulleena toisten avioista kuinka kulissia on jne. Sekin on hyväksyttävä eikä kuulu muille jos kerta kulissin valitsee. Upeaa kuinka ulkopuolinen neuvoo varattuja miten tulisi toimia ja antaa vinkkejä miten sen voi hoitaa pois. Kunhan nyt tuo kyseinen varattu edes kertoisi että on kylillä kertonut jollekin että haluaa erota. Eikä ratkaisua tee edes kertomalla kun juorut kulkee jo kylillä valmiiksi kuinka touhuilee muiden kanssa antaen ymmärtää erona syyt ja seuraukset. Mutta hyvä neuvo sinänsä ettei vaan kukaan jää alistettu , kiristetty, pakotettu, tai muulla syyllä jää väärään liittoon. Toki jos seksiä hakee muualta on se toki paljon kertova asia silloin ja hyvä syy erota.
Miksi et eroa jos miehesi pettää ja valehtelee? Kuinka kauan olet valmis jakamaan miehesi kakkosen kanssa? Missä ylpeytesi? Ja en, en ole kakkonenjonkatiedät.
Niin onko tämäkin se asia johon voitaisiin neuvoja antaa. Miksi ihmeessä joku alistuu ukkonsa pettämiseen ja ei älyä erota. Hmm... Voisiko olla tilanne mikä? Onko sillä edes näyttöä pettämisestä vai onko mustasukkainen ja epäilee ukkoansa? Onko tuo ukko tehnyt loppujen lopuksi mitään? Ja jos taas on niin kuka ihme tuon alistetun petetyn pelastaa huonolta suhteelta? Miten ihmeessä voimme neuvoa petettyä että älyää erota? Olisiko hyvä neuvo että jos asiaa tutkii ja löytää todisteet vai ilman syytä kun on harhainen niin se on hyvä syy erota? Ja jos onkin kuten epäilen ettei tuo ukko olekkaan tehnyt mistä syyttää niin turhaan eikä eroa uskalla ottaa sen takia. Joten miten neuvomme petettyä miten sen tulisi toimia että ei tarvitse mustasukkaisena täällä kakkosia metsästää? Eiköhän jokainen pari päätä itse ilman neuvoja mitä pitää tai tulisi tehdä.
Kiitos kommenteistasi. Kirjoitukseni käsitteli asiaa kuitenkin ns. yleisellä tasolla. Jos tunsit piston sydämessäsi, se oli varmasti pelkkää sattumaa. Teksti ei ollut tarkoitettu Sinulle erityisesti.
Huomaan vastauksesi kiihkeästä paatoksesta, että tuo ajatus "kakkosesta" on Sinulle hyvin läheinen ja kipeä. Tällaisiin kakkoshommiin en ole koskaan sortunut minään osapuolena, enkä pidä sellaista järjestelyä emotionaalisesti tyydyttävänä. Mutta tee sinä omat ratkaisusi, jos se toimii kohdallasi, ja tarjoaa pilviseen päivään hetken auringon paistetta ;-)
Lopuksi haluaisin ehdottaa, että kiinnität tekstissäsi enemmän huomiota kappalejakoon. Sillä tavalla tekstisi jäsentyy selkeämmiksi kokonaisuuksiksi!
Sinulle ei kuulu toisten parisuhteet, sinulla ei ole oikeutta mennä kenenkään parisuhteen väliin, eikä sinulla ole mitään oikeutta arvostella toisten suhteita, kun et kuulu niihin. Kaikenlaista paskaa kakkostouhua tälläkin palstalla vaan kylvät ja mitä todennäköisimmin trollina, koska härnäät ja nautit petettyjen tuskasta. Se jos mikä on jotain todella sairasta - sosiopaatti tai psykopaatti. Ei jaksa ymmärtää. Vihaan ja halveksin halpoja naisia, jotka rikotte perheitä ja teette avioerolapsia. Niin tekee mekin, jotka itse salasuhteilevat mutta tulevat petetyiksi.
Eli valitat ukkosi pettämisestä palstalla, mutta muut ei saa esittää omaa mielipiteitään?
Se jos nyt arjen harmauteen haen hetkellistä väriä niin älä huoli kyllä pärjään. Pakko se perustella miksi haen ja mitä. Eihän se minun vika ole jos joku uskoo että todella jäisin onnetomaan liittoon. Hyvin menee vaikka nyt tuomitset päätökseni täysin. Ei senkään joka leikkiin ryhtyy ole epätietoinen että olisin sinkku. Ja pakko on perustella miksi leikkiin ryhdyn tietäen. Minusta kuitenkin hyvä neuvo että valitsee sen parhaimman vaihtoehdon. Mitä sulla tarjottavaa ja jos et ylitä kriteerejä silloin voidaan keskittyä olennaiseen. Tiedän että katkeruutta se tuo kun huomaa etten eroa vaikka niin annoin ymmärtää. Älä siis huoli toisten päätöksistä ja siitä millä perustein suhteilee yleensäkkään. Enkä tosiaan äkkinäisesti eroa voi edes ottaa. Ja se miten tämä hoidetaan on osattava. Joten älä huoli minusta hyvin meillä menee ja on aina mennyt. Mutta ymmärrän sinun näkemyksesi.
On tainnut joku kuolakin, joten ei ole niin yksinkertainen asia lainkaan. Aina kaksi ihmistä on kaksi persoonaa. Toista ei todellakaan osaa lukea kuin kirjaa , eikä toisen ajatuksia todellakaan näe samoin.
Tarvitaan siis aina joustoa ja ymmärtämistä, jos se puuttuu varmasti kipinät sinkoilevat ja liitosta voi tulla se, ei tunnu miltään liitto, koska kumpikin tavallaan kiertää toistaan näiden erilaisten ajatustensa kanssa.
Niin meilläkin on, ajatellaan monista asioista eritavoin, kuitenkin niistä kotiin liittyvistä asioista ajattelemme samalla tapaa ja olemme pysyneet yhdessä ja tietäen, että varmasti ei tule vastaan helposti uutta suhdetta, jossa nämä asiat olisivat kunnossa, suuri välittäminen ja turvallisuuden tunne ja myös taloudellinen puoli on kunnossa. Kumpikaan ei ole vieraita suhteita tarvinnut, mutta omia menoja kuitenkin ilman puolisoa. NIistä on ollut vähän kiistaa, kun ivat lisääntyneet, mutta näihinkin tulee muutosta ajan oloon alenevaan suuntaan. Tietenkin tämä vie perheen yhteisestä ajasta pois paljon, kuitenkin olen kokenut, että myös jatain on saatu yhdessä kokea.
Kuinka olisikaan jonkun uuden kanssa, monta asiaa ei onnistuisi, kun lapset mukana. Kukaan ei toisen lapsia elätä, ei ole turvallisuutta, eikä rahaakaan elämiseen ja uuden elämän maksamiseen, sillä en vielä ole saanut tietooni montakaan, jota uusi kumppani elättää. Joten minulle ei ainakaan riitä vilkas seksielämä uuden kanssa, ja kun elämä ei ole ollut siitä kiinni nytkään.
Pelkkä se että on tyhmää, ei ole toisen vika, kyllä itsekin voi järjestää elämäänsä ihan siinä entisessä elämässä, että löytyy tekemistä ja ystäviä, joiden kanssa sitten voi keskustella. Minulla on ollut ystävä omaa sukupuoltani, jonka kanssa olemme käyneet, esim jouluostoksilla toisessa isommassa kaupungissa, teatterissa ja joissakin lastentapahtumissa, joten sisältöä, joka ei loukkaa puolisoa voi hyvin järjestää.
Ero on aina monimuotoinen asia, eronnut ihminen hakee jotain elämäänsä ja olen huomannut monta kertaa sellaista turhanpäiväistä itsensä esille tuomista ja moni eron jälkeen on niin itsetuntonsa menettänyt, että hakee huomioimistaan vaikka velkaa tekemällä. Vaatetus muuttuu, meikkaaminen muuttuu, lapset hoitajalle ja baanalle etsimään sitä parasta kehujaa ulkokuorestaan. Mitä ajattelette, johtaako mihinkään hyvään ja parempaan, minä en ole sitä nähnyt vaan entistä kurjemman ihmisen tuon jälkeen, sillä aina tuo ulkoinen habitus katoaa ja tulee arki, joten kiiltokuva elämää ei yksinkertaisesti ole olemassa, kaikki se mitä sellaista näkee mainoksissa ja mediassa on fiktiota, siis täyttä valhetta. Se on kaupallisuutta jolla tuhotaan ihmisiä ja annetaan vääriä mielikuvia. Toivottavasti kukaan ei haksahda tällaiseen mukaan.
Itse kauan kestäneestä liitosta halusin erota ja se oli täysin oikea päätös. Olen ollut yksin monta vuotta ja se on tuntunut pelkästään hyvältä. Ei ole koskaan sen jälkeen ollut tarvetta ruveta suhteeseen, koska mielestäni minulla on oikeus ajatella ja toimia niin kuin itse haluan. Aina kun alkaa suhteeseen jonkun kanssa, pitää ruveta joustamaan omista mieltymyksistään ja periaatteistaan ja minusta ei enää ole sellaiseen. Ainoa unelma on kiva työpaikka ja työrauha ja sitten eläkkeellä ollessa, jos ylipäätään elän niin kauan, elää yksin tai yhdessä omien lasten kanssa.
Tämä on sellainen asia mitä en koskaan ole ymmärtänyt.. sinulla on hyvä olla yksin? Se tuntuu hyvältä??
Minulla on parempi olla yksin, kuin suhteessa missä olin....mutta ei missään nimessä hyvä olo olla yksin..ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin, ilman toista, kenen kanssa jakaa elämänasioita.
Olen sitä mieltä, että ihmisellä on pahempia henkisiä ongelmia, jos yksin oleminen on mukavaa tai siitä nauttii.
.....Mutta et kuitenkaan puhu varsinaisena, mielenterveysalan ammattihenkilönä? Vai?
Jos ammattitutkintoa tarkoitat, niin en omaa sellaista.
Olen vain lähes 20 vuotta lukenut erinäisiä mielenterveyteen liittyviä kirjoja.. ihan vain mielenkiinnosta ihmismieltä kohtaan.
Yksinolemiseen voi tietenkin olla monta syytä, mutta päätöksen mukaiseen yksinolemiseen mitä todennäköisemmin liittyy jonkunlasita häiriötä.
Yksi tekijä yhdistää hyvin monia ( ei kaikkia ) on se että ei olla omista tekemisistä kenellekkään tilivelvollisia tai vastuussa..tämä jo itsessään kertoo, että ihmisellä on ongelmia..
En ole myöskään ammattilainen, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että silloin kun ihminen pärjää yksin, eikä tarvitse olla hoidettavana tai hoitajana, hän on sinut itsensä kanssa ja terve yksilö. Tästä terveestä yksilöstä on paljon iloa myös lähimmäiselle, kun on niin tasapainoinen, että pärjää yksinkin.
On taito olla yksin, mutta ei yksinäinen!
Kyllä erosta selviää sehän on selvä. Mutta toki näkyy ja tuntuu itsekullakin erillään tavalla. Se miksi erotaan on se miten hyvin siitä toipuu. Jos ongelmat ovat pettäminen on se kaiken pahin syy erota ja siitä toipua. Mutta jos on ollut noin pahassa suhteesta on se ero silloin oikea ratkaisu. Jos taas ystävinä erotaan on sekin silloin helpompaa kun on molempien sama päätös. Jos taas rakkautta on vain toisella on ero silloin todella raskasta kun ei halua toista loukata ja eron hakemisella loukkaa toista on se molemmille silloin raskasta. Samoin muiden syiden takia voi kantaa omallatunnolla ja yrittää erota joko hyvin tai huonosti. Samoin eron vaikutus rahaan on iso. Kun pitääkin maksaa niin kalliisti toiselle ja katkerana siitä toiselle monia vuosia ei ole hyvä silloin. Eroja on monenlaisia ja syitä mitä ihmeellisimpiä. Ei toki elämä lopu eroon kun vain hyväksyy itselleen ne syyt miksi eron haluaa. Samoin sekin kuinka hyvin erotaan on sen jatkon kannalta mietittävä miten vaikuttaa tulevaan. Onko pettymykset käyty läpi jne. Samoin muistella millä syyllä liittoon mennyt ja miten toista kohdellut. Ei se helppoa kellään ja se joka on sen kokenut voi kertoa toisille ja perustella omat syyt eroon.
Aloitus oli hyvä ja sen jälkeen keskustelu kaikilla menikin syyttelyksi ja riitelyksi. Nää on vaikeita asioita nämä. Se on jännä juttu, että vaikka asioita yrittettäisiin korjata ja tekis mieli ravistella toista, että mikset tartu tuohon juttuun, mikset näe kuinka tärkeä se on minulle, niin ei. Minä näen etten toiselle ollut niin tärkeä, että olisi minut halunnut pitää. Tottakai sellainen lähimmäisessä kirpaisee, mutta miksi toinen sitten ei tee tikkuakaan ristiin eroamiseksi ja valittelee eroaa. Minä olen sitten se jättäjä ja minuakin surettaa. Miksi ei voida nähdä niitä toiselle tärkeitä asioita.
Erossa olisi hyvin viisasta unohtaa ns. syyllisten etsintä. Valitettavasti usein se nousee korostuneeseen asemaan, että kenenkä "syytä" eroon päätyminen oli.
Armollisempaa olisi ajatella niin, että liitto ja sen korjausyrityksetkin epäonnistuivat. Yhdessä epäonnistuttiin. On kovin helppoa osoittaa sormella vaikkapa kolmatta osapuolta: Että eron "syy" oli pettäminen tjsp.
Tosiasiassa kuitenkin taustalla on pitkä kehityskulku, joka johtaa suhteen tuohon kuoleman laaksoon. Puhun nyt omasta kokemuksestani. Suurin yksittäinen tekijä, joka tapahtui, oli kumppanin kunnioituksen menettäminen. Kumppani ei ollut enää arvokas omissa silmissäni, vaan yhdentekevä, rasittava, hermoille käypä, kyllästyttävä. Tuosta ei ollut enää paluuta.
Onko mielestäsi hyvä veruke jatkaa suhdetta pitkän yhteisen historian vuoksi ja sen historian tuomien kokemusten, joita voi sitten yhdessä muistella? Jos ei siis vain halua aloittaa nollasta jonkun vieraan uuden kiinnostavan ja hetken hurmion kanssa, kun tuo historian tunteminen vaikkapa puolison vanhempien vanhenemisen ja iän tuomien sairauksien ja ongelmien suhteen antaa valtavan paljon kättä pidempää hyvään parisuhteeseen. Tuo kokonaisuus tuo melkoisen avun yhdessä selviytymiseen, vaikka ajoittain siinä pitkässä suhteessa on laaksonsa. Laaksot on kuitenkin oltava, jotta voisi joskus kokea ne huiputkin.
Olet nimimerkiltäsi oikeassa siinä, että itsellä ainakin pelkona vaihtokierre. Nuo listaamaasi asiat ovat juuri niitä upeita asioita miksi pitkään suhteeseen etenkin jos on lapsia kannattaa jäädä. Eli yhteen hiileen puhaltaminen, muistot, vaikeatkin ajat. Tuo minullakin oli unelma aikanaan ja nytkin itkettää. Mutta mitäkun niitä pitkässä suhteessa ei olekaan. Tiedät, että kun on tiukka paikka, tarvitsisit tukea tai sairastut ja jonkun pitäisi rohkaista, mutta yksin joudut tai ystävien kanssa niitä läpikäymään. Mikä sellainen pitkä suhde on? Toisaalta, jos pitkässä suhteessa ei moista saavuta miksi saavuttaisi lyhyessä tai myöhemmässä suhteessa. Ja kyllä se vaan niin on, että varattuna yli nelikymppiset kunnolliset, parisuhdetta hoitavat,miehet on, ei kukaan nainen kunnon miestä pihalle laita. Tottakai yksinkin voi olla, mutta en mä näe riippuvuutena sitä että haluaa toisen ihmisen kanssa asioita jakaa, haluaa hellyttää, lämpöä, rutistuksia. Toki niitä pelkässä seksissäkin saa vaikkei seksi edes olus se mitä hakee, mutta eipä se samajuttu ole.
"Onko mielestäsi hyvä veruke jatkaa suhdetta pitkän yhteisen historian vuoksi ja sen historian tuomien kokemusten, joita voi sitten yhdessä muistella? "
Vastaan EI, ehdottomasti. Yhteisen historian vuoksi jatkaminen kuuluu samaan sarjaan kuin suhteen jatkaminen velvollisuudentunnosta, tai yhdessä oleminen tavan vuoksi "näinhän on aina ollut". Jokainen on oman elämänsä sankari, täytyy olla aktiivinen, tehdä omia, uusia, joskus vaikealtakin tuntuvia valintoja. Vaihtokierre... voi nenä. Eihän sinne kukaan JOUDU. Sinähän se päätät kenen kanssa alat suhteeseen, vai alatko. Sitä paitsi vaihtokierre voi olla ihan hyväkin juttu, jos siihen suhtautuu siten. Saa esim. kokemusta monenlaisista ihanista ihmisistä... vaikkei parisuhde sitten heidän kanssa onnistuisikaan.
Vielä sen verran, että parisuhteessa itse suhteen laatu on pääasia. Ei sen pituus. Lyhyemmästä suhteesta voi saada paljon enemmän kuin pitkästä. Usein tämä unohdetaan tyystin, näissä kirjoituksissa pituus ylikorostuu.
Et myöskään voi tietää onko uuden kanssa aloittaminen hetken hurmio, vai ei. Vuoden aikana voi uudesta suhteesta voi myös selvitä enemmän kuin vanhasta 15 vuoteen, esimerkiksi.
Erotessa ei erota ollenkaan välttämättä puolison vanhemmista...näin omatkin appivanhemmat toivoivat - että eroan vain heidän pojastaan, ei heistä. Ja voihan exääkin tarpeen tullen nähdä ja tavata.
Tartunpa vielä muutamaan juttuun. Mun luonto ei vaan anna periksi, että puolisoa vaihdetaan kuin sukkia, tarvitsen enemmän ja paljon syvällisempää, jota ei vaan yksinkertaiseksti voi saavuttaa muutamassa vuodessa. Että tosiaan onhan se asennoitumiskysymys, joka vaihtoleikkiin ryhtyy, saa vaihtaa vaihtamasta päästyäänkin. Mutta mitäpä jos se ei ole jotakin mainitsemasi velvollisuutta, vaan sitä, että on oman onnellisuutensa seppä ja ihan itse. Tarkoitan tällä sitä, että niin usein muutosta ja onnea etsitään jotakin toisesta henkilöstä, vaikka siitä puolisosta, kun todellisuudessa se onni ja hyvä olo löytyy jokaisesta ihan omasta itsestä. Pitkässä parisuhteessa on muutos löydettävä itsestänsä ensin ja se hyvä mieli ja siitä se sitten lisääntyy naapuriinkin.
Olen erittäin ikävällä tavalla tulllut petetyksi, matto vedettiin jalkojen alta ja siitä pettämiskesästä en edes muista, miten jaksoin pitää normaali lapsiperhearjen yllä. Minulla ei ole mitään muistikuvia, muita kuin tuskaisia välähdyksiä, mutta juuri huomasin, että pitää oikein muistella, että pääsee sen raadollisuuden äärelle, jonka silloin koki. Fantastista, kehitystä on tapahtunut ja paljon. Kyllä omassa tapauksessani, jos olisi erottu, en olisi halunnut olla enää missään tekemisissä puolisoni kanssa., mutta ei erottu. Se tie, jonka yhdessä sen jälkeen kuljimme, on kivisin tie, jonka olen koskaan kulkenut, mutta se kannatti, koska se yhteinen historia kaikkine kokemuksineen säilyi, joka ei todellakaan ollut velvollisuus. Mitä tapahtui, uskomatonta, mutta meillä oli uusi hurvittelukausi, joka tietysti tasaantui aikanaan, kuten kuuluukin. Kahdesti kokea ihastuminen ja huullaantuminen vieläpä ihmisen kanssa, jonka tunsi hyvin oli ehkä kokemuksena enemmän kuin vieraaseen hullaantuminen eli ns. uusi-ihastus.
En tiedä oikeastaan suosittelenko, mutta itse olen äärettömän tyytyväinen, että päädyin kokeilemaan vanhan suhteen elvytystä, koska se vaatii niin paljon lujuutta ja vahvuutta molemmilta, ehkä yllättävää, mutta myös ympäristön ja lähipiirin suhteen.
Tämän ketjun kirjoittelu oli ihan monipuolista kunnes tänne tuli taas näitä pettämisjuttuja. Kerronko sinulle, että mä oon ollu huonossa suhteessa ja kestänyt ties mitä kun ei vaan oo ollu pettämistä, sillä ilman pettämistähän ei voi erota, niinpä!! Ja usko pois, että kun suhteen pahoista ongelmistakin eräälle ihmiselle puhuin niin hän kysyi: onko teillä ollut pettämistä, ai ei vai, no ei sitten kannata erota. Siis ihan oikeesti, jos nämä kaikki ongelmat vois vaihtaa vaikka muutamaan pettämiseen niin tekisin sen kuule ilomielin!! Niin ja valehdellahan voi, kun ei petä, siis mitä vittua. Siis mää oon ihan kyllästynyt näihin saatanan panojuttuihin mitä nää palstatkin on täynnä. Jos joku joskus jotain fiksuakin kirjottaa niin viimestään jossain vaiheessa joku tulee kertoon kakkosista, kolmosista tai ties mistä. Eikö ihmisillä oikeesti ole enää mitn muuta elämää kun paneminen. Ja jos parisuhteiden ongelmat ratkeis vaan kun pannaan niin miten vitun vaikeeta sitä nyt olis panna vaikka vaan toisen mieliksi. Vaimo vois sanoo miehelleen, että pukanen sitten niin eihän se ihmisen elämästä paria minuuttia pidempään vie. Tietty miehiltä veis enempi aikaa naisten tyydyttäminen, toisaalta naisista 25-50 prosenttia (jotain siltä väliltä) ei koskaan edes saa yhdynnässä orgasmia niin eikö se nopeammalakin teeskentelyllä onnistu. Suuseksistä prosentit oli jo suurempia, mutta jotkut tutkimukset kerto että miehet ei tykkää sitä antaa. Mutta siis mikset pane ja suusekseile niin ei liitot hajoo.
Itelläni kumppani varmaan tosiaan odottaa, että petän että saa musta sitten syntipukin erolle. Eipä onnistu, pettäminen tosiaan maistuis, mutta en varmana kertois kumppanille.
Miten ihmeessä nyt noin riehaannuit? Onhan sitä suhteissa vaikka mitä vaikeaa, alkoholismia, henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, jopa välinpitämättömyyttä ja jokainen itse punnitsee oman sietorajansa ja tietysti eroaa, jos se on paras ratkaisu. Että usein erotaan kyllä ilman pettämistäkin, ainakin itsellä on fyysiseen väkivaltaan nollatoleranssi.
No nyt kyllä huomaa, ettet jaa samoja arvoja ollenkaan. Miten joku voi pitää moin HALPA-ARVOISENA yhteistä historiaa??????????!!!!!!!! Luuletko sinä, että ihmisen ikä riittää yhtä merkittäviin ihmissuhteisiin kuin pitkän avuoliiton parisuhde? Ei ihme, ettet ymmärrä muita. Mutta en minäkään ymmärrä sinua. Pidän sinus outona ja kylmänä ihmisenä, jolta puuttuu kyky kiintyä ja välittää. Tosi outoa miten pinnallinen olet.
"tarvitsen enemmän ja paljon syvällisempää, jota ei vaan yksinkertaiseksti voi saavuttaa muutamassa vuodessa"
Mistä tiedät? Ilmeisesti olet ensimmäisessä parisuhteessasi? Mitä syvällistä ja enemmän sinulla on nyt? Jos eroaisit tänään, mitä jäisit kaipaamaan? Voitko sanoa olevasi elävässä suhteessa, jossa kommunikoidaan puoleen ja toiseen, tulet kuulluksi, huomioiduksi ja nähdyksi? Jaatte ilot ja surut?
Edelleen huomautus "vaihtoleikistä". Tämä on ehkä ongelmasi ydin. Et osaa suhtautua uusiin ihmisiin riittävän uteliaasti, vakavasti ja antaumuksella? Uudet ihmiset pelottavat sinua? Ero tarkoittaisi hyppyä tuntemattomaan, joka sekin pelottaa. Sinulla ei ole rohkeutta erota. Siksi perustelusi pysyä yhdessä jäävät epäoleellisiin asioihin. Kuten jo mainittuun historiaan, tapaan. Enkä todellakaan tarkoita, että sinun pitäisi välittömästi erota! En voi tietää tilanteestasi kuin pikkuriikkisen murto-osan. Toivon silti, että ajattelet näitä asioita, motiivejasi jatkaa liittoa. Tarkastella niitä erilaisista näkökulmista. Hyvä olisi, jos pystyisit näkemään omaa ja kumppanisi käytöstä ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Sillä siitä voi oppia hyvin paljon itsestään (ja toisesta), näkemään sellaisia asioita, joita ei muuten näe.
" usein muutosta ja onnea etsitään jotakin toisesta henkilöstä, vaikka siitä puolisosta, kun todellisuudessa se onni ja hyvä olo löytyy jokaisesta ihan omasta itsestä. "
Kun ihmiseltä puuttuu onni ja sisäinen valo/ilo, niin joku alkaa sitä etsiä sitä kumppanista. Tosiasiassa molemmat puolisot tarvitsevat oman sisäisen onnensa, ja parisuhteessa tuetaan molemmin puolin niin omaa kuin kumppanin onnea. Onni on sisäsyntyistä, mutta harva pystyy olemaan onnellinen, jos toinen tekee jatkuvasti asioita, jotka eivät auta kumppania loistamaan, vaan usein päinvastoin, "auttaa" toisen iloa sammumaan. Aina ei myöskään tarvitse jatkuvasti sammutella toisen iloa, vaan yksikin kova kolaus riittää loukkaamaan ja lannistamaan toisen. Mitätöimään jotain perustavanlaatuista parisuhteessa. Yksi on juuri tuo mainitsemasi pettäminen. Olet päässyt siitä yli, ja antanut puolisollesi anteeksi ja mahdollisuuden jatkaa liittoa. Hyvä niinkin. Mutta älä unohda epäillä ja kyseenalaistaa motiivejasi tässäkään. Annoitko anteeksi vain, koska et uskaltanut toimia arvojesi mukaisesti ja erota (siis jos olet tiukka uskollisuuden kannattaja)?
Historia on sellainen mikä se on ja millaisena sitä itse pitää. Mutta yhteinen historia on mennyttä aikaa, ei sitä voi pitää parisuhteen kulmakivenä.
Oikein arvasit, olen ensimmäisessä ja viimeisessä parisuhteessani. Ajattele, en ole edes sekstaillut kuin tässä ainoassa parisuhteessani. Takana on tosiaan jo 27 yhteistä vuotta ja historiaa. Olen äärettömän iloinen, että puolisokseni valikoitui kuitenkin sellainen ihminen, joka osaa yhdessä kanssani korjata suhteen ongelmia ja on rinnallani huomannut, että jos haluaa muutosta johonkin suhteessa olevaan asiaan, niin se on ensin lähdettävä ihan itsetutkiskelusta liikkeelle. Miten voi itse paremmin ja minkälaisilla teoilla?
Tulen kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi jne. On selvää, että, kun puolisolla on takana haastava työpäivä, niin älyän olla sen hetken näkymätön, että toinen voi voimaannuttaa itsensä. Jos eroaisin tänään jäisin kaipaamaan aamusuukkoa, kun hän lähtee töihin, yhteisiä tapahtumia perheen, suvun ja yhteisten tuttaviemme kanssa, keskinäistä huumoriamme jopa nykyään siitä pettämisestä, yhteisiä saunomishetkiä selänpesuineen jne.
Arvoni mukaisesti en eronnut, vaikka asia oli tapetilla ja siitä keskusteltiin. Ei kyse ole uskalluksesta, vaan siitä, että pettämisen myötä molemmat meistä joutuivat pohtimaan omia näkökantoja ja niitä arvojakin. Arvostan puolisoani suunnattomasti, että hän kykeni ottamaan ohjat omiin käsiinsä ja osoitti minulle olevansa luottamuksen arvoinen. Eipä sinun kannata huolta kantaa minun motiiveistani, olen kyllä sinut omien epäilyksieni kanssa, koska se prosessi, jonka olemme joutuneet läpikäymään, on tehnyt minut entistä tietoisemmaksi kaikenlaisista asioista. Mitä tulee siihen, että pelkäisin tutustua uusiin ihmisiin, niin ihmettelen, että näet sen omituisesta näkövinkkelistä, en pysty nyt samaistumaan väitteeseesi millään. Tutustun viikoittain uusiin ihmisiin ja se on hauskaa. Nautin erilaisista ihmisistä, mutta ei minun sen kokeakseni tarvitse erota puolisostani, koska mieluiten tutustun vain yläpäälläni.
Olenkin tarkastellut niin itseäni, puolisoani kuin parisuhdettani ulkopuolisena tarkkailijana ja erilaisista tulokulmista. Erityisen paljon tein sitä sen kaaoottisen pettämiskesän jälkeen, kun olin selvinnyt siitä ensimmäisestä usvapainajaisesta. Käsittelin asiaa mielessäni erittäin paljon ja todella pitkän ajanjakson. Kiitollinen olen, että sen sisäisen käsittelyn jälkeen sain käsiteltyä sitä myös perheasianneuvojan kanssa, itkin, nauroin ja käsittelin. ymmärsin, että olin siinä mielessä erikoislaatuinen asiakas, että olin jo työstänyt asiaa mielessäni runsaasti.
Elämä on valintoja, joskus voi tehdä virheen, mutta yleensä senkin pystyy korjaamaan. Mitä sitten valitseekaan, niin sen kanssa on oltava valmis elämään niiden omien periaatteiden ja arvojen mukaisesti. Tärkeintä on elää omien, ei toisten valintojen ja mielipiteiden mukaan ja nauttia jokaisestä päivästä niinkuin se olisi viimeinen päivä.
"Mutta se, että kuolleessa suhteessa sinnitellään velvollisuuden tunnosta, säälistä tai muusta epäoleellisesta syystä, itseään syyllistäen ja parempia aikoja odotellen, on kohtuutonta."
Juurikin näin! Hyvä kirjoitus!
Monesti myös sinnitellään ja sinnitellään, eikä huomata suhteen olevan jo kuollut. Toiset tuntevat olonsa suhteessa vuodesta toiseen yksinäiseksi, hylätyksi, eivätkä edes huomaa, tai ymmärrä (tai halua ymmärtää), että he OVAT suhteessa yksin, hylättyjä. Niin, onhan sellaisen tosiasian tunnustaminen vaikeaa, ei helppoa ollenkaan.
Usein on keskustelu kauan parisuhteesta, miten sitä voisi parantaa. On yritetty enemmän ja vähemmän. Jos on vuosia yritetty parantaa suhdetta, ja se menee aina vain huonompaan, niin silloin kannattaa luovuttaa ja erota.
Pitäisköhän sinun rauhoittua ja mennä nukkumaan? Kirjoitat pienen manian vallassa nähdäkseni. Silloin ei elämässä ole esteitä ja moni kuvittelee tsensä neroksi. En pidä kirjoituksiasi kovin järkevinä. Tuskin luet näitä meidän muiden kirjoituksia ja pamahdat laukalle heti yhdestä lukemastasi lauseesta. Ei tää mitään keskustelua enää ole. Joku julistus sinulla meneillään.
Höpöhöpö. Reaktiosi kirjoitukseeni syntyi sinussa. Ei siitä mitä kirjoitin.
Tuumaan että voi elämä loppua. Ei ole ihan tavatonta että jätetty lähtee tästä maailmasta. Eroon liittyy usein muutakin luopumista kuin siitä rakkaasta ihmisestä irti päästäminen. Koti saattaa kadota, lapset eivät enää olekaan joka päivä lähelläsi. Voi ottaa koville.
Jos uskoisin että meillä on vain tämä yksi elämä, olisin melko toivoton. Ensi kerralla sitten paremmalla onnella.
Näin se vaan on. Moni ei jaksa raskasta surua ja aivan järkyttäviä pettämistapauksia, joissa on toimittu monin tavoin katalasti ja puolisoa nöyryyttäen ja perhe hädänalaiseen tilaan jättäen. Sille joka ei sellaista itse koskaan tekisi, voi olla liian raskasta painajaiselta tuntuva elämä joka on totta.
Siis jätetty ja jätetty. Mitä helvetin väliä sillä on onko jätetty vai jättäjä. Kunpa nämä taliaivoiset jätetytkin tajuais, että se jättäjä on voinut kärsiä aivan helvetisti siinä liitossaan, surrut tulevaa eroaan, romahdellut, yrittänyt jaksaa ja välillä miettiä kuinka helppoa olis vaan luovuttaa koko elämästä. Niin voi vittu, suoraan suomeksi, nytkö pitäisi ymmärtää jätettyä. Ei tosiaankaan, moni heistäkin on ihan kärsimyksensä ansainnut. Heidän vuoronsa on myös kärsiä. Täällä on ihan tarpeeksi näiden munattomien jätettyjen juttuja ja sitten taas näitä panojuttuja. Ettekö te nyt vaan voi antaa niille kumppaneille ihan isänmaan puolestakin niin ei tartte vieraissa hyppiä, kun kerta pelkästä panon puuttesta on kyse. Mua muutenkin vähän ihmetyttää se mistä tuolla sinkkupalstallakin kovsdti perään kuulutetaan, että Suomessa on hirveesti pelkästään panon puutteessa olevia miehiä. Kuinka yhteiskunta olisikin onnellinen, kun miehetkin sitten voisivat paljon paremmin. Naisetkin vois ajatella sitä enemmän niknkuin hyvänä, ystävän tekona ja miehet vois olla kohteliaita ja kiittää. Aina ihmetellään pelimiehiä ja mietitään kun naiset niihin lankeaa, miksi mies puhuu kohteliaasti, kumpikin on hyvillä mielin, nainen voi kohteliaisuutta ja hyvää mieltä tuottaakseen paneskella, se on vähän niinkuin oven avaaminen. Mutta kysessähän on enemmän vaan valtapeli. Ja seksihän on nykymaailmassa mekanisoitua, joka tuutista ulos tulevaa. Mikä siinä on niin ihmeellistä ilman tunteita, lyhyt sörkkäsy sinne ja tänne, miksei sitten vaan vaikka hyväntekijänä.
Tuossa on juuri asian ydin. Puhutaan jätetystä ja jättäjästä, vaikka itse ongelma on syntynyt jo paljon aikaisemmin, mutta siihen ei vain ole reagoitu. Jättäjäksi nimitetään sitä osapuolta, jolla on sen verran enemmän tunneälyä ja toimintatarmoa, että tekee sen välttämättömän paperityön, jota sopimuksen purkamiseen tarvitaan. Jätetyksi sanotaan sitä toista osapuolta, joka on aiheuttanut omalla toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, oman osuutensa yhteisestä epäonnistumisesta. Mutta tämä jätetty haluaa uhriutua, ja hokee, että kyllä MINÄ olisin ollut valmis jatkamaan liittoa. Paskan marjat. Ongelmat pystyy kyllä lukemaan kumppanistaan, ja ne tulee ottaa vakavasti, tai muuten piru nokkii.
Itse taannoin sanoin monesti exälleni, että koen tietyt, suhteemme asiat sellaisina, joista pitää yhdessä jutella ja joihin pitää löytää kompromissi ja ratkaisu. Exäni vastasi minulle, että ei sellaisia asioita ole, mitä kerron, ja että kuvittelen kaiken. Lopulta nämä asiat eivät olleet eromme syy, vaan exän päihdeongelmat, mutta dissaamalla kumppanin keskustelunavaukset, saa varmasti parisuhteen ajettua karikkoon.
Jättäjä voi olla yhtähyvin se tarmoton osapuoli - ilmoittaa eroavansa, mutta ei osaa edes 1-vaiheen paperia tulostaa, vaan jättää eron käytännön järjestelyt jätetylle samalla kun hekumoi uudessa rakkaudessaan. Tunneälyä tosiaan. Aloittaja on aika provosoiva, enkä allekirjoita hänen näkemystään.
Eli jos yleensäkkään jos on ongelmia liitossaan pitää se osata korjata. Joko erolla tai muutoin. Eiköhän nuo erot ole jokaisen oma asia. Eikä muiden mielipiteet tai tuomion antaminen miten asiat hyväksyy kuulu muille. Se että edes neuvoja rupeaa antamaan erosta muille kertoo joko omasta kokemuksesta tai niistä asenteista joita itsellä avioliiton näkemyksestä ja miten tulisi noudattaa? Tässä selkeä mielipide kirjoitettuna avioliitosta ja nähtävästi kokemuksen mukaan antanut toisille ohjeen miten toimia. Se miten joku toimii omassa liitossaan ei kuulu muille kuin sille joka on liitossa hänen kanssaan . Maailman loppuun asti voidaan neuvoa, tukea, ymmärtää, auttaa jne edelleen toisten liittoja. Samoin tuomita ja jopa halveksua. Mutta ihan aikuisten oikeasti liittoon kuuluu kaksi jotka päättävät itse mitä tekevät. Eikä se kuulu muille. Ei arvostelu eikä se että hakee jopa sairaalloisen syyn jollekin joka ei osaa erota ilman neuvoja. Ei toki elämä lopu eroon. Ehkä joissakin tapauksissa tiedän yhden joka eron jälkeen räjähti ryyppäämään ja kuoli jonkin ajan kuluttua ja näen että tuo ero oli siinä syynä. Joten eroja on monenlaisia eikä kenenkään mielipide tai syyttely tai muulainen kertominen ole edes välttämätöntä. Kai kuitenkin ymmärrätte kun ihmiset kertovat omasta elämästään yleensä sanovat että on eronnut ja perään sen syynkin. Tämähän se on kun mietitään toisten avioliittoa ja miksi se on aviossa. Turhaan itkua porua syyllisen tuomitsemista täällä.
Juup, jokainen päättää itse jatkaako liittoaan vai ei, tietysti. Mutta tästä:
"Se miten joku toimii omassa liitossaan ei kuulu muille kuin sille joka on liitossa hänen kanssaan . "
olen hiukkasen eri mieltä. Paljon hyvin ja erittäin pahoja asioita tapahtuu ihmisten parisuhteissa, koska kukaan ei välitä mitä niissä tapahtuu. Erityisen haitallista, jos perheessä on lapsia. Lapsia on kielletty puhumasta. Puolisoa on kielletty paljastamasta. Moni pitää täysin epänormaalia, väkivaltaistakin suhdetta normaalina, koska ei tiedä paremmasta, millainen on hyvä ihmissuhde. Moni ei osaa pitää huolta omista rajoistaan, koska ei edes tiedä mitä ne ovat. Yms.
Siksi näillä keskustelupalstoilla on hyvä kertoa mitä mieltä on toisten parisuhteiden toiminnasta ja vuorovaikutuksesta, siitä mitä toisille ihmisille on tapahtunut parisuhteissaan ja miten he sen kokevat. Itse on suhteessaan useinkin liian sisällä tai jopa sen vanki, ei osaa itse arvioida todellista tilannetta ollenkaan, kuvittelee sen sellaiseksi kuin haluaisi sen olevan "meillä on kaikki hyvin". Tai toteaa tilanteen, olo ei ole hyvä, mutta etsii vikoja itsestään ja yrittää yksin paikata parisuhdetta. Kuten tuossa Isurrender osuvasti kirjoitti:
"Toiset tuntevat olonsa suhteessa vuodesta toiseen yksinäiseksi, hylätyksi, eivätkä edes huomaa, tai ymmärrä (tai halua ymmärtää), että he OVAT suhteessa yksin, hylättyjä."
Ennen kuin ongelma tiedostetaan sitä ei voi ratkaista. Kun esim. tapauksessa tuntee itsensä parisuhteessaan yksinäiseksi, asialle ei vieläkään voi tehdä mitään - voi vain vaieten kärsiä. Ellei oivalla omien tunteiden sanomaa. Kun tuntee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi - esim. sen vuoksi, ettei puoliso kuuntele/huomioi, menee aina menojaan, päättää yksin, ei halua keskustella jne niin juuri se tunne viestii itselle siitä, että "jotain tarttis tehdä". Jos puolisoa on irtisanoutunut parisuhteesta, niin ero on ainoa vaihtoehto. Etenkin jos haluaa elää terveessä eikä sairaassa suhteessa.
Jokainen ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan, kukaan ei voi olla vapaamatkustaja omassa elämässä. On täysin omaa syytä jos ei tee omalle hyvinvoinnille mitään ja onkin todella sairasta vuosien jälkeen kertoa julkisesti kuinka on kohdeltu huonosti. Jos ihminen ei kykene hoitamaan omaa hyvinvointiaa, se ei ole muiden syy, vaan täysin oma syy.
Jos kyseisessä liitossa on mukana lapsia, asia korostuukin huomattavasti, koska silloin jokainen holhooja on vastuussa lapsistaan, jos on vapaamatkustaja jo omassa elämässä, miten voi hoitaa vastuulisesti lasten asiat?
Voi näitä, jotka kantavat huolta ulkopuolisten avioliitoista. Joko teillä ei ole sitä omaa elämää tai ette ymmärrä kantaa huolta omasta elämästä. Avioliittoja ei ole joko hyviä tai huonoja, on vain hyviä ja huonoja aikoja. Jotkut menevät naimisiin vain kerran jotkut monta kertaa. Huonossakin avioliitossa voi toinen ymmärtää puolisoaan ja joskus erotaan joskus ei. Ne jotka marisevat täällä ja syyttävät puolisoa huonosta avioliitosta saisivat todella katsoa peiliin. Ulkopuoliset jotka kehottavat eroamaan ovat aika ihme sakkia. Kahden ihmisen pitkä yhteiselämä ei ole yksinkertainen asia. Jos joku valitsee sen tien, että ei eroa esim. omaisuuden vuoksi tai jatkaa liittoa vaikkapa säälistä, niin minusta siitä ei voi avioliittoa syyttää. Syy on silloin yksin tälläisessa ihmisessa joka on valintansa tehnyt. Kaikista huvittavinta on, että toinen osapuoli ei edes tiedä näistä ns. huonoon avioliittoon liittyvistä marinoista.
Lopuksi tiedättekö, hyviäkin avioliittoja on paljon ja niissäkin sattuu kaikenlaista......sitä pettämistäkin.
Ei se toki elämä lopu mutta voidaan kiistellä kellä on se lupa erota ja millä syyllä. Ei ilman minun mielipidettä erota. Jos kerta joku katsoo oikeudekseen neuvoa/ilmoittaa mitä liitolle voin tehdä niin toki saan silloin myös vastata. Joten kenestä olikaan kyse? Voidaan väitellä asiasta maailman loppuun asti. Näin hyvin me tiedetään toisten aviot ja niiden syyt. Tulihan kaikille selväksi mitä tarkoitin?
Jännä kysymys tuo viimeinen virke. Nimittäin tekstistäsi ei ymmärtänyt ajatusmaailmastasi hevon vittuakaan, puhutko nyt omista asioistasi, vai ventovieraiden? Vaikka ei se kyllä kiinnostaisikaan.
Niin enemmän tämä väittelypalstalta kuulostaakin. Eipä niitä erojakaan olisi ainakaan näin paljon, jos ne väittelyt olisivat siellä kodeissa kielletty aihe. Olisi lupa vaan keskustella ja ennen muuta kuunnella.
Joo mitäpä se muille kuuluu, sekin aina terävästi sanottu. On monia, joita asia koskee ja monesti joutuu ihan pakoon perään katsomaan tuon asian perään, kuinka lapsille käy ja miten heitä kohdellaan. Vaikka se huuto siellä kuinka käy, että lapsista huolehditaan , ei se oikein niin aina mene. Kun se oma minä on päälimäisenä erotessa, silloin kaikkien pitäisi hyppiä sen pillin mukaan, vaikka ei olisi mitään järkeä näissä määräyksissä. Ei pieni lapsi uskalla kuin itkeä salaa sekin.
Eikä edes se omasta itsestään huolehtiminen näitä toimivan, sillä nyt pelataan suurella riskillä, pitäähän sitä näyttää, vaikka menisi ojanpohjalle.
Jotta sopii moittia jatkuvasti muita. Ikävää toimintaa.
Kysäisittekö tuolta päiväkotien tädeiltä, miten asia näkyy hyvin ulospäin, sillä se näkyy.
Olisikin hienoa, jos tämä olisi väittelypalsta... sillä väittelyhän on taitolaji, ja opetusmenetelmäkin ikivanhoilta ajoilta. Suomen kouluissakin se on käytössä, mutta vain jossain kouluissa, tietyn oppiaineen tunnilla.
Itseäni huolestuttaa niin liitoissa, kuten eroissakin eniten vanhempien päihdekäyttö. Sehän on tabu nro yksi ja salataan hinnalla millä hyvänsä. Samoin päihteiden käyttöön liittyvä pelko, turvattomuus, ahdistus - siis lapsen osalta. Puhumattakaan lieveilmiöistä joihin vanhemman/vanhempien alkoholinkäyttö johtaa; mm. väkivalta > henkinen, fyysinen, taloudellinen, seksuaalinen.
Erolapset ovat jokainen asia erikseen, mutta aivan ilmiselvää on, että jos liiton aikana jompikumpi vanhemmista (tai molemmat) käyttävät liikaa alkoholia, niin lapsen asema ei eron jälkeen parane, mikäli hänet jätetään alkkisvanhempansa "hoiviin". "-merkit tarkoittavat, että jo pienet lapset hoivaavat päihtynyttä vanhempaansa, sekä mahdollisia nuorempia sisaruksiaan. Niin liiton aikana kuin sen jälkeen. Usein lasten suut ovat myös sinetöidyt - eivät he kerro etävanhemman viikonlopun tapahtumista lähivanhemmalleen.
Niin, kosteissa oloissa elää Suomessa 65000-70000 lasta. Vähintään.
Samaa mieltä, nimenomaan.
Lisäksi korostan yhteisöllisyyttä. Usein ajatellaan vähän liiankin kanssa, ettei toisten liitot ja erot mitään itselle kuulu. Nyrkkisääntönä sitä voikin pitää.
Mutta silloin, kun liitot tai erot "kuuluu", ristiriidat ja ahdistus kumpuaa ihmisestä/ihmisistä, täytyy yrittää keskustella hänen/heidän kanssaan. Jos kyse on parin ainaisesta riitelystä/huutamisesta, etenkin jos perheessä on lapsia, on itsestään selvää ottaa yhteys sosiaaliviranomaisiin. Mikäli taas pari riitelee keskenään alvariinsa, voi kirjoittaa heille vaikka asiallisen kirjeen asiasta. Tosin suomalaisten suosima ilmoitustaulu on myös hyvä viestintävälinen.
Itse kammoksun maaseutua, jossa ihmiset turhan usein salaavat henkisen pahan olonsa, kärsimyksensä, masennuksensa, muut mielenhäiriöt. Eivät kykene hakemaan apua itselleen, ei lapsilleen. Maaseudulla osataan kuitenkin puuttua toisten ihmisten asioihin; harmi vaan, kun puututaan juuri niihin vääriin. Kuka oli sängyssä kenen kanssa, kenellä oli punainen nahkatakki (hui kauhistus), kuka on homo (voi jee). No, ehkä tässä on hitunen liioittelua. Kyllä maaseudullakin joissain päin Suomea tuetaan naapuria ja autetaan hädässä. Joissain päin vain ajatellaan, että pakko suoriutua yksin, ihan kaikesta, aina. Silloinkin, kun ei suoriuduta ollenkaan.
Juuri ero voi tehdä perheestä ehjän. Kokemusta on. Lapset saavat nähdä vanhempansa onnellisena, vaikkeivät olekaan yhdessä.
Ehjään perheeseen kuuluu isä ja äiti jotka ottavat toisensa tarpeet huomioon ja tukevat ja kannustavat toisiaan,silloin lapsillakin on hyvä olla.
Kyllä se kannattaa pohtia mitä avioliittoon kuuluu. Mutta tuo "ohjeen antaminen miten tulisi tehdä on aika typerää. Kuka on noin idiootti ettei itse osaa ilman ohjeita olla avioliitossa. Toki tukea tarvitaan silloin jos ero tulee. Mutta tarinasta saa jotenkin käsittää kolmannenosapuolen neuvo. Eiköhän tuo kyseinen eroava osaa erota ilman ohjeistusta. Tulee mieleen että kolmaspyörä yrittää saada piruilua jollekin varatulle joka kertonut ongelmistaan. Joten eiköhän tuo eroaminen ole kahden kauppa. Aika Säälittävää ruveta ohjeistamaan jotain varattua mitä sen pitäisi tehdä.
" Kuka on noin idiootti ettei itse osaa ilman ohjeita olla avioliitossa."
Mmmmm. Aika moni tarvitsi tarvitsee ohjeita ja tukea - niin liitossa kuin erossakin. Yritä ajatella ihmisten, kuten heidän liittojen ja erojenkin olevan erilaisia. Joskus ihan täysin erilaisia. Silloin kun kaikki sujuu, puolin ja toisin, molemmat on tyytyväisiä, kaikki rullaa kuin itsekseen, ei niitä ohjeita silloin tarvita. Erittäin harvalla on liitto ja eri, jossa kaikki sujuu kuin rasvattu.
Olen täsmälleen samaa mieltä, että hyvät ohjeet olisivat tosi tarpeen.
Suuri osa pariutuu varmaankin kuten itsekin tein aikoinani: Jonkun spontaanin ihastuksen kanssa, vailla minkäänlaista syvempää ymmärrystä parisuhteen dynamiikasta. Peruskoulussakin opetettiin kyllä laittamaan ruskeakastiketta ja ripustamaan tiskirätti oikein, mutta mitä opetettiin parisuhteessa elämisestä? Ei yhtään mitään!
Sitten kun löysi jonkun naisystävän, niin kaverien ja sukulaisten taholta ihan helvetillinen painostus, koska mennään naimisiin ja koska kuuluu pikkujalkojen töminää?
No, molempia tapahtui, ja persilleenhän se perhe-elämä meni lopulta.
Vasta paljon myöhemmin tutustuin alan kirjallisuuteen, eli Miten Valitsen Kumppanin Itselleni, ja Miten Tämän Kumppanin Kanssa ELETÄÄN?
Voi kuulostaa yksinkertaiselta sen korvissa, joka niin ikään ei tunne perusasioita. Mutta se mikä näyttää helpolta ulospäin, ei tosiaankaan kovin helppoa ole, vaan pitkän harjoittelun tulos.
"Peruskoulussakin opetettiin kyllä laittamaan ruskeakastiketta ja ripustamaan tiskirätti oikein, mutta mitä opetettiin parisuhteessa elämisestä? "
Haha :D
No meillä opetettiin koulussa (peruskoulu lukio) parisuhteen perusteita. Samoin jokainen varmaan rekisteröi lähipiiristään, ihan lapsuudesta asti, eri parisuhteiden, kuten vanhempien ja sukulaisten ja tuttavien dynamiikkaa. Ja tekee niistä enemmän tai vähemmän havaintoja ja päätelmiä. Tietysti tämäkin on kovin vaikeaa, ellei lähipiiriä juurikaan ole. Vanhemmatkin ovat etupäässä hiljaa tai puhuvat vain käytännön asioita.
Se mistä kannattaisi nykyään puhua enemmän, on mielenterveyden häiriöiden, kuten eri riippuvuuksien, masennuksen, vaikutukset parisuhteeseen ja eroihin. Sillä vaikka valitsisi kumppanin kovin tarkasti ja hyvänlaisen, niin estä häntä myöhemmin elämässä muuttumasta - ehkä ihan vastakohdakseen, kuten minun ex. Ellei yhteiselo enää onnistu, täytyy luovuttaa ja luopua. Luopumisestakin, irtipäästämisestä puhuttiin meillä lukion psykologian tunneilla, kerran. Mutta sitä voisi opettaa jo peruskoulun ala-asteella. Jos tai kun suhteesta ei ole muuta jäljellä kuin raamit ja kulissit, niin ero on paras ja ainoa vaihtoehto.
Suosittelen kaikille Frank Martelan kirjaa "valonöörit - sisäisen motivaation käsikirja". Jokaiselle tekee hyvää löytää oma tie ja oma sisäinen motivaatio.
Mikäli mietit mikä ihmeen sisäinen motivaatio... niin esimerkkinä:
"kaverien ja sukulaisten taholta ihan helvetillinen painostus, koska mennään naimisiin ja koska kuuluu pikkujalkojen töminää?"
Tätä vastaan pitää taistella! Tuo on tyyppiesimerkki ulkoisesta painostuksesta, joka on sisäisen oman motivaation vastapuolella. Siis silloin, kun ITSE ei halua naimisiin tai lapsia. Ja vaikka haluaisikin, niin kukaan muu ei asiaa päätä eikä saa puuttua kuin ko. pariskunta. Mutta tämäkin on hyvä tehdä nätisti selväksi kavereille ja sukulaisille.
Tämä on totuus koulun opetuksesta-
"Peruskoulussakin opetettiin kyllä laittamaan ruskeakastiketta ja ripustamaan tiskirätti oikein, mutta mitä opetettiin parisuhteessa elämisestä? "
Siellä ei uskalleta opettaa niitä perusasioita joita kuuluu ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin. Ja nämä ovatkin sitten asiat, jotka saavat perheen riitelemään jatkuvasti ja lopulta eroamaan. Ikään kuin sen eron avulla löytyisi autuus ja ilo.
Kirjoittaja on siinä oikeassa että kyllä näitä asioita pitäisi opettaa siinä kuin juuri noita kastikkeiden tekoa ja tiskirätin käyttöä. Elämän sujumiseen tarvitaan ihmissuhteita ja rahan kanssa osaamista elää. Eli niillä tuloilla ostetaan, jotka ovat varmoja , muutoin pitää oppia sanomaan ei ostamisille. Tätä kautta voi tulla parempia aikoja ja voi joitakin unelmiaan toteuttaakin ja ihmissuhde ei kompastu tähän rahan puutteeseen.
Aikuisuus puuttuu nyky ihmisiltä, kaikki haluavat olla mukavia, kukaan ei halua tehdä hyvinvoinninsa eteen riittävästi, mietitään vaan että minulla on oikeus ja muiden pitäisi tehdä ikävät asiat minun puolesta.
Haetaan syytä ja diaknoosia, aina muista ja oma osuus halutasan häivyttää. Pannaan pää pensaaseen ja kuvitellaan että muut tekevät likaisen työn ja tämä on täysin oikein.
Kun jokainen ottaisi vastuun ensin itsestää ja kun lapsia tulee niin myös lapsista. Maailma olisi huomattavasti parempi ellä, jos ihmiset ymmärtäisivät vastuunsa omasta hyvinvoinnista ja lopettaisivat vapaamatkustuksen.
"Siellä (peruskoulussa) ei uskalleta opettaa niitä perusasioita joita kuuluu ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin. "
Toistan itseäni ja aloitan taas samalla vuodatuksella kuin alempana. Eli voi hyvä tavatonta sentään: "ei uskalleta opettaa". Mistä ihmeestä tällaista olet keksinyt? Ja peruskoulussako pitäisi lapsille opettaa ihmissuhteita, talousasioita ja kaikkea muutakin elämään liittyvää - vanhemmilla ei ole mitään vastuuta lasten kasvatuksesta? Mielestäni on EHDOTTOMASTI vanhempien ensisijainen tehtävä opettaa lapsilleen taloudenpitoa, sekä raha-asioissa että huushollin hoitoa. Korostan myös sosiaalista elämää, ihmissuhteita, niiden opetusvastuu (esimerkki on paras opettaja) on myös vanhemmilla.
Omakohtaisesti olen itse oppinut vanhemmiltani, heidän ystäviltään, sukulaisiltani, omilta ystäviltä ja heidän perheenjäseniltä jne ihmissuhdetaitoja - kotitaloutta, samoin etenkin rahankäyttöä, vaikkei siitä juurikaan puhuttu. Koulussa kyllä puhuttiin välillä noista kaikista. Kiitos heille. Uskonnon opettajallekin, joka kertoi mielestäni kaiken mahdollisen kaikesta ja omat mielipiteet päälle. Tunneilla hänellä oli usein kova väittely asioista oppilaiden kanssa, ja ainakin minä nautin täysin rinnoin.
"Kun jokainen ottaisi vastuun ensin itsestää"
Kyllä normaali ihminen ottaakin vastuun itsestään. Mutta elämässä tulee eteen asioita ja ongelmia, jotka stressaavat ja uuvuttavat. Kun vanhempi uupuu, se vaikuttaa haitallisesti koko perheeseen. Sitten murjotetaan, kyräillään tai riidellään, kun pitäisi hakea apua. Siksi olisikin tähdellistä jo lapsuuden perheessä riidellä "hyvin". Eli pyrkiä keskustelemalla, tarvittaessa ehkä kiivaastikin, ratkaisemaan eteen tulevat ongelmat. Molempien osapuolten pitäisi ymmärtää, että hyvin moni toisen ongelma on myös oma ongelma (ja päinvastoin). Jos toinen sanoo, tai näkee hänen esim. väsyvän, ei sanota "jaksaa jaksaa", vaan lähdetään yhdessä korjaamaan asiaa. Miettimään mitä tehdään.
Paljon paremmaksi muuttui, on siitä jo monen vuoden kokemus. Parisuhteessa ollessa koin yksinäisyyttä, mutta sitä en ole kokenut koskaan eron jälkeen.
Ei se lopu todellakaan näin minuakin yrittää ohjeita antaen ystäväni. Näitä surkeita ohjeita saamalla näkee ihmisten typerän asenteen mitä liitossa on ja miten siinä ollaan. Kertoi omastaan mutta ei läpi mennyt. Kun tuo toinen osapuoli kertoisi olisiko tarina toisenlainen. Varmaan näitä auttajia löytyy. Minäkin kun sain ymmärrystä kokeneelta konkarilta ja ohjeen miten toimia omassani. Mutta jos taas kuulisi toisen puolen tarinan olisi järkyttynyt. Se otanko eron vai en on se minun asia. Ei kenenkään muun. Koitetaan nyt muistaa ettei ohjeita neuvoja tai pyyhkeitä antamalla voida toiselle säädellä mitä liitossa tulisi tehdä.
No mutta hyvä tavatonta. Ei nyt kannata vetää tuolla tavoin hernettä nenään, jos joku jakaa ohjeita ja neuvoja! Tokihan ratkaisun erosta tekee jokainen itse, se on itsestään selvää. Aivan varmasti myös suurimmalle osalle ohjeiden antajista. Ja vaikkei olisikaan, niin so what? Itse kuitenkin sen päätöksen tekee.
"Kun tuo toinen osapuoli kertoisi olisiko tarina toisenlainen"
Tämä pisti silmään. Toistan siis vielä kerran, että jokainen tekee päätöksen itse. Riippumatta siitä mitä liiton toisen osapuolen kanta on.
Nimenomaan erosta alkaa uusi elämä, tai toisin ilmaistuna, täysin uusi ajanjakso elämässä. Itselleni ero oli helpotus... ja onnikin. Epäterve ihmissuhde vie energiat nolliin tai miinukselle.
Puhutko nyt mielisairaasta, väkivaltaisesta tai muusta täysin poikkeavasta puolisosta, joka vei energiat nolliin.
Ajatuksesi on jalo, mutta johtaa ihmisiä täysin harhaan, kun vain harvat liitot loppuvat kyseisiin ongelmiin
Heipähei
Itselläni samantapainen kokemus kuin edellisellä kirjoittajalla.
Halusin vain sanoa, että tuskin kenelläkään on tällaista kokemusta, jossa ero tuo suuren helpotuksen elämään ilman että kumppanilla olisi jotakin mielenterveysongelmia. Ja niihin todellakin MONET liitot loppuvat. Huom. mielenterveyteen liittyvät myös erilaiset riippuvuudet ja persoonallisuushäiriöt. Riippuvuuksista yksin alkoholiriippuvuus on suuri ja laajamittainen ongelma, joka koskettaa niin eroissa kuin liitoissakin monta sataa tuhatta ihmistä. Kymmenillä tuhansilla lapsilla on juopotteleva vanhempi. Usein jo toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Eli lapsilla voi olla myös juopotteleva/-t isovanhemmat.
Ts. sinulla on varsin sinisilmäinen näkemys, että liitot loppuvat "poikkeuksellisesti" kyseisiin ongelmiin. Kyllä erot johtuvat etupäässä ja yleensä näistä tai läheisesti näihin liittyvistä ongelmista. Ja ainahan ei erota, esim. alkopuolisosta, jos tai kun itse on läheisriippuvainen.
Nämä on niitä maalikko lääkäreiden kommentteja, ei kukaan edelleenkään voi ilman pätevyyttä antaa puolisostaan mitään diaknoosia ja täällä sitten kertoa että se on yleinen käytäntö.
Termejä vilisee, läheisriippuvuus, narsismi, persoonallisuushäiriö ja mitä milloinkin. Älkää hyvät ihmiset kuvitelko että kykenette tekemään lääkäreiden työt ilman koulutusta. Näillä epäasiallisilla puoskari kommenteilla tuhotaan, oikeasti sairaiden mahdollisuudet saada apua.
Kysymyksessä on ainoastaan siitä, ettei kyseisellä ajausmallilla, ei tarvitse koskaan selvittää oman eron todellisia syitä. Aina löytyy joku selitys, niin ei tarvitse koskaan oikeasti kohdata totuutta. Oikeusturva on oltava molemmilla osapuolilla, usein haukkuja ei hyväksy tai ymmärrä tätä.
Minun kommentit pohjautuvat faktaan ja pitkään kokemukseen, ei sinisilmäisyyteen.
En+minä,+tuskin+kukaan+muukaan+vastaavassa+tilanteessa+pyrkii+astumaan+lääkäreiden+varpaille+tekemällä+diagnooseja+puolisosta.+Mihin+niitä+edes+tarvitaan???+Riittää+varsin+hyvin,+kun+toteaa+ja+havainnoi+puolison+tekemisiä+ja+tekemättä+jättämisiä,+käytöstä+ja+puheita.+On+mitä+ilmeisemmin+selvää,+että+esim.+alkoholiongelmaisella+on+mielenterveysongelmia+tai+sitten+alkoholiriippuvuus+tai+molempia.+Tämä+on+FAKTAA.+Yritä+nähdä+se.+Mitä+puoliso+voi+tehdä?+Hän+voi+yrittää+ohjata+toista+hoitoon.+Mutta+vähintään+90%+näissä+tapauksista+sanoo+"ei+minulla+mitään+alkoholiongelmaa+ole".+Tai+"en+ole+masentunut".+Edellisessä+esimerkissä+kumppani+vain+juo+kaiken+vapaa-aikansa.+Pullo+on+tärkein,+elämän+rakkaus.+Jälkimmäisessä+ei+osallistu+mihinkään,+ei+tee+mitään,+ei+halua+mitään,+on+väsynyt,+haluton.+Hänellä+ei+ole+mitään+sosiaalista+elämää,+ei+edes+perheen+kanssa.+Lojuu+kaiken+vapaa-aikansa+ja/tai+katsoo+teeveetä+(telkkua+on+saatava+katsoa+rauhassa,+ihmiset+lähellä+häiriötekijöitä+>+näin+tunneista,+päivistä,+viikoista+toiseen).+Kun+häneen+yrittää+saada+jotain+kontaktia+ja+liikettä,+niin+torjunta+on+valtava.+EI+EI+EI.+Etkö+tajua,+en+halua.+Haluan+olla+vain+yksin+ja+rauhassa.+Jos+ehdottaa+hoitoon+menemistä+-+samoin,+ei+minua+mikään+vaivaa.+
Tiedän että sinun kertomat ongelmat eivät ole yleisiä eron syitä, vaikka kuinka yrität sitä toitottaa.
Onko puolisollesi tehty tutkimukset, vai ovatko ne sinun omia päätelmiä, toki ne voivat olla oikeita, mutta jos ne eivät ole virallisuía, älä levitä virheellistä tietoa julkisesti miehestäsi.
On todella väärin puoskaroida, todellisen ja ainoan diaknoosin tekee ainoastaan lääkäri.
On ikävä sanoa mutta kommenttisi vaikuttaa erehdyttävästi tältä
¨Kysymyksessä on ainoastaan siitä, ettei kyseisellä ajausmallilla, ei tarvitse koskaan selvittää oman eron todellisia syitä. Aina löytyy joku selitys, niin ei tarvitse koskaan oikeasti kohdata totuutta. Oikeusturva on oltava molemmilla osapuolilla, usein haukkuja ei hyväksy tai ymmärrä tätä.¨
Toivotaan että olen väärässä
Miksiköhän+sinun+mielestäsi+edellä+kerrotut+mielenterveysasiat,+kuten+alkoholiongelmat+ei+missään+nimessä+saisi+olla+tyypillinen+eron+syy?+Sillä+ne+ovat,+halusit+tai+et.+Itseasiassa+niistä+eroista,+joista+tiedän+lähes+90%+johtuu+alkoholista+tai+huumeista.+Loput+muista+mielenterveysongelmista.+On+hyvä+pitää+mielessä,+että+seksin+perässä+juoksevat+ihmiset+ovat+seksiriippuvaisia+-+ja+tsädäm+-+sekin+on+mielenterveydestä+johtuva+riippuvuus.+Tilastoissa+varmasti+näkyy+seksiaddiktit+eron+syyn+kohdalla+"uskottomuus".
Täälä+toitotat+jatkuvasti+mikä+erojen+syy,+jopa+90%+johtuu+mielenterveys+ja+alkoholismista,+viimeisenä+seksiriippuvuus+(tämä+on+paha+miehillä,+jos+ainoastaan+riippuu)
Omaan+empiirisen+tutkimustietoni+mukaan+90%+eroista+johtuu+noista+syistä.+Yleisellä+tasolla+sitä+voi+ja+pitääkin+toitottaa,+lujaa,+koska+se+perustuu+luottamukselliseen+ja+täsmälliseen+tietoon,+niin+ystävien,+tuttavien,+sukulaisten,+yhdistysten+työntekijöiden+ja+jäsenten,++kuin+eri+viranomaistenkin+lähteisiin.+
Ikävää että elät noin vaikeissa olosuhteissa, mutta se ei oikeuta vääriin yleistyksiin.
On vatuuntunnotonta antaa vääriä tietoja, koska täällä on ihan oikeasti ihmisiä, jotka ovat hädässä.
Sinun+empiirinen+tuttavapiirisi+on+ilmeisesti+musiikkialalta+ja++päihteiden+käyttäjiä+++lennokas+kirjoituksesi+100%+hörhöilyä.
Kovin on kaukana hyvät työpaikat, kaksi lasta, omakotitalo, koira ja auto elämästä. Viiniä ruokaa laittaen ja saunaoluet.. mutta kun on niin tylsää ja täytyy saada olla onnellinen.
Vahvistan edellä kerrotun omasta kokemuksestani. Päihdeongelmaisen, yleisimmin varmaan alkoholistin, kanssa ei voi olla parisuhteessa. Vain ja ainoastaan henkilö itse voi motivoitua lopettamaan aineiden käytön. Näistä tapauksista kuiville selviää vain aniharva, vaikka julkisuudessa ehkä toisin annetaankin ymmärtää.
Itse yritin 4 vuotta auttaa, siinä onnistumatta. Aluksi en edes ymmärtänyt puolisoni olevan alkoholisti. Sitten uskoin, että vaikeudet voidaan yhdessä voittaa. Lopuksi jouduin toteamaan, että on turhaa haaskata tähän sairauteen kahden ihmisen elämä, koska yksi elämä jo luisuu kohti pohjaa. Voin vakuuttaa, että resursseja ei säästelty, ei omia eikä yhteiskunnan. Lopulta kuitenkin edessä oli se välttämätön.
Kannattaa myös ymmärtää se, että päihdeongelman kanssa käsi kädessä kulkee yleensä jonkin tyyppinen mielenterveyden ongelma. On hyvin mahdotonta edes tietää, kumpi siinä on muna ja kumpi kana. Jos sinulla ei ole omakohtaista kokemusta jaettavana, älä kommentoi. Omaiselle kokemus on niin rankka, ettei millään jaksa lukea jonkun asiaa tuntemattoman viisastelua.
Whatta? Perustelet yhtä päivänselvyyttä toisen järjettömiä juttuja ja huumeita lähipiirissään kokeneen henkilön kirjoitusten allekirjoittamiseksi?
Oikein neljä vuotta seukkasit? Anna kun arvaan... Plaah. En minäkään tietysti aina jaksa lukea muiden kirjoituksi tai omaa kokemusta kunkin kirjoittajan laajemmasta persoonasta. Nyt vain olen sattunut huomioimaan niitä pitkään.
Tosiasiat+eivät+ole+hörhöilyä.+Älä+ummista+päihdeongelmalta+silmiäsi,+vaikka+kuinka+tekisi+mieli.
"Itse yritin 4 vuotta auttaa, siinä onnistumatta. Aluksi en edes ymmärtänyt puolisoni olevan alkoholisti."
No kuule juuri niin tyypillistä! Hyvä vain, että neljän vuoden jälkeen tajusit, ettei onnistu. Moni polttaa itsensä loppuun yrittäessä auttaa toista pois päihteistä ja tukea. Ja... sairastuu itse masennukseen, tai alkaa juomaan. Suomessa hyssytellään edelleen alkoholiongelmaa. Etenkään siitä ei puhuta mitä juominen aiheuttaa läheisille.
Älä hyvä ihminen sekoita omia tuntemuksia ja faktaa keskenään, avaa silmäsi ja mieti muutakin kuin minä minä maailmaa.
Ei ole mitään tutkimustuloksia jotka kertoisivat alkoholismin olevan suurin syy avioeroihin.
Tähän kun lisätään vielä maalikko diaknoosit puolisosn terveydentilasta, niin ollaan todella metsässä. Ollaan menossa noitavaino aikaan, mutta onneksi nämä ajatusmallit ovat yksittäiten ihmisten tunteita, ei faktaa.
Alkoholismikin on vakava sairaus, ei puoskaroida tätäkin asiaa.
Apua on saatavilla, suosittelen jos ajatusmalli on noin tunne pohjaine ja rajoittunut.
Piti sitten kuitenkin avata se oma sontaluukku, ja heittää talikollinen tähänkin keskusteluun?
Otatko nyt huomioon ollenkaan, että jokaisen tuntemukset kuuluvat heidän omaan elämäänsä? Ja jokaisen pitää ottaa itsensä ja omat tunteensa huomioon, ja se tapahtuu HEIDÄN tilanteensa faktojen pohjalta. Ei siis sinun tilanteesi ja ajatustesi pohjalta.
Mistä oma erosi johtui? Ettei vaan puoliso jättänyt sinua alkoholiongelmasi tai -mielenterveysongelmiesi vuoksi? Niin käsittämätön vastarinta huokuu kirjoituksistasi. Ihan kuin ihmiset eivät saisi elää omaa elämäänsä, vaan siten kuin sinä haluat.
Tyyppiesimerkki asiattomasta vastauksesta täysin asialliseen kirjoitukseen.
Olisiko+niin+että+minä+minä+ihmiset+eivät+kykene+ymmärtämään+tosiasioita.+Mistä+löytyy+todistus/tutkimus+sille+että+90+%+eroista,+johtuu+alkolismista,+ei+mistään+koska+tällaista+ei+ole.
Sinun mielessä on nyt jokin pahasti pielessä.
Edellä:
¨a jokaisen pitää ottaa itsensä ja omat tunteensa huomioon, ja se tapahtuu HEIDÄN tilanteensa faktojen pohjalta¨
Sinä
" Onko se todella faktaa, vai onko se ainoastaan sinun tunne,aavistus faktasta, miten on exän mielipide asiasta. Onko hänellä ollut koskaan mahdollisuutta oikeasti vastata asiaan, todenäköisesti ei."
Jokaisessa suhteessa puolisot määrittelevät oman faktansa, tunteiden ja kokemuksen perusteella, kuten pitääkin. Eli jos kumppani juo liikaa, niin se on liikaa, jos siltä itsestä TUNTUU: eli puolison juominen on ylittänyt OMAN sietokyvyn rajan. Tässä ei ole edes kyse mielipiteestä, vaan paljon enemmästä. Siitä osaako pitää huolta itsestään, arvostaako itseään, ja osaako asettaa kumppanille rajat - sanoa, ettei tuo peli vetele. Ellet hakeudu hoitoon ja hoito tepsi, en voi elää kanssasi. Puolisohan saa olla juomisestaan mitä mieltä tahansa, vaikka lähes jokainenhan sanoo lähestulkoon automaattisesti "en juo liikaa" ja homma jää siihen. Parisuhteessa vain olisi tajuttava, että puoliso lähtee aivan automaattisesti, jos toinen tekee jotain haitallista, kuten juo liikaa alkoholia.
Prosenteista en tiedä, mutta erot johtuvat tosiaan hyvin suurelta osin puolison alkoholiongelmasta tai mielenterveyden heilahtamisesta. Mutta ne ovat tosiaan sellaisia asioita, joista ei saa/uskalleta/on noloa puhua. Mieheni on päihdetyöntekijä ja voi sentään millaista menoa ja meininkiä. 50v viimeistään alkaa olla viimeinen hetki hillitä alkoholinkulutustaan. Tuossa alkaa olla myös kaikki ihmissuhteet takana. Useita ex-kumppaneita, ystävät ja sukulaiset kaikonneet, enää lapset eivät pidä yhteyttä. Vain baarissa on kaverit jäljellä, tosin heistäkin jo muutama kuollut alkoholiin.
Työpaikallamme on puheeksiottamisen malli "varhainen puuttuminen". Josko sen saisi jokaiseen kotiin? Kumppani sanoisi heti yhden pitkän viikonlopun ryyppyputken jälkeen "tee itsellesi jotain, tuo ei sitten enää toistu". Siinä vaiheessa toinen vielä voisi ymmärtää, ettei kumppani siedä alkoholin kanssa läträämistä, ja sehän onkin epäterveellistä.
"Tuossa alkaa olla myös kaikki ihmissuhteet takana. Useita ex-kumppaneita, ystävät ja sukulaiset kaikonneet, enää lapset eivät pidä yhteyttä."
Lisäys tähän, etten ihmettele yhtään edellä olevia prosentteja. Sillä alkoholin suurkuluttajasta erotaan hyvin monta kertaa. Nyt kun mietin, niin 'taviksella' on takanaan 50-vuotiaana yksi tai korkeintaan kaksi päättynyttä parisuhdetta. Alkoholin suurkuluttajalla usein toista kymmentä parisuhdetta. Ja ne muutkin ihmissuhteet. Siksi ei ihan heti kannattaisi vastata kumppanille "en juo liikaa". Ei edes ensimmäisellä kerralla. Itsensä miettiminen, sen miksi tuli juotua ja perusteita miksei kannata jatkaa pitäisi pohtia tarkasti. Kannattaako alkoholin vuoksi luopua kaikista ihmissuhteitaan, menettää terveys, työpaikka/yritys, elämänsä.
Vaikka kuinka selittelet ja perustelet faktaa/tutkimusta ei löydy alkoholismin syistä avioeroihin.
Henkilökohtaisia mielipiteitä löytyy, mutta faktaa ei, hirveä tarve sekoitella ja selitellä asiat mieleisekseen. Muuten kuka tahansa voi väittää mitä tahansa ja kertoa se täällä totena.
ESIMERKKI EI TOTTA EIKÄ MINUN MIELIPIDE (Kaikki naiset on hulluja). mieti hiukan mihin maailma menee jos kuka tahansa puhuu faktana mitä tahansa. Minun mielestä kaikki naiset eivät ole hulluja !!!!!!!!
¨Sinun mielessä on nyt jokin pahasti pielessä.¨ Nyt olisi kyllä syytä katsoa peiliin ihan itse.
Miksi yritäs sekoittaa asioita mieleiseksi, kaikki sinun väittämät on pelkkää spekulointia, vakavan sairauden kustannuksella.
En hetkeäkään epäile että alkoholisti perheen tilanteet ovat todella vaikeita, mutta olisi tärkeää pysyä faktassa, vaikka se sinun henkilökohtaiselta kannalta vaikeaa olikin.
Pitäisi+olla+edes+maalaisjärkeä,+vaikkei+mitään+tilastotieteitä+ymmärrä.+Jos+päättelee+siitä,+että+päihdetyöntekijän+luona+kävijöistä+100%+on+päihdeongelmaisia,+on+yksinkertainen+,+mutta+jos+väittää+että+eronneista+100%+on+alkoholiongelmaisia,+on+jo+oltava+tyhmä.
En hetkeäkään epäile että alkoholisti perheen tilanteet ovat todella vaikeita, mutta olisi tärkeää pysyä faktassa, vaikka se sinun henkilökohtaiselta kannalta vaikeaa olikin.
Ota huomioon, ettei sinun faktasi ole sen parempia kuin muidenkaan. Jokainen kertoo sitä mitä tietää, ja tilastot ovat vain numeroita. Ei muuta. Tilasto ei tulkitse ihmisten elämää, ymmärrä sitä ja auta näkemään asioiden ytimeen. Suomessa on esim. 65000-70000 lasta, joiden toisella tai molemmalla vanhemmalla on alkoholiongelma (satoja tuhansia aikuisia, joiden vanhemmalla on alkoholiongelma). Jokaisen noiden lapsen kokemus on erilainen. Toisilla vallan kamala ja hirveä, johon liittyy väkivaltaa kaikissa muodoissa (fyysinen, psyykinen, seksuaalinen). Alkoholin käyttö kun lisää muitakin ongelmia. Joidenkin lasten kokemus on lievempää sorttia, mutta jokaiselle se merkitsee jotain ikävää, tuhoavaa. Kukaan ei nauti vanhemman alkoholin käytöstä.
Ongelmia ei ratkaista tilastoilla, ei myöskään sillä että asioita peitellään ja niistä vaietaan. Niin kauan kuin suomalainen perinteinen asenne tukee, taputtelee ja hissuttelee alkoholin liikakäyttöä, se vain pahenee. Apua on tietysti saatavissa, mutta mikään apu ei auta, ellei sitä hae (halua hakea). Eikä mikään apu auta haettunakaan, ellei ensin itse halua auttaa itseään pääsemästä ongelmastaan eroon.
Tilastojen tutkiminen eroissa on todella turhaa touhua senkin vuoksi, ettei suurinta osaa eroista ole edes tilastoitu. Mikä fakta se sellainen tilasto on? Nimittäin avoeroja ei ole tilastoitu. Suurin osa lapsistakin syntyy avoliittoon. On täysin mahdotonta luotettavasti sanoa kuinka moni pari päätyy eroon toisen alkoholin käytön vuoksi. Se on varmaa, että harva alkoholisti myöntää oman juomisensa olevan eron syy. Puhumattakaan, että osallistuisi johonkin tutkimukseen.
Joku+tarvi+kylläi++maadoittajan.+Mikä+osuus+mielestäsi+on+eron+ottavia+raittiita,+jos+160%+on+alkoholisteja?+Ei+tuo++ole+mikään+oikea+prosenttilasku.+Paljonko+on+siis+100%:+mistä+tahansa.+Sen+pitäisi+olla+helppo.
Eikö+noissa+esimerkeissä+juuri+se+alkoholistista+eron+ottava+ole+raitis,+tai+ainakin+paljon+vähemmän+alkoholia+käyttävä?+Tuskinpa+juoppo+juoposta+eroaa+kumppanin+liiallisen+alkoholin+käytön+vuoksi.+
" juuri se alkoholistista eron ottava ole raitis, tai ainakin paljon vähemmän alkoholia käyttävä? "
Juuri näin.
Alkoholi on edelleen kamala tabu, vaikka on jo vuosi 2017. Muutamat ihmiset tässäkään ketjussa ei näytä haluan tietää totuutta miten moni lapsi elää lasisen lapsuuden? Ja kärsii siitä vielä usein kaikenlaisina häiriöinä vanhempanakin.
Eikä sen puoleen. Hyvin harva, joka eroaa alkoholia runsaasti käyttävästä puolisostaan, ei kerro eron syytä kuin muutamalle lähimmälle. Koska halutaan olla niin kilttejä ja ymmärtäväisiä. Tabu sekin.
Niinpä, hyshys. Kenellekään ei saa puhua, jos kumppani juopottelee. Oma vika, ellei moista siedä...
Vesitys+jatkuu,+mutta+tosiasiat+eivät+muutu++EI+OLE+OLEMASSA+NÄYTTÖÄ+ETTÄ+90+%+AVIOEROISTA+JOHTUU+ALKOHOLISMISTA.+
"Harvemmin juovan yksittäinen alkohooli määrä on korkeampi kun tissuttelijan. KUMPIKO ON ALKOHOLISTI ?"
Ei kai tässä nyt kannata kinata määristä, josta ei tiedä! Et sinä voi tietää kuinka monen tissuttelijan nautittu alkoholimäärä on korkeampi kuin perskännit 2-3 kertaa kuussa vetävällä. Tissuttelijalla voi olla myös matalampi määrä. Riippuu paljonko tissuttelee.
Yleinen alkoholiriippuvuuden määre on, ettei voi olla ilman alkoholia. Sekin on riippuvuutta, jos on pakonomainen tarve juoda pari lasia viiniä viikonloppuna, yhtään viikonloppua ei voi jättää väliin. Fakta on kuitenkin se, että harvalle tulee terveysongelmia parista lasista viiniä viikossa (tosin sekin on mahdollista.) eikä se kumppaniakaan yleensä harmita. Parin viinilasillisen nauttiminen ei vie aikaa parisuhteelta, ei tee ihmistä toimintakyvyttömäksi. Ainoa, suuri, riski on, että nautitun alkoholin määrä kasvaa. Parista lasista viiniä tulee kuukausien päästä neljä. Ja pian onkin jo kyse tissuttelusta ja siitä johtaa tie kännäämiseen. Ja sitten tuleekin terveysongelmia kokoajan lisää, sekä sosiaaliset suhteet kärsivät, kunnes tiet eroavat.
"alkoholismi on sairaus, ei kukaan aiheettomasti juo ja alkoholistu"
Niin. Alkoholismi on mielenterveysongelma, riippuvuussairaus ja on pirun vaikeaa myöntää juovansa liikaa, olevansa siitä riippuvainen. Yleensä syy vieritetään "nalkuttavalle" puolisolle, koska ei oteta vastuuta omasta juomisestaan. Kukaan muuhan ei sitä viinaa ihmisen kurkusta alas kaada, se on ihminen itse. Kukaan ei voi myöskään lopettaa paitsi juova itse.
"tissuttelija aikaansaa sen että toinen juo useammin. "
Tämä on hyvin tyypillistä toisen syyllistämistä omasta juomisesta. Ei oteta vastuuta omasta juomisesta, syytetään toista.
Hyviä tapoja selvittää omaa alkoholin käyttöä on tehdä testi audit laskurilla. Asiaan on myös hyvä perehtyä muutenkin. Pääpointtina on kuinka paljon on yksi annos alkoholia, kuinka monta annosta juo viikossa, onko mies vai nainen. Riskitöntä alkoholin käyttöä ei ole.
Olen perustellut väittämäni paremmin kuin sinä. Kertonut alkoholiin liittyvistä tabuista. Tosiasia on ihan varmasti, että mm. alkoholiriippuvuus aiheuttaa suurimman osan eroista. Tosin muutkin riippuvuudet ja mielen ongelmat. Yleensä myös alkoholiriippuvuus tukee muita ihmisen riippuvuuksia, kuten seksiriippuvuutta ja peliriippuvuutta. Mikäli puoliso ei eroa alkoholiriippuvaisesta kumppanistaan, hän on itsekin alkoholiriippuvainen, tai läheisriippuvainen. Näin se menee, ihan oikeasti.
"kuka on oikeassa kun erottiin"
Kumpi on oikeassa... epäterve ajatus. Ero on tosiasia, ei muuta.
Kyllä asia on kuten aiemmin kirjotin, selittelyä ja omia mielikuvia, mutta fakta on edelleen kateissa. Olet kateissa myös alkoholismin syistä, kaikki eivät ole mielisairaita jne..
Epäilen vahvasti että tässäkin kritiikki ketjussa on pelkästään kysymys, siitä kuka on oikeassa kun erottiin, mutta haukkuminen ja mustamaalaaminen ei auta eroperhettä mitenkään, vaan se lisää kaikkien tuskaa. On epätoivoista arveluttavaa hakea muiden hyväksyntää syyttämällä exää ties mistä ja kaikki tämä oman itsekkyyden vuoksi.
Oletko koskaan miettinyt millä helpotat ja autat puolisoasi ja perhettäsi, ainut mikä paistaa läpi on se että toinen on sitä sun tätä ja minä olen oikeassa.
Olen perustellut väittämäni paremmin kuin sinä. Kertonut alkoholiin liittyvistä tabuista. KOMMENTTISI OVAT PELKÄSTÄÄN SINUN OMIA MIELIPITEITÄ EI FAKTAA Tosiasia on ihan varmasti, että mm. alkoholiriippuvuus aiheuttaa suurimman osan eroista. FAKTAT EDELLEEN PUUTTUU Tosin muutkin riippuvuudet ja mielen ongelmat. Yleensä myös alkoholiriippuvuus tukee muita ihmisen riippuvuuksia, kuten seksiriippuvuutta ja peliriippuvuutta. FAKTAT PUUTTUVAT TAAS OMA HENKILÖKOHTAINEN AJATUS Mikäli puoliso ei eroa alkoholiriippuvaisesta kumppanistaan, hän on itsekin alkoholiriippuvainen, tai läheisriippuvainen . Näin se menee, ihan oikeasti. TÄYSIN PERÄTÖN VÄITTÄMÄ, SINUN OMA MIELIPIDE EI EDELLEENKÄÄN FAKTA
Jos olisit aidosti asiasi puolella, tulisi sinulta myös ehdotuksia, millä tilannetta voitaisiin ehkäistä, tai korjata, tai perheen elämää helpottaa.
Pysähdy elämäsi ensimmäisen kerran ja ajattele, empatian puute estää usein ihmistä ymmärtämään miltä toisesta tuntuu.
"Mikäli puoliso ei eroa alkoholiriippuvaisesta kumppanistaan, hän on itsekin alkoholiriippuvainen, tai läheisriippuvainen . Näin se menee, ihan oikeasti.
TÄYSIN PERÄTÖN VÄITTÄMÄ, SINUN OMA MIELIPIDE EI EDELLEENKÄÄN FAKTA"
Sori vaan mutta tuossa edellä sanottiin ihan oikein. Sinulla itselläsi taitaa olla hyvin paljon mielipiteitä, joiden haluaisit olevan faktoja, mutta kun ne eivät ole. On ihan selkeä fakta, että alkoholiriippuvaisen puolisona on toinen riippuvainen. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei jaksa katsella ryyppäämistä kovin kauaa. Jos suhteeseen jää, se johtuu tosiaan esim. läheisriippuvuudesta. Tai taloudellisesta riippuvuudesta. Jostain riippuvuudesta kuitenkin, sillä mieleltään terve lähtee. Tämä asia sanotaan jokaisessa opuksessa missä (alkoholi)riippuvuudesta on kirjoitettu. Tosin onhan tuo edellinen tarvittaessa selvitettävissä ihan loogisella päättelylläkin. Esim. eräskin vaimo oli antanut miehensä alkoholin käytöstä monta huomautusta. Sitten kerran mies tuli taas kännissä kotiin, ja oksensi "huomaamattaan" yöllä vaimonsa päälle sängyssä. Vaimo haki eroa seuraavana päivänä. Sen sijaan jotkut jäävät miehensä pahoinpideltäväksi, raiskattavaksi, hyväksikäytettäväksi yms. koska heillä on täysin vääristynyt käsitys itsestään, rakkaudesta ja parisuhteesta.
"Jos olisit aidosti asiasi puolella, tulisi sinulta myös ehdotuksia, millä tilannetta voitaisiin ehkäistä, tai korjata, tai perheen elämää helpottaa. "
Mitä ihmettä? Älä ollenkaan luule, että KUKAAN täällä pystyy korjaamaan tai edes helpottamaan tuntemattoman alkoperheen elämää. Ainoastaan ko. aviopari kykenee tekemään sen.
Kävin juuri psykologin luennolla. Siellä korostettiin, että on huomattavasti kätevämpää selvittää ja ratkaista pienempiä ongelmia. Ongelmiin pitäisi puuttua, niistä pitäisi puhua ennen kuin ne kasvavat suureksi ja pitkittyvät. Lähes samaan hengenvetoon hän lisäsi, ettei puheeksiottaminen esim. alkoholiongelmassa ole helppoa. Se pitäisi kaikenlisäksi tehdä oikealla tavalla, muuten voi tulla täystyrmäys. Jopa heidän perhepiirissään on tiedossa alkoholiongelmainen, josta hän (siis psykologi) ja hänen lääkäri puolisonsa eivät ole vielä osanneet ottaa puheeksi - kahteen vuoteen.
Auttaa voi vain esim. kirjoittamalla täällä kuten tuossa edellä tehtiin; alkoholiin liittyvästä tabusta ja siitä, että asiasta pitäisi puhua ja ongelma korjattua. Sitä vain ei saada korjattua ilman että toinen myöntää ongelmansa ja hakeutuu hoitoon. Ellei hän hakeudu edes hoitoon, on parempi erota.
KAIKKI KOMMENTIT MITÄ ITSE TOITOTAT OVAT NEGATIIVISIÄ JA NIISTÄ PAISTAA OMA HYVÄISYYS LÄPI. ANNAT YMMÄRTÄÄ ETTÄ KAIKILLA ERONNEILLA ON ALKOHOLI/MIELENTERVEYSONGELMA JA SE EI PIDÄ PAIKKAANSA, KUULUT PIENEEN RYHMÄÄN MONIONGELMAISIA PERHEITÄ, SIIS ET NORMAALIA EROPERHETTÄ.
TÄMÄ RYHMÄ ON AVIOERO EI ALKOHOLISTIEN/MIELENTERVEYS PALSTA, ANNAT TÄYSIN VIRHEELISEN KUVAN NORMAALEISTA EROISTA, JOKA EI TODELLAKAAN OLE OIKEAA TIETOA.
Olen kasvanut alkoholistiperheessä. Meillä joi vain sodan käynyt isä. Lapsuuteni oli aivan hirveää.
Hän oli aivan varmasti kokenut sodassa hirveitä juttuja ja me yritimme ymmärtää tämän.
Mutta sitä en ole koskaan tajunnut, miksi ihmeessä hän käyttäytyi meitä lapsiaan kohtaan hirveästi.
Luulisi, että hänellä kaikista ihmisistä olisi ollut omakohtaista kokemusta ja sen myötä edes hitunen myötätuntoa ja empatiaa omia jälkeläisiään kohtaan. Sitähän sanotaan että ihminen haluaa rakkaimmilleen ja jälkikasvulleen vain hyvää. Ikävä kyllä tämä ei pidä paikkaansa.
Kyllähän se on niin, että jos aikuinen ihminen ei itse tajua, että hänen pitää hakea apua mielenterveys- tai juomisongelmiinsa, niin ei häntä kukaan toinenkaan pakolla terveeksi saa.
On totta että sodan käyneillä on pahoja, jopa korjaamattomia traumoja karmeista kokemuksista. Ei kannata verrata näitä nykypäivän ongelmiin, koska sitähän ne eivät tosiaankaan ole, sota aiheutti ongelmia useille terveillekin ihmisille.
Kyllähän se on niin, että jos aikuinen ihminen ei itse tajua TÄMÄ OLETUS EI AUTA PERHETTÄ MITENKÄÄN, OLI HÄN AIKUINEN VAI JOKU MUU., että hänen pitää hakea apua mielenterveys- tai juomisongelmiinsa SAIRAALLA ALKOHOLISTILLA KYNNYS SAATTAA OLLA MELKOISEN KORKEALLA, AVUN HAMEMISEEN, VAIKKA EI OLISI EDES PUOSKARIN DIAKNOOSILLA TODETTUMIELENTERVEYSPOTILAS., niin ei häntä kukaan toinenkaan pakolla terveeksi saa. SIIS PARAS JÄTTÄÄ HEITTEILLE KUN EI ITSE YMMÄRRÄ JA SAANHAN OLLA OIKEASSA ETTÄ KAIKKI ERON SYYT ON JUOVASSA PUOLISOSSA.
Tässäkin kirjoituksessa kaikki energia käytetään todisteluun, miten paha se toinen on ja miten oikeassa minä olen. Missä on inhimillisyys ja kommentit miten voisi tilannetta muuttaa, tai yrittää auttaa, koska ongelma koskee koko perhettä. Apua on tietenkin vaikea saada jos itse on tehnyt mielisairaus diaknoosisn ja muutenkin tietää miten väärin ex kumppani on tehnyt, itse olen tietenkin virheetön.
"Tässäkin kirjoituksessa kaikki energia käytetään todisteluun, miten paha se toinen on"
Mikä trauma sinulla on?
Tuossa edellisessä kirjoituksessa ei todellakaan todisteltu miten paha ko. kirjoittajan sodassa ollut alkoholisti isä oli. Vaan niistä tunteista ja ajatuksista, joita moinen isä lapsissa herätti ja edelleen vanhempanakin herättää. Häpeä asennettasi helvetistäelämään kirjoitukseen. Nyt on muuten kirjoitettu ENSIMMÄINEN kirja alkoa käyttävän vanhemman/vanhempien lasten kokemuksista. Sen nimi on "Kosteusvaurioita". Kannattaa lukea.
Ei ole mitään syytä etsiä yhtäkään hyvää puolta ihmisestä, joka kohtelee puolisoaan ja/tai lapsiaan väärin. EI YHTÄÄN. Väkivaltaa, ja kaltoinkohtelua (henkinen fyysinen) ei saa hyväksyä, eikä ymmärtää, vaan siitä pitää irtautua eroamalla.
Sinun kommentistasi on inhimillisyys ja empatia kaukana! Silloin kun toinen kokee eläneensä helvetissä isänsä alkoholin käytön vuoksi, kuten nimimerkki helvetistäelämään, niin sitä kokemusta ei yhtään pidä vähätellä eikä mitätöidä. Se on ao. ihmiselle totisinta totta ja perinjuurin loukkaavaa tuollainen asenteesi.
Ihmisiä yhdistää parhaiten kokemus, kun vaikeassa paikassa tulee ymmärretyksi. Ja vastaavasti erottaa, ellei vaikeassa paikassa tule ymmärretyksi. Erityisesti parisuhteessa tämä korostuu. Ei ole mielekästä jatkaa parisuhdetta, jossa puoliso ei ymmärrä toisen tunteita, ei ota huomioon, mitätöi ne. Se on pahimpia asioita joita suhteessa voi tehdä. On täysi syy erota tuollaisesta kumppanista.
Jokaisessa on hyviä puolia, toki. Mutta jos ihminen on paha puolisolleen, niin puolison pitää olla hyvä itselleen, ja hakeutua eroon hänelle pahaa tekevästä kumppanista. Sitä paitsi alkoholistin hyvät puolet ovat useinkin täysin kateissa muutenkin, jossain viinan vieminä. Alkoholi aiheuttaa myös tunnekylmyyttä, joten ei ole mikään ihme, että empatia puolisoa ja lapsia kohtaan on minimissä.
Alkoholista ei kukaan pääse eroon selkään taputtamalla ja ymmärtämällä kaikkea pahaa mitä juova saa aikaan. Ainoa tie parempaan elämään on todeta/kohdata ongelmansa, ottaa siitä vastuu ja kantaa se. Yleensä se ei onnistu, ellei jätä alkoa kokonaan.
Alkoholisti, kuten muidenkin riippuvuuksien edustajat vaan mielellään vierittävät vastuun omasta juomisestaan toisille.
Näin asia vesitetään, minä minä osaa sen, tai ainakin kuvittelee
Kylmä tosiasia on vain se että, alkoholismi/mielisairaus eivät ole normaaleja eron syitä, vaikka sitä täällä kuinka paljon toitotetaan.
Miksi jatkaa puolison moittimista, päästä irti menneestä ja jatka omaa elämää. Näin lapsetkin pääsevät helpommalla.
(Sinun kommentistasi on inhimillisyys ja empatia kaukana! Silloin kun toinen kokee eläneensä helvetissä isänsä alkoholin käytön vuoksi, kuten nimimerkki helvetistäelämään, niin sitä kokemusta ei yhtään pidä vähätellä eikä mitätöidä. Se on ao. ihmiselle totisinta totta ja perinjuurin loukkaavaa tuollainen asenteesi. )
Emme elä enää toivottavasti sota aikaa ja nyt se sekoitetaan avioeroihin, melko kaukaa haettu selityts jälleen.
Jos haluat päästä helpommalla ja et halua tuottaa tuskaa lapsille, eikä läheisillesi, niin mieti hiukan negatiivisuuttasi. Jos tarkoituksesi on tuottaa muille lisää tuskaa, on linjasi oikea, mutta totaalisen väärä.
Sinä et päätä kenen eron syyt ovat normaaleja, kenen eivät. Eivät tilastotkaan. Eikä niillä mitään merkitystä erossa olekaan.
On kuitenkin selvää, että suomalaisissa on monta sataa tuhatta alkoholin suurkuluttajaa. On aika hölmöä, jos kuvittelee, ettei kellään heistä ole yhtäkään läheistä, ei vanhempia, ei lapsia, ei ketään. Kyllä heillä on. Enemmän kuin yksi. Joten läheisen päihdeongelman kanssa on tekemisissä jollain tavalla yli miljoona suomalaista. Osa heistä on puolisoita ja lapsia. Päihteitä käyttävä ihminen ei useinkaan pysty ajattelemaan, miten hänen toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin. Parisuhteessa puolisolla puolestaan on riski ajautua hoivaamisen, valehtelun ja ylihuolehtimisen kehään. Tähän johtaa usein juuri tuo paljon puhuttu tabu, joka alkoholi on. Hyssss, ei kerrota kenellekään, että meidän isi jeppe juo. Se olisi turmiollista. Vaikka turmiollista on juuri puhumattomuus ja se ettei ongelmaan tartuta. Ja se että näiden juopottelevien läheisten tunteita vähätellään. Juuri se liittyy tabuun: alkoholiongelman kuvitellaan olevan olemassa vain, jos siitä puhutaan. Tosiasiassa se tietysti on olemassa, siitä vain vaietaan.
"Emme elä enää toivottavasti sota aikaa ja nyt se sekoitetaan avioeroihin, melko kaukaa haettu selityts jälleen. "
Tartuit edellä kirjoittajan kokemukseen väärästä asiasta. Tuossa ei ollut mitään merkitystä sillä, että helvetistäelämään isä oli sodassa. Alkoholiongelmasta ja siihen liittyvistä asioista siinä oli kyse. Lapsuus oli hirveää helvettiä isän juomisen takia. Mikään ei ole muuttunut niistä ajoista. Paitsi, että nyt asioita ei peitellä niin paljon. On mahdollisuus puhua. Eikä kirjoituksesta muutenkaan edes saanut käsitystä, että vanhemmat olisivat eronneet. Vaikka ero olisi paikallaan ja tervettä ollutkin. Monet lapset ovat katkeria, koska äiti ei eronnut ja näin lasten helvetti jatkui aina siihen asti kunnes lapsi muutti kotoa. Tärkeää olisi huomata, että vanhemman/vanhempien alkon käytöllä on vaikutus aivan ratkaisevasti lapsen elämään aikuisenakin (on vanhemmat eronneet tai eivät).
Itse olen ollut lastensuojelussa töissä. Siellä oli yhden tai molemman vanhemman päihdeongelma yleisin syy lasten huostaanottoon. Vaikka toinen vanhempi ei juonut, niin aina ei mennyt hänellekään perille, että LAPSI kaipaa hoivaa ja turvaa, ei juopotteleva puoliso. Sekin oli mahdotonta ymmärtää, että vanhempi kuvitteli tosiaan, ettei lapselle ole mitään haittaa, jos vaan toinen vanhempi juo. Jopa isän väkivaltaisuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä paineltiin villasella. Näin huostaanotot jatkuvat, siis niillä lapsilla joilla on ollut onni päästä lastensuojelun piiriin. Ei kaikilla, monet ovat vielä vanhempien alkoholiongelman helvetin keskellä.
"Tosiasiassa se tietysti on olemassa, siitä vain vaietaan."
Lisäys tähän. Puolison alkoholin käytöstä pitää vaieta, ei saa kertoa omista tunteistaan, ettei juopolle tule paha mieli. Tässä päästäänkin ongelman ytimeen. Juopolle ei saa tuottaa pahaa mieltä. Hänen pitää antaa määrätä perheen tahti ja rytmi. Eli aina hyväksyen tukea juopottelua. Olla hiljaa kun krapula, tai poistua paikalta. Ei pidä olla omaa tervettä sosiaalista elämää kotona - ei voi, koska juopon pitää saada olla kännissä rauhassa. Puolison pitää siis ottaa aina juoppo huomioon, mutta unohtaa itsensä. Niin kauan "liitto toimii", kun puoliso jaksaa myötäillä, ja olla hiljaa. Aivan sairasta. Jos hän yrittää puhua alkoholiongelmasta ja haluaa suhteelta jotain itselleenkin, juoppo leimaa puolisonsa mielenvikaiseksi. Tai vielä helpomalla pääsee kun sanoo "en ymmärrä sinua. Minulla ei ole mitään ongelmaa".
Voi hyvä ihminen etkö ymmärrä etten vähättele alkoholismia, mutta väärän tiedon levittäminen ei ole oikeen ja sitä en hyväksy koska se on valhetta. Ymmärrän täysin alkoholismin tuomat ongelmat perheille, mutta se että edelleen olet noin katkera, kertoo siitä että sinun itse on hoidettava itsesi kuntoon. Uskon että jokaisella on jonkinlainen tuntuma alkoholisti perheen ongelmista, mutta mistä löytyy se vanhempi joka pelastaa lapset siitä tuskasta, eikä jatka tuskaa vuosia eteenpäin, että läheiset ja lapset varmasti katkeroituvat, kuten sinä näemmä teet.
Miten autat itsesi, lastesi ja alkoholistin elämää, näillä viesteillä, se ei ole hyssyttelyä vaan viisautta, jos kykenisit näkemään asiassa jotakin joka auttaisi muita vastaavanlaisessa tilanteessa. Mutta nämä kommentit lisäävät ainoastaan sinun, lastesi ja läheistesi tuskaa ja kaikki tämä ainoastaan sen vuoksi, että haluat olla oikeassa, miten se tunne sinua lämmittää, kyllähän ympäristö tuon jo tietää, jos asiat on näin kun kerrot. Kenelle sinun pitää edelleen todistella,
Päästä hyvä ihminen irti entisestä ja yritä tehdä asiat niin hyvin ettei niistä kooidu muille tuskaa, tämän kun teet saat myös itselle rauhan ja läheiset/lapset kiittävät sinua vielä.
Et auta läheisiäsi, lapsiasi, etkä alkoholistia mitenkään, vaan näillä kommenteilla tuskaa ja tuhoat kaikki. Kerro edes yksi asia miten akoholisti perheen elämää voidaan helpottaa, edes pieni ihmisyys ja inhimillisyys muita kohtaan. Nämä tiedot auttaisuvat varmasti monia alkoholisti perheitä.
Vähättelet alkoholismia, koska et ota tosissasi tosiasioita, joista kirjoitin. Vähättelet myös minua, vaikket tunne yhtään. Syytät minua väärän tiedon levittämisestä, "oikeassa olosta" ja epäinhimillisyydestä. Haloo! Kaikkea tällaista, vaikka kerroin vain mitä tuhansissa alkoholistiperheissä tapahtuu! Ammut sanansaattajaa nyt ja pahasti.
" jos kykenisit näkemään asiassa jotakin joka auttaisi muita vastaavanlaisessa tilanteessa. "
Juuri totuuden kertominen, kuten esim. "Puolison alkoholin käytöstä pitää vaieta, ei saa kertoa omista tunteistaan, ettei juopolle tule paha mieli. " "Olla hiljaa kun krapula, tai poistua paikalta."
saa monet heräämään olemassa olevaan todellisuuteensa. Usein ihminen vain suorittaa elämää, selviytyy ja sopeutuu. Alkoholistin puoliso ei näe useinkaan, että on jo ajat sitten luopunut omasta elämästään. Kaikki on alkanut hiljalleen ja enenevässä määrin pyöriä puolison ympärillä. Ensin vain puoliso pyörii siinä, myöhemmin myös lapset. Yleensä lasten tullessa esimurrosikään, he kyllä saattavat ravistella ei-juovaa vanhempaansa oikein kunnolla, jotta tämä tajuaisi erota tai saada edes jonkinmoinen rauha ja järjestys ei-juopotteleville perheenjäsenille. Joskus se auttaa jotain, usein ei.
Se saadaanko mitään apua ja järjestystä riippuu täysin ei-juovan vanhemman kyvyistä auttaa edes itseään ja lapsiaan. Varmaa on, ettei hän tajua auttaa itseään, ellei hän ymmärrä tilanteen vakavuutta ja seurauksia, jos/kun puolison juominen vain jatkuu. Monet myös pelkäävät tarttua asiaan niin paljon, että alistuvat, jämähtävät paikalleen. Samoin monet lapset ja nuoret. Onneksi muna on kanaa usein viisaampi, eli lapsi saa usein arveluttavillakin keinoilla perheelle apua. Eli nuorella tulee häiriökäyttäytymistä, vetäytymistä/masennusta, koulu menee päin prinkkalaa, yms. johon puuttumisen yhteydessä ilmenee perheen alkoholiongelma. Mutta yhtäkaikki. Mitään ei ilmene, ellei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Ei olla väärässä tai oikeassa, puhutaan vaan. Mutta alkoholiongelmaa ei pelkkä puhuminen paranna, tarvitaan toimenpiteitä. Eikä niitä voi tehdä kukaan muu kuin alkoholisti itse. Ellei hän suostu tekemään mitään, on ero "ihanteellinen" vaihtoehto.
"Et auta läheisiäsi, lapsiasi, etkä alkoholistia mitenkään, vaan näillä kommenteilla tuskaa ja tuhoat kaikki."
Edellisessä kirjoituksessa sanottiin vain asiat niin kuin ne on. Tosiasioiden ilmaiseminen tosiaan tuottaa tuskaa - tai sen pitäisi tuottaa tuskaa alkoholistille vähintään sen verran, että heräisi viinanhuuruistaan tajuamaan olevansa vaarassa menettää perheensä.
Tässähän nyt ihan viimeisen päälle syyllistät alkoholistin perhettä hänen alkoholisminsa aiheuttamasta tuskasta. Vieläpä niin, että alkoholistin puoliso "tuhoaa kaikki". Jos tuossa joku tuhoaa jotain, niin se on kyllä alkoholisti itse. Perheen tuhoa ja sielullisia kärsimyksiä voi helpottaa erolla, ellei mikään muu auta. Valitettavan harvoin käytetään tätä vaihtoehtoa. Sillä erittäin usein alkoholiriippuvaisen puoliso on läheisriippuvainen, joka ei saa eroa aikaiseksi, ei ole rohkeutta, on vain riippuvuus. Sääli lapsia.
Löytyisikö täältä ketään, jolla kokemusta kakkosen pitämisestä? Hyvät ja huonot puolet? Entä perheen rikkominen? Mitä hyvää tai mitä huonoa?
Kakkosen hyvä puoli on, että pääsee kotiolojen todellisuudesta hetkeksi eroon. Saa energiaa, siten jaksaa sietää kotioloja paremmin.
Huonona puolena on se, ettei ehkä haluakaan kohdata todellisuutta. Eli sitä, että liitto on tullut tiensä päähän, oman vastuunpakenemista ja olisi aikuisten oikeasti parempi erota, jatkaa eri suuntiin. Huonon puolen huonona puolena vielä se, että voi jäädä kiinni. Ts. on aina parempi erota ns. hyvän sään aikana.
Perheesi on jo rikki. Aina silloin, kun suunnittelee kakkosta tai pettämistä muuten vaan. Kun vanhempien tunneside kuolee, suhde kuolee = ydinperhe on rikki. Mutta ehjänä se voi taas jatkaa uudessa muodossa, erikseen.
Sain mieheltä sukupuolitaudin, jonka hän oli saanut kakkoseltaan. Erosin miehestä pikasesti. Nöyryyttävintä mitä olen elämässäni kokenut.
Jos harrastais pelkkiä kakkosia, niin, että omakin alkaa tuntua kakkoselta?
justiisa niin on tehny koko elämäsä vieraeta naesia