Ihmisillä kuten pariskunnillakin on varmasti tapansa hoitaa asioita ja suunnitella. Mä olen kuitenkin oppinut yhden asian tässä elämän varrella, kovin kauas kantoista suunnittelua en halua koska useimmiten on joutunut pettymään, elän enemmänkin periaatteella päivä kerrallaan. No avopuolisoni on taas toisenlainen, on aina haaveillut eikä siinä mitään vikaa sinänsä mutta...pointti on se että nainen kertoo jo ensikesän suunnitelmistaan ja jopa siitäkin edemmäs ja sanoo että mitä haluaa kanssani tehdä, olen todennut että ehkä ei kannattais koska moni asia voi muuttua, jompi kumpi voi esimerkiksi vaikka kupsahtaa, sairastua tai sitten tulla vaikka ero. Jälkimmäiseen sain kommentin ai niinkös meinaat miks pitäis tulla ero, eiks meillä ole kaikki suht ok. No joihinkin asioihin sais tulla tosiaan muutosta ja sen kyllä nainen tietää mitä tarkoitan. Tällaiset on tunnelmat kun kohta piakkoin avoliittoa täynnä 25 vuotta. Yksi asia on mieleeni, lapsi on jo aikuinen ja suunnittelee omilleen muuttoa ja minä nautin siitä hetkestä koska on vielä kuntoa ja terveyttä jäjellä.
Tulevaisuuden suunnittelu ärsyttää
yksmiesvaan2
16351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei sun lapses sais missään nimessä suunnitella omilleen muuttoa, eläkööt päivän kerrallaan. Sen täytyy vain sitten joku päivä herätä ajatukseen "tänään se tapahtuu, tänään muutan pois!" vaikkei olis asuntoakaan valmiiks katsottuna tai rahaakaan. Miten voit sietää lastasi, kun se suunnittelee tuolleen tulevaisuutta???
Itsehän olen "suunnitellut" jo meidän hautajaisetkin, vaikka sinne on vielä oletettavasti noin 30-40 vuotta aikaa ja moni asia voi muuttua matkan varrella. Jopa ne asiat, mitä haluaa, voivat muuttua ja sitten suunnitelmaakin on muutettava. Silti osataan elää myös tässä päivässä ja arki rullailee etiäpäin.
Minä olen tehnyt testamentin, koska ei sitä tiedä koska kupsahtaa, se on selkeä ja jälkeen jääville helpompaa.
Myös olen jo kaksi matkaa varannut Eurooppaan , nyt pitää mennä ja nauttia, ei tiedä koska loppuu....
Olet järkevä, koska olet tehnyt testamentin. Senhän voi tehdä vaikka joka vuosi uudestaan, jos tilanteet muuttuvat siinä määrin, ettei oma testamentti enää miellytä. Turhaan ihmiset ajattelevat, että "testamentti pitää tehdä vasta vanhana!" koska kyllähän tässä voi itse kukin kupsahtaa milloin tahansa. Voin vaikka tänään töistä lähtiessäni joutua liikenneonnettomuuteen, tai saada sairaskohtauksen, tai jotain muuta. Eihän sitä voi tietää. Tällaisissa "mitä jos jotain tapahtuu" -peloissa ei voi kuitenkaan kieriä, joten täytyy voida suunnitella myös eteenpäin (tämä on siis lähinnä aloittajalle, joka ilmeisesti kieriskelee "mitä jos" -tuskissaan, eikä uskalla nähdä elämää kahta tuntia pitemmälle, koska "kaikkeehan voi tapahtua, eli ei siis kannata ryhtyä mihinkään"). On hyvä katsoa tulevaisuuteen ja tehdä pitkäkestoisiakin suunnitelmia ja sitoumuksia, vaikka samalla tiedostaakin, että ne voivat muuttua tai jäädä kokonaan toteutumatta.
Eteenpäin suunnitteluhan ei tarkoita sitä, että varaa vaikkapa niitä matkoja "seuraaviksi 10 vuodeksi eteenpäin", vaan juuri tuota, että niitä voi varata "lähitulevaisuuteen" (vuoden aikavälille, esimerkiksi) ja tehdä vaikka asuntolainasuunnitelman vähän pitemmälle aikavälille tai haaveilla OKT:sta "viiden vuoden sisällä", ja SILTI elää MYÖS tänään. Aloittajaparka ei taida tämmöistä tajuta.....
Tiedätkö että juuri tuolla mainitsemallasi kumppanillesi "jos ero tulee. Menetät kaiken mahdollisen perusteen erolle jos siihen menee. Nyt kun olet asian maininnut ja kumppanisi muistaa tuon "jos" olet tyhmyyksissäsi tehnyt niin että syy sille "jos" olikin jo silloin kyseessä eli pettäminen tai kyllästyt akkaan. Miten ihmeessä meinaat hyvän eron saada? Ei kannata toiselle uhkailla tai edes mainita eroista koska jos teillä asiat menee eroon olet itsesi tuohon asemaan laittanut. Ikävä kertoa mutta olet satimessa. Eikö sitä pidä kertoa vain ka ainoastaan mitä miettii suhteitaan niin ettei anna noita lipsahduksia "jos" koita hyvä mies osata nämä suhde asiat oikein. Sulla tulee olemaan aika surkea ero kun hölmöyksissäsi möläytit "jos" naisilla on hyvä muisti. Ihan vain ohjeeksi sulle. Minä tein saman virheen aikanaan ja makoin siitä kalliisti. Myös tänä päivänä kohtaan niitä ihmisiä jotka ovat saaneet tietää kaiken paskan mitä tuolla "jos sanalla tarkoitin. Älä hemmetti tee samaa virhettä.
Käytkö+ihan+täysillä?
Hahmotelmia, raameja, etappeja, aikatauluja.
Jo naimisiin mennessämme meillä oli karkea mielikuva tulevista lähivuosista. Minun työpaikkani ja paikkakuntani, parin vuoden varmistelu ja rällääminen ja sitten lasten hankinta.
Kesämökki, jossa emme kuitenkaan viihtyeet. Retkeilyvene, sama juttu.
Vakiinnuttuamme ryhdyimme rakentamaan taloa 7:n vuoden jälkeen. Siihen saakka olimme asuneet työsuhdeasunnoissa. Vaimo oli edelleen kotona lasten kanssa. Tämäkin oli suunniteltua.
Hahmotimme tavoitteitamme, karkeaa muutaman vuoden suunnittelua, vuosi, kaksi eteen päin selkeät tavoitteet joiden suhteen varauduimme joustamaan.
Talon lisäksi kahden asunnon hankinta.
- 40v hahmotelma "eläköitymistä" ajatellen. Tavoite 50 / 45 joutilaiksi. Toteutuminen oli herran huomassa mutta pienetkin ratkaisut vaikuttivat oikeaan suuntaan.
Tavoitteen saavuttamiseksi muutin puutteen torjunnan fislosofiaani raadikaalisti.
Suunnittelun aikajänne on lyhentynyt mutta vieläkin on tiettyjä asioita jotka suunnittelemme vuodeksi eteen päin tahden jopa varauksia. Esimerkiksi jos haluaa jollekin tietylle reitille risteilemään johonkin tiettyyn hyttiluokkaan niin vuoden ennakointikaan ei ole liioittelua.
Nyt on tilanteemme huono. Marras- joulukuun vaihde ja jouluviikko ovat varattuina ja tiedämme mitä teemme keväällä mutta sydäntalvi on auki. Risteilyn varaaminen on myöhäistä paitsi jos haluaa pilkkoa erikseen lennot ja risteilyn ja on valmis joustamaan varustamossa ja reitissä.
Yhden risteilyn peruin ja vaihdoin sen kiertomatkaksi jatkoviikkoineen.
Viikkorutiinit ovat mutta eivät kivaan hakatut. Eipä normaalisti tarvitse aamulla miettiä mitä tekisi sinä päivänä.
Harrastustani varten minulla on taskukalenterissa viikon raamiohjelma.
Emme osaisi ajalehtia vaan karkea suunnitelma on aina mutta se ei ole pakollinen. Nytkin vaimoni on kutsuttu muutamaksi päiväksi 250km:n päähän viidyttämään lapsenlapsiamme. Emme tienneet siitä pari viikkoa sitten mutta tuo kuvaa tilannetta, jossa voi tehdä uusia päätöksiä tarpeen mukaan tai pelkästään impulsiivisesti.
Joo. Kaiken maailman testamentit teimme 17 vuotta sitten koska silloinen tilanne näytti uhavalle.
Kaikenlainen suunnittelu ja varautuminen kaikkeen, helpottaa huomattavasti elämää ja aina voi suunnitemia muutta ja peruuttaa.
Sellainen säntäily sinne tänne ilman mitään päämäärää, on erittäin tressaavaa.
”pointti on se että nainen kertoo jo ensikesän suunnitelmistaan ja jopa siitäkin edemmäs ja sanoo että mitä haluaa kanssani tehdä, ”
Heh, vai että kumppani ihan ääneen kertoo, että haluaisi juuri sinun kanssasi ensi kesänä tehdä jotain mukavaa. Vaikka mennä matkalle? Kunnostaa kesämökkiä? Patikoimaan? Tehdä perunamaan? Tapetoida olkkarin ensi vuonna?
Sinä sitten fiksuna miehenä tuumaat että unohda, mehän voidaan olla jo erottu tai kuoltu. Oot sinä kyllä aika pökkelö puolisoksi.
Jos ei naisesi kanssa tekeminen ja oleminen enää kiinnosta, sano suoraan hänelle että sulla on nykyään ihan muut mielenkiinnon kohteet. Kyllä se lakkkaa ehdottelemasta tekemisiä, ei suunnittele sinun kanssasi mitään enää edes ensi viikolle. Saat olla joulunkin ihan rauhassa yksinäsi.
Samaa mieltä, ihan pökkelö puoliso, voi vaimo-parkaa ! Miten tuo mies voi pitää huolta vaikka talosta, kun siinäkin joutuu suunnittelemaan remontteja ja huoltoja ? Entä joululahjat ? Eihän niitäkään voi hankkia kun ei tiedä jos sattuu vaikka kuolemaan ennen aattoa.
Me olemme olleet vasta 20v naimisissa, mutta kyllä suunnitellaan juttuja hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen. Ollaan 5-kymppisiä ja suunnitellaan, että eläkkeellä ollessa muutetaan talviksi etelän lämpöön.
Tuntuisi kurjalta jättää haaveilematta vain sen takia ettei huomisesta tiedä.
Mielestäni on ihan perusteltu syy jättäytyä pois esim. ensi kesän lomamatkalta jos on kuollut.
Samaten jos ollaan erottu niin en lähtisi nykyisen mieheni kanssa reissuun.
Nyt on nyt ja suunnitelmat tehdään sen pohjalta.
Meillä on varattuna ensi kevään ja syksyn lomamatkat, toivotaan ettei tuu eroa ennen niitä. Tosin silloin on jo seuraavat matkat varattu... ollaan hirveässä kierteessä...
Teillä on sitten ihan samat suunnitemat, kun meillä , meitillä kevään ja kesän matkat varattu, kaupunkilomat ja syksyllä pidetään loput lomat ja sitte taas Malagaan ja Fuengirolaan.
Relaa vähän. Tottakai voi ja pitääkin suunnitella, lähemmäksi ja kauemmaksi aikaa. Esimerkiksi ensi kesänä siintävää lomamatkaa on ihana odotella. Rock-konserttiin tuskin edes pääsee, ellei osta lippuja vuoden etukäteen. Silti, kuka tahansa voi kuolla tai sairastua - keikka peruuntuu. So what? Sitten uutta suunnitelmaa kehiin.
Ongelmasi taitaa olla pettymykset. Onko niitä ollut elämässäsi enemmän kuin tarpeeksi? Mikä oli uusin pahin pettymyksesi? Mitä ajattelit, miltä tuntui?
Aloittaja, onko sinusta kauheaa olla naisesi kanssa suhteessa? Ilmeisesti, koska et kestä edes sitä, että naisesi haluaa nähdä teidät yhdessä vielä VUODENKIN päästä! Mikset vain suoriltaan jätä häntä ja päästä häntä etsimään jotakuta parempaa ukkoa itselleen, jotakuta, jota kiinnostaa yhteinen tulevaisuus hänen kanssaan.
Tulevan suunnittelu antaa raamit elämälle. Ellei yhtään suunnittele eteenpäin, elämä joutuu helposti tuuliajolle. Elämässä täytyy olla päämääriä, joita kohden pyritään. Jos asettaa päämääräksi vaikka omakotitalon hankinnan, alkaa alitajuisestikin työstää talonhankintaprosessia: alat karsia turhia menoja ja säästää rahaa taloa varten. Alat suunnitella elämääsi sen mukaan, että suunnitelmasi toteutuu. Jos ei ole suunnitelmaa, elämä on sellaista tyhjänpäiväistä olemista, jossa ei ole oikein mitään järkeä.
Kai suunnittelet pysyväsi mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään? Jos et, niin luultavasti voisit vaikka ryyppäillä, kokeilla huumeita, syödä pelkkää rasvaa jne. koska "eihän sillä ole väliä, mitä huomenna, saati vuoden päästä, tapahtuu, vaikka näkö lähtis ja jalat amputoitais."
Entä oletko varautunut ollenkaan yllättäviin arjen rahanmenoihin? Jos teistä toinen jää yhtäkkiä vaikka työttömäksi, tai jokin kodinkoneenne hajoaa, autonne leviää käsiin.... onko yhtään suunniteltu, millä rahalla tällaiset asiat paikataan, jos ne tapahtuvat täysin yllättäen? Ei varmaan ole suunniteltu, sinähän vihaat eteenpäin suunnittelua.
Onko suunniteltu, mitä illalla syödään töiden jälkeen? Ei varmasti, koska vihaat suunnittelua, etkä siis käy kaupassa ennen kuin jääkaappi huutaa tyhjyyttään. Kuolet varmaan ennemmin nälkään kuin menet kauppaankaan, koska kauppaanmeno "hyvissä ajoin" ennen tätä nälkäkuolemaahan vaatii jonkinasteista ajassa eteenpäin katsomista. Lienee liian suuri ponnistus.
Mites tuo lapsesi? Miten edes siedät tuollaista paskaa SUUNNITTELIJAA? Suunnittelee muuttavansa omilleen... eieiei, katsoo siis tulevaisuuteen. Aijai, nyt on vanhemman elämä pilalla, kun lapsi noin törkeästi suunnittelee elämässään eteenpäin! Kai vihaat häntäkin, koska hän tekee suunnitelmia? Eihän sitä asuntoa kannata etukäteen etsiä, koska eihän sitä tiedä, jos on vaikka kuollut ennen kuin pitäisi muuttaa siihen.
Etkä muuten voi etukäteen tietää nauttivasi siitä hetkestä, kun lapsi muuttaa pois. Ethän voi tietää, onko sinulla juuri silloin enää "kuntoa ja terveyttä jäljellä". Voit vaikka vammautua huomenna. Ehkei sitten olekaan enää kivaa, kun lapsi asuu muualla eikä ole kotona auttamassa vammautunutta vanhempaansa. Tai jos sinusta ei terveenäkään ole sittenkään kivaa, että lapsesi asuu muualla. Ethän voi tietää sitä. Vai oletko oikein suunnitellut, että sitten on kivaa?
Huomaat varmaan, että iso osa jopa arjen asioista vaatii jonkinasteista eteenpäin suunnittelua. Eniten kuitenkin hämmästyttää se, että olet jaksanut jahkailla ilmeisen huonossa suhteessasi jo 25 vuotta, vaikket kestä sitä, että nainen vuosi vuoden perään suunnittelee teidän olevan yhdessä vielä seuraavanakin vuonna? Niin, no, noin siinä kai käy, kun ei ole alunperin suunnitellut eteenpäin. On vain jämähtänyt huonoon suhteeseen, koska elämän suuntaviivat ovat hämärän peitossa.
Tulevaisuuden suunnittelu on parisuhteen yksi kantava tekijä. Avaajalla tämä parisuhdetaito on ihan lapsenkengissä, toivottavasti muut taidot kompensoivat tätä. Oikeastaan ihmetellä täytyy kuinka liitto on kestänyt noinkin pitkään.
Mulla noi tulevaisuuden suunnitelmat on menneet aika usein mönkään tai suomeksi sanottuna päin vi...a. Siksi otan päivän kerrallaan ja hyvin menee kun ei odota mitään ihmeitä vaan katsoo mitä uusi päivä tuo tulleessaan. Sairastuminen vei uskon ja toivon.
Leikitään apn mukana., miten tätä elämää voi elää suunnittelematta.
Asuminen. Sinulla ei tietenkään ole ollut osaa eikä arpaa siihen missä nyt asut. Koti tippui taivaasta sinulle tavaroineen ja sinä olit sen sisällä jo valmiina.
Nainen. Avokkisi sattui osumaan kohdalle. Nainen katsoi, että tuossa on tuollainen tossukka, otan sen ja muutti samaan kämppään kanssasi yksi kaunis päivä. Se siitä, näin vain tapahtui.
Sitten nainen alkoi vonkaamaan seksiä, ethän sinä itse olisi, mutta kun se nainen vaati.
Et osannut kortsua pukea pikkuveitikkasi ylle ja yks kaks joku aamu huomasit, että voi kauheeta, vaimo laihtunut kertalaakista vajaassa viikossa ainakin 8 kg ja mikä ihme se tuolla pahvilaatikossa makkarin nurkassa huutaa. Aattelit, että mistähän se nainen tuon sai, mutta mitä sitä naiselta kyselemään. Mietit, onhan se aika omituinen, mutta jääköön kun kerran kavereillakin noita on.
Nyt olet vähän ärtynyt kun tämä avovaimosi hankkima otus vieläkin luuhaa nurkissa. Se on ollut siinä ainaskin 20 vuotta, syönyt vähän väliä jääkaapin tyhjäksi, vaatii sitä ja tätä ja sanoo sinua isäksi. Mietit minkähän ihmeen takia, onkohan se kovin yleistä. Sitten sanot itsellesi, että kaipa se siitä katoaa jonnekin kun vaan kärsivällisesti odotan. Sitten kun se on mennyt pois, voin tehdä elämässäni mitä haluan. Tosin eihän minulla ole mitään mitä tekisin, mutta voisin tehdä,
Voi iso huokaus, etten muuta sano.