Aikaisempi kysymys varmaan hukkui massaan. Ero tulee joka tapauksessa. Monen vuoden jahkailun jälkeen tämä on minulle "kiitti, riitti". Miten vain, kertoako parin viikon sisään vai vasta joulun jälkeen. Purisinko hammasta lasten vuoksi yhden joulun yli? Toivottavasti kukaan ei ala ehdottelemaan parisuhdeneuvoja tms. Ketään toista ei ainakaan minulla ole.
Milloin erota?
Mieskysyy
27467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä odottaisin ja toimisin vasta uuden vuoden jälkeen. Jos olet monta vuotta jo odottanut, ei se varmasti muutamasta viikosta enää ole kiinni.
Jokainen eronnut muistaa varmasti ensimmäisen joulun, todella tuskallinen ja tunteikas tilanne, jota ei haluaisi kokea uudestaan. Sama tilanne oli eron jälkeen pari kuukautta, todella tuskallista, vaikka itse lopetin pitkän liiton.
Jos kykenet on varmasti, kaikille helpompaa jos siirrät eroa.
Ei sitä pysty aikatauluttaan, viimeistään sitten kun on niin paha olla ettei pysty sekunttiakaan saman katon alla asumaan tai kuolema korjaa liian väsyneen. Tai jos löytää elämän rakkausen, jonka kanssa haluaa olla yhdessä (mua on syytetty täällä epärehellisyydestä, vaikka tämänkin olen kumppanille kertonut). Ei voi tietää jaksaako jouluun asti, sitten jouluastto on kaikilta pilalla, voishan se toinenkin ratkasun tehdä. On siinä sekin, että kun ei sekunttiakaan toista jaksa niin sitten asunto nopeesti pois, vaikka tappioilla. Kannattaa vetkuttaa eroja äärirajoille asti.
Jos on lapsia, niin joutuu hiukan ajattelemaan muitakin kuin itseään. Muuten sillä ei ole isompaa merkitystä.
Niinpä niin, lasten kanssa se onkin pahempi juttu kun pitkittää niin kauan ettei jaksa/kumpikaan jaksa.
Jos ajankohtaa ei kyetä siirtämään näin lyhyttä aikaa, on molenpien vanhempien mietittävä miksi makaavat edelleen poterossa. Vanhemmuus on kateissa ja itsekkyys on päällimäisenä asiana, toisen on tehtävä asioiden eteen jotakin, ei minun minun
Jomman kumman vanhemman on kyettävä toimimaan/ajattelemaan, kun perheessä on lapsia/huollettavia.
Yhteiskunta ei tule avuksi jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan, se tulee vasta sitten kun vahinkoa on päässyt syntymään.
Pienillä asioilla voimme saada todella paljon aikaan, Kun fokus on edes hiukan lapsien hyvinvoinnissa.
Nyt sinulla on tuhannen taalan paikka tehdä hyvää lapsille ja tulet näkemään että se kannatti.
Purista hammasta lasten vuoksi yhden joulun yli
Toinen vaihtoehto on se, että toimit nyt heti. Ehdit jouluksi hommata jonkun kivan vuokrakämpän, ja sinne perusvarustuksen. Siten saat etäisyyttä nykyiseen tilanteeseesi, ja pääset miettimään asioita etäämmältä. Jouluksi hommaat kinkunsiivuja, jouluruokaa, glögiä, muutaman kaljan, ja 50 tuuman telkkarin. Kyllä se siitä.
Jos ei olisi lapsia, niin ehkä toimisi.
Mutta jos on lapsia, niin heitä ei kiinnosta uuden asunnon varustukset, vaan kokonainen perhe.. joten kiituuttaa vaan sen joulun yli, ihan lasten takia..jos sellaisia siis löytyy.
Sitten alkaakin se yksinäinen elämä, viha, katkeruus, kaipuu jne..minkä aika ja ehkä terapia sitten korjaavat.
"Ei sitä pysty aikatauluttaan, viimeistään sitten kun on niin paha olla ettei pysty sekunttiakaan saman katon alla asumaan tai kuolema korjaa liian väsyneen"
Kirjoituksessasi pisti silmään " liian väsyneen". Olen kuullut tämän saman aikaisemminkin ja pyytäisin sinua selvittämään jos suinkin jaksat sen väsymyksen taustaa. Millä tavoin koet sen liittyvän parisuhteesi ja mitkä odotukset sinulla on erosta ja sen jälkeen tähän väsymykseen.
Kyllähän jokainen väsyy joskus, mutta tuo eroon johtava väsyminen näyttää olevan hyvin voimakasta. Näettekö enää ympärilläsi tapahtuvia asioita, entä lapsesi, miten koet heidät tässä sielusi sisäisessä myllerryksessä .
Miten kumppanisi, miten hän reakoi, meneekö kauemmaksi, sillä tuskin osaa lukea tuota väsymystäsi tai pahaa oloa, mitä se on ja mistä johtuukaan.
Tiedän kyllä, että katsot tämänkin pahasti, jota aion sinulle ehdottaa, että kävisit lääkärillä ja ehdottaisin kyllä yksityispuolen lääkäriä, joka vielä olisi mielellään psykiatri, sillä tulipa se ero tai ei, kaikkein tärkeintä olisi saada sinut kuntoon, sillä ei se ero varmasti poista tuota väsymystä. Sillä silloin vasta kaiken joutuukin yksin hoitamaan ja vaikka olisi uusi tämän kaiken "takana" ei hän kauaa ole jännittävä salaisuus, vaan se arki astelee samalla tavalla elämään.
Eli hoida itsesi kuntoon ihan ensimmäisenä ja mieti sitten onko ero parantava tekijä. Toisaalta vaikea tehtävä on löytyy sen verran voimia ja rohkeutta, että uskaltaa kertoa tuon syvän väsymyksen nyt olevalle puolisolle, hän ei varmasti osaa nähdä asiaa sinun kannaltasi ja hyvin epävarma kaikesta myös, ehkä hänenkin pitäisi saada apua asian ymmärtämiseen.
Kyllä! Hyvä kirjoitus..minulla oli juuri vastaava tilanne, olin todella väsynyt..todella.. luulin sen johtuvan suhteesta, ehkä osin johtuikin, mutta eron jälkeen väsymys ja olotila ei tosiaan poistunut.
Onneksi kävin ammattilaisella ja ruvettiin purkamaan asioita..nyt on helpompi olla ja parempaan mennään kokoajan.
Sen annan vinkkinä, että toinen ihminen ei ole sen väsymyksen takana..se on vaan helppo laittaa toisen piikkiin, mutta kyllä se lähtee itsestä ja omien asioiden selvittelytaidoista..ero ei tosiaan tuo mitään helpotusta tähän tilaan, joten kannattaa niitä eron syitäkin miettiä tositarkkaan..niin kuin edeltävä mainitsikin.
Kyllä huono suhde väsyttää ja se on suurin väsymykseni syy. Olemme käyneet terapiassa. Jos toinen ei ole pystynyt/pysty näkemään asioita ja miten toimitaan, vaikka terapiassakin on ohjeet saatu niin kyllä se on silloin hänen ongelmansa ja haluttomuutensa tehdä asioille mitään. Minä en ole koskaan ollut mikään suurten ihmeellisyyksien tavoittelija vaan iloitsen ihan perusjutuista arjessa sen sijaan kumppanilla on aina joku asia huonosti ja aina joku asia pitäis olla paremmin.
Ei väsytä, vaikka millä sitä yrittäisit selittää.
Ihmisen väsymys on vain itsestä kiinni, ei toisista ihmisistä..kyse on asioiden käsittelykyvystä.
Ei toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, eikä toinen voi viedä voimiasi..asetat vain itsesi siihen asemaan, missä annat näin käydä..joten se on kiinni sinusta, ei toisesta.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että puoliso toimisi oikein, mutta väsymyksesi syy hän ei ole.
Hieno tekstissäsi on se, että välität puolisostasi niin paljon, että hänen kyvyttömyytensä heijastuu sinuun..eli tunnet suurtaa empatiaa ja halua, että hän onnistuu.
Mutta koska olet itse väsynyt, niin on aika keskittyä siihen oman väsymyksen hoitamiseen. Et voi hoitaa puolisoasi, etkä kantaa taakkaa hänen puolestaan..voit vain kuunnella ja olla tukena-
Olet hieman väärillä jäljillä. Oma väsymykseni tulee pitkälti toimimattomasta ja huonosta parisuhteesta ja perhe-elämästä. Osaan iloita pienistä asioista, työelämä ei väsytä ja lasten jututkin tuo elämään sisältöä. Mutta kyllä kuule raskas ja iloton arki kotona oikeasti kuluttaa. Olet oikeassa siinä, että minua surettaa tilanne myös toisen osalta. Teen juttuja paljonkin itsekseni ja ammennan niistä jollakin lailla voimaa, mutta ei näin voi jatkaa. Mietitäänpä tilanne, jossa työpaikka menisi alta tai terveys pettäisi ja siihen päälle tuo kotielämän ankeus, en välttämättä jaksaisi. Mun mielestä parisuhteen ei kuulu olla ylimääräinen riippa ja vaikka onnellisuus lähtee itsestä niin kyllä itseäni tuntien mulle ainakin toimiva parisuhde, jossa vois jakaa asioita, iloita ja surra yhdessä, luottaa toiseen, saada ja antaa läheisyyttä niin lisää onnellisuutta. Nykypäivänä ei ehkä osata enää arvostaa minkäänlaista toisista ihmisistä tulevaa riippuvuutta, tervettä riippuvuutta.
Jos olen väärillä jäljillä, niin kerro ihmeessä miten minä osasin kääntää voimaksi sen, että menetin työpaikan, menetin terveyden, kotona oli pelkkää riitaa, monta lasta kädet täynnä töitä... ja kaiken tuon jälkeen ymmärsin olla syyttämättä toista ja keskittyä parantamaan itseni.
Olin vahvasti sitä mieltä, että se oli toinen ihminen suhteessa joka vei voimani ja iloni..mutta kas kummaa kun rupesi työstämään itseään, niin huomasi että kaikki lähtee itsestä. Ne asiat voivat olla niin syvällä, että niitä ei edes ymmärrä.
Pelkästään se, että syyllistät toista omasta jaksamisesta, kuluttaa koko ajan sinun voimavaroja.
Jos olet sitä mieltä, että kaikki ongelmasi ovat parisuhteesta lähtöisin, niin lähde..eihän kukaan sinua pakota siinä olemaan..mutta tulet varmasti kohtaamaan ne samat asiat joka kerta, jokaisen kanssa, niin pitkään, että olet käsitellyt itsesi.
En syyllistä toista jaksamisestani ja hienoa, että olet selvinnyt noin rankoista kokemuksista. Mutta sinulla näen tuon työttömyyden, sairaudet tms.väsymyksen syyksi (kirjoituksesi puolesta tms.) ja siitä tulee ehkä noita riitojakin kotonasi. Tosiasiahan on, että monet liitot päättyy, kun toinen ihminen parantuu esimerkiksi syövästä, ehkä henkiset arvot on erilaiset. Mutta minun mielestäni parisuhteen ei kuulu viedä henkisiä voimavaroja toiselta. Yhtenä esimerkkinä voisin sanoa, että kun asioita on yritetty korjata niin aina minun tai jopa lasten pitäisi tehdä niin tai noin, jotta hän voisi toimia tietyllä tapaa. Ja voin sanoa, että mikään ei riitä. Ehkä sanoisin, että mun mielestä parisuhteen ei kuulu sairastuttaa ketään minulle on ihan sama kenen syy se on. Ehkä minä en ole tarpeeksi luja ja kestävä ja olen sitten liian herkkä, mutta oma itseni olen rehellisesti aina ollut. Minun mielestäni parisuhteen ei tule olla paskan sietokilpailu vaan enemmän toiselle hyvää tekevä kilpailu. Ei jankuteta asiasta enempää, eihän.
Ja tosiaan tässä suhteessa olen yrittänyt ymmärtää toista ja tehdä parhaani enkä todellakaan pidäkään itseäni mitenkään erityisesti parisuhdekelpoisena, sillä enhän saanut suhdetta toimimaan ja kyllä minussakin vikoja on ja omia kipeitä kohtia on käyty läpi ja sitä mitä itse tarvitsisin parisuhteelta, mutta eihän parisuhteelta mitään saa toivoa eikä sen tarvitse sopia sille kyseiselle ihmiselle.
Mieti miten puoliso suhtautuu, mitä arvelet? Raivoaa? Suuttuu? Ottaa ainakin näennäisen rauhallisesti ja asiallisesti? Jos jälkimmäinen vaihtoehto, kerro erota nyt heti. Jos aiemmat vaihtoehdot, odota joulun jälkeen.
Se mitä nyt heti voit tehdä on hakeutua asiantuntijan juttusille muutamaksi kertaa. Vaikka psykologin, kirkon perheneuvojan, mielenterveyden hoitajan tms. Etenkin jos vaimosi on ns. hurjempaa sorttia, tai yrittää saada päätäsi käännettyä yhteiselon jatkamiseen.
Ja meiltä kysyt ohjeen? Kysy ihmeessä vaimoltasi tuo asia. Milloin on hyvä ajankohta. Jäämme odottamaan tietoa kyllä vaimo kertoo. Kiitos ja kumarrus!
Diudiu osui oikeaan. Se eka vaihtoehto tuntuu oikeammalta. Kattelen tässä päivä kerrallaan. Se siinä ”kinthaalla”. Mietin vaan, pitäiskö ilmoittaa jonneki viranomaislle tms. Muuten näyttää toi keskustelu lähteneen ihan lapasesta.
Ei siihen varmaan ole mitään vastausta milloin erota. Kun mieli ei jaksa enää sitä yksinäisyyttä liitossa, sitä kylmyyttä ja etäisyyden tuntua. Jos ilahduttaakin olet yrittänyt eikä toinen koskaan näe siinäkään mitään hyvää. Sydän jäätyy, pelkään sen kuolevan kokonaan. Mikään ei tunnu enää miltään. Lasten puolesta huolettaa. Miten jaksan ja pärjään useamman lapsen kanssa. Miten asumme. Miksi en jaksa ilman rakkautta, kylmyydessä, jaksavathan monet muutkin. Miksi en vain hankkisi rakastajaa. Miksi perheemme ei voinut olla ehjä, missä olisimme onnellisesti viettäneet vanhempanakin aikaa yhdessä, perhepäivällisillä. Miksi emme saaneet suhdetta korjattua. Miksi en ollut toiselle sen arvoinen. Miksi luottaisin tai kiintyisin enää kehenkään. Miksi vanheta yksin, maailma on nuorten. Elämä on heitä varten, heidän elämänsä on edessä.
Kyllä jokaisen tulee hoitaa ihan itse oma hyvinvointi, sitä ei voi ulkoistaa. Jos tuntuu että asiat eivät ole kohdallaan on toimittava, se on jokaisen täysvaltaisen ihmisen velvollisuus ja oikeus.
Miehelle joutuu ihan oikeasti kertomaan mitä haluaa ja miltä tuntuu, tämä naisilta usein unohtuu. Kun rakastutaan tai ihastutaan, näillä asioilla on pieni painoarvo, koska joustavuus on suuri molemmilla. Mutta kyllä jokaisen ihmisen pitää ymmärtää että, pelkästään saduissa alkuhuuma jatkuu koko elämän., vaikka se ihanaa olisikin.
Jos on lapsia joutuu jokainen vanhempi, miettimään eron ajankohtaa, myös lasten hyvinvoinnin kannalta, koska vanhempi on asiaa usein jo pitkään miettinytkin.
Vastauksesi ei osunut, sillä ollaan puhuttu, tietää asiat, miltä mikin asia tuntuu ym. Ollaan jopa haettu apua. En muutenkaan ajattele, että ihmiset on ajatustenlukijoita.
Melko usein ongelmat ovat olleet jo pitkään olemassa, mutta niille ei oikeasti tehdä mitään.
¨Jos ilahduttaakin olet yrittänyt eikä toinen koskaan näe siinäkään mitään hyvää.¨
Mitä olet tehnyt/yrittänyt ja onko toinen ymmärtänyt mitä olet yrittänyt?
Meillä mies on halunnut erota jo kaksi kertaa reilun vuoden sisällä, pakannut tavaransa ja lähtenyt. Ei kuitenkaan ollut tosissaan vaan sain puhuttua takaisin kotiin. Älä lähde jos et ole ihan varma koska muuten rikot toisen luottamuksen ja sitä on vaikea korjata. Varsinkin lapsille on rankkaa seurata tämmöistä edestakaisin soutamista.
Miehesi on ihan selkeästi vielälapsi, päästä menemään äläkä taivuttele takaisin.
Itse näyt tahtovan tuollaista edestakaisin soutamista., koska vielä oikein "sait puhuttua miehen takaisin kotiin". Miksi et laita rajoja; eli ero vetämään, olisi lapsillakin helpompaa?
Jos kirjoittajan mies on lapsi, niin eikö Tipanii ole periksiantava äiti, joka sallii enemmän kuin pitäisi?
Exä halusi viettää joulun niinkuin ennenkin, vaikka oli ilmoittanut eroavansa. Olisi pitänyt olla joulu niinkuin kaikki olisi ihan hyvin. se oli kamalinta, mitä olen kokenut. Olisi pitänyt vain lähteä ja jättää viettämään joulunsa. Mutta silloin en ollut vielä henkisesti eronnut. Eli jos oikeasti on sellainen olo, ettei voi joulua enää yhdessä viettää, ei sitten. Kiinnittää vaan huomiota tuo vuosia kestänyt yht'äkkiä kärjistynyt tilanne. Tavallaan tilanne on muutenkin peilikuva omaan tilanteeseeni.